Aronia on mitä mainioin marja ja sen aika on NYT! Hyödyntäkää ihmeessä nämä superfood -tasoiset marjat pois pensaista roikkumasta. Ovat sellaisenaan hieman happamia, mutta toimivat kermaisessa pirtelössä äärettömän hyvin. Ja sisältävät paaaaaljon kaikenlaista terveystekijää. Aronia + persikka + ripaus kanelia → TOIMII!
Pursuaako pakastin vielä viime kesän marjoja? Jos näin on, niin pistä marjat pikaisesti pirtelöksi! Emännän talven suosikkipirtelöistä toinen on ollut Täyteläinen päärynä-pinaattipirtelö. Ja se toinen… se on tämä kardemummainen marjapirtelö. Vaikka väri on marjapuuronpunainen, niin lasista löytyy myös aimo annos vihreää. Muualtakin kuin pirtelön päältä ;)
Vihdoinkin ”täydellinen” pirtelö punaherukoista! Punaiset viinimarjat ovat viihtyneet viime viikkoina yllättävän hyvin Paleokeittiössä. Pääasiassa olen vispannut aivan älyttömän hyvää ja helppoa gluteenitonta marjapuuroa, mutta siinä ohessa olen yrittänyt upottaa näitä hehkuvan punaisia, kirpakoita marjoja myös pirtelöihin. Vaihtelevalla menestyksellä.
Nyt on kuulkaas sellainen juttu, että unohtakaa perinteinen puolukkavispipuuro, vaihtakaa puolukat punaviinimarjaan ja kokeilkaa tätä parasta marjapuuroa ikinä! Jos ette ole vielä kokeilleet ja koukkuun jääneet. En tiedä, missä pimeässä boxissa olen viimeiset 43 vuotta elämästäni elänyt, mutta punaherukkavispis menee heittämällä luokkaan ”nevö hööd”. Kummitäti oli sellaista kuulemma keitellyt ja oli taas nii-maa-piru-hyvät. Joten testiin. Paleotyyliin tietysti, gluteenittomana kvinoan kera.
Long time, no posts! Syynä se, että olen viimeiset pari viikkoa ollut ehkä elämäni tuskallisimman influenssan kourissa. Joku puhui hevosinfluenssasta, mutta minä nimesin sen dinoinfluenssaksi. Toipuminen etenee hyvää vauhtia, mutta silti aivan liian hitaasti. Pää olisi valmis vaikka mihin, mutta fysiikka ei. Voimat loppuvat kesken päivää yht`äkkiä yllättäen kuin virtakatkaisijaa kääntäisi off -asentoon. Kolmatta viikkoa jatkuva limainen yskä lienee tällä hetkellä pienin murhe tässä näkö- ja kuulo-ongelmien keskellä. En kuule mitään! Korvat sanovat vain riks, raks ja poks! Vaikka riisimuroja ei ole tainut kaapissa lojua sitten teinivuosien. Noh, sairaana en ole luonnollisesti uhrannut montaakaan ajatusta Paleokeittiölle. Olen säästänyt voimat ensisijaisesti tehopaleolaisille, joiden kanssa puuhastellaan jo viimeistä viikkoa. Time flies! Vaikka viime viikkoina koko elämä tuntuu pysähtyneen kaiken epäolennaisen karsiuduttua arjesta automaattisesti. Olen todennut, että ihmiselämässä olennaista on vain lepo ja nestemäinen ravinto. Ilman kaikkea muuta selviää oikein mainiosti. Pysyy ainakin hengissä. Ruokaa ei ole näillä nurkilla juurikaan näkynyt. Kokkaamiseen ei ole riittänyt voimia ja jo ruoan näkeminenkin aiheutti tuossa pahimmassa vaiheessa yökkäysreaktion. Kuuluu kuulemma taudin kuvaan, ja oli aivan uusi kokemus mulle. Koska yksinkertaisesti tykkään hyvästä …
