Ihanaa kevättä ihmiset! Se on täällä! Kevätaurinko! =)
Kevät ei kuitenkaan ole vielä rantautunut Paleokeittiöön. Kyllä se sieltä tulee kun kauppoihin saapuvat maukkaammat ja edullisemmat uuden sadon kasvikset. Tällä hetkellä keittiössä hääräily ja syöminen ei vieläkään voisi vähempää kiinnostaa, joten yksinkertaisilla, helpoilla ja nopeilla aterioilla mennään. Ei syömisestä tarvitse tehdä vaikeaa. Jos ei halua.
Miten syömisen sietämätön helppous Paleokeittiössä käytännössä tapahtuu? Sitä ajattelin valottaa muutamalla sanalla. Ehkä yksi ainoa sana riittäisi. Rutiini. Kehitä itsellesi sopiva järjestelmä ja rutiini, jotka täyttävät tavoitteesi. Mitä vähemmän ajatusta ruokaan tarvitsee pistää, sen helpompaa. Itse en ole rutiinia tai järjestelmää sen enempää miettinyt. Heräsin vaan eräänä kauniina päivänä huomaamaan sellaisen syntyneen aivan itsestään.
Mitä vähemmän aterioita, sen helpompaa. Mitä vähemmän ruoka-aineita, sen helpompaa. Myös kaupassa asiointi ;).
Itselleni riittää kaksi ateriaa päivässä. Salaisuus piilee hyvin nälkää pitävissä ruoka-aineissa, joissa on riittävästi rasvaa ja proteiinia pitämään ruoan pois mielestä. Ja nälän pois vatsasta. Mikä on riittävästi rasvaa ja proteiinia? Pala kakkua! Noin kuvainnollisesti ;). Ruokavaliosi ja ateriasi sisältävät riittävästi rasvaa ja proteiinia silloin, kun ne pitävät hyvin nälkää. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole. Kuuntele kehoasi. Sillä on vastaukset valmiina.
Siis kaksi ateriaa päivässä, joista toinen tavallaan tuottaa hieman enemmän päänvaivaa kuin toinen. Ensimmäinen ateria on nimittäin päivästä toiseen se sama, tuttu ja turvallinen. Siinä ei paljoa aivosoluja tarvitse silloin rasittaa. Jos muisti vaan pelaa. Lautaselle luomupekonia, -munia ja avokadoa. Sekä mahdollisesti jotain edellispäivän jämiä, jos sellaisia on sattunut sopivasti ylitse jäämään. Luomupekonia on näillä leveyspiireillä edelleen hankala saada, joten niinä päivinä kun marketin hyllyt huutavat luomumerkin kohdalla tyhjyyttään turvaudun luomunakkeihin. Jos luomunakitkin ovat loppu, niin… olen yleensä pulassa ja ärsyyntynyt. Ja myönnän heti kättelyssä, että kasvisten suhteen olen myöskin ollut luvattoman laiska ja nauttinut ne paljolti suoraan pullosta. Vihannesmehuja. Kuinka kätsyä!
No sitten se päivän toinen ateria, se vaivalloisempi. Not really… Koska mulla on järjestelmä. Kierrätän vuoronperään kahta tai kolmea lisuketta sekä eri proteiinilähteitä. Kaikkea valmistan 3-4 päivän annoksen kerralla. Usein lisukkeet ja ”lihat” eri päivinä. Teen lisää sitä mikä loppuu, silloin kun se loppuu. Tällä hetkellä lisukkeet ovat rajoittuneet lähinnä kahteen helppoon vaihtoehtoon, kaaliraastesalaattiin ja kukkakaali-parsakaali-porkkana -soseeseen. Satunnaisesti lautasella vilahtaa myös kukkakaali-bataatti -sose. Nämä kun kaikki sopivat oikein mainiosti kaikkien proteiinilähteiden kanssa. Mun mielestä =)
”Lihoissa” toteutuu sama kierrätysperiaate; lentävät, juoksevat ja uivat. Jos haluaa ihan oikeasti alkaa järjestelmälliseksi, niin kannattaa miettiää valmiiksi (kirjata ylös), mitkä ruoka-ainevaihtoehdot edellisistä kategorioista ovat omaan makuun. Mitä lentäviä, juoksevia ja uivia syöt mieluiten? Näitä voi sitten kierrättää tämän isomman ympyrän sisällä. Itselle homma menee tällä hetkellä jokseenkin näin…
- liha: luomunaudanjauheliha
- linnut: kalkkunan tai broilerin filepihvit
- kalat: lohi tai vaalea kala ja/tai katkarapu
Itse en kovin paljoa vaihtelua kaipaa vaan voin syödä kuukausikaupalla samoja ruoka-aineita. Menu menee kunnolla uusiksi ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Ja kohta kolisee! On taas se aika vuodesta! Kun juurekset vaihtuvat salaatteihin.
Jos olet kovin vaihtelunhaluinen, niin sitten vaan pidempää listaa laatimaan. Useampia kierrätettäviä lisukkeita ja proteiinilähteiden pääkategorioihin lisää hyviä vaihtoehtoja. Jos haluaa oikein hifistellä, niin voi miettiä valmiiksi myös mitä ruokia perusraaka-aineista saa. Esimerkiksi naudanjauheliha taipuu moneksi. Samoin lohta voi valmistaa ja maustaa miljoonalla eri tavalla.
Vieläkö monipuolinen ja laadukas syöminen on sun mielestä hankalaa ja aikaa vievää? Jos näin on, niin kehotan ystävällisesti tarkistamaan omaa asennetta.
Ja ei, ei ruokakuvia tähän postaukseen! Mähän sanoin, ettei ruoka voisi tällä hetkellä vähempää tätä emäntää kiinnostaa! ;D
Kamera joutui kaulaan killumaan ihan vaan siitä syystä, ettei meno melko terhakkaan liikuntaviikon päätteeksi enää karkaisi käsistä. Itsensä huijaamista parhaimmillaan! Ei, vaan järkevää ennakointia. Tavoite täyttyi ja toimi! Unohduin korttipolulle ja metsämaisemiin. Kilometrejä ei montaa kertynyt. Minuutteja sitäkin enemmän. Ja on se! Kevät! Enjoy!
Näissä ”kala goes riista” -bileissä olisi tosiaan ollut helppoakin helpompaa pysyä tiukalla paleolla. Why bother? Tankkaus silloin tällöin tekee vain hyvää. Itse tankkasin vaatimattomat kaksi lautasellista. Pää- ja jälkiruokaa. Molempia =)
”Kahvikonjakeissakin” oli valinnan varaa. Mulle riitti kerma. Kahviin. Ja kakun päälle =)
Aaaaaah… home-made mansikkakakkua, joka kerrankin oli sopivan makeaa myös paleoistin makuun. Yleensä kaikki makeat leivonnaiset ovat ylimakeita, eivätkä näin ollen kovin hyviä. Edes syötäviä. Tämä oli! Syötävä ja perfect. Vaikka tähän vuodenaikaan pakastemansikoihin joutuukin turvautumaan. Mieluummin pakastettu mansikka kuin mauton espanjalainen. Tarjolla oli myös gluteiiniton vaihtoehto. Päädyin periaatteideni mukaan tälläkin kertaa aitoon tavaraan.
Sitä terävää boolia… Hiukan harmittaa aikainen pakeneminen juhlapaikalta. Väkeä kävi boolimaljalla tiheään tahtiin. Olisipa ollut mukava seurata menoa aamuyön viimeisinä tunteina, hah hah!
