Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Kategoria: Lifestyle

  • Näistä maisemista…

    …kotiuduttu. Kuvatulva tulossa ;)

  • Näihin maisemiin

    Jokainen hehkuttaa lomaa alkavaa! Mäkin. Mulla niin alkaa huomenna LOOOOOO-MAaaaa! Ei ihan suunnitelmien mukaan, mutta lomalla aion olla kuitenkin. Ja suunnata nokkani kohti pohjoista. Joku päivä. Köyhän naisen biitsilomalle. Kuvan maisemiin.

    Onko yrittäjällä varaa pitää lomaa? No ei ole. Yrittäjän on pakko pitää lomaa. Tai voi lomailla koko loppuelämänsä. Palkatta. Yhdessä muiden tauotta yrittäneiden yrittäjien kanssa. Ja muutaman muun virallisesti pöpin.

    Viime viikko oli hektinen. Tämä viikko katastrofaalinen. Miksi ennen lomaa kaikki kaatuu niskaan? On miljoona hoidettavaa asiaa. Hoitamatonta. Ja yllättävät käänteet siihen päälle. Ensin katkesivat omat hampaat. Tänään on toinen karvanaama-viiksivallu yhtä sapelia köyhempi. Ei mikään pikkujuttu. Turpa turvoksissa ja suu tikkiä täynnä. Iso lovi lompakossa, matkakassa tuhlattuna. Nettiongelmista en viitsi enää edes puhua. Parhaani tein. Nyt laitan enää vaan sormet ristiin ja rukoilen, että ahkerimmilla jumppaajilla riittää ohjelmaa koko kesäksi.

    Miksi koko maailma pitää saada järjestykseen ennen lomaa? Ja uudelleen sen jälkeen. Pretty simple. Mä ainakin pyrin järjestämään stressivapaan loman. Perusstressaajan on vaikea olla stressaamatta, jos stressaavat asiat roikkuvat stressaamassa. Lomallakaan. Pöytä puhtaaksi, jotta edes viikon voi vuodessa olla ajattelematta. Ja muistamatta. Jättää levollisin mielin hoitamatta.

    Ainakin viikon aion olla vapaalla. Teknisten laitteiden tavoittamattomissa. Reissussa. Kotitoimistolla se on mahdotonta. Sen jälkeen palaan taas. Ja ryhdyn muihin hommiin. Ehkä. Todennäköisesti. Tai sitten en.

    Peruspaleolla olisi tarkoitus lomakin hoitaa. Siinä se menee missä muutkin päivät. Ehkä. Todennäköisesti. Tai sitten ei. Se on kuitenkin viimeinen asia, josta aion ottaa stressiä. Menee miten menee. Luotan grilliin.

    Pannaanko Paleokeittiö nyt viikoksi pakettiin? Tai neljäksi. En tiedä. Lomalla on lupa tehdä kivoja asioita. Paleokeittiö on kiva asia!

    Ehkä palataan ensi viikolla, ehkä vasta elokuussa. Ihanaa kesää ja kivaa lomaa! Muillekin =)

  • Yöttömän yön ruokajuhlat

    Juhannus. Tuli, oli ja meni yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Kotikulmilla tuli keskikesän kohokohtaa juhlistettua. Hyvän ruoan merkeissä. Ulkokeittiössä. Perinteitä kunnioittaen. Ja kokkoa. Tietysti.

    JUHANNUSAATON MENU

    Alkupalaa

    • uusia perunoita, tilliä ja kidesuolavoita
    • limellä maustettua loimulohta

    Pääpalaa grillistä (puolitoista tuntia myöhemmin)

    • naudan ulkofilepihvi
    • Bratwurst -tyylistä täysliharaakamakkaraa
    • grilliperunoita ja grillattuja miniluumutomaatteja, kidesuolavoita
    • kesäinen halloumisalaatti, jossa grillattua luomuhalloum -juustoa, tammenlehvää, rucolaa, cantaloupe -melonia ja tuoreita mansikoita kera balsamicosiirapin
    • sinappista kurkkusalaattia

    Iltapalaksi jälkkäriä (monta tuntia myöhemmin)

    Hyvin se meni! Siinä koko piävän syömiset. Hyvää, yksinkertaista, aitoa ruokaa ilman turhia rötväilyjä. Perunakaan ei ole enää paha, kuten kaikki paleotietämyksensä päivittäneet hyvin jo tietävät. Jos vaan olet normaalipainoinen ja vailla terveysongelmia. Peruna on parempi kuin hedelmä. Mutta siitä enemmän joskus toiste. Nyt pysytään tiukasti juhannuksessa.

