Kategoria: Lifestyle

  • Unelmaloma Espanjan kultarannikolla

    Unelmaloma Espanjan kultarannikolla

    Lomakausi on Suomessa kuumimmillaan, joten pysytäänpä lomatunnelmissa ja unelmamatkoissa vielä yhden postauksen verran.

    Ebookersin ”Unelmamatkakone” vei ajatukset tulevaisuuteen ja sai yllättäen kiinnostumaan kohteesta, jonka en edes tiennyt olevan unelmieni matkakohde.

    Joko olet käynyt tsekkaamassa, mihin päin maailmaa omat kiinnostuksen kohteesi ja unelmasi sinut veisivät?

    Vielä ehtii! Ja 14.7. saakka on mahdollisuus myös voittaa reissu omavalintaiseen unelmakohteeseen. Kysely ei montaa minuuttia vie ja se saattaa viedä sinut niinkin eksoottisiin kohteisiin kuin Osakaan tai Havaijille. Joten KLIK KLIK, tsekkailemaan!

    Haaveilu tulevasta matkasta sai miettimään myös menneitä reissuja. Ja unelmamatkoja yleensä.

    Elääkö unelmamatka vain mielikuvituksessa vai olenko onnistunut tekemään unelmista totta? Mitkä asiat tekevät unelmamatkan? Unelmoinko edelleen samanlaisista reissuista kuin kymmenen vuotta sitten?

    Kaikenlaisia ajatuksia pölähti päähän, mutta jotenkin jäin kiinni viimeisimpään ”kunnon lomareissuun”. Jopa siinä määrin, että kaivoin esiin vanhat reissukuvat muistelon tueksi.

    Siitä on jo miltei kaksi vuotta kun huljutin varpaitani La Pinedan hienohiekkaisissa rantavesissä. Mutta kuinka helppoa onkaan palata muistoissa noihin arvokkaisiin ja usein aika pieniinkin hetkiin, joita ehkä hieman yllättäen huomasin kaipaavani. Yllättäen siksi, että en ole niitä ihmisiä, jotka palaavat samoille seuduille uudelleen vaan suuntaan mieluummin kohti uusia kokemuksia. Ja maisemia.

    Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat tuolta yhdeltä ja samaiselta Espanjan kultarannikolle suuntautuneelta reissulta.

    Jäi silloin aikanaan matkakertomus tallentamatta kun keskityin peräti kolmen postauksen verran viinitilavierailuun. Ensimmäisenä sellaisena se olikin koko matkan ehdoton kohokohta, mutta kyllä reissuun paljon muitakin hyviä hetkiä mahtui.

    Jos haluat tutustua kuviin syvimmin, niin klikkaa kuvagalleriat auki. Sieltä löytyy muutama kuvia selittävä sananen.

    Espanjan kultarannikko ei ehkä kuulosta maailman jännittävimmältä kohteelta vaan lähinnä turistien kansoittamalta pakettimatkalta. Sitä se itse asiassa olikin.

    Varasin äkkilähdön hetken mielijohteesta kun hommat alkoivat kotimaassa tökkiä ja tuntui, että nyt oli vaan päästävä äkkiä hetkeksi karkuun kaikkea.

    Kyse ei ollut mistään unelmamatkasta vaan kohtuullisen suppeasta listasta valittiin huonoista tai vähintäänkin keskinkertaisista vaihtoehdoista se paras. Tarkoituksena oli vaan vaihtaa maisemaa ja päästä rentoutumaan jonnekin, jossa aurinko vielä porotti ja aallot loiskuivat pitkin rantaviivaa.

    Saloun näyttävä, palmurivistön koristama rantabulevardi alkoi illan pimetessä keräämään kaikenlaisia lomakohteesta nauttivia kulkijoita, enimmäkseen englantilaisia. Alkuillasta ja pahimman turistikauden vedellessä jo viimeisiään oli bulevardilla vielä mukavasti tilaa nauttia yli 25 asteen lämmöstä.

    En vielä sinisten siipien saadessa kotimaan kentällä ilmaa alleen tiennyt, että edessä olisi unelmaloma.

    Lähdin reissuun vailla kummoisiakaan odotuksia. Eniten kiinnostivat etelän lämpö ja lepo.

    Suunnittelu on olennainen osa matkailua, mutta siihen ei tällä kertaa jäänyt aikaa. Asenteella ”Se vastaan otetaan, mitä vastaan tulee” lähdettiin ja pakattiin matkaan aimo annos avointa mieltä.

    Voiko tie tuntemattomaan viedä unelmamatkalle? Kyllä voi.

    Näin jälkeenpäin ajatellen matka Katalonian rannikolle oli unelmien täyttymys. Vaikka en sitä lähtiessä, enkä oikeastaan vielä paikan päälläkään sitä silloin tiennyt.

    Kyseessä ei ollut ruokamatka. Ei edes viinimatka, vaikka siitä sellainen loppujen lopuksi tuli. Vierailu noin 80 kilometrin päässä majapaikasta sijaitsevalle Pares Baltan viinitilalle järjestyi parin päivän varoitusajalla sopimalla käynnistä varsinaisesti vasta La Pinedasta käsin.

    Alueen ruokakulttuurilla olisi ollut paljonkin tarjottavaa aina Michelin -ravintoloita myöten. Matkapakettiin kuului kuitenkin puolihoito, jonka myötä aamun sekä illan aterioinnit tuli hoidettua kattavasti majapaikassa. Iltapäiväkahvin lisäksi tarvetta ei muuhun välitankkaukseen ollut. Edes reissupäivinä.

    Onneksi hotellin ruokatarjonta oli aivan älyttömän laaja ja monipuolinen. Eli kyllä siinä viikon aikana ehti jo pelkän hotelliruokailunkin kautta tutustua alueelle tunnusomaiseen keittiöön.

    Toki tarjolla oli myös pitsaa ja ranskalaisia ym. höttöä. Mutta valintakysymys. Itse keskityin mieluummin paikallisista raaka-aineista valmistettuihin, espanjalaisiin ruokalajeihin.

    Mikä teki ”tylsään” turistikohteeseen suuntautuneesta perusmatkapaketista unelmien matkan?

    Monipuolisuus. Kuten jo edellisessä postauksessa taisin avautua, niin arvostan matkalla monenlaista tekemistä. Ja olemista.

    Vaikka alunperin oli tarkoitus jumiutua hotellin altaalle kirja kainalossa akkuja lataamaan ja käväistä vain välillä virkistäytymässä upean rannan aalloissa, niin eihän siihen levoton sielu kyennyt.

    Jos istun useamman tunnin erittäin epämukavassa lentokoneessa, niin haluan nähdä ja kokea samalla mahdollisimman paljon. Kaikkea. Joten seikkailut kutsuivat jo ensimmäisen altaalla vietetyn päivän jälkeen.

    Ihminen lienee onnellisimmillaan kun asiat ovat tasapainossa; sopivasti uusia ärsykkeitä ja tylsiä hetkiä.

    Kutakuinkin plänillä ”Joka toinen päivä tukikohdan liepeillä ja joka toinen päivä tien päällä” mentiin. Tällä tavoin viikkoon sai mahtumaan yllättävän paljon. Kaikkea.

    Jos viinitilavierailu olikin koko reissun kiistaton kohokohta, niin lähes yhtä tärkeiksi nousivat päivän kulttuurimatka noin sadan kilometrin päässä sijainneeseen Katalonian pääkaupunkiin, Barcelonaan, ostoreissu läheiseen Saloun turistirysään sekä arkeologinen tutkimusmatka paahteiseen Tarragonaan. Kivoja pikkureissuja kaikki.

    Muutamat mielenkiintoiset paikat jäivät valitettavasti näkemättä, mm. läheiset Reusin kaupunki ja Katalonian ruokapääkaupungiksikin kutsuttu Cambrils.

    Cambrilsin missaaminen jäi kyllä hieman harmittamaan… Mutta toisaalta en kyllä vaihtaisi pois ”lököpäiviä” vailla minkäänmoisia aikatauluja ja muita suunnitelmia. Kokonaisuus ennen kaikkea. Ja se tasapaino.

    Rento poliisiratsu pitämässä pientä ”kahvipaussia” aivan Barcelonan ytimessä. Sanotaan, että valo on Barcelonassa poikkeuksellisen kaunis. Pitää paikkansa! Ainakin kuvatessa alkusyksyn valaistus tuntui olevan erilaista kuin muualla. Oletko huomannut?

    Jos kaikkia tapahtumarikkaita päiviä on mukava muistella, niin yhtälailla ne pienet ja omalla tavallaan aika arkisetkin hetket ovat painuneet elävinä mieleen.

    Rauhallisten aamujen rantalenkit paljain varpain tyhjällä rannalla auringonnousua ihaillen ja lokkien kirkunaa kuunnellen. Rantakivillä istuskelu samalla kalastajien puuhia seuraillen sekä iltapäivän kiireettömät kahvihetket ja iltaiset kävelyretket keskustan lämpöä hohkaavilla kaduilla.

    Ei hienojen hetkien tarvitse aina olla kovin ihmeellisiä.

    Myös ne hetket, jolloin kaikki ei mennyt ihan putkeen ovat saaneet muistoissa kultareunuksen.

    Viinitilavierailuun liittyi monta tuskaisaa hetkeä heti aamusta reissun loppuun saakka. Aamujunan myöhästyminen puolella tunnilla aiheutti stressaavan ketjureaktion kun myöhästyimme samalla myös jatkojunasta ja sovitusta tapaamisajasta. Paresbaltalaiset suhtautuivat tilanteeseen huomattavasti rennommin; olette paikalla kun olette ja jatketaan siitä.

    Myös kotimatkalla espanjalainen junamatkailu sai pulssin nousemaan. Valmiiksi katsottu linja olikin ”kesälomalla”, joten jäimme St. Vincent de Caldersin vaihtoasemalle ihmettelemään, jotta mites tästä nyt Salouhun ja sieltä takaisin La Pinedaan illan hämärtyessä päästäisiin.

