Taas on tullut aika kaivaa talvikurpitsat marketin laarista ostoskoriin. Myskikurpitsa onkin yksi mun suosikkikasviksista. Nykyään. Näin ei ole aina ollut. Ensimmäinen kurpitsakokkailu viisi vuotta sitten oli jokseenkin kauhea kokemus.

Vika ei kuitenkaan ollut raaka-aineessa vaan kokissa. Niinkuin useimmiten tuppaa olemaan. Melkein mistä vaan saa herkullista kun osaa hommansa. Eikä liene aivan poikkeuksellista, että ensimmäinen kerta menee pieleen.

Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuon kauhukokemuksen jälkeen uskalsin kurpitsaan uudelleen tarttua, ja antaa sille sekä itselleni uuden mahdollisuuden.

Talvikurpitsa on siitä kiva kasvis, että se on ”serkku” kesäkurpitsan tavoin äärettömän monipuolinen. Voi pistää pannuun tai uuniin, kuutioida, pikkelöidä, pirtelöidä tai surauttaa soseeksi. Tai sosekeitoksi, joka on ehkä itselleni mieluisin kurpitsan käyttötapa. Käy myös leivonnaisiin. Siinä missä kesäkurpitsakin.

Talven tullen Pohjolaan kaivataan värin lisäksi vähän lämpöä. Värin eteen ei kurpitsan kanssa tarvitse paljoa vaivaa nähdä, mutta lämpö vaatii jo vähän enemmän. Maustetta.

Tällä kertaa mausteet auringonkeltaiseen keittoon löytyivät tulisten ruokien luvatusta maasta, Thaimaasta. Aika vähällä vaivalla vieläpä, kun kaivoin avuksi punaisen currytahnan suoraan purkista.

Lopputulemana kattilallinen hyvää ja helppoa, arkeen pääruoaksi ja juhlaan alkuruoaksi passaavaa soppaa, joka vain paranee kun pistää päivänä seuraavana lämmittäen.

THAIMAALAINEN KURPITSASOSEKEITTO

Katso myös muut Paleokeittiön kurpitsareseptit!