Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: myskikurpitsa

  • Thaimaalainen kurpitsasosekeitto – Lämmin ja mausteinen arjen ilo

    Thaimaalainen kurpitsasosekeitto – Lämmin ja mausteinen arjen ilo

    Taas on tullut aika kaivaa talvikurpitsat marketin laarista ostoskoriin. Myskikurpitsa onkin yksi mun suosikkikasviksista. Nykyään. Näin ei ole aina ollut. Ensimmäinen kurpitsakokkailu viisi vuotta sitten oli jokseenkin kauhea kokemus.

    Vika ei kuitenkaan ollut raaka-aineessa vaan kokissa. Niinkuin useimmiten tuppaa olemaan. Melkein mistä vaan saa herkullista kun osaa hommansa. Eikä liene aivan poikkeuksellista, että ensimmäinen kerta menee pieleen.

    Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuon kauhukokemuksen jälkeen uskalsin kurpitsaan uudelleen tarttua, ja antaa sille sekä itselleni uuden mahdollisuuden.

    Talvikurpitsa on siitä kiva kasvis, että se on ”serkku” kesäkurpitsan tavoin äärettömän monipuolinen. Voi pistää pannuun tai uuniin, kuutioida, pikkelöidä, pirtelöidä tai surauttaa soseeksi. Tai sosekeitoksi, joka on ehkä itselleni mieluisin kurpitsan käyttötapa. Käy myös leivonnaisiin. Siinä missä kesäkurpitsakin.

    Talven tullen Pohjolaan kaivataan värin lisäksi vähän lämpöä. Värin eteen ei kurpitsan kanssa tarvitse paljoa vaivaa nähdä, mutta lämpö vaatii jo vähän enemmän. Maustetta.

    Tällä kertaa mausteet auringonkeltaiseen keittoon löytyivät tulisten ruokien luvatusta maasta, Thaimaasta. Aika vähällä vaivalla vieläpä, kun kaivoin avuksi punaisen currytahnan suoraan purkista.

    Lopputulemana kattilallinen hyvää ja helppoa, arkeen pääruoaksi ja juhlaan alkuruoaksi passaavaa soppaa, joka vain paranee kun pistää päivänä seuraavana lämmittäen.

    Katso myös muut Paleokeittiön kurpitsareseptit!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Piparkakulle maistuva hedelmäinen pirtelökuppi (+ kurpitsasose)

    Piparkakulle maistuva hedelmäinen pirtelökuppi (+ kurpitsasose)

    Vaikka eilen valittelin, että joulu tulee jo korvista, niin olenpa kuitenkin muutaman palan joulua maistanut ja pari kipollista suuhuni lusikoinut. Piparille maistuva, hedelmäinen pirtelökuppi on ollut oiva avaus jouluisiin makukarkeloihin. Ja tulipa siinä samalla hyödynnettyä pari kauden kasvistakin =)

    What a lovely depth of colours! Vai mitä tästä parista sanotte? Kupissa uunissa kypsennettyä kurpitsasosetta ja vieressä muutamat siivut persimonia. Kuin samalla värikynällä väritetty! Ei joulunpunaa, mutta joulunnoranssikin käynee. Sopivat aika kivasti myös samaan pirtelökuppiin.

    Hedelmäinen, joululle maistuva smoothie bowl syntyi siis piparkakkumausteella sävytetystä kurpitsa-persimon-banaani -pirtelöstä. Ainakin Ameriikoista saa kurpitsasosetta valmiina marketista, koto-Suomessa ei vastaava ole silmään osunut.

    Onneksi kurpitsasoseen valmistus on hyvin helppoa. Tosin kannattaa samalla tuupata uuniin useampikin kurpitsa ja säilöä valmis sose vaikka minigrip -pussukoissa pakastimeen. Syntyy seuraava kurpitsapirtelö tai -kakku hippasen nopsempaan ja yhdellä uunin lämmityksellä.