    Juhannusviikko oli kiireinen. Edes viinikauppaan en ehtinyt. Valitsin palan painikkeeksi kaupan parhaimman viinin. Ei se hyvää ollut. Ei tarvinnut nauttia tölkkiä enempää. Ei olisi enempää ollutkaan.

    Juhannuspäivä alkoi perinteisellä Jussin lenksulla. Jatkui iltapäivän aamiaisella, päivälevolla, painon nostolla ja keskiyön päivällisellä. Väliin vain pari proteiinidrinksua ja puolukkapuddinkia. Kiireessä kun tulee sössittyä. Muutakin kuin Alkoa. Juhannuspäivän eväät jäivät epähuomiossa hankkimatta. Kaupat kiinni,  mutta pakastimessa Herefordin sonnia jauhettuna ja jääkaapissa tonnikalasalaatin jämät viikolta. Ja jotain eilisen rippeitä siihen päälle. Hyvin niillä pärjättiin. Treenit ja kaikki! Juomaa ei enää ollut. Eikä tarvittu.

    JUHANNUSPÄIVÄN MENU

    ”Aamupalaa”

    • tonnikala-varsisellerisalaattia ja smetanaa (laitan ohjeen myöhemmin)
    • uusia perunoita, tilliä ja kidesuolavoita
    • keitetty luomumuna

    Keskiyön kestipalaa

    • grillattua jauhelihapihviä ja luomuketsuppia
    • mustaksi grillattuja perunoita kera suolakidevoin
    • luomuhalloumisalaattia ilman mansikoita
    • sinappista kurkkusalaattia

    Siinä se! Juhannuskestit 2011! Hyvinvointia. Ei pahoinvointia. Henkistä tai fyysistä. Ja silti niin maukasta ja ihanaa! Siksipä juuri =)

     

  • Eestin hirveä gladiaattorille

    Eksyimme helluntaina paikallisille markkinoille. Ohimennen ja vahingossa. Matkalla helluntailounaalle Rossoon. Markkinat tarjoilevat kaikenlaista krääsää, mutta löytyipä tällä kertaa kotiintuomisiksi palanen hirveä pannulle. Eestiläinen pähkinä-hirvimakkara oli makkara mun makuun. Ainoana miinuksena yksi punainen E-koodi. Villisikaakin maistoin. Hirvi vei voiton. Hyvää ihan sellaisenaan, parempaa ehkä kasvisten kaverina pannulla. Tuttuun tapaan helppoa ja nopeaa.

    Hirvimakkarapannu (1 annos)

    • 1/4 pätkää pähkinä-hirvimakkaraa
    • 1/2 pussia espanjalaisia paistovihanneksia pakastepussista
    • paistamiseen tuttuun tapaan kookosöljyä
    • lisukkeeksi molemmin puolin paistettu luomumuna

    Pakastekasvikset vaan pannulle lämpenemään. Pilkottu hirvimakkara lämmenneiden kasvisten kaveriksi. Paista valmiiksi, kaada lautaselle jäähtymään ja hoitele muna mieluiseksi.

    Gladiaattori kesähelteessä

    Taisin ohimennen mainita matkan Rosson aurinkoiselle terassille. Rosson ruoka ei yleensä yllätä. Tällä kertaa yllätti. Positiivisesti. Etenkin alkuruoksi nauttimani ”Zuppa di peperoni”. Gourmeeta. Senhän sanoo jo nimikin. Vähemmän prameasti ilmaistuna ihan vaan paprikakeitto, joka kasviskeitostakin menisi. Pääruoaksi valitsin lähes 30 asteen helteeseen sopivan kevyen ”Insalata con prosciutton”. Siis salaatin, jossa ilmakuivattua kinkkua. Isohko annos ja hyvää sekin. Dolcin jätin väliin. Tai en oikeastaan, koska Ärrältä tarttui mukaan Marianne -tuutti. Joo, mulla on jokin Marianne -fiksaatio. Marianne kuuluu kesään! Ainakin kesään 2011. Onhan se.. raikasta ;) Ruokajuomaksi valikoitui tällä kertaa kirkollispyhän kunniaksi pikkupullo kuivaa kuohuvaa =)

    Kuten edeltä saattoi jo arvata, niin gladiaattorikesä on täällä! Oletko jo osallistunut taisteluun? Mitä teurastit lautaselle? Mitä pidit ”saaliista”?