Päivän ensimmäinen ateria on tärkeä, mutta onko se tärkein? On ja ei ole. Tärkeys riippuu TÄYSIN yksilöstä ja hänen tilanteestaan. Mitään yleisiä lakeja ei ole asiasta säädetty, mutta saattaa olla, että sinä hyödyt enemmän kuin minä panostamalla päivän ekaan lasilliseen tai lautaselliseen. Mulle päivän ensimmäinen ateria ON tärkeä, mutta ei tärkein. Päivän pääateria on tärkein, ja se ei ole se ensimmäinen. Ei myöskään viimeinen ;) Vielä yksi juttu ennen kuin käydään tämän kuninkaallisen puuron kimppuun. Lupasin tämän postauksen jo eiliseksi, mutta kas vaan, hukkasin taas kerran itseni työstämään joitain ihan muita juttuja. Kuten esimerkiksi uusinta uutiskirjettä, joka tupsahtaa postilaatikoihin heti, kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Mukana on monenmoista juttua, mm. Paleokeittiön virallinen alkukesän mehuresepti ja tuloksia jo reilu viikko sitten päättyneestä Fire Food Challenge 2014:sta. Olethan jo tilannut omasi? Muistuttaisin vielä, että kyseessä on siis eri uutiskirje kuin wordpressin blogipostausten tilaus meiliin. Huomaa myös, että jos valitset tekstimuotoisen uutiskirjeen html-muotoisen sijaan, niin esim. kuvat näkyvät pelkkinä tekstilinkkeinä ja muutkin muotoilut jäävät pois. Voit halutessasi vaihtaa muodon koska vaan uutiskirjeen alalaidassa näkyvästä ”Päivitä tilauksen tiedot” -linkistä tai lukea sen …
Yönkuningatar on palannut linjoille sekä lasiin! Pieni irtiotto internetin ihmeellisestä maailmasta näyttäisi olevan tällä erää ohitse. Konetohtori sai puhallettua pitkäaikaisen kumppanini vielä kerran henkiin. Aivan samoissa voimissa ei kuitenkaan reissusta kotiin tultu vaan joudun vielä itse antamaan hieman jälkihoitoa. Osa muistista ei enää palannut korjaamolta ja toimintojakin hukkui jonnekin matkan varrelle. Jos koneen hajottua olo itsellä oli kuin osa aivolohkosta olisi poistettu, niin tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut aivot takaisin. Jonkun toisen aivot oman puuttuneen lohkon sijaan. Yhteiseloa tässä hiljalleen opetellaan puolin ja toisin. Mutta olen iloinen! Sillä paljon pahemminkin olisi voinut käydä! Lisäksi opintomatka oli äärettömän antoisa. Muistui taas mieliin, jotta miksi niitä varmuuskopioita kannattaa ottaa ihan joka päivä =D Yönkuningatar on siis palannut! Yönkuningattarella viittaan sekä itseeni, että tähän marjaisaan pirtelöön. Edessä lienee jälleen muutamia työteliäitä öitä. Hiiri toisessa ja pirtelölasi toisessa kädessä. Vaikka yritänkin nyt tsempata itseni ajoissa vällyjen väliin. Vuorokausirytmi ehti tässä viikon aikana vierähtää ihan kivasti useamman tunnin taaksepäin. Nukkumaan pääsee yllättävän aikaisin ilman konekaveria ;). Ja naapuritkin lienevät tyytyväisiä kun ei Wilfuska laula enää yökahden aikaan. Päivän päätähti …
…puolukka, mustikka, mustaherukka. Noh, marja kun marja! Ja lempeä vanilja. Pakastemarjoihin panostaminen on tuottanut tulosta. Kävipä nimittäin niin, että mustikat pääsivät pakastimesta loppumaan. Ensimmäisen kerran vuosiin. Paleokeittiön mustikkavarastot eivät ole isukin marjanpoimintainnostuksen vuoksi ihan pienet, mutta olen kuin olenkin saanut marjapirtelöiden myötä tuhottua tämän talven aikana ainakin 15 kiloa, ellei enemmänkin. Onneksi on vielä hippunen vadelmaa, puolukkaa ja jokunen sata grammaa mustaherukkaakin jäljellä. Niillä elää ehkä viikon tai kaksi. Sen jälkeen joudun lähtemään mustikkavarkaisiin. Äipän pakastimeen. Kuvissa esiintyy muistaakseni valloittava villivadelma. Ihan varma en voi olla, sillä puolukkainen serkku näyttää jokseenkin samalta. Eikä muisti riitä. Marjapirtelöiden perusresepti on vähitellen vakiintunut. Vain marjat vaihtuvat tilanteen mukaan. VANILJAINEN MARJAPIRTELÖ ~2 dl vettä hippunen himalajaa ~1/2 tl jauhettua luomuvaniljaa 1 1/2 – 2 dl maustamatonta heraproteiinijauhetta ~1/2 dl kookoskermaa (Kara) 100-150 g marjoja maun mukaan makeutukseen luomuhunajaa (Voi hyvin) (mustikan kaveriksi vielä viipale sitruunaa) Vaniljajauheen ja maustamattoman heraproteiinin voi korvata myös vaniljanmakuisella herajauheella. Tosin aidoista raaka-aineista saa aikaiseksi vähintäänkin yhtä maukkaan, ellei maukkaamman proteiinijuoman. Ilman keinotekoisia maku-, väri- ja makeutusaineita. Ja lisänä vielä aimoannos luonnollisia vitamiineja, antioksidantteja, kuitua …