    Aina asiat jollain tapaa selviävät, ja selviäisivät varmasti helpommin ilman turhanpäiväistä hätäilyä.

    Ratkaisu löytyi tällä kertaa junamatkasta Tarragonaan ja sieltä pienen eksymisen kautta jo tutuksi käyneellä bussilla suoraan hotellin eteen. Nyt kyllä seikkailu jo huvittaa, ja tapausta on hauska muistella. Silloin ei huvittanut. Yhtään.

    Streets of Tarragona. Tarragonan vanhan kaupungin tunnelmalliset kadut olivat ehdottomasti visiteeraamisen arvoisia. Kuten koko kaupunki, jonka väljällä Ramblalla viihdyin huomattavasti Barcelonan vastaavaa paremmin.

    Hauska on myös huomata, kuinka unelmat ovat vuosien varrella muuttuneet.

    Jos ennen janosin reissuilta ensisijaisesti täydellistä rantaa, punttisalia sekä muita liikuntamahdollisuuksia ja mahdollisimman paljon fyysisiä aktiviteetteja, niin nyt kaupungitkin ovat jo ”ihan okei” ja kohteita määrittää ensisijaisesti jännittävä ja ennenkokematon ruokakulttuuri. Viineineen. Asioita, joille en vielä viisi vuotta sitten antanut mitään arvoa.

    On tullut laskettua koskea Turkissa, vaellettua kivisiä ja kuumia kanjoneita Kreikassa, vietettyä öitä Amazonin viidakossa ja vierailtua Warao -intiaanien luona Venezuelassa.

    Olen lennellyt pienkoneella maiden ja merien yllä sekä ihaillut ilmasta käsin huikeita pöytävuoria ja Angel Fallsin lähes kilometrin korkuista vesiputousta. Kiipeillytkin putouksilla. En sentään Angel Fallsilla kuitenkaan.

    On ratsastettu kamelilla Tunisiassa ja elefantilla Thaimaassa, pelastettu kissanpentuja roskiksesta Kyproksella, bongattu kilpikonnia ja läksytetty hevosvaljakoiden omistajia Zakinthoksella. Tehty asioita, joita en enää tekisi.

    Edellisellä viittaan erityisesti eläinten raastavaan hyväksikäyttöön, joka matkailukohteissa on valitettavan yleistä. Niin kauan, kun turistit jaksavat hymyillä käsi tiikerin kaulalla ja käyttävät vuorille kapuamiseen omien jalkojen sijaan aasin jalkoja.

    Kissakaveri jahtipuuhissa Saloun hiljalleen pimenevässä illassa. Eläinystävän muistikortilta löytyy ehkä miljoona kuvaa erilaisista kaduilla elelevistä karvakuonoista.

    Niin se elämä menee eteenpäin. Ihminen kasvaa, kehittyy, valistuu ja viisastuu. Vanhat kiinnostuksen kohteet ja unelmat väistyvät uusien tieltä. Yhtäkkiä huomaa aiempien unelmien käyneen täysin merkityksettömiksi ja uusien tulleen tilalle.

    Tämän postauksen pointti taisi hukkua muistelmiin, mutta se se kai oli, että unelmamatkalle voi päätyä ihan vahingossa. Sitä ei välttämättä vielä paikan päällä ymmärrä, mutta jälkeenpäin ymmärtää.

    Maailman makeimpia rypäleitä maistelemassa biodynaamisesti viljellyillä Pares Baltan viinitarhoilla. Ekaa kertaa ikinä tuli rypäleitä suoraan köynnöksistä suuhun sujautettua. Harvinaista herkkua!

    Millaisia ajatuksia sulla on unelmamatkasta? Oletko huomannut unelmien muuttuneen? Voiko peruspakettimatka muuttua unelmien lomaksi? Kerro kommenteissa!

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

     

  • Voita oma, uniikki unelmamatka!

    Voita oma, uniikki unelmamatka!

    LOMA! Mikä ihana aihe! Ajatella, kirjoittaa, haaveilla, suunnitella… Ja LOMAMATKA! Aina vaan paranee.

    Vaikka Suomen kesä on eittämättä tarjoillut tänä vuonna parastaan, niin mieli halajaa maille vierahille. Kaipuu kaukomaille on ollut vahvasti läsnä jo jonkin aikaa ja olenkin miettinyt, jotta mihkä tästä syksymmällä singahtaisi.

    Vaikka kesä on ollut lämmin kuin vastalypsetty lampaanmaito ja kaunis kuin tuore morsio, niin vieraisiin vetää veri. Asianlaita on nimittäin niin, että kun yksinyrittäjänä pääsääntöisesti kotitoimistosta käsin töitä tekee, niin kotikulmilla on niistä vaikea irrottautua. Vaikka kalenterissa lukisi kissankokoisin kirjaimin L O M A.

    Reissua pohtiessa on haasteeksi yllättäen muodostunut valinnan vaikeus. Maailmalta löytyy niin monta mielenkiintoista ja vielä tutkimatonta kohdetta. Olen tässä nyt viime kuukausien aikana ollut matkalla ainakin Sisiliaan, Georgiaan, Albaniaan, Portugaliin ja aina yhtä viehättävään, joskin jo melko tuttuun Kreikkaan.

    Ebookersin ”matkakone” tipahtikin eteen kuin tilauksesta! En ole mikään maailman innokkain kyselyihin vastaaja ja alkuun suhtauduin koko ”matkakoneeseen” hieman varauksella. Olihan mulla jo monta hyvää kohdetta kartoitettuna ihan omasta takaa!

    ”Kokeile, niin tiedät!” on ollut mulla omana mottona ja neuvona muillekin jo pitkään. Minähän kokeilin! Jäin koukkuun, kokeilin useammankin kerran ja innostuin! Koska ”matkakoneen” avulla löysin aivan uuden kohteen, jonka olemassa olosta en tiennyt mitään. Tämä kohde löytyi puhtaasti omia intohimoja seuraamalla, joten voitanee aidosti puhua oikeasta unelmamatkasta.

    Nyt sinullakin on mahdollisuus löytää unelmien kohde, jota et ehkä vielä tiedä edes olevan olemassakaan! Klik klik, ebookersin ”matkakonetta” avaamaan ja valitsemaan sieltä itseä eniten kiehtovat asiat.

    ”Matkakone” on ihanan selkeä, lyhyt ja yksinkertainen. Valitset vain muutamista vaihtoehdoista itsellesi parhaiten sopivat, ja kone kertoo unelmakohteesi hotelleineen muutaman eri vaihtoehdon kera.

    Ja mikä parasta, niin voit olla se onnellinen, jonka unelmamatka toteutuu vailla pennin hyrrää! Osallistumalla ebookersin ”matkakoneen” yhteydessä järjestettävään arvontaan voit nimittäin voittaa unelmalomasi. Arvonta päätty jo 14.7., joten kannattaa osallistua heti. Ettei kesätouhujen keskellä unohdu.

    Ja vaikka ei voitto omalla kohdalle osuisikaan, niin ainakin emäntään iski vahvasti valtava inspiraatio, jota olen nyt hyödyntänyt tutustumalla uuteen kaupunkiin ja suunnittelemalla syksyn lomaa omaan unelmakohteeseeni.

    ”Matkakone” antaa kerralla muutamia vaihtoehtoja, joista valita mieleisensä. Oma kiinnostuksen kohteeni on tällä hetkellä hyvin vahvasti ruoka ja juoma, joten sillä liikkeelle.

    Seuraavassa kohdassa iskikin pieni tenkkapoo, kun piti valita ruoan ja viinin väliltä. Molemmat kiinnostavat, mutta kyllä ruoka vie vielä voiton. Joskin testailin myös millaisia viinikohteita kysely tarjoaisi.

    Kun kiinnostuksen kohde oli kiinnitetty, niin ruutuun lävähti neljä kaupunkia maailman eri kolkista. Yli kymmenen tunnin istuminen lentokoneessa ei tällä hetkellä jaksa innostaa, joten vaihtoehdoiksi jäivät San Sebastian ja Bologna.

    Täytyy tosin myöntää, että San Sebastianin jouduin googlaamaan, sillä mulla ei ollut hajuakaan, jotta mistä päin maailmaa sellainen kaupunki löytyisi. Veikkasin latinalaista Amerikkaa, mutta Pohjois-Espanjan Baskimaastahan tämä kuuluisa kulinaristien kaupunki löytyi.

    Tässä vaiheessa valinta kahden kaupungin välillä oli helppo. Bolognassa olen jo käynyt, joten seuraavaksi San Sebastianiin!

    Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

    Kun matkakohde oli selvillä, niin seuraavaksi majoitustyypin valintaan. Itse kaipaan nyt helppoa ja huoletonta reissua, joten valitsin hotellin. Jälleen tarjolla oli useampi vaihtoehto, joista pääsee ennen seuravaa valintaa tsekkaamaan majapaikan tarkemmat tiedot.

    Oma valintani osui San Sebastianin vanhakaupungissa, sataman ja puistoalueen tuntumassa sekä kahden hienohiekkaisen rannan välissä sijaitsevaan neljän tähden hotelli Lasala Plazaan. Kriteerinä keskeinen sijainti lähellä kaikkea; vanhan kaupungin tunnelmaa, satamaa, biitsiä, ruokapaikkoja ja rannan puistoaluetta.

    Ou wau! San Sebastianissa kaikki tuntuu todellakin olevan täydellistä unelmaa!

    .
    Eivätkä hotellin sisätilatkaan hullummalta näytä. Merinäköalalla varustetusta huoneesta puhumattakaan.

    Ainoa miinus hotellissa oli aamiainen mielestäni kohtuullisen korkeaan lisähintaan.

    Kuvat: ebookers.fi

    Täytyy sanoa, että omalla kohdalla Ebookersin ”matkakone” osui täydellisen oikeaan. Loma San Sebastianissa olisi unelmien täyttymys.

    Vaikka kiinnostus ruokaa kohtaan johdatti mut tänne lähellä Ranskan rajaa, Biskajanlahden rannalla sijaitsevaan vajaan parinsadantuhannen ihmisen, espanjalaiseen gourmetkaupunkiin, niin yllättäen sieltä löytyi myös paljon muuta arvostamaani. Kyllä minä tykkään myös auringonlaskuista ja hienohiekkaisista rannoista.

