Lifestyle
Comments 4

Vappu pöydässä

Munkkeja ja simaa?! How paleo is that?!!! Munkeissa ja simassa on yhtä paljon paleota kuin luolamiehen vapussa. En pidä selittelystä, mutta antakaahan kun selitän ennen kuin kommenttiboxi ja meililaatikko syyttävät Paleokeittiötä väärennökseksi ja feikiksi. Sama asia, eri sana. Paleokeittiön periaatteisiin voi tutustua ”Periaatteet” -sivulta. Välipalkista. Tosin sitä sivua ei ole kirjoitettu. Mutta se kirjoitetaan vielä. Joku kaunis pilvetön päivä. Kärsivällisyys on hyve!

Koska minä emännöin Paleokeittiössä niin Paleokeittiön periaatteet tarkoittavat mun täysin mielivaltaisesti ja muilta lupaa kysymättä määrittelemiäni periaatteita. Näkemykseni mukaan jokainen (paleo)keittiö on kuin emäntänsä. Tai isäntänsä. Erilainen.

Mua usein pidetään tiukkapipoisena paleofanaatikkona. Tämä ei ole totta. Mielikuva perustunee paleovouhkaamiseeni. Näin olen kuullut. Totta kai vouhkaan paleosta! Mä elän ja opetan; yritän saada muutkin elämään paleo -elämää! Se on mun missio. Suomi terveeksi, Suomi paleolle! *vitsi* Jos jostain asiasta pitää meteliä, niin ei se automaattisesti tarkoita, etteikö päähän muuta mahtuisi. Tai muuta hyväksyisi. Ymmärtäisi. Se ei siis tarkoita, että tämä on se yksi, ainoa ja oikea tapa olla ja elää, voida hyvin ja terveesti tai päästä ihannemittoihin. Mutta kun kaikkea on tullut reilun 20 vuoden aikana kokeiltua, niin mun mielestä paleo on toistaiseksi ehdottomasti paras asia, johon olen aihepiiriin liittyen törmännyt. Suosittelen. Ja jep, todellakin… asiat on tullut kokeiltua. Ei vain luettua ja linkitettyä. Ravintovalmennettavani voinevat yhtyä mielipiteeseeni paleon toimivuudesta. He osaavat varmasti myös kertoa kuinka tiukkapipoinen ja fanaattinen paleovalmentaja olen. Kuinka kurjaa ja epäinhimillistä heidän elämänsä valmennettavana tai valmennuksen jälkeen on (ollut).  Ehkä osaavat, mutta uskaltavatko? Kertoa totuuden. God only knows…

Pitkä alustus. Josko viimein asiaan. Vaikka nykyaikana kaikki tuntuu lähtevän lähtökohtaisesti siitä, että meidät on samasta puusta veistetty, niin sekään ei ole oikeasti totta. Olemme kaikki erilaisia. Siitä lähtee mun henkilökohtainen paleonäkemys. Terveellä ja virkeällä ihmisellä,  jolla ei ole esim. painonpudotus- tai muita ruokavalion avulla saavutettavia tavoitteita, on paleossakin enemmän liikkumavaraa kuin ”ongelmaisella” ihmisellä. Itse olen noudattanut paleo -ideologiaa nyt kaksi ja puoli vuotta. Olosuhteiden ja tavoitteiden mukaan välillä tiukemmin, välillä höllemmin. Keho on ehtinyt suurimmat puhdistusprosessit jo suorittaa ja toimii suhteellisen kivasti. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö seurauksia syntyisi kun liekaa antaa liiaksi. Tällä hetkellä löysäily näkyy ja tuntuu kehossa 4-5 kilon ”liikapainona”. Se ei ole lihasta. Se ei myöskään toistaiseksi ole vaivannut niin paljoa, että olisin asian suhteen jotain tehnyt. Ilman motivaatiota on turha hukata energiaa ja tehdä yhtään mitään.