    Smoothie bowlissa olennaisessa osassa ovat päälliset. Tällä kertaa ei kaapista kauheasti koristusta löytynyt, mutta vähemmilläkin härpäkkeillä pärjää ja saa aikaiseksi ihan kelpo kupin. Aika usein vähemmän on enemmän anyway…

    PIPARKAKUNMAKUINEN, HEDELMÄINEN SMOOTHIE BOWL

    2 annosta

    PIRTELÖPOHJA

    • 2 – 2 1/2 dl kurpitsasosetta
    • 1 pieni banaani (tai puolet isommasta,  ~100 g)
    • 1/2 – 1 persimoni
    • 1 dl kookosmaitoa
    • 1 dl vettä
    • 1 rkl CocoVin chiasiemeniä
    • 1-2 tl piparkakkumaustetta
    • hyppysellinen himalajansuolaa

    PÄÄLLISET

    • siivutettua persimonia
    • hasselpähkinä- tai muuta pähkinä-/mantelirouhetta
    • hieman chiasiemeniä
    • luraus kookosmaitoa tai -kermaa
    • (ceyloninkanelia)
    1. Valmista kurpitsasose halkaisemalla myskikurpitsat pitkittäin, poistamalla siemenet lusikalla ja paahtamalla kurpitsaliha pehmeäksi 175 asteisessa uunissa ~45 min tai kunnes tuntuvat pehmeiltä. Aseta kurpitsat leivinpaperin päälle leikkauspinta alaspäin ja testaa kypsyys haarukalla.
    2. Poista kypsistä kurpitsoista kuori ja soseuta sileäksi tehosekoittimessa. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tehosekoittimen avuksi.
    3. Valmista pirtelöpohja mittaamalla kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surautamalla sileäksi.
    4. Kaada paksuhko pirtelö sopivaan kulhoon ja lisää päälliset. Syö heti tai säästä jääkaapissa myöhemmäksi.

    Ihan kiva piparkakkupirtelö! Joskin bansku hyökkii alkuun hippasen turhan paljon meikäläisen silmille, mutta makeus on kohillaan ja banaani antaa kivaa tekstuuria. Mutta saattaisipa tuo maistua ihan vaan persimonistakin valmistettuna…. Kuka kokeilee ensin?!

    Joulun makuisia, lusikoitavia pirtelötuokioita Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

    Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

    Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa.

    Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Lempeä lammastagine kurpitsalla

    Lempeä lammastagine kurpitsalla

    Reilu vuosi sitten lampaat löysivät ensimmäistä kertaa polkunsa Paleokeittiöön. Ja reilu vuosi piti odotella lampaita uudelleen saapuviksi. En oikein tiedä miksi, mutta edelleen lammas tuntuu hieman vieraalta raaka-aineelta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kokeilu oli oikein onnistunut. Ja tämä toinen, se vasta onnistunut olikin! Jos olet lammasfoobikko, kuten äitini ;), niin aloita tästä.

    Paleokeittiössä tarjoillaan tämän viikon pääruokana mausteista ja mukavasti lämmittävää, mureaa marokkolaista eli lammastaginea. Koska en omista oikeaa, aitoa taginepataa, niin tätäkin ruokalajia pitäisi kaiketi kutsua ihan vaan suoraan suomalaisittain lammaspadaksi. Mutta lammaspata ei kerro mielestäni yhtään, mistä tässä padassa on kyse! Ja siksi käytän häikäilemättömästi hyväkseni taginea. Suomalaisella ja pohjois-afrikkalaisella lammaspadalla kun on vissi ero. Sen eron maistaa! Isosti!

    Koska kerta oli ensimmäinen, niin googlailin vinon pinon reseptejä läpi. Lopulta päädyin ottamaan yhtä sieltä ja toista täältä. Loput sovelsin omasta päästä. Mausteiden suhteen mentiin maistamalla ja lisäämällä matkan varrella vähän sitä ja enemmän tätä, joten pyydän suhtautumaan reseptissä esiintyviin maustemittoihin avoimin mielin. Perusmaustaminen sujunee näillä määrillä kyllä, mutta luota omaan makumaailmaasi ja maustekaapin sisältöön.

    Tuttuun Paleokeittiö -tyyliin kyse on jälleen helposta ja nopeasta arki- tai miksei juhlaruoastakin. Pitkää raaka-aineiden listaa ei siis kannata pelästyä. Eikä sitä helposti yli vuorokauden mittaiseksi venyvää valmistusta, sillä se on pääasiassa odottelua. Valmistusvaiheet sinänsä ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Lopputulos palkitsee odottelun takuuvarmasti.