    Kuva: raitio.org

  • Pikapiknik

    Pikapiknik

    Huh hellettä! Helle on hieno asia. Sopii mulle. Keittiössä en viitsi hellepäiviä tuhlata. Vietän ne mieluummin rantakalliolla. Tai jossain muualla sinisen taivaan ja hehkuvan auringon alla.

    Eilen raijasin vaatimattoman keittiöni Porkkalan kallioille pikapiknikille, jonne tie kävi paikallisen supermarketin kautta. Pikalähdön valmistelut olivat pikaiset. Eväsretkelle tarvittiin kuitenkin evästä, joten pikaratkaisu löytyi helpoista valmisruoista. Ei kovain paleota. Taaskaan. Epäpaleot eväät korvattiin tällä kertaa mitä paleoliittisimmalla ympäristöllä. Notski ja kaikki! Viisvarpaisetkin!

    PIKAPIKNIK MENU

    Alkuruoka
    • haalea kasvismehu cocktail ala Eden (tomaattia, porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, selleriä ja merisuolaa – saksalaista laatuluomua ;))
    Pääruoka
    Jälkiruoka
    • nokipannukahvit kookoskermalla
    • kotimaisia mansikoita
    • ulkolaisia kirsikoita
    Juomat
    • himalajan suolalla maustettua sitruunavettä (homemade)
    Hyvä ruoka, parempi päivä! Ulkosalla valmistettu ja nautittu teollinen valmisruokakin maistuu niin hyvältä! Yhden ”hulluntuhdin” ja neljän lihapullan voimin jaksoi kivasti köllötellä rantakallion paahtavassa auringossa koko päivän iltamyöhään saakka. Aamiaiseksi taisin nautiskella puolikkaan avokadon, kourallisen pähkinöitä ja proteiinidrinksun. Iltapalaksi vielä itse tehty jauhelihapihvi kera paistetun kananmunan ja viherpirtelön. Hyvin nukkui tyttö! 30 asteen sisälämpötilasta huolimatta.
    P.S. Pontsit sille, joka arvaa ekan kuvan kuvauskohteen! Kalliot ja käppyrät ovat vain rekvisiittaa ;)

  • Pakkasmarjat pirtelöön

    Olen käynnistänyt operaation ”pakkasmarjat parempiin suihin”. Kesä tulee, uusi sato kypsyy tuossa tuokiossa ja pakastimesta löytyy vielä kivasti viime kesän antimia; vadelmaa, mustikkaa, puolukkaa, musta- ja punaherukkaa muutama pussi. Tuumasta toimeen ja operaatio käyntiin!

    En niin välitä pakkasmarjoista sellaisenaan. Niistä tulee sulatettaessa ikävän lötköjä ja ponnettomia. Ne tarvitsevat kyytipojaksi mielellään ”kermaa ja siirappia”. Pirtelö on oiva ratkaisu. Pirtelö on pikaratkaisu. Pirtelö on maukas ratkaisu. Ongelma kuin ongelma, se ratkeaa pirtelöllä!

    Yksi annos, kaksi normikokoista lasia maukasta marjapirtelöä vaatii…

    Nautin marjapirtelön pääsääntöisesti treenien jälkeen. Tankkaan hiilareita ;). Marjat otan sulamaan ennen kuin suuntaan metsään tai salille. Palatessa lisään loput ainekset, surautan tasaiseksi ja nautin ensi hätään. Isompaan hätään auttaa kello 22-23:n illallinen. Salaatti siis.

    Näyttää varmasti pahasti siltä, että elän pelkällä pirtelöllä ja salaatilla. Se ei ole totta! Valehtelin. On se tällä hetkellä aika pitkälti totta, mutta en nyt ala avautumaan sen enempää tässä postauksessa kieroutuneista luolaleidin ruokailutottumuksistani. Se on toisen postauksen paikka. Olen jo aiemmin saanut noottia, että en syö kuin bodari. Se on totta. En ole bodari. Enää. En koskaan ollutkaan. Paitsi omaksi ilokseni =). En edes näytä bodarilta! Enää. Nykyään taidan pitää enemmän huolta muiden kunnosta kuin omastani. Siihenkin on syynsä ;)