Paleokeittiön non-paleo -periaatteet

1. 80-20% -sääntö. Karkeasti. Kun syö 80% puhdasta, laadukasta paleoruokaa kestää keho kyllä loput 20% sontaa ilman pitkäaikaisvaikutuksia. Lyhytaikaiset sivuvaikutukset ovat asia erikseen. Mitä puhtaammalla ruokavaliolla ja mitä pidempään, sen voimakkaammin osoittaa kroppa mieltänsä poikkeustilanteissa. Vatsavaivat, kehon nesteisyys, väsymys, hyperaktiivisuus, keskittymisvaikeudet, uniongelmat, päänsärky, kohonnut syke, kokonaisvaltainen henkinen ja fyysinen pahoinvointi… Kaikki seurauksia, joihin voi varautua kun systeemiin tungetaan aineita, joihin se ei ole tottunut ja jotka eivät sinne kuulu. Toisaalta myös syitä palata pikaisesti takaisin valitulle polulle. Ja aivan mainio muistutus, miksi tiettyjä ruoka-aineita on syytä välttää. Oman hyvinvoinnin nimissä. Kuka jaksaa painaa menemään päivä toisensa jälkeen kipeällä, turvonneella vatsalla? Se, joka ei paremmasta tiedä.

2. Arki vs. juhla. Arki on arkea, juhla juhlaa. Arkena ei ole syytä juhlaan. Juhlakin maistuu paremmalta kun harvemmin juhlii. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arkena pysytään pääasiassa täyspaleolla, kohtuudella semipaleossa. Juhlapäivinä voi hyvillä mielin siirtyä non-paleolle. Nauttia kerran vuodessa sokerin kuorruttamista munkkirinkilöistä ja kuplivasta. Simasta tai shampanjasta. Viikonloppu ei ole juhlapyhä. Syntymäpäivät on ;)

3. Yksi päivä riittää. Ei pääsiäistä tarvitse juhlistaa jääkaapissa neljää päivää eikä vappua kahdella. Kyllä yhtenä päivänä täytyy ehtiä maistamaan kaikkia perinteisiä juhlaherkkuja. Aina se ei onnistu, mutta siihen pyritään.

Pääsiäistä taisin tänä vuonna viettää kolme päivää. Seuraukset olivat sen mukaiset. Niin myös lupaukset. Never again. Kunnes tuli vappu ja sotki suunnitelmat. Vapun juhlistamiseen sentään riitti yksi päivä. Tai yksi ateria. Päivän ainut. Kolmella kattauksella. Kun kerran aidan yli kiivetään, niin otetaan siitä ilo irti. Huolella. Ei vaivaa muuten viitsisi nähdäkään. Eikä seurauksista kärsiä.

Kannattaa myös tiedostaa, että sokeri on superaddiktoiva aine. Addiktiksi sekunnissa. Keho ja mieli vaatii lisää. Hoitona totaalikieltäytyminen. Älä ota edes vähän. Pikkusormen mukana menee herkästi koko käsi. Tai toinen pikkusormi. Nimettömät, keskisormet, etusormet, peukut ja varpaat seuraavaksi. Yksi kerrallaan, toinen toisensa jälkeen. Parempi pitää sormet ja pysyä herkkulaareilta kokonaan poissa. Vieroitusoireet on käytävä läpi joka tapauksessa. Jossain vaiheessa. Eikä tässä päde sanonta ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan” vaan ”parempi heti tai ei ollenkaan”. Näin se menee. Olen sen miljoona kertaa nähnyt. Joskus kokenutkin. Jo vuorokauden tai parin vieroitushoito riittää. Ei tarvitse kolmea kuukautta taistella. Jos taistelee oikein. Täysillä.

Siinähän sitä tuli. Selitystä. Kysyttävää?