    En tiedä, mikä siinä on, mutta jotain maagista näissä pitkään, miedolla lämmöllä haudutetuissa ruoissa piilee. Yritin miettiä, kuinka tuota maagisuutta kuvaisin, mutta tehtävä ei ollutkaan aivan yksinkertainen. Sen täytyy olla se extralämpö! Mausteet tuovat toki oman lämpönsä, mutta kyllä kyse on jostain enemmästä. Olenko ainoa, jonka mielestä tunteja haudutettu ruoka antaa vielä vähän enemmän? Se vaan on jotenkin kotoisampaa, lempeämpää, mukavampaa, lohdullisempaa ja… lämpimämpää! Ei kuumaa pikaruokaa vaan kärsivällisesti kypsyteltyä comfort foodia. Paljon, puhdasta rakkautta! Ja ei, lohturuoka ei nyt sovi tähän(kään).

    Kuvien kautta ohjeisiin! Kerrankin sain valmistettua ruokaa vielä valoisaan aikaan, joten kuviakin tuli eilen päivänvalossa napsittua hieman tavallista enemmän. Tosin ruoan valmistuttua oli jo pilkkosen pimeää, ja vieläkin pimeämpää oli ennen kuin sain lampaat kurpitsoineen lautaselle. Onnea on toimiva kirkasvalolamppu.

    Lempeän lammastaginen valmistus alkoi jo edellisenä iltana mausteseoksen valmistamisesta, karitsanpaistien pilkkomisesta ja paistipalojen maustamisesta. Odottelivat kiltisti yön yli jääkaapissa, jossa kävin niitä välillä vähän veivaamassa.

    MAROKKOLAINEN LAMMASTAGINE KURPITSALLA

    Maustesekoitus

    • 1/2 tl cayennepippuria
    • 1 tl rouhittua mustapippuria
    • reilu 2 tl paprikajauhetta
    • reilu 1/2  rkl kurkumaa (taisi mennä vähän enemmänkin, koska kurkuma on cool!)
    • 1 tl kanelia
    • 1/2 tl juustokuminaa
    • 1/2 tl kardemummaa
    • 1/4 tl jauhettua neilikkaa
    • 1/4 jauhettua korianteria
    • reilu 1 tl himalajansuolaa
    • hippunen sahramia (kyllä, ihan tätä varten ostin tätä maailman kalleinta maustetta!)
    • ~1,5 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna (tai pari tl inkiväärijauhetta)
    • 2 rkl oliiviöljyä
    1. Annostele kaikki kuivat mausteet pieneen astiaan ja sekoita hyvin. Käytä noin puolet mausteseoksesta paistipalojen esimaustamiseen.
    2. Lisää maustamispussiin/-astiaan lihojen lisäksi myös pilkottu inkivääri sekä pari lusikallista oliivi- tai muuta sopivaa öljyä.
    3. Anna maustua jääkaapissa yön yli tai ainakin ~8 tuntia.

    Varsinainen valmistusprosessi alkoi luonnollisesti esivalmisteluista, jotka olivat lähinnä pilkkomista ja paistamista. Ensin pistin kurpitsan ja porkkanat paloiksi.

    Sen jälkeen siirryin silppuamaan sipuleita.

    Josta jatkoin jokseenkin jouluiseen kuivahedelmä-mantelilastusekoitukseen.

    Vielä purkki murskattuja tomaatteja auki, ja siitä sulavasti lieden ääreen pikaista paistopintaa lihoihin ja esikypsyttelyä muihin.