    Arki sujuu kivasti ja pikaisesti pirtelöillä ja salaateilla. Vatsa täyteen kädenkäänteessä. Ja soluille ravitsevaa ruokaa. Hyvä olo, jonka onnistun silloin tällöin sössimään. ”Lauantai hunningolla” postaus odottaa vielä julkaisua. Puolitoista viikkoa olen Leijonajuhlan jälkeen hoitanut kehoa kuntoon. Nyt aletaan olla jo voiton puolella, kultamitali miltei kaulassa. Pari maalia kun vielä hoitelen tässä kotiin =)

  • Metsässä


    Äitienpäivää tuli tavallaan vietettyä jo lauantaina, joten sunnuntaina oli siivoilujen jälkeen aikaa suunnata korpimaisemiin leikkimään metsäleikkejä ja rentoutumaan paljain varpain keväisen auringon alle. Jep, tämä on sitä paleoelämää parhaimmillaan!

    Menkää muutkin metsään. Siellä riittää ihmettelemistä. On karua ja kaunista. Uutta ja vanhaa. Hentoa ja herkkää. Turvallista ja jännittävää. Monipuolista liikuntaa ja kokonaisvaltaista kehon kuormitusta. Ilmastointikin kohillaan ja lämpötila säädettävissä henkilökohtaisesti.

    Kaupan päälle D-vitamiinit veloituksetta ja rauhallinen mieli ilman rauhoittavia. Parhautta. =)

  • Sanon sen kukkasin

  • Vappu pöydässä

    Munkkeja ja simaa?! How paleo is that?!!! Munkeissa ja simassa on yhtä paljon paleota kuin luolamiehen vapussa. En pidä selittelystä, mutta antakaahan kun selitän ennen kuin kommenttiboxi ja meililaatikko syyttävät Paleokeittiötä väärennökseksi ja feikiksi. Sama asia, eri sana. Paleokeittiön periaatteisiin voi tutustua ”Periaatteet” -sivulta. Välipalkista. Tosin sitä sivua ei ole kirjoitettu. Mutta se kirjoitetaan vielä. Joku kaunis pilvetön päivä. Kärsivällisyys on hyve!

    Koska minä emännöin Paleokeittiössä niin Paleokeittiön periaatteet tarkoittavat mun täysin mielivaltaisesti ja muilta lupaa kysymättä määrittelemiäni periaatteita. Näkemykseni mukaan jokainen (paleo)keittiö on kuin emäntänsä. Tai isäntänsä. Erilainen.

    Mua usein pidetään tiukkapipoisena paleofanaatikkona. Tämä ei ole totta. Mielikuva perustunee paleovouhkaamiseeni. Näin olen kuullut. Totta kai vouhkaan paleosta! Mä elän ja opetan; yritän saada muutkin elämään paleo -elämää! Se on mun missio. Suomi terveeksi, Suomi paleolle! *vitsi* Jos jostain asiasta pitää meteliä, niin ei se automaattisesti tarkoita, etteikö päähän muuta mahtuisi. Tai muuta hyväksyisi. Ymmärtäisi. Se ei siis tarkoita, että tämä on se yksi, ainoa ja oikea tapa olla ja elää, voida hyvin ja terveesti tai päästä ihannemittoihin. Mutta kun kaikkea on tullut reilun 20 vuoden aikana kokeiltua, niin mun mielestä paleo on toistaiseksi ehdottomasti paras asia, johon olen aihepiiriin liittyen törmännyt. Suosittelen. Ja jep, todellakin… asiat on tullut kokeiltua. Ei vain luettua ja linkitettyä. Ravintovalmennettavani voinevat yhtyä mielipiteeseeni paleon toimivuudesta. He osaavat varmasti myös kertoa kuinka tiukkapipoinen ja fanaattinen paleovalmentaja olen. Kuinka kurjaa ja epäinhimillistä heidän elämänsä valmennettavana tai valmennuksen jälkeen on (ollut).  Ehkä osaavat, mutta uskaltavatko? Kertoa totuuden. God only knows…