    Rantoja San Sebastianin kaupungista löytyy peräti kolmin kappalein. Vaikka en enää rannoilla niin jaksakaan makoilla, niin paljain varpain vesirajan hiekassa aamutuimaan kävely on ehkä parasta mitä tiedän.

    Historiaakin alueella piisaa ja kaupungista on helppo piipahtaa myös naapurimaa Ranskan puolelle. Monta kärpästä yhdellä lennolla.

    Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

    ”Matkakone” ehdottaa myös erilaisia, kiinnostuksen kohteeseen sopivia aktiviteetteja.

    Kokkauskurssien ja siideritehtaalla vierailun sijaan päädyin tällä kertaa valitsemaan gastronomisen kävelykierroksen vanhan kaupungin kaduilla ja kujilla. Niitä kärpäsiä. Jälleen.

    Alueen ruokatarjonnasta voisi kirjoittaa kokonaisen artikkelin, joten tyydyn tässä vain toteamaan San Sebastianin olevan Michelin -ravintoloiden tyyssija. Niitä löytyy alueelta peräti KYMMENEN! Joista kolme jopa kolmen tähden ravintoloita.

    Kuvat: Donostia-San Sebastian Turismo Flickr

    Kaikissa Michelin -ravintoloissa ei ole varaa syödä, mutta jos edes yhdessä tai parissa kävisi. Ruokakulttuuri kukoistaa kaupungissa, joten herkullista ruokaa on varmasti tarjolla edullisemmissakin paikoissa; tuoreita mereneläviä, kauden kasviksia… ja pintxosia.

    Innostuin San Sebastianista sen verran, että päädyin työstämään, jos en nyt ihan unelmakarttaa, niin matkaboardeja ainakin. Jo kuvia katsellessa löytyy leppoisa lomafiilis eikä kohdekaan pääse kesän edetessä painumaan unholaan.

    Tsekkailin myöskin valmiiksi jo lentoja. Ja hintoja. Ei ihan mahdoton. Neljän tähden majoitukselle.

    Lennot tosin ovat sikäli hieman haasteellinen juttu, että San Sebastianiin löytyi vain kahden välilaskun lentoja. Järkevämmiksi vaihtoehdoiksi jäivät suhteellisen lähellä sijaitseva Bilbao ja Biarritzin kenttä Ranskan puolella. Halpojen lentojen Barcelonakin lienee yksi vaihtoehto, mutta vaatii myös useamman tunnin junamatkailua.

    Sellaisen unelmamatkan ebookersin ”matkakone” mulle järjesti! Toivottavasti siitä tulee totta. Pian! Ja pääsen kertomaan, vastasiko San Sebastian koviin odotuksiin unelmamatkasta.

    Millainen on sun unelmamatka? Kokeile ”matkakonetta” ja kerro kommenteissa, mihin se sinut vie!

    Kaupallinen yhteistyö ebookers.fi (Expedia). Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Talviset terveiset ja ruokatärpit Tallinnaan

    Talviset terveiset ja ruokatärpit Tallinnaan

    Kukapa olisi uskonut, että kun viime huhtikuussa palasin 15 vuoden tauon jälkeen Tallinnaan, niin tulisin ramppaamaaan siellä alituiseen. Näin vaan pääsi käymään. Noin kuukausi sitten oli aika astua taas laivaan. Neljännen kerran vajaa vuoden sisään.

    Tallinnaan on helppo ihastua. Ja sinne pääsee helposti. Halvalla. Ehkä painavin syy paluuseen on kuitenkin se, että vaikka reilussa vuorokaudessa ehtii nähdä ja kokea yllättävänkin paljon, niin aina pois tullessa tulee tunne, että paljon jäi vielä ja taas kerran näkemättä.

    Tallinna on näyttäytynyt emännälle monissa eri olosuhteissa. On tullut koettua aurinkoisen kevätpäivän salamasiirtyminen lumimyrskyyn, keskikesän lempeä lämpö sekä elokuun hikinen helleaalto. Nyt oli palavan talvipakkasen vuoro.

    Lähtiessä ilma Jätkäsaaren satamassa oli kuin talvimorsio; aurinkoinen ja kaunis valkoisissaan, mutta parisenkymmentä astetta pakkasen puolella. Avomerelle seilatessamme saimme kuitenkin pikaiseen jättää jäähyväiset pilviverhon taakse piiloutuvalle morsiolle. Tallinnan satamassa pakkasen lisäksi meitä tervehti ajoittain sakeaksikin yltynyt lumisade. Ei ihan sitä, mitä Ukko ylijumalalta tilattiin. Ehkä Ukon valta ei ulottunut lahden toiselle puolen.

    Laivamatka sujui leppoisasti jäälauttojen geometristä arkkitehtuuria ihaillen ja jo perinteeksi muodostuneesta katkarapuleivästä nauttien. Taisi siinä jossain vaiheessa sujahtaa lasillinen laivan samppanjaakin kurkusta alas. Vaikka olin jo aiemmilla kerroilla vannonut, ettei laivan skumppaa enää ikinä. Ei vaan ole hintansa väärti. Ei ollut tälläkään kerralla.

    Tallinna tarjoili taas monta huikeaa, mielen muistilokeroihin tallennettua kokemusta ja tärppiä tulevaisuuden varalle. Vaikuttavimmat elämykset löytyivät tällä kertaa ylellisen majoituksen tarjonneesta, viiden tähden hotelli Schlösslestä sekä hotellin yhteydessä toimivan ravintola Stenhusin tunnelmallisesta illallispöydästä. Näistä enemmän tarinaa ja omakohtaista kokemusta em. linkkien takaa.

    Vanhakaupunki oli talvisessa asussaan kaunis. Kuten aina. Etenkin päivänä seuraavana lumisateen ollessa muisto vain. Ehkä jopa kesäistä kauniimpi… tai harmonisempi pastellisävyisten rakennusten päästessä vaaleassa ympäristössä paremmin oikeuksiinsa.

    Kaupunki oli myös yllättävän tyhjä! En ole aiemmin vaellellut Vanhakaupungin kujilla yhtä vapaasti ja törmännyt Raatihuoneentorilla vain kouralliseen kanssakulkijoita.

    Olimme pakkassäätä silmällä pitäen suunnitelleet ennalta sopivan reitin satamasta Vanhakaupungin ytimessä sijaitsevaa majapaikkaamme niin, että matkan varrelle osui tasaisin välein lämmittelypisteitä.

    Ensimmäinen pysähdyspaikkamme sijaitsi vain muutaman askeleen päässä satama-alueelta. Vielä uutuuttaan kiiltävä kauppakeskus Nautica tarjosi meille lähinnä levähdyshetken lepotuoleilla. En oikein ole kauppakeskuksissa käyskentelevää tyyppiä. Ja kahvikupposenikin nautin mieluummin intiimimmässä ympäristössä.

    Kauppakeskuksesta matka jatkui jo pitkään Tallinnan ”tämä-täytyy-nähdä” -listalla roikkuneeseen kohteeseen; vanhojen teollisuusrakennusten uutta elämää puhkuvaan Rotermannin kortteliin.

    Rotermanni ei hyytävän kylmässä lumisateessa näyttäytynyt meille parhaimmillaan. Saimme kuitenkin alueen kartoitettua ja mielenkiintoisimmat paikat poimittua muistiin. Pikaisella piipahduksella selväksi kävi, että tänne piti palata. Paremmalla säällä. Ja ajalla. Sillä Rotermannista löytyy viehättävän ympäristön lisäksi myös monta mielenkiintoista ruokapaikkaa.

    TOA – Aasialaisten makujen ystäville

    TOA eli Taste of Asia tarjoaa raikkaita makuja Aasiasta; keittoja, salaatteja ja wokkeja sekä ison kasan erilaisia cocktaileja kohtuuhintaan. Myös alkoholittomana. Miltä kuulostaa esimerkiksi Matcha Spritz? Aika jännittävältä!

    Cocktail -kulttuuri tuntuu muuten olevan kovasti nousussa. Myös meillä Suomessa. Vai onko se jo sitä kuuminta hottia? En tiedä. Viinit kolahtavat emäntään cocktaileja kovemmin.

    Taptap – Olutta ja hodareita skandinaaviseen streettarityyliin

    Nälkäisille Taptap tarjoaa tanskalaisen street food -kulttuurin inspiroimia Hot Dogeja. Janoisia hemmotellaan parinsadan pullon olutvalikoiman lisäksi useammalla hanaoluella, joita voi nautiskella paikan päällä tai napata vastapakattuna tölkissä mukaan. Oluet minä skippaan, mutta hodari kiinnostaa.

    Ravintola PULL – Pihviä pöytään ja viiniä viereen!

    Ehdottomasti emännän lempipaikka! Ainakin paperilla. On jokseenkin selvää, että seuravaalla Tallinnan reissulla meikäläisen löytää PULLin pöydästä.

    Pitkään on tämäkin White Guiden suosittelema paikka roikkunut Tallinnan ravintolalistalla. Liian pitkään. Grillattu liha raikkaan salaatin kanssa nautittuna vaan natsaa. Jos viini kyljessä ei viehätä, niin lasiin saa myös terveysjuomaa; tuorepuristettuja hedelmä- ja kasvismehuja tai täyttävämpää pirtelöä.

    FLAMM – Liekitettyä levyä viinibaarissa

    FLAMMin erikoisuus on Ranskan Alsacen alueelta kotoisin oleva, ”liekeissä paistettu” suolainen piirakka, joka kootaan ohuen leipätaikinalevyn päälle. Kyseessä on selvästikin italialaisen pizzan ranskalais-saksalainen serkku!

    Alsacesta tulee siis muutakin merkittävää kuin aromikasta valkoviiniä. Jota sitäkin FLAMMista saanee.