    Muut ainekset

    • ~500-600 g karitsanpaistia
    • 1 sipuli
    • 3 valkosipulikynttä
    • pari porkkanaa
    • 1 pieni myskikurpitsa
    • 1 prk tomaattimurskaa (400 g)
    • 1 luomusitruunan kuori raastettuna
    • ~10 kuivattua aprikoosia
    • ~5 kuivattua taatelia
    • ~30-50 g rusinoita (mieluiten vaaleita)
    • ~30-50 g mantelilastuja
    • ~3-5 dl kana- tai lihalientä
    • suolaa maun mukaan
    • kookosöljyä kuullottamiseen
    • tarjoiluun tuoretta korianteria tai persiljaa sekä granaattiomenan siemeniä
    1. Paloittele karitsanpaistit sopiviksi paloiksi, laita esim. paistopussiin kera oliiviöljyn ja mausteseoksen. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Ks. mausteseoksen valmistus ylempää.
    2. Ota maustunut liha lämpiämään huoneenlämpöön noin tuntia ennen pannulle päätymistä. Voit sillä aikaa hoitaa muut esivalmistelut ja virittää uunin 150 asteeseen.
    3. Kuori ja pilko porkkanat ja kurpitsa.
    4. Silpu sipuli ja valkosipulinkynnet.
    5. Annostele puolitetut aprikoosit, pilkotut taatelit, rusinat sekä mantelilastut.
    6. Paista lihat parissa erässä pikaisesti kuumalla pannulla, jotta paistipalojen pinta sulkeutuu. Siirrä pataan tai muuhun uuninkestävään astiaan. Kaada pannulle lopuksi osa kanaliemestä, jotta saat kaikki maut irti pannun pinnasta ja mukaan uuniin. Eli kaada pannulla käytetty liemi lihojen kaveriksi pataan.
    7. Kuullota sipulisilppua kookosöljyssä noin viitisen minuuttia pannulla. Lisää joukkoon loput kuivamausteseoksesta ja jatka kuullottamista.
    8. Lisää sipulien joukkoon myös porkkanat ja kurpitsat. Jatka kuullottamista ja kääntelyä.
    9. Kippaa kasvikset lihojen kaveriksi pataan, sekoita ja puhdista jälleen pannu kanaliemellä.
    10. Kaada pannulle lopuksi tomaattimurska. Anna lämmetä sekoitellen ja lisää joukkoon kuivahedelmäseos sekä raastettu sitruunankuori. Lisää hieman suolaa sekä loput mahdollisesti jäljellä olevasta kanaliemestä. Itse käytin kanalientä kaikkiaan ehkä sen kolmisen desiä. Enemmän olisi nestettä voinut olla, sillä pata pääsi hieman kuivahtamaan uunissa. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin pataan ei mahtunut enää milliäkään lisää nestettä.
    11. Kaada kiehahtanut tomaattiliemi hedelmineen pataan ja sekoita.
    12. Hauduta uunissa kypsäksi noin 2-2,5 tuntia, kunnes liha on haarukkaan hajoavan mureaa.
    13. Tarkista maku! Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai muita mausteita. Suolaa sain lisätä aika reippaalla kädellä. Mahtoiko makeat pistää suolat suuhun?
    14. Viimeistele tuoreella korianterilla tai persiljalla sekä granaattiomenan siemenillä, jotka tuovat kivasti kaivattua hapokkuutta pataan.

    Yläkuvassa matkalla pitkähkölle matkalle uuniin ja alla valmiina lautasella. Muutamia kertoja kävin pataa paistoaikana kääntelemässä, mutta muuten sai aika rauhassa uunin lämmössä kypsyä ja köllötellä.

    Ja mikä parhainta, tätä herkkua riittää ainakin puoleen viikkoon! Halutessa lammastaginen voin tarjoilla myös riisin kera, mutta kurpitsa ajaa kyllä hyvin riisin virkaa ja sillä silmällä mukaan kurpitsan ja porkkanaa lykkäsinkin. Sopii siis aivan mainiosti tiukemmillekin paleoisteille =)

    Ja kuten facebookin puolella jo totesinkin, niin kylkeen vielä lasillinen pehmeää punaviiniä ja joulu saa tulla! =D

    Lammasta ja lämpöä alkutalveesi! <3

    P.S. Paleokauppa on vielä vähän vaillinainen, mutta olemme AUKI! Saa tykätä myös facebookissa! Koska kivoja juttuja tulossa ja facebook tietää aina ekana ;)

  • Kuuma kurpitsakeitto

    Kuuma kurpitsakeitto

    Pistetääs tähän väliin kuumaa postausta kurpitsakeitosta. Koska kyseinen keitto on emännän tämän viikon pääruoka ja, koska se on odotellut vuoroaan jo helmikuusta lähtien. Haluan varmistaa, että tämän mainion, mausteisen keiton ei tarvitse odottaa enää päivääkään.

    Mausteinen kurpitsakeitto | paleokeittio.fi

    Kuuman kurpitsakeiton kuumuus ei välttämättä näy lämpömittarissa. Se tuntuu suussa, sielussa ja selkäytimessä. Kuumuus ei ole lähtöisin liedeltä vaan se tulee tuoreesta inkivääristä ja ripauksesta cayennepippuria. En nyt kuitenkaan suosittele työntämään kattilassa poreilevaa keittoa varomatta kiduksiin. Siinä saattaa palaa jokin muukin kuin sielun sykkyrät, jotka lähinnä hyrisevät onnesta lämpöisen sopan matkatessa mahalaukkuun.