Aamut alkavat näinä päivinä suu mustikassa. Ja siellä ne mustikat pysyvät suupielissä puoleen päivään, kunnes vihdoin huomaan vilkaista ohimennen peiliin. Mutta, it`s all worth it! Mustikkaviikset ja mustat hampaanvälit. Mustikkasuu on nimittäin aivan järkyttävän makoisa ja kaikin puolin täydellinen aamupala, jossa kaikki osaset ovat mukavasti kohillaan. Löytyy kotimaista superfoodia, laatuproteiinia, sopivasti hiilua ja rasvaa. Helposti nautittavassa muodossa. Makua ja kokoa unohtamatta! Kyllä kroppa ja mieli taas kiittää! TÄYDELLINEN MUSTIKKASUU ~150 g pakastemustikoita reilu desi vaniljanmakuista heraproteiinia puoli desiä kookoskermaa (Kara) viipale sitruunaa (ilman kuoria) hippunen laatusuolaa pari desiä vettä Ja sen verran tehokas tehosekoitin, jotta kookoskerma taikoo pirtelöstä ilmavaa ja samettisen pehmeää. Tämä on herkkua! Toimii myös välipalana tai jälkkärinä. Ja mikä parasta, niin vihdoinkin ovat myös pakastimen marjavarastot pienenemään päin. Nautittava välittömästi valmistamisen jälkeen. Muuten ”vettyy” ikävästi. Mustikkasuu on täydellinen aamupala etenkin teille kaikille rakkaille valmennettaville ja muille, jotka vielä jaksatte kitistä, ettei ole aikaa aamupalaan! Ettei vaan pysty. No nyt pystyy. Valmistamiseen ja nauttimiseen menee aikaa tasan yhden kahvikupillisen verran, joten nyt on tämäkin tekosyy eliminoitu. Tervetuloa kitinävapaa elämä! ;D
Jamie sai rinnalleen uuden tyttöystävän. Saanko esitellä Wilfan! Parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut Moulinex sekoitti tällä viikolla viimeiset pirtelöt kun monitoimikoneen kannuosa sanoi sopimuksensa irti ja alkoi vuotaa. Tällä hetkellä en tule millään toimeen ilman päivittäisiä pirtelöitä (flunssan vika), joten hätäpäissäni tilasin itselleni budjettiin sopivan, tehokkaan, norjalaisen Wilfan. Josta en muuten ollut ennen googlettamista koskaan kuullutkaan. Päätin kuitenkin hätätilanteessa luottaa muutamiin netistä löytyneisiin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin ja katsoa, mihin Wilfasta on. Päätökseen eniten vaikuttivat hinnan lisäksi 1,8-litrainen kannu ja tehokas 1200 watin moottori. Jos olen ollut tähän saakka tyytyväinen 600 wattiseen Moulinexiin, niin eiköhän Wilfakin asiansa ajaisi. Nyt on kymmenkunta pirtelöä ajettu Wilfalla ja tyytyväinen olen ollut. Ihanan, kermaisia marjapirtelöitä! Ja uusia ideoita toi Wilfa tullessaan. Wilfa ON tehokas ja erityistä kiitosta ansaitsevat valmiiksi ohjelmoidut smoothie- ja puhdistustoiminnot. Vain napin painallus ja Wilfa hoitaa hommat. Muutamilta yllätyksiltäkään en ole välttynyt. Ensinnäkin tämä tyttö on melkoisen kovaääninen. Kuulunee asiaan, kun tehoja on näinkin paljon. Ensimmäisillä käyttökerroilla onnistuin myös roiskauttamaan puhdistusvedet pitkin seiniä. Tästä ehkä suurin miinus. Kannen täyttöaukon ”kuppi” ei nimittäin ole tiivis ja kun puhdistusohjelma …
PALEOKEITTIÖ 