Olen käynnistänyt operaation ”pakkasmarjat parempiin suihin”. Kesä tulee, uusi sato kypsyy tuossa tuokiossa ja pakastimesta löytyy vielä kivasti viime kesän antimia; vadelmaa, mustikkaa, puolukkaa, musta- ja punaherukkaa muutama pussi. Tuumasta toimeen ja operaatio käyntiin!
En niin välitä pakkasmarjoista sellaisenaan. Niistä tulee sulatettaessa ikävän lötköjä ja ponnettomia. Ne tarvitsevat kyytipojaksi mielellään ”kermaa ja siirappia”. Pirtelö on oiva ratkaisu. Pirtelö on pikaratkaisu. Pirtelö on maukas ratkaisu. Ongelma kuin ongelma, se ratkeaa pirtelöllä!
Yksi annos, kaksi normikokoista lasia maukasta marjapirtelöä vaatii…
- ~100 g vadelmia (joo, kotimaisia ja itse pakastettuja)
- ~100 g mustikoita (isukin poimimia, mutta itse pakastettu nekin)
- ~0,5 dl Biotta rypälemehua tai 1/3 marjaista Froosh -pulloa makeutukseen
- vettä tarpeen mukaan notkistamiseen
- (2-3 rkl luomuturkkilaista samettiseen hemmotteluun)
Nautin marjapirtelön pääsääntöisesti treenien jälkeen. Tankkaan hiilareita ;). Marjat otan sulamaan ennen kuin suuntaan metsään tai salille. Palatessa lisään loput ainekset, surautan tasaiseksi ja nautin ensi hätään. Isompaan hätään auttaa kello 22-23:n illallinen. Salaatti siis.
Näyttää varmasti pahasti siltä, että elän pelkällä pirtelöllä ja salaatilla. Se ei ole totta! Valehtelin. On se tällä hetkellä aika pitkälti totta, mutta en nyt ala avautumaan sen enempää tässä postauksessa kieroutuneista luolaleidin ruokailutottumuksistani. Se on toisen postauksen paikka. Olen jo aiemmin saanut noottia, että en syö kuin bodari. Se on totta. En ole bodari. Enää. En koskaan ollutkaan. Paitsi omaksi ilokseni =). En edes näytä bodarilta! Enää. Nykyään taidan pitää enemmän huolta muiden kunnosta kuin omastani. Siihenkin on syynsä ;)
Arki sujuu kivasti ja pikaisesti pirtelöillä ja salaateilla. Vatsa täyteen kädenkäänteessä. Ja soluille ravitsevaa ruokaa. Hyvä olo, jonka onnistun silloin tällöin sössimään. ”Lauantai hunningolla” postaus odottaa vielä julkaisua. Puolitoista viikkoa olen Leijonajuhlan jälkeen hoitanut kehoa kuntoon. Nyt aletaan olla jo voiton puolella, kultamitali miltei kaulassa. Pari maalia kun vielä hoitelen tässä kotiin =)
PALEOKEITTIÖ 
Vai podari :D no ei se väärin ole (kai)!
”itse pakastettu” on melkein kuin itse istutettu, siemennetty, poimittu ja keksittykin, eikö vaan? Ja tuo rypälemehu on ihanaa, siihen addiktoituu aika nopeasti, mutta toimii myös ennen treeniä boostina.
Myös tuo kehon palauttaminen hunningolta kuulostaa tutulta. Siihen ei tarvita kuin päivän verran vehnää, niin stna että kestääkin palautua. Puhumattakaan isommista ’juhlista’, yksin vehnällä kun nyt ei vielä kovin kuninkaallisia pippaloita saa aikaiseksi.
Hehee, oi niitä aikoja! Kun elämä pyöri pelkän pihvin ympärillä. Eihän se väärin ole. Se on historiaa ;D
Juuh, ei pakastaminen helppo homma ole! Perfektionistille ;) Muuten nappihavainto, Kukka, mutta toi itse siemennetty tuntuu hiukka kaukaiselta ajatukselta ;)))
Rypälemehu sellaisenaan menee kyllä kategoriaa ”too sweet to drink”. Siksipä kai toimiikin aivan loistavana makeuttajana. Kokeilkaas! Luomua ja kaikki! Enemmän oon kuitenkin tykästynyt Biottan vihannesmehuun. Nams!
Joo, mulla on tässä pientä testailua menossa hunningolta palautumisten suhteen, joten otetaas taas! Lauantaina! =D Toistaiseksi syyttävä sormi osoittaa juurikin vehnän tai laajemmin gluteiinin suuntaan, mutta ehkä siinä sokerilla, maidolla ja alkolla on omat näppinsä pelissä. Tai sitten cocktail kokonaisuudessaan oli pilaantunut. Testa testa! Ja kärsitään lisää… great…