    Kuuma kurpitsakeitto vaatii hieman vaivaa ja vielä vähän enemmän aikaa. Mutta Loreal`in mainosta mukaillen It`s worth it! Paahteinen keitto palkitsee. Ja kun pyöräyttää yhden isomman kattilallisen kerralla, niin lämpöä riittää moneksi päiväksi.

    MAUSTEINEN KURPITSASOSEKEITTO

    • 2 keskikokoista myskikurpitsaa
    • 1 isohko sipuli
    • 1 hapan omena (vihreä granny smith toimii!)
    • 1 tosi iso tai pari keskikokoista luomuporkkanaa
    • sopivasti kanalientä tai vettä (ehkä 6-8 dl halutusta koostumuksesta riippuen)
    • 1-2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
    • 2-3 rkl vaahterasiirappia
    • pari valkosipulinkynttä
    • pala silputtua tai raastettua inkivääriä
    • ~1 tl kanelia
    • ~1/2 – 1 tl kurkumaa
    • hieman kardemummaa, cayennepippuria ja jauhettua neilikkaa
    • maun mukaan suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • kookosöljyä
    1. Halkaise kurpitsat pituussuunnassa, voitele leikkauspinta kookosöljyllä ja mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
    2. Aseta kurpitsat leikkauspinta alaspäin uunipellille ja kypsennä ~45-60 minuuttia 220 asteisessa uunissa, kunnes haarukka uppoaa helposti pehmeään kurpitsalihaan. Anna kurpitsoiden jäähtyä sillä aikaa kun teet muut esivalmistelut.
    3. Silpu sipuli, pilko kuoritut porkkana ja omena pienehköiksi paloiksi. Raasta inkivääri ja rutista tai silppua valkosipulit.
    4. Jos kurpitsat ovat jäähtyneet, niin kaavi niistä kurpitsaliha. Kuoret ja siemenet voi kukin hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla. Tai hankkiutua niistä eroon, kuten itse tein.
    5. Kuullota sipulit kookosöljyssä. Lisää kasariin myös raastettu inkivääri sekä omena- ja porkkanapalat. Jatka freesausta hetken aikaa.
    6. Lisää mausteet; kaneli, kurkuma, cayennepippuri, kardemumma ja neilikka. Sekoita mausteet tasaiseksi ja jatka kuullottamista muutama minuutti, jotta mausteista alkaa makua ja tuoksua irtoamaan.
    7. Lisää kasariin kurpitsa sekä muutama desi kanalientä. Jätä kannen alle hautumaan, kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
    8. Kaada kasarin sisältö tehosekoittimen kannuun tai sopivan kokoiseen kattilaan, jos käytät soseuttamiseen sauvasekoitinta.
    9. Surauta sileäksi, lisää kookosmaito ja vaahterasiirappi sekä sopiva määrä kanalientä/vettä notkistamiseen. Surauta uudelleen kaikki sileäksi. Parhaimman lopputuloksen saa kun suorittaa soseutuksen tehoblenderillä pariin otteeseen pienemmällä kertamäärällä. Muistathan olla aina erityisen varovainen sekoittaessasi blenderissä kuumia aineksia!
    10. Kaada sosekeitto kattilaan. Laita kattila liedelle, kiehauta keitto ja lisää suolaa sekä rouhittua mustapippuria. Tarkista maku sekä keiton koostumus. Lisää tarvittaessa nestettä ja/tai mausteita.
    11. Koristele vaahterasiirappi- ja kookosmaitopyörteillä sekä mustapippurilla.

    Itse pidän hieman tuhdimmasta, sellaisesta vauvanruokamaisesta sosekeitosta, mutta keiton koostumusta on tosiaan helppo säätää käyttämällä enemmän tai vähemmän nestettä.

    Jos paleopipoa kovasti tiukkaa, niin vaahterasiirapin soi mainiosti jättää pois. Tarvittaessa makeutta voi hakea esim. tuoreista tai kuivatuista taateleista. Sinne vaan mukaan pannulle! Lihaisaa täydennystä kaipaaville suosittelen keiton keskelle silmää paistetusta jauhelihasta.