Se vappu. Näkyy kuvissa. Överit vedin vain äipän tuoreista munkeista. Muuten kohtuullinen suoritus…

  • alkuruoaksi sitruslohta, kananmunaa, salaatteja ja muuta pupunruokaa… majoneesilla ja ilman
  • pääruoaksi kana kastikkeella, kaksi karmeaa nakkia, lisää salaatteja ja korvia kasvattavaa
  • jälkkäriksi lasillinen home-made sima, sentin siivu kuivakakkua, kahden sentin pala täytekakkua ja ne neljä munkkia, joista kolme miltei peräjälkeen ja yksi hiukan myöhemmin
  • burp!!!
  • sokerihumala ja ADHD
  • väsymys ja paha olo
  • sydämentykytyksiä, rauhattomuus ja nukkumattia ikävä…
  • uusi päivä, paleo ja parempi mieli! =)

P.S. Vapun herkuista kiitos ja kunnia Äipän keittiölle! =)

4 Comments

  1. Kyllähän se niin on, että modernin ihmisen elämä on myös juhlaa joskus :) Mun mielestä tärkein tekijä ruoka-asioissa on tunnistaa ne omat rajat. Joillakin pipo kestää löysyyttä enemmän ja perusarkeen palaaminen onnistuu ongelmitta. Toisille ”juhlahetket” aiheuttavat palautustaisteluja. Kun itse tiedostaa omat rajansa, kyvyt käsitellä paluuhetkiä ja nähdä ruokavalio suurempana kokonaisuutena, mitään ongelmaa ei synny satunnaisista epäpaleoliittisista hetkistä :)

    Mun mielestä on jopa ihan hyödyllistä käydä joskus juhlatunnelmassa, koska se palaute, joka niistä karkeloista tulee, vahvistaa sitä tunnetta, että paleo ON paras tapa voida hyvin :)

    • Ha haa! Palautustaistelut ovat voitettavissa! Mun näkemyksen ja kokemuksen mukaan tämä on täysin opittavissa oleva tapa siinä missä suurin osa toiminnoistamme. Avain on tilanteen tunnistaminen. Ja ymmärtäminen. Muutama onnistunut kokemus, positiivinen muistijälki ja sen jälkeen homma sujuu kuin itsestään. Muita vaihtoehtoja ei edes mieti. Ei se opettelu aina helppoa ole; toisille haasteellisempaa kuin toisille eli sikäli asiaa ei ole syytä millään tavalla vähätellä. Suunnitelmallisuus auttaa! Kannattaa päättää jo etukäteen rötväilypäivä ja tiedottaa siitä isosti muillekin. Ja hankkiutua ehdottomasti jäljelle jääneistä herkuista eroon ennen kuin ”krapula-aamu” koittaa! =)

      En itse ole toistaiseksi pitänyt ohjelmoituja ”vapaapäiviä”, mutta joillekin näyttäisi myös tällainen järjestely sopivan paremmin kuin epäsäännöllinen rytmitys. Se erilaisuus… Olen myös sitä mieltä, että etenkin tiukalla täyspaleolla vapaat syömäpäivät ovat enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Postauksessa mainitut ”säännöt” ja muutamat muut jutut huomioiden. Etenkin, jos kehonkoostumus on ”normaali”. Jokainen päättäköön itse kuinka syömäpäivänsä hyödyntää; mennäänkö mässylinjalle vai pysytäänkö ”paremmissa” valinnoissa. Ei sitä karkkia ja pullamössöä pakko ole syödä! ;D

  2. Juu, siis todellakin ovat voitettavissa olevia asioita. Sitä jotenkin yritin tuossa epäselvästi sanoa ja mä fanitan sua sen vuoksi, että tuot avoimesti näitä asioita esiin :) Se helpottaa meitä ”taviksia”, kun myös ammattilaiset ovat inhimillisiä ja selviytyvät myös juhlahetkistä ilman kuolemaa.

    Nyt meni vähän liian ällöksi jo :D Seuraavaksi varmaan sitten olen taas kosiopuuhissa. Hehe :D Mutta kiitos tästä postauksesta, sain siitä kovasti uskoa omiinkin taistoihin, joita joskus tulee :)

    • Lisää sanallista siirappia! Kestän sen kyllä ;D

      Tavallisia kuolevaisia tässä kaikki ollaan, joten mitäpä sitä omaa inhimillisyyttä peittelemään ja totuutta vääristelemään. Se on niiiiiin mennyttä aikaa. Perfektionismi ja yli-ihmisyys. Jos tavoitteena on elää, niinkuin opettaa, on syytä myös opettaa kuinka selvitä vähemmän ihanteellisissa tilanteissa vahingot minimoiden. Tapakasvatusta ;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s