    Leipomo-kahvila RØST – Tuoretta leipää ja komeita korvapuusteja

    RØSTin kahvila olikin seuraava sopiva pysähdyspaikka. Kohmeinen keho ja matkaväsymyksen valtaama mieli kaipasivat jo jotain piristävää lämmikettä. Kahvi ja komea kanelipulla tulivat tarpeeseen.

    RØSTin rosoisen intiimissä kahvilassa olikin mukava istuskella ja seurata leipien sekä leivonnaisten valmistusta. Paikka näytti olevan kovasti hipsterimäisen nuorison mieleen. Ja mikäs sielukkaassa kahvilassa pidempäänkin istuskellessa, kun santsikupit saa kaupan päälle!

    Ja nämä RØSTin kanelipullat! Tuoreita ja maukkaita. Päältä rapsakoita ja sisältä ihanan pehmeitä. Yhtä hyviä kuin äipän vastaleivotut kanelipuustit. Melkein ;)

    Kokokin oli iltapäivän kahvihetkeen juuri sopiva; ei pulla pienimmästä päästä, mutta ei järjetöntä suuruudenhulluuttakaan. Tiedättehän ne kissan kokoiset korvapuustit, joita täytyy mutustaa kaksin käsin ja tuntikaupalla?

    R14 – Laatuviiniä ja ravintolaruokaa hulppeissa tiloissa

    Korttelikierroksen jälkeen oli tarve taas hakeutua sisätiloihin. Tarkoitus oli käydä vaan tsekkailemassa, jotta miltä viinibaari R14 näyttää. Viinibaarin lisäksi kahden kerroksen korkuisesta, upeasta tilasta löytyi myös viinikauppa sekä tunnelmallista ravintolatilaa kahdessa kerroksessa. Ihastuin erityisesti paikan tyylikkääseen sisustukseen.

    Tarkoitus oli tosiaan vain käydä katsomassa, mitä vaatimattoman oloisen ulko-oven toiselta puolen löytyi, mutta en lopulta aivan kuivin suin vierailusta selvinnyt.

    Kyselin henkilökunnalta tällä hetkellä itseäni viinimaailmassa eniten kiehtovista alkuviineistä. Naturaaliviinien valikoima ei valitettavasti ollut hääppöinen, mutta kun hyllystä löytyi sisilialainen, Grillo -rypäleestä valmistettu Tenuta Gorghi Tondin Vivitis Bio -valkoviini vailla lisättyä sulfiittia, niin pakkohan sitä oli lasillinen ottaa. Huokeaan hintaan. Erittäin mielenkiintoinen, moniulotteinen viini, jota kannattaa käydä nappaamassa pullollinen kotiin tuomisiksi (hinta ~13 €).

    Pelkistetyn tunnelmallinen R14 avarine tiloineen ja korkeine kaari-ikkunoineen teki vaikutuksen jo pelkällä olemuksellaan. On päivänselvää, että tänne on vielä palattava täysipainoisen illallisen merkeissä katsastamaan, mitä ravintolan ruokapuolella on tarjottavanaan.

    Illan alkaessa hämärtää ja päivän kääntyessä jo ehtoopuolelle oli aika ottaa suunta kohti lämminhenkistä boutiquehotelli Schlössleä. Siellä meitä odotti vielä tunnelmallinen illallinen keskiaikaisen rakennuksen holvikaarien katveessa. Ja takkatulen loimussa.

    Hotelli Schlösslestä ja ravintola Stenhusista olen kirjoitellut enemmän tarinaa enJOYn puolelle. Käy sieltä kurkkaamassa, mm. miksi olisin ehdottomasti halunnut yöpyä hotellihuoneessa numero 19, ja mitä tekemistä Kazimir Malevitšin tunnetulla ”Musta neliö” -maalauksella on pestolautasen kanssa!

    Vielä yksi piipahduspaikka ja pikainen vinkki ennen kuin alkoi kotisatama kutsumaan emäntää takaisin Tallinnan turuilta ja toreilta.

    Pegasus – Mutkatonta lounastamista sopuhintaan

    Vanhakaupungissa sijaitseva ravintola Pegasus lienee monelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin suosittelen paikkaa etenkin kaikille mutkattoman ja hinta-laatusuhteeltaan aivan loistavan lounaan ystäville. Saatanpa Pegasuksesta jossain vaiheessa vielä ihan omankin jutun kirjuutella. Koska se sellaisen ansaitsee.

    Emäntä kiittää, kuittaa ja jää taas kaipaamaan takaisin tuhansien tarinoiden ja tasokkaiden ravintoloiden Tallinnaan! So long, Babe!

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Taiteilijoita ja taivaallista ruokaa Tallinnassa

    Taiteilijoita ja taivaallista ruokaa Tallinnassa

    Terveisiä Tallinnasta! Tästä se taas starttasi, viikon takainen reissu Tallinnaan, loppukesän aurinkoisessa säässä edelleen uutuuttaan kiiltävästä T2 -terminaalista.

    Sanotaan, ettei säällä ole väliä, kunhan varusteet ovat kohdallaan. Olen asiasta eri mieltä; säällä ON väliä! Ei sikäli, jottako tässä sokerista oltaisiin, mutta tunnelman takia. Onhan se nyt aivan eri asia ihailla yläkannelta näitä auringossa hohtavia merimaisemia kuin linnoittautua laivan uumeniin sadetta, tuulta ja myrskyävää merta karkuun.

    Skumpat sille! Kauniille päivälle ja seuraavalle. Perinteistä pidetään kiinni, joten kuplajuomalla alkoi aamu. Vaikkakin olen sitä mieltä, että laivan samppanjaan ei kannattaisi kiinnittää lanttiakaan. Harvinaisen karmeaa kuraa oli taas tarjolla eikä baarin valikoimissa juurikaan hurraamista. Ehkä oluenystävillä menee paremmin.

    Olen myös jokseenkin kyllästynyt buffien ruokatarjontaan, joten aamiaisbuffet jäi tällä kertaa väliin. Vatsaa kuitenkin kurnutti, joten palan painiketta piti saada, vaikka suunnitelmissa olikin aloittaa Tallinnan päässä päivä ruokapuolesta.

    Klassinen katkarapuleipä oli kuitenkin oikein oiva valinta. Ei mitään älyttömän edullista, mutta rapuja oli riittävästi, vähän vihreääkin ja kaupan päälle kananmuna pitämään nälkää loitolla tuntia pidempään.

    Tallinnassa piti suunnata ensitöikseen burgerille, mutta suunnitelmat vaihtuivat lennossa. Vatsaa täytti katkisleipä ja kaunis ilma houkutteli Vanhakaupungin kujille kuljeskelemaan.

    Aiemmat reissut ovat olleet aikalailla tupaten täynnä aikataulutettua ohjelmaa. Tällä kertaa kalenterissa oli vain kaksi pöytävarausta ja loppu vapaa-aikaa. Toki mielessä oli juttuja, mutta ei kello kaulassa kimpoilemista vaan enemmän rentoa, ”mennään kun ehitään ja jos ei ehitä, niin jätetään menemättä” -meininkiä.

    Ensimmäinen tankkausasema oli kivenheiton päässä Vanhakaupungista, Pärnu maanteen varrella sijaitseva Estonian Burger Factory, jonka Retro 69 -hampparia pääsin maistamaan kesäkuisilla Tallinna Street Food -festareilla.

    Ulkoisesti ei mikään kaikkein fancyin paikka, kuten ei hamppariravintolan tarvitsekaan olla. Mutta ystävällinen henkilökunta, luomulihasta paistetut pihvit ja kattava, herkullisten hampurilaisten valikoima tekevät paikasta kyllä vierailun arvoisen. Menen toistekin! Plussaa vanhojen puiden katveessa sijaitsevasta terassista, jolla oli mukava mutustella purilaista kera viileän siiderin.

    No niin, siinä se nyt on koko komeudessaan henkilökunnan suosituksesta valitsemani ”Portobello and Beef” -burgeri! NAKUNA! Sanoisin, että olivat koko ja maku kohillaan.

    Ehkä paras ikinä maistamani hampurilaispihvi paistetaan EBF:ssä. Salaisuus piillee Virossa kovin suositussa Big Green Egg -grillissä. Aivan mahtava savuisuus ja sopiva kypsyysaste. Ja mikä parasta, niin kaikki EBF:n hampurilaiset onnistuvat myös ns. naked burger -versiona eli ilman leipähöttöä. Sopii mulle! Uskoakseni myös monelle muulle.

    Jännittävintä hampurilaisessa oli portobello. Mulle. Ehkä jokunen emännän juttuja jo pidemmän aikaa seuraillut vielä muistaa, että sienet ja merenelävät ovat olleet pienoinen haaste ja projekti tässä menneen vuoden aikana. Olen vähitellen päässyt molempien makuun, eivätkä kummatkaan enää pelota yhtä paljoa kuin aiemmin. Oikeastaan päinvastoin – uteliaisuus on positiivisten makukokemusten myötä herännyt!

    Portobello and Beef -burgeri oli ERITTÄIN ruokaisa ja kaikki lautaselta löytyneet sienetkin maistuivat. Seuralaisen valinta osui sinihomejuustolla höystettyyn True-Blue -burgeriin, joka sekin kuulemma maistui. Nakuna eli ilman sämpylää.

    Juomaksi halusin jotain virkistävää hellepäivään. Paikallisen City Ciderin kuivahko Mull artesaanisiideri vuosimallia 2016 ajoi asian ja yllätti positiivisesti. Tämä siiderijuttu vaan jotenkin osataan naapurissa.

    Vatsat täynnä oli hyvä suunnata majapaikkaan, joka olikin melkoisen hulppea ja sijaitsi aivan loistavalla paikalla Vanhakaupungin ”pääsisäänkäynnin” välittömässä läheisyydessä, Virukadulla, ravintola GOODWINin yläkerrassa.

    Ihan mahtava vaihtoehto hotellihuoneelle! Oli kokoa ja näköä sekä ylimmän kerroksen näkymät suoraan Virukadulle. Ihanaa vanhan rakennuksen persoonallista tunnelmaa kaikin mukavuuksin. Erityismaininta liinavaatteille; sekä vuodevaatteet, että pyyhkeet olivat kivan ylellisiä. Alkuun olin huolissani kadulta kantautuvasta melusta, mutta yllätyksekseni molemmat makuuhuoneet olivat yöaikaan hiljaisia.