    Muistutus itselle ja muille; tuoreen inkiväärin kanssa kannattaa olla tarkkana! Viime talven kurpitsakeitoissa sitä oli sopivasti, mutta tällä kertaa tuli ahnehdittua ja annosteltua hieman liikaa. Joten inkivääri peitti melko lahjakkaasti alleen kaikki muut mukavat maut ja kuumasta kurpitsakeitosta tulikin tulista inkiväärikeittoa, hah hah! Inkiväärin ystävää se ei haittaa, mutta en välttämättä olisi tarjonnut tätä kurpitsakeittona kellekään muulle. Kurpitsaa keitossa oli vain väri ja sosemainen koostumus. Hyvää silti! Jos tykkää. Ja ah, niin lämmintä ja oikein passelia näihin etelän kosteisiin ja koleisiin iltoihin.

    Kuumia iltoja kera kurpitsakeiton, Sinullekin!

  • Kurpitsainen lohicurry

    Kurpitsainen lohicurry

    Heeeei mikä mahtaa olla in? Kyselee Karjalaisen J:kin. Noh, nyt on tietysti kurpitsa-aika komeasti käynnissä, joten ainakin se lienee in. Mutta näin ei ole ollut aina.

    Olen paahtanut kurpitsaa uunissa. Siitä tuli jotain aivan kamalaa, joten mun ja kurpitsan orastava suhde stoppasi hetkeksi siihen. Kunnes viime talvena taisin taas rohkaistua ja keitellä ehkä maailman parhaat kurpitsakeitot, jonka resepti on edelleen julkaisematta. Mutta tuolla se luonnoksissa odottaa uutta talvea ja tulemista =)

    Sitä ennen päätin kuitenkin menettää virallisesti curryneitsyyteni ja tuupata talvikurpitsaa lohen kaveriksi curryyn. Vai karriin? Kumpi se oikein on? Olkoon tänään curry. Ensi kerralla ehkä jotain muuta.

    Kurpitsaisen lohicurryn piti olla helppo ja nopea arkiruoka. Sitä se varmaan onkin, mutta ei ensikertalaiselle, joka sokeasti luotti valmiin currymaustepurkin seisovan maustehyllyllä. Currymaustetta ei löytynyt, mutta onneksi ja hieman yllättäen paljon muuta löytyi. Tässä puhuu nyt emäntä, jonka mausteet rajoittuivat vielä jokunen vuosi takaperin suola- ja mustapippuripurkkiin. Valikoima on kuitenkin viime vuosina laajentunut kiitettävästi ja se oli tämän curryn pelastus. Käytännössä tyhjensin koko maustekaapin yhteen curryyn, hah hah! Ehkä hieman liioittelin, mutta siltä se tuntui. Vähän tätä ja sitten tota… ja tääkin varmaan toimii… ja TÄMÄ, tämä kuulostaa ehdottoman indialaiselta, joten mukaan vaan!

    Helppoahan tämä oli kuin heinänteko maustekriisin ratkettua, mutta entä se nopeus? No se tyssäsi kaveri kurpitsaan, joka ei tahtonut millään kypsyä uuninlauteilla pehmeäksi. Pelkkään kurpitsaan tuhlaantui jo reilu tunteroinen, vaikka loppu sujuikin mukavan haipakkaan. Lohi ei tarvitse tuntia valmistuakseen.

    KURPITSAINEN LOHICURRY

    3-4 annosta

    • 1 keskikokoinen myskikurpitsa
    • ~600 g nahatonta lohifilettä
    • 4-6 banaanisalottisipulia
    • 0,5 litraa kasvis- tai kalalientä (Puljonki) tai vettä
    • 1 purkki kookoskermaa (Kara)
    • maun mukaan tuoretta inkivääriä raastettuna (~3 cm?)
    • CocoVin kookosöljyä kurpitsan paahtamiseen ja sipulien kuullottamiseen
    • 3 isohkoa valkosipulinkynttä rutistettuna
    • sitruunamehua maun mukaan
    • mausteeksi maun mukaan kanelia, isosti kurkumaa, jauhettua korianteria, kardemummaa, neilikkaa, kuminaa ja cayennepippuria (olikohan tässä kaikki? ;))
    • lisäksi rouhittua mustapippuria ja suolaa
    • päälle tuoretta korianteria koristeeksi ja täydentämään makupalettia
    1. Puolita kurpitsa pituussuunnassa, sivele leikkauspinnoille reippaasti kookosöljyä ja tuikkaa 200 asteiseen uuniin noin tunniksi leikkauspinnat uunipeltiä vasten. Kurpitsa on kypsää kun haarukka uppoaa siihen ilman väkivaltaa.
    2. Anna valmiin kurpitsan hieman jäähtyä ja kaavi lusikalla kurpitsaliha talteen. Kuoren ja siemenet voi heittää menemään tai säästää jatkokäyttöä varten.
    3. Sippua banskusalotit ja kuullota kasarissa.
    4. Lisää joukkoon rutistetut valkosipulikynnet sekä raastettu inkivääri.
    5. Jatka kuullottamista hetken aikaa ja lisää sen jälkeen joukkoon vielä kaikki muut mausteet, paitsi suola, mustapippuri ja sitruunamehu.
    6. Lisää kaavittu kurpitsaliha, kala-/kasvisliemi sekä kookoskerma. Sekoita ja jätä miedolle lämmölle hautumaan siksi aikaa kun työstät lohen.
    7. Kuutioi ruodoton ja nahaton lohifile kunnon chunckseiksi, ja lisää kala kasariin.
    8. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla kypsäksi, noin vartin verran.
    9. Lisää tarvittaessa suolaa ja mausta mustapippurilla. Tarkista viimeistään tässä vaiheessa myös muut mausteet ja tasapainoita tarvittaessa.
    10. Viimeistele sitruunamehulla.
    11. Annostele lautaselle ja lisää päälle karkeasti silputtua korianteria.