    Pitkä alustus. Josko viimein asiaan. Vaikka nykyaikana kaikki tuntuu lähtevän lähtökohtaisesti siitä, että meidät on samasta puusta veistetty, niin sekään ei ole oikeasti totta. Olemme kaikki erilaisia. Siitä lähtee mun henkilökohtainen paleonäkemys. Terveellä ja virkeällä ihmisellä,  jolla ei ole esim. painonpudotus- tai muita ruokavalion avulla saavutettavia tavoitteita, on paleossakin enemmän liikkumavaraa kuin ”ongelmaisella” ihmisellä. Itse olen noudattanut paleo -ideologiaa nyt kaksi ja puoli vuotta. Olosuhteiden ja tavoitteiden mukaan välillä tiukemmin, välillä höllemmin. Keho on ehtinyt suurimmat puhdistusprosessit jo suorittaa ja toimii suhteellisen kivasti. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö seurauksia syntyisi kun liekaa antaa liiaksi. Tällä hetkellä löysäily näkyy ja tuntuu kehossa 4-5 kilon ”liikapainona”. Se ei ole lihasta. Se ei myöskään toistaiseksi ole vaivannut niin paljoa, että olisin asian suhteen jotain tehnyt. Ilman motivaatiota on turha hukata energiaa ja tehdä yhtään mitään.

    Paleokeittiön non-paleo -periaatteet

    1. 80-20% -sääntö. Karkeasti. Kun syö 80% puhdasta, laadukasta paleoruokaa kestää keho kyllä loput 20% sontaa ilman pitkäaikaisvaikutuksia. Lyhytaikaiset sivuvaikutukset ovat asia erikseen. Mitä puhtaammalla ruokavaliolla ja mitä pidempään, sen voimakkaammin osoittaa kroppa mieltänsä poikkeustilanteissa. Vatsavaivat, kehon nesteisyys, väsymys, hyperaktiivisuus, keskittymisvaikeudet, uniongelmat, päänsärky, kohonnut syke, kokonaisvaltainen henkinen ja fyysinen pahoinvointi… Kaikki seurauksia, joihin voi varautua kun systeemiin tungetaan aineita, joihin se ei ole tottunut ja jotka eivät sinne kuulu. Toisaalta myös syitä palata pikaisesti takaisin valitulle polulle. Ja aivan mainio muistutus, miksi tiettyjä ruoka-aineita on syytä välttää. Oman hyvinvoinnin nimissä. Kuka jaksaa painaa menemään päivä toisensa jälkeen kipeällä, turvonneella vatsalla? Se, joka ei paremmasta tiedä.

    2. Arki vs. juhla. Arki on arkea, juhla juhlaa. Arkena ei ole syytä juhlaan. Juhlakin maistuu paremmalta kun harvemmin juhlii. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arkena pysytään pääasiassa täyspaleolla, kohtuudella semipaleossa. Juhlapäivinä voi hyvillä mielin siirtyä non-paleolle. Nauttia kerran vuodessa sokerin kuorruttamista munkkirinkilöistä ja kuplivasta. Simasta tai shampanjasta. Viikonloppu ei ole juhlapyhä. Syntymäpäivät on ;)

    3. Yksi päivä riittää. Ei pääsiäistä tarvitse juhlistaa jääkaapissa neljää päivää eikä vappua kahdella. Kyllä yhtenä päivänä täytyy ehtiä maistamaan kaikkia perinteisiä juhlaherkkuja. Aina se ei onnistu, mutta siihen pyritään.

    Pääsiäistä taisin tänä vuonna viettää kolme päivää. Seuraukset olivat sen mukaiset. Niin myös lupaukset. Never again. Kunnes tuli vappu ja sotki suunnitelmat. Vapun juhlistamiseen sentään riitti yksi päivä. Tai yksi ateria. Päivän ainut. Kolmella kattauksella. Kun kerran aidan yli kiivetään, niin otetaan siitä ilo irti. Huolella. Ei vaivaa muuten viitsisi nähdäkään. Eikä seurauksista kärsiä.

    Kannattaa myös tiedostaa, että sokeri on superaddiktoiva aine. Addiktiksi sekunnissa. Keho ja mieli vaatii lisää. Hoitona totaalikieltäytyminen. Älä ota edes vähän. Pikkusormen mukana menee herkästi koko käsi. Tai toinen pikkusormi. Nimettömät, keskisormet, etusormet, peukut ja varpaat seuraavaksi. Yksi kerrallaan, toinen toisensa jälkeen. Parempi pitää sormet ja pysyä herkkulaareilta kokonaan poissa. Vieroitusoireet on käytävä läpi joka tapauksessa. Jossain vaiheessa. Eikä tässä päde sanonta ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan” vaan ”parempi heti tai ei ollenkaan”. Näin se menee. Olen sen miljoona kertaa nähnyt. Joskus kokenutkin. Jo vuorokauden tai parin vieroitushoito riittää. Ei tarvitse kolmea kuukautta taistella. Jos taistelee oikein. Täysillä.