    Nämä AirBnB -tyyppiset yöpymisvaihtoehdot ovat viime vuosina yleistyneet räjähdysmäisesti. Kannattaa kokeilla, jos hotellielämästä alkaa vähitellen hohto kadota ja etenkin, jos reissussa viipyy vähän pidempään. Tähän kyseiseen VIP Viru Apartmentsin vuokraamaan huoneistoon voi tutustua tarkemmin esim. Booking.comissa.

    Eipä siinä taas tuntia kauemmin ehditty vanheta kun pöytävaraus Tallinnan uudessa kalaravintolassa, The Seafood Barissa odotti.

    Tällä reissulla pääsinkin oikein urakalla haastavien raaka-aineiden makuun – päivällä pistin portobelloa poskeen ja ilta jatkui merenelävien eli kaikenlaisten nilviäisten ja lonkeroiden merkeissä. The Seafood Barista riittää juttua enemmältikin, joten omaa postausta odotettavissa!

    Illan pimetessä suuntasin vielä edellisellä reissulla tutuksi tulleeseen Parrot Minibariin. Ajatuksena oli vihdoin käydä tsekkaamassa viimeksi vielä viimeistelyä vailla ollut alakerran 1920 -luvun salakapakka. Valitettavasti salakapakka ei ollut keskellä viikkoa vielä auki eli joudun vielä palaamaan sinne toistamiseen nähdäkseni tuon mielenkiintoisen paikan koko loistossaan ja täydessä touhussa.

    Ei reissu silti turha ollut, sillä Parrotin sympaattiselta pääkokilta, Margo Paluojalta irtosi illan loppupuolella kivasti aikaa vaihtaa kuulumisia.

    Uusi päivä auringossa ja uudet seikkailut Tallinnan taajamissa!

    Halusimme aamusta valmiiseen pöytään ja oikein viehättävä sellainen löytyikin Kadriorgin puistokaupunginosasta, jossa vanhan puurakennuksen uumeniin kätkeytyi varsin kotoinen kahvila ja pikkupuoti NOP (Neighborhood Organic Place eli luomua, juu). Istuimme jo pöytään, kun tajusimme, että takapihalta löytyi aivan ihana puutarha. Ihan täydellinen ympäristö rauhaisaan aamiaiseen!

    Aamu alkoi siis oikein mainiosti paitsi kupillisella kahvia, niin myös näillä ravinteikkailla lasillisilla täynnä tuorepuristettua mehua. Toisessa inkiväärillä maustettua porkkanaa ja toisessa muistaakseni ainakin selleriä ja pinaattia sisältävää vihreää.

    Aamun pääpalaksi minä nappasin reippaasti kasviksia ja kananmunaa sisältävän uunikypsennetyn, itämaisen shakshukan. Seuralaiselle ihan mahtavaa paahdettua mustaa leipää avokadotahnalla, savulohella, uppumunilla ja isolla kasalla tuoretta salaattisekoitusta.

    NOPin musta leipä oli muuten niin hyvää, että vaikka en leivästä niin perusta, niin yksi paikan päällä leipaistu lähti kassissa kohti kotia.

    Jälkkärille ei sinänsä olisi ollut enää tarvetta, mutta ihan pakko oli maistaa puokkiin banaanista ja bataatista valmistettuja mustikkapannukakkuja. Ne terveemmät pannarit meinaa! Maistui, vaikka vähän ähkyksi veti ;)

    NOPissa on paljon kaikkea ihanaa terveystietoiselle ja rauhallista vanhan puutalon tunnelmaa arvostavalle. Paljon mielenkiintoista jäi listalle, joten veikkaanpa, että emäntä nähdään vielä täällä.

    Aamiaiselta, tai oikeammin brunssilta, suuntasimme läheiseen Kadriorgin puistoon. Viimeksi puisto tuli nähtyä vähän hätäisesti, joten nyt ajatuksena oli nauttia kauniista päivästä ja puiston tunnelmasta rauhaisemmissa merkeissä kukkaloistoa ihastellen.

    Kuinka väärässä taas olinkaan! Ja jälleen jäi japanilainen puutarha näkemättä. Brunssi tuli vedettyä sen verran pitkäksi, ettei puistossa käyskentelyyn kauheasti aikaa jäänyt, kun piti kiirehtiä jo takaisin majapaikkaan huonetta luovuttamaan.

    Yllätys olikin erittäin mieluinen, kun huoneistoon päästyämme kuulimme, että uusia vieraita ei vielä ollut tulossa ja saisimme pitää huoneen lähtöön saakka. Ei sikäli mitään, että olisimme huoneistoon jääneet lojumaan, mutta oli kiva kun tavarat olivat turvassa ja NOPista poimitut, jo tutuksi käyneet Mjukin kombuchatkin pääsivät kylmään. Ei Tallinnaa ilman kombuchaa!

    Seuraavaksi koko reissun jännittävin ja yllättävin osuus. Edellisenä päivänä nimittäin kadulla vastaan tallusteli jollain tapaa tutunoloinen, karismaattisen näköinen mies. Yritin nopeasti ohikiitävässä tilanteessa keksiä, että kuka ihme oli kyseessä.

    Aavistuksen varassa ja mitään juurikaan miettimättä huusin herran perään ja kysyin, josko hän oli ”se tunnettu virolainen taiteilija”. Nimestä ei ollut tässä vaiheessa hajuakaan, mutta kyllähän jutustellessa paljastui, että herra oli juurikin hän, jonka kaukaisesti jossain aivojeni sopukoissa ajattelinkin hänen olevan. Emme ole tavanneet aiemmin, mutta muutaman kuvan olen kuvanveistäjä Tauno Kangrosta sekä hänen verrattain vaikuttavista pronssi- ja graniittiveistoksista nähnyt.

    Pikaisen juttutuokion lopuksi Tauno kutsui meidät ystävällisesti tutustumaan studio-galleriaansa, joten sinne sitten ihastelemaan toinen toistaan upeampia töitä – niin piirustuksia kuin veistoksiakin, joita tiloista löytyi aivan hurjan paljon. Tuottelias ja monipuolinen taitelija!

    Kuvat valitettavasti vain studion puolelta, kun en tohtinut luvatta töitä kuvata. Joskus olen saanut asiasta sapiskaa ;)

    Mielenkiintoinen persoona ja mielenkiintoinen kohtaaminen. Sikäli myös vähän weirdo, että Tauno oli vahvasti läsnä koko vierailumme ajan; huoneistorakennuksemme edessä komeilee eräs Taunon teoksista ja lisää löytyi edellisillan ruokapaikasta, The Seafood Barista.

    Jos taide yhtään kiinnostaa, niin suosittelen piipahtamaan Taunolla kylässä. Studio/galleria sijaitsee Vanhakaupungissa osoitteesta Uus 20 ja on avoinna arkisin klo 10-18. Ovet ovat lukossa, mutta kelloa soittamalla avataan.

    Iltapäivästä alkoi jo kahvihammasta kolottaa, joten suuntasimme kahville läheisen Katusekohvikin kattoterassille.

    Mun on hyvin vaikea vastustaa suklaakakkua, jos sellaista vastaan tulee, joten jotenkin kahvin kylkeen eksyi palanen kivasti pähkinäistä kakkua kera vaniljaisen jäätelön. Jos olisin tiennyt, mitä tuleman pitää, niin olisin todennäköisesti jättänyt kakkupalan välistä. Sillä edessä oli vielä maailman parhain suklaakakku ikinä! I mean it…

    Reissun viimeinen vierailukohde vei meidät takaisin alkupisteeseen eli Estonian Burger Factoryn hoodeille Pärnu maanteen varteen. Sieltä löytyy varsinainen lihansyöjän helmi, ravintola Argentiina, josta saa ehkä parhaimman koskaan valmistetun lihan lisäksi myös sitä maailman parhainta suklaakakkua!

    Argentiina oli erittäin positiivinen yllätys, josta omaa tarinaa myös tulossa.

    Siinähän ne taas sujahtivat nopsaan pari päivää etelänaapurissa. Jälleen ehdittiin paljon, mutta ihan kaikkea ei. Esimerkiksi ajatuksissa ollut Rotermannin kortteli ruokapaikkoineen jäi edelleen kertaan seuraavaan.

    Kotimatka sujui rauhallisissa tunnelmissa meitä koko matkan ajan hellineen auringon jo laskiessa merten taa. Mikäs sen parempi tapa potea reissuväsymystä kun tuijotella auringon punaiseksi värjäämää taivaanrantaa.

    Kiitos taas Tallinna ja kaikki ihanat ihmiset, joita reissulla tapasin! I`ll be back! Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin ;)

    Paleokeittiön emäntä

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

  • Kun emäntä tapasi Tallinnan -toistamiseen!

    Kun emäntä tapasi Tallinnan -toistamiseen!

    Aurinkoisena aukeni aikainen aamu, kun lauantaina pistin kamat kasaan ja suuntasin vain puolentoista kuukauden jälkeen takaisin Tallinnaan. Make a wish and it might come true… Näin kävi mulle.

    Käväisin huhti-toukokuun taitteessa ensimmäistä kertaa reilun 15 vuoden tauon jälkeen eteläisen naapurimme viehättävässä pääkaupungissa. Tallinn had me at hello, ja lupasin itselleni, että seuraavaan visiittiin ei kuluisi 15 vuotta. Eikä kulunut.

    Ei kulunut kuukauttakaan, kun sain Visit Tallinnilta kutsun tulla juhlistamaan sata vuotiasta isänmaatamme Tallinnan tarjoamien juhlatapahtumien merkeissä. Olin kutsusta otettu ja äärettömän kiitollinen. Olen edelleen, sillä viikonloppu tapahtumineen oli hyvin spesiaali.