    Mmmmmm… tämä oli niin hyvää! Ja toimii hyvin sellaisenaan, mutta varmasti tarvittaessa myös vaikka basmatiriisin kera. Itse en riisiä kaivannut, kurpitsa riitti vallan mainiosti. Ja riisi on mulle muutenkin hieman ongelmallinen; minä tykkään, mutta keho ei! Lohen voinee myös vallan mainiosti korvata jollain valkoisella kalalla. Vaikka ihan vaan vaihtelun vuoksi.

    Olen pahoillani, etten kykene antamaan tämän tarkempia maustemittoja. Koska mulla ei ole hajuakaan paljonko mitäkin loppujen lopuksi laitoin. Lisäilin puhtaasti fiiliksellä ja korjasin matkan varrella. Valmis currymauste toiminee myös oikein hyvin, mutta taidan jatkossakin edetä intuitiolla. Elämä on sillä tavoin hitusen jännempää ;)

    Jänniä ja lämpimän mausteisia curryhetkiä, Sinulle!

    P.S. On muuten välillä hauska katsella näitä aikaisempien aikojen postauksia, hah hah! Tuo alkuun linkittämäni paahdettu kurpitsa uunikalkkunalla kertoo aika mainiosti, mistä ollaan lähdetty ja mihin on parissa vuodessa päädytty. Huh! Ihan heikottaa tämä huikea kehitys! Mites se sanonta vanhasta koirasta ja tempuista menikään? Ei muuten pidä paikkaansa! ;)

  • Halloween kävi kylässä

    Halloween kävi kylässä

    Se oli SE ensimmäinen kerta. Kun kurpitsa eksyi kauppakoriin. Ihan puolivahingossa. Koska bataatti oli piilossa. Eikä peruna vielä kelvannut, mutta hyvää hiilua piti saada. Noh, siinä sitä sitten ihmeteltiin, jotta mitäs tälle tehtäisiin. Butternut -kurpitsalle, jota niin moni tuntuu suitsuttavan.

       

    Ihmettelyn jälkeen päädyin tekemään sitä, mitä bataatista alunperin piti. Kurpitsa melkoisen väännön jälkeen puoliksi ja siitä vielä sama toiseen kertaan. Jos jo bataatti on paha halkaista, niin tätä kaveria työstäessä ei ollut itku kaukana. Eikä roskis. Joo-o, edelleen epäilen, että mun veitsissä täytyy olla jotain vikaa. Tekniikassahan vika ei voi olla. Voimasta puhumattakaan ;)

    Sivelin kurpitsaveneet oliiviöljyllä. Ripottelin päälle kaikella rakkaudella suolaa ja mustapippuria, vähän timjamia, rosmariinia ja hunajaakin. Työnsin uuniin ja odottelin kurpitsalihan pehmiävän. Nautin kera uunikalkkunan. REALLY?! No en oikeastaan. Nauttinut, mutta söin kuitenkin.

    Näin Halloweenin kunniaksi kurpitsa kävi kylässä. Tuskin tulee toista kertaa. Kiva kun kävit ja kiitos, mutta ei kiitos. Gourmet -keittiön mausteisena keittona ihan hyvää. Paleokeittiön uunissa… hmmmm… melko pahaa.