    Siinähän sitä tuli. Selitystä. Kysyttävää?

    Se vappu. Näkyy kuvissa. Överit vedin vain äipän tuoreista munkeista. Muuten kohtuullinen suoritus…

    • alkuruoaksi sitruslohta, kananmunaa, salaatteja ja muuta pupunruokaa… majoneesilla ja ilman
    • pääruoaksi kana kastikkeella, kaksi karmeaa nakkia, lisää salaatteja ja korvia kasvattavaa
    • jälkkäriksi lasillinen home-made sima, sentin siivu kuivakakkua, kahden sentin pala täytekakkua ja ne neljä munkkia, joista kolme miltei peräjälkeen ja yksi hiukan myöhemmin
    • burp!!!
    • sokerihumala ja ADHD
    • väsymys ja paha olo
    • sydämentykytyksiä, rauhattomuus ja nukkumattia ikävä…
    • uusi päivä, paleo ja parempi mieli! =)

    P.S. Vapun herkuista kiitos ja kunnia Äipän keittiölle! =)

  • Karitsat munakaspannulla

    Pääsiäispyhien jälkeen lempeä ja ihana paluu arkeen. Herkuttelu on kivaa kun sitä harvoin tekee. Kivaa on myös herkuttelun jälkeinen muistutus arkisyömisen ihanuudesta. Helppoudesta. Hyvästä olosta. Tai paremmasta vielä tässä vaiheessa.

    Tällä hetkellä ei ole paljonkaan päivitettävää reseptirintamalla. Kevät on korkannut salaattikauden. Joka vuosi sitä jaksaa vaan ihmetellä kuinka vuodenajat vaikuttavat syömiseen. Mielitekoihin. Talven herkut eivät enää maistu. Lihaa on vaikea niellä ja uunikasvikset kauhistuttavat. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tulevat kuukaudet ahmitaan yksinkertaisesti ja tuoretta. Sitä keho nyt kaipaa. Sitä sille tarjoiltakoon. Ruoanlaitto ei vaadi paljoa mielikuvitusta. Perussalaattiainekset ja kaveriksi jotain proteiinin tynkää. Siinäkään ei ole paljoa valinnanvaraa. Eikä valinnanvaikeutta. Punainen liha tökkii isosti, siipikarja jonkin verran ja feta saa vatsan surulliseksi. Pelkällä kaninruoalla en edes lähtökohtaisesti elä. Valinnanvaikeudesta eloonjäämistaisteluun.

    Pääsiäisen jälkeen alkoivat rääppiäiset. Jääkaappi on pullollaan aitoa, oikeaa Tammisaaren ja Kemiön ”elävää vettä” ja mahlaista viherpirtelöä. JA pääsiäisen ”liharuokia”, joista on vaan päästävä eroon, vaikka ei niin maistuisi eikä mieli tekisi. Pääsi kai pyhien vauhtisokeus yllättämään. Ruokaa riittää armeijan tarpeisiin asti.

    Tuumasta toimeen ja tuhoamaan! Illalla meni kalat. Aamu alkoi karitsan munapaistoksella, jossa…

    • puolitoista valmiiksi kypsennettyä karitsan sisäfilettä
    • 2 munanvalkuaista
    • 1 kokonainen luomumuna
    • luraus luomukermaa (täyspaleo –>korvaa vedellä tai kookoskermalla/-maidolla)
    • mausteeksi suolaa ja pippuria
    • koristeeksi luomumajoneesia (täyspaleo –> jätä pois tai korvaa kotitekoisella avokadomajoneesilla)

    Fileet palasiksi ja pannulle kookosöljyyn paistumaan. Sekaan munakasmassa. Parit pyöräytykset puuhaarukalla. Valmista majoneesilla koristeltavaksi. Vihreät imin suoraan pullosta. Nälkä tyydytetty puoleksi päiväksi ja ensimmäinen tuhoamistehtävä suoritettu. Plain and simple! Ja aurinkoa päälle.  Elämä on!

    Oletko huomannut vuodenaikojen vaikuttavan syömiseesi? Miten? Entä pääsiäisen rääppiäiset? Jäikö räävittävää? Kuinka hankkiudut jäljelle jääneestä eroon?