    Mitä tapahtui Tallinnassa ei edellenkään jää Tallinnaan vaan aion paljastaa tässä matkakertomuksessa ja sitä seuraavissa ravintolakatsauksissa sinulle kaiken. Ja vähän enemmän ;)

    Viikonlopun aiheena oli siis 100-vuotisjuhlavuotta viettävä Suomi, joten kipusimme auringossa paistattelevan, Suomi100 -logoin koristellun Eckerö Linen M/S Finlandian kannelle.

    Viimeksi palasimme myrskyisässä räntäsäässä, mutta nyt edessä aukeni sinisenä hohtava ulappa kovin kauniina. Laiva oli täpösen täynnä ja ihmiset paistattelivat aamua lämpöisellä aurinkokannella. Taustalla soi rento reggae ja tyyni ilma lupaili tasaista merimatkaa.

    Ajattelin parkkeerata itsenikin lämpöiselle kannelle kesäsäästä nauttimaan, mutta laivan lähtiessä liikkeelle tulin hyvin pian toisiin aatoksiin ja suuntasin takaisin Loungen suojaan.

    Rauhallisessa Loungessa oli tarjolla pikkupurtavaa ja juomaa koko matkan ajan. Se tulikin tarpeeseen, sillä pelkällä kahvikupillisella tuli aikainen aamu aloitettua.

    Nälkä alkoi jo laivan lipuessa satamasta ilmoittelemaan heräämisestään. Pieni sämpylä, pala juustoista kasvismunakasta sekä marjoin ja myslein höystetty naturaalijogurtti paikkasivat pian tilanteen.

    Aamupalan jälkeen lähdin tutustumaan Eckerö Market & Parfymerian tarjontaan.

    Koska kyseessä oli Suomi100 -teemamatka, niin luonnollisesti tutkailin Suomi100 -tuotteiden näkyvyyttä laivalla. Sinisiä Suomi100 -lätkiä näkyikin siellä täällä, ja olipa näille koottu ihan oma hyllynsäkin. Säästin hajuvesiostokset paluumatkalle, mutta hyvin näyttivät tekevän ainakin alkoholijuomat kauppansa.

    Jos jotain olisin Eckeröltä toivonut, niin Suomi100 -tuotteiden hyödyntämistä tarjoilussa. Etenkin näin ”virallisena” juhlaviikonloppuna myös Loungessa. Saatavilla oli vain perusvalikoima, joten siiryimme loppumatkasta nauttimaan juhlaskumpat Bar Naissaaren puolelle. Tännekin olisi voinut jotain kamppista kehitellä… että vink vink vaan Eckerön ja Suomi100 -yhteistyökumppaneiden suuntaan.

    Kaiken kaikkiaan kaksi ja puolituntinen matka sujui rennosti ja yllättävän pikaiseen. Suosittelen kyllä lämpimästi Lounge -paikkaa, jos haluaa matkustaa rauhallisemmissa tunnelmissa. Kustantaa parisenkymppiä ja sisältää snack buffetin sekä juomat hanaviineineen.

    Stressiä pukkasi pintaan vain ahtaan T1-terminaalin tungoksessa, mutta sekin asia on nyt korjaantunut kun Eckerö on siirtynyt liikennöimään uudesta, avarasta T2-terminaalista.

    Tallinna otti meidät vastaan yhtä aurinkoisena ja taivas sinisenä kuin taakse jäänyt Helsinki.

    Älä anna yllä olevan kuvan hämätä. Kuva on pilviseltä sunnuntailta, sillä tässä vaiheessa ei ollut aikaa jäädä napsimaan hotellikuvia. Pikainen sisäänkirjautuminen vain Radisson Blu Olümpiaan ja kamat 16. kerrokseen. Aurinko, Telliskiven luova alue ja Tallinnan Street Food Festarit odottivat!

    Melkein naurattaa, kuinka tutuksi Telliskiven alue on kaikkiaan kokonaiset kolme päivää kestäneen Tallinnan matkailuni aikana käynyt. Mutta mikäs siinä, Telliskivessä tapahtuu! Ja siellä sekä lähiympäristössä on paljon kaikkea tutkittavaa.

    Nyt Telliskivessä vietettiin katuruoka- ja -taidefestareita. Juhlaviikonlopun kunniaksi mukana oli myös Soome 100 toiduala, jonka puitteissa suomalaiset katuruoan edustajat esittelivät ja tarjoilivat annoksiaan.

    Katuruoka- ja taidefestareista omaa raporttia tulossa, joten ei tässä aiheesta tämän enempää.

    Olen mainostanut tätä tuotetta aiemminkin ja teen sen taas. Koska Mjukin kurkumakombuchaa on vaan pakko saada kun matkaa Tallinnaan!

    Mjukin valikoimasta löytyy kurkuman lisäksi myös naturellia eli maustamatonta kombuchaa sekä inkiväärin ja mintun makuiset vaihtoehdot. Minttu on vielä maistamatta, mutta näistä muista eksoottinen kurkuma on emännän ehdoton suosikki. Kylmänä kupliva kombucha maistuikin erityisen hyvältä paahteisessa auringossa.

    Tiedätkö, mikä tuo vempain yllä on? Minä en olisi tiennyt, ellei sitä olisi kerrottu. Ehkä viereinen kuva antaa aiheesta osviittaa ;)

    Kyseessä on kahvipaahtimo. Tai laite, jolla kahvipapuja paahdetaan. Tosin tässä pikkuruisessa huoneessa ei laitteen lisäksi paljon muuta ollutkaan, joten kyllä tätä voi kahvipaahtimoksi kutsua.

    Tämä laite, tai sen käyttäjä paahtaa ehkä maailman parhainta kahvia! Ainakin parasta, jota omalle tielle on toistaiseksi osunut.

    Pikainen piipahdus siis ravintola Trühvelissä, kun kerran Telliskivessä oltiin ja tuo Brickin kahvipaahtimo tilojen yhteydessä sijaitsee.

    Oikein viehättävän oloinen kahvila-ravintola, johon ei tällä kertaa ollut aikaa tutustua sen enempää kuin katsastaa paahtimo ja napata paketti guatemalalaista Brickiä mukaan.

    Valitettavasti itse paahtaja ei ollut paikalla, joten en myöskään päässyt sen syvemmin kahvin valmistuksen saloihin perehtymään. Ehkä ensi kerralla, sillä tätä nykyä hankimme pyhäkahvit näköjään Tallinnasta.

    Telliskivestä matka jatkui Viron historiallisen museon tiloihin Maarjamäen talliin.

    Vaihdoin vain taksimatkalla katuruokafestareilla tarpeelliset lenkkarit vaaleanpunaisiin korkkareihin, ja olin valmis 100 esinettä Suomesta -näyttelyn avajaisiin.

    Paikalla olikin arvovaltaista väkeä, sillä presidenttimme tyylikäs puoliso, Jenni Haukio avasi näyttelyn.

    En ole koskaan ollut mikään Jensku -fani, mutta kyllä hänen esiintymisensä ja puheensa tilaisuudessa teki vaikutuksen. Siinä on nainen paikallaan edustamaan Suomea!

    Olen mediasta, ja etenkin mediakuvista saanut aivan vääränlaisen käsityksen presidentin rouvasta. Todellisuudessa hän oli paitsi äärettömän tyylikäs, niin myös hyvin rento ja vapautunut.

    Avajaisten kunniaksi nautimme lasillisen kuohujuomaa. Tarjolla oli myös pientä purtavaa Uudenmaan Marttojen valmistamasta pettuleivästä makeampiin, suklaadipattuihin mansikoihin ja värikkäisiin pikku-macaronseihin.

    Myös ainakin Suomen Ruohonjuurista löytyvät, virolaisen Hey Day:n kylmäpuristetut ja pastöroimattomat luomumehut maistuivat auringon lämmittämällä tallinvintillä.

    Jos ikäni olisi salaisuus, niin olisi riskaabelia julkaista yllä oleva kuva.

    Tästä 100 esinettä Suomesta -näyttelyn ”esineestä” saa nimittäin helposti emännän syntymävuoden selville. Täytyy vaan tietää minä vuonna tyttöjen Jamekset saapuivat Suomeen. Tai käväistä Tallinnan näyttelyssä. Näyttely on avoinna koko kesän eli elokuun 20. päivään saakka ehtii.

    Näyttelyn ajatuksenahan on esitellä jokin esine kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Idea on itse asiassa aika kiva! Ainakin meidän seurueellamme riitti hupia kun tarkastelimme erilaisia esineitä toistemme syntymävuosilta.

    Lupasinkin ilomielin vaihtaa syntymävuotta WTD Natan kanssa; Natalle farmarit, emännälle Vuokko Nurmesniemen suunnittelema naispapinkaapu ;D

    Tunti siinä ehdittiin avajaisten jälkeen hotellilla suihkutella lämpimän päivän pölyt viemäriin, vaihtaa vaatteita ja laittaa nassua uuteen uskoon iltaa varten.

    Seuraavaksi ohjelmassa oli päivän päätapahtuma, Suomi100 -ilmaiskonsertti Vapaudenaukiolla.

    Seurueemme sai Visit Tallinnin ja Suomen Viron Instituutin vieraana nauttia suomalaisten ja virolaisten artistien kolmetuntisesta yhteiskonsertista ylelliseksi katetulta Varblasen VIP-terassilta.

    Taas kilisteltiin 100 vuotiaan kunniaksi ja nautiskeltiin oikein herraspiirien tyyliin maistuvista alkupaloista, ruokaisista salaateista, lämpimästä kattauksesta sekä kesäisestä kakusta kera juomien.

    Sanoisin, että oikea luksuselämys, joka illan mittaa muuttui vain aiempaa ainutlaatuisemmaksi.

    Suomi 100 -konsertti oli koko juhlavuoden päätapahtuma Virossa. Seurasimme sitä pääasiassa screeniltä, mutta käväisinpä myös VIP-katsomossa katselemassa aukion menoa ja Scandinavian Music Groupin esiintymistä.

    Viron artisteista en tunnistanut muita kuin Tere Perestroika -kappaleen esittäjä, punkrokkari Villu Tammen.

    Suomalaisista artisteista äärettömän taitava Saara Aalto oli tietysti The Juttu Vesa-Matti Loirin jouduttua perumaan esiintymisensä. Mutta ei hätää! Kuulimme kyllä Jean-Pierre Kuselan naurulaulun konsertin toisen juontajan, Jan Uuspõldin esittämänä.

    Suurimman vaikutuksen minuun tekivät kuitenkin saamelaisen rap -artisti Ailu Vallen pohjoissaameksi esitetyt kappaleet.

    Oli myös kiva kuulla, kuinka artistit esittivät kappaleita eri aikakausilta naapurimaan kielellä; suomalaiset viroksi ja virolaiset suomeksi. Vaikka tässä sukulaiskielillä viestitäänkin, niin ei ainakaan itselleni ole eesti keel mitenkään helppoa. Sana sieltä, toinen täältä menee kyllä pienellä päättelykyvyllä jakeluun, mutta eihän sitä oikeasti ymmärrä.

    Jos et ollut paikalla ja meni suora konsertti Yle Areenastakin ohi, niin konserttitaltiointi nähdään televisiosta 24.6. klo 12. Oikein sopivaa ohjelmaa juhannuslauantaille!

    Tämän rivistön takaa oli turvallista seurata konserttia. Politseita vilisi alueella tavallista enemmän, erityisesti VIP-tilojen ympäristössä.

    Syykin selvisi jo ehti konsertin alkumetreillä kun Suomen presidenttipari ja Viron presidentti Kersti Kaljulaid saapuivat seuraamaan konserttia VIP-katsomoon, jonka siniköysien takaa sain itsekin etuoikeutetusti yllä olevan kuvan napsaista.

    Kyllähän mä tiesin, että molempien maiden presidentit sekä aiemmin päivällä ystävällismielisen jalkapallo-ottelun merkeissä toisistaan mittaa ottaneet pääministerit saapuisivat paikalle. Suomi voitti! Toivottavasti rehellisin keinoin ;)

    Mutta sitä en tiennyt, että saisimme nauttia konsertista samoissa tiloissa arvovaltaisten vieraiden kanssa. Yllätys oli melkoinen kun he kaikki edustavina ja tyylikkäinä saapuivat terassille.

    My 15 minutes of being paparazzi! En ole paparazzi parhaimmasta päästä, koska mua suoraan sanottuna nolottaa heilua kameran kanssa ihmisten edessä. Oli kyseessä sitten tavan pulliaiset tai julkisuuden henkilöt.

    Tätä ainutlaatuista tilaisuutta en kuitenkaan aikonut missata, joten pyyhälsin muiden, itse asiassa aika harvojen paikalla olleiden kameramiesten ja -naisten vanavedessä lähietäisyydelle tallentamaan tilanteita muistikortille.

    Eivätpä nuo näyttäneet kameroiden tasaisesta naksutuksesta olevan moksiskaan. Siitä se sitten emäntäkin rohkaistui.

    Kaiken kaikkiaan fiilis terassilla oli vielä arvovaltaisten vieraiden saavuttuakin lämmin ja rento. Ihmiset olivat sopivasti juhlatuulella Tallinnan aurinkoisessa kesäillassa. Viihdyin!

    Auringonsäteiden alkaessa hipoa vehreiden puiden latvuksia ja illan vähitellen hämärtyessä oli hieno konserttikokemus päätöksessään. Oli aika jättää jäähyväiset Varblasen vieraanvaraiselle terassille ja siirtyä Tallinnan hiljalleen viilenevässä illassa eteenpäin.

    Welcome to the jungle!

    Illan päätteeksi siirryimme vielä illastamaan läheiseen Parrot MiniBar -ravintolaan. Ravintola on upouusi tulokas Tallinnan monipuolisessa ravintolaskenessä, ja toimii vielä toistaiseksi eräänlaisella ”koeajalla”. Makee mesta sinulle, joka kaipaat ravintolakokemukselta jotain muutakin kuin hyvää ja laadukasta ruokaa.

    Parrot MiniBarista lisää omassa artikkelissa, joten pysykäähän taas kuulolla kulinaristit ja ainutlaatuisten ravintolaelämysten metsästäjät! Tämä paikka tarjosi meille kaikille, kokeneemmillekin ravintolakävijöille melkoisen yllätyksen.

    Päivä oli tapahtumarikas ja aikainen aamuherätys painoi silmäluomia jo pitkälti ennen puolen yön. Korkkareissa koikkelehtiminen kipuili myös moiseen tottumattoman emännän jaloissa, joten illallisen jälkeen oli mitä mainioin ajatus suunnata suoraan hotellille Olümpian pehmoisten lakanoiden väliin ennen seuraavan päivän seikkailuja.

    Good morning, Tallinn!

    Näin komeat näkymät tervehtivät Suomi100 -juhlijaa seuraavana aamuna pimennysverhot hotelli-ikkunan edestä kiskaistuani. Pientä pilviharsoa alkoi jo kerääntyä Tallinnan taivaalle, mutta muuten sää oli oikein mukava; tyyni ja lämmin.

    Vaikka aloitimme seuraavan päivän ohjelmaosuuden pitkälti puolen päivän jälkeen, niin ”omaa aikaa” ei ohjelman väliin  kovin paljoa jäänyt.

    Sen verran kuitenkin, että kattavan hotelliaamiaisen jälkeen ehdimme tallustelemaan vehreän, vaaleanpunaisten puiden koristaman puiston läpi luonnonkosmetiikkaostoksille läheiseen Solaris -kauppakeskukseen.

    Puistot, pienetkin ovat kyllä kaupunkimiljöön parasta antia. Kesällä. Kauniilla ilmalla ;)

    Sunnuntain ohjelma sijoittui Kadriorgin vehreään kaupunginosaan. Päivä kokonaisuudessaan oli edellistä rennompi, ja mikäs sen parempi aloitus kuin pitkä lounas kaupunginosan nimikkoravintolassa, ravintola Kadriorgissa.

    Myös ravintola Kadriorgista on tulossa omaa artikkelia. Terveyspainotteisesta ja -vaikutteisesta ruoasta sekä modernista ravintoympäristöstä kiinnostuneiden kannattaakin pysyä Paleokeittiössä ;)

    Muutaman sadepisaran saattelemana suunnistimme upean Kadriorgin puiston läpi kohti Viron taidemuseo Kumua. Minä olisin mielelläni jäänyt tutkimaan hulppeaa puistoa lähemminkin, mutta valitettavasti aikamme ei tällä kertaa siihen riittänyt.

    Voisin kuvitella, että puistossa viihtyisivät kaltaiseni luontoa ja rauhaa arvostavan lisäksi myös lapsiperheet. Siellä kun näyttäisi olevan kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa ”Joutsenlammesta” muotoon leikattuihin puihin ja näyttäviin palatseihin. Alueelta löytyy myös japanilaisen maisema-arkkitehti Masao Sonen suunnittelema Japanilainen puutarha.

    Jos ei omia jalkoja tai taksia halua käyttää, niin paikalle pääsee kätevästi raitiovaunulla numero 3.

    Puistossa myös tapahtuu! Esimerkiksi 22.7. vietetään Kadriorgin syntymäpäivää ilmaisten puistotapahtumien merkeissä. Alueen museoihin pääsee tutustumaan tällöin myös edullisemmin.

    21.-22.9. puolestaan sanotaan heipat kesälle Valo kulkee Kadriorgissa -tapahtuman myötä. Tällöin puistossa syttyvät tuhannet kynttilät ja valoinstallaatiot elävöittävät puistoa runsaan musiikkitarjonnan kera. Mahtaa olla komiaa! Ehkä täytyy lähteä paikan päälle katsomaan.

    Jos Kadriorgiin suunnistaa, niin samalla kannattaa käydä tsekkaamassa suomalaisen arkkitehtuurin tyylinnäyte, arkkitehti Pekka Vapaavuoren kynästä lähtöisin oleva Kumu. Sinne mekin menimme Kumun näyttelyihin tutustumaan. Joskin jo itse rakennus on neuvostohenkisine sisäpihoineen vaikuttava ja kokemisen arvoinen.

    Kumun nykytaiteen galleriassa on par`aikaa meneillään mm. erään Viron mielenkiintoisimman kuvanveistäjän Anu Põderin näyttely ”Hauraus on urheutta”. Kyseessä on Põderin töiden ympärille rakennettu ryhmänäyttely, joka…

    …kysyy, miten 1900- ja 2000-luvun naistaiteilijat ovat kuvanneet kehoaan ja subjektiuttaan ympäröivässä maailmassa. Mikä yhdistää eri maiden ja sukupolvien taiteilijoita, jotka eivät ole koskaan tavanneet toisiaan eivätkä aina tunne toistensa tuotantoa, mutta kysyvät samankaltaisella muotologiikalla samankaltaisia kysymyksiä?

    Mikäs sen mielenkiintoisempaa ja jotenkin aina yhtä ajankohtainen aihe kuin nainen ja naisen kokemus kehosta. Suosittelen!

    Kuvassa yllä kaksi minusta mielenkiintoisinta Põderin työtä sekä yksityiskohta maalauksesta, jonka tekijää en tietenkään muistanut panna muistiin.

    Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin päättyi tämäkin reissu Eckerö Linen buffetpöytään kera muiden matkaa kanssamme jakaneiden Blonditiinan ja WTD Natan. Käykääpä tsekkailemassa, kuinka leidit omasta puolesta reissun kokivat! Sieltä varmasti irtoaa lisää hyviä vinkkejä ja ehkä jotain erilaista näkemystä Tallinnan matkailuun.

    Loppuun kiitokset tämän matkan mahdollistajille eli Visit Tallinnille, Suomen Viron Instituutille ja Eckerö Linelle. Erityiskiitos jälleen matkamme suunnittelusta vastanneelle ja meitä koko matkan ajan tyylikkäästi emännöinneelle, Visit Tallinnin markkinointijohtaja Mall Ojalle.

    Ruokajuttuja on vielä reissulta takataskussa ja laittelen niitä mahdollisimman pikaseen, jotta kaikki Tallinnaan suuntaavat lomalaiset saisivat vinkkiä seikkailuihinsa. Uusia juttuja odotellessa kannattaa tsekata vielä aikaisemmat kokemukset, jotka löytyvät kätevimmin #emäntätallinnassa -tägin alta.

    P.S. Jos jokin asia askarruttaa, kaipaat kokemuksia, selvennystä tai lisäinfoa, niin KYSY!

    Yhteistyössä Visit Tallinn, Suomen Viron Instituutti ja Eckerö Line.
    Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Grillifiiliksissä!

    Grillifiiliksissä!

    Grillaus kuuluu eittämättä Suomen kesään. Siinä missä hyttyset, villasukat, raekuurot ja Lidlin melko osuvat ”Elä kuin viimeistä kesäpäivää” -spotitkin. Hiukka on ollut viileätä, juu, mutta kyllä tässä sen verran on aidosti oikeita kesäpäiviäkin aurinkoineen nähty, että grillauksen makuun on päästy.

    Ja emäntä on ihan fiiliksissä! Koska grilliruoka on melko helppoa, helposti terveellistä ja äärettömän hyvää. Mutta ennen kaikkea siksi, että ensimmäistä kertaa melkein ikinä on emännälläkin ollut mahdollisuus istua ilman erityistoimenpiteitä grillin tuoksua ja lämpöä ihmettelemään.

    Heh, ihmettely taitaa olla juuri oikea sana kuvaamaan mun grillipuuhia. Suunnittelen, syön ja ihmettelen kyllä, ehkä vähän sivusta opiskelenkin, mutta toistaiseksi olen jättänyt varsinaisen työn osaavimpiin käsiin. Katsotaan uudemman kerran sitten elokuussa ;)

    Tämä artikkeli ei nyt tarjoa uusia, hienoja grillireseptejä, mutta toivottavasti perinteiset, hyvät ja helpot vaihtoehdot antavat inspiraatiota tarttua grillipihtien varteen. Tosin takana taitavat muutenkin olla jo ne ajat, jolloin suomalainen löi pelkkää campinkia tai kabanossia tulille. Hyvä niin.

    Uudet reseptit ovat tosiaan olleet viime aikoina vähän tiukalla muiden juttujen viedessä huomiota reseptikehittelyltä. Onneksi on vanhoja, joista ammentaa. Esimerkiksi kesä tuli tänäkin vuonna virallisesti korkattua edelleen yhtä mainiolla Välimerellisellä mansikka-mozzarella -salaatilla.

    Grillikanojen kaveriksi kaivoin arkistoista esiin myös viime juhannuksen huippureseptin eli Tuhdin saksalaisen perunasalaatin kera dijoneesin. Oijoi, on tuhtia, mutta niin hyvää! Ja lievästi savuisena sopii mukavasti grillissä kypsyneiden lihojen kyytipojaksi.

    Niin, että tuli sitten perunasalaattikausikin korkattua jo muutamaa viikkoa tavallista aiemmin. Tavallisestihan teen perunasalaatti vasta, ja usein myös vain ja ainoastaan juhannukseksi. Italialaiset varhaisperunat eivät kylläkään vetäneet vertoja oman maan vastaaville. Niitä joudutaan vaan vielä tovi odottelemaan.

    Perunasalaatin ohella kanavartaiden kyljessä ovat viihtyneet aivan mainiot lantturanskalaiset sriracha -majoneesilla.

    Jos bataattiranut alkavat kyllästyttää, niin kannattaa pistää lanttu tikuiksi ja uuniin. Eivät bataattiranskisten tapaan rapsakoidu, mutta ovat hyviä lötkömpinäkin.

    Hommahan on nyt aika pitkälti mennyt niin, että…

    ”Mitä tänään syötäisiin?”

    ”Grillataanko?”

    ”Joo, mitä grillattais?”

    ”No jos vaikka jotain kanaa?”

    En väitä olevani broiskun suurin ystävä, mutta grilli antaa kanoihin sen verran uutta vivahdetta, että nekin ovat maistuneet yllättävän hyvin. Ovat myös se ain ayhtä helppo ratkaisu.

    Ritilälle ovat päätyneet niin fileestä kasatut kanavartaat kuin koipinuijatkin. Marinadiksi ovat kelvanneet ylihelppo chipotle -kastikkeella maustettu öljy ja vähän enemmän pilkkomista vaativa valkosipuli-hunajamarinadi.

    Mutta on grillin paahteessa muutakin nähty! Ainakin raakaa makkaraa sekä klassikko; pekoniin kääräistyt herkkusienet sinihomejuustotäytteellä.

    Eksoottisin grillikokemus tähän mennessä taitaa itselleni olla grillattu Cosmopolitan -salaatti. Olin kokonaisen salaatin grillauksen suhteen erittäin epäileväinen, mutta hyväähän siitä tuli. Vaikka Cosmot eivät ole vielä olleet sitä parhainta laatua. Mutta paranee, kunhan kesä etenee ja markkinoille saadaan taas Rödingin tilan salaattia avomaalta.

    Salaatit vaan puoliksi, pintaan öljyä ja hiilien lämpöön. Parhaiten toiminevat nk. sydänsalaatit, joiden uloimmat, helpommin palavat lehtikerrokset ovat jo valmiiksi poistetut. Toisaalta lehdet on helppo poistaa myös itse ja käyttää vaikka tuoresalaattiin.

    Tulipa eräänä nättinä sunnuntai-iltana nuorison iloksi jotain muutakin eksoottista tulille tuupattua…

    Vaahtokarkit ovat jo sinänsä emännälle eksoottinen kokemus, joten amerikkalaiseen tyyliin vartaaseen pujotetut ja paahdetut sokeripallovartaat ne vasta jotain uutta ja ihmeellistä olivatkin! Nimimerkillä ”Ensimmäistä kertaa ikinä”

    Tykkäsinkö? Nooooh, ei näihin nyt mitään intohimoista ”ilman ei voi elää” -suhdetta syntynyt, mutta kokemuksena ”ihan jees” ja ”tiedänpä, mistä vouhkataan.

    Toivotaan piiiiitkään odotetusta Suomen suvesta lämmintä ja vähäsateista, jotta uusi grilliharrastus saisi enemmänkin tulta ritilän alle.

    Nyt kun näistä perusjutuista on päästy, niin tällä hetkellä ehkä eniten houkuttaa grillin hyödyntäminen salaateissa. Niissä vähän monimutkaisemmissa kuin grillatussa Cosmopolitanissa ;)

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

  • Mitä tapahtui Tallinnassa, ei jää Tallinnaan

    Mitä tapahtui Tallinnassa, ei jää Tallinnaan

    Emäntä piti näköjään pienen spring breakin. Kävi tsekkailemassa mitä etelänaapuriin kuuluu, vietti vappua kera 15 litran samppanjapullon ja ehti vielä eilen täyttää vuosiakin. Kauheasti ei ole kerinnyt kokkailemaan, mutta vieraissa pöydissä on viihdytty senkin edestä ja juttua riittää. Eiköhän aloitella Tallinnasta.

    Toiset käyvät Tallinnassa kerran viikossa, minä kerran 15 vuodessa. Tämä tulee nyt muuttumaan, sillä niin tarjoili Tallinna kaikenlaista inspiroivaa. Reilussa 30 tunnissa ehtii nähdä paljon, mutta ei riittävästi.

    Ruokamatkallehan lahden toiselle puolen ensisijaisesti lähdettiin. Ja sitä sieltä todella saatiin. Mutta mahtuipa reissuun paljon muutakin, kun Visit Tallinn -matkailupalvelun ystävällinen ja palvelualtis henkilökunta astui mukaan kuvioihin. Hyödyntäkää ihmeessä tätä aivan loistavaa palvelua! Sieltä irtoaa vinkkiä muuhunkin kuin karttoihin ja kaupunkikierroksiin. Selvällä suomenkielellä.

    Materiaalia matkalta kertyi aivan mahdottoman paljon. Ajattelin nyt aloitella jonkinlaisesta yleiskuvaa maalailevasta matkakertomuksesta ja palailla ravintolatarjontaan kattavammin omissa artikkeleissa.

    Matkat taittuivat parissa tunnissa Länsiterminaalin uutuuttaan hohtavasta, sujuvasti toimivasta T2 -terminaalista. Ihanan avaraa ja selkeää!

    Menomatka sujui mukavan rennoissa merkeissä aamiaista nautiskellessa, paattiin ja ostosmahdollisuuksiin tutustuessa. Tulomatka olikin sitten aivan eri juttu ja toi helposti matkapahoinvoinnista kärsivälle emännälle hieman haastetta. Koska miltei toukokuu, kevätmyrsky ja lunta vaakatasossa. Nice…

    Saapuessamme Tallinnaan ilma oli vielä viileähkö, mutta aurinko alkoi jo lämmittää sumuverhon takaa. Majoituimme uudehkoon, kolme vuotta sitten avattuun design- ja tarinahotelli Solo Sokos Hotel EstoriaanHotelli sijaitsee aivan mainiolla paikalla uuden ja vanhan kaupungin taitekohdassa, Viru -kauppakeskuksen yhteydessä. Mukava ja rauhallinen majapaikka täynnä kaikenlaista kivaa detskua, esim. nuo ovien ja ikkunoiden tekstit, jotka eivät ole kuvamuokkauksen tulosta.

    Matka sisälsi paljon erilaista ohjelmaa ja oli tällä kertaa melko tiukasti aikataulutettu. Hotellilla ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin unilla ja aamiaisella. Mutta sitä varten hotellit kai ovat, vaikka nekin tarjoavat nykyään paljon erilaisia aktiviteetteja ja muuta viihdykettä.

    Heitimme vain kamat pikaisesti huoneeseen ja suuntasimme samantien muutamaksi tunniksi nauttimaan vanhakaupungin tunnelmasta ja aurinkoisista näkymistä.

    Kaupungin kaduilla on mukava käyskennellä, mutta halusin ehdottomasti katsomaan kaupunkia kauempaa. Se onnistuu helposti useilta eri näköalapaikoilta, joilta saa myös kivasti tallennettua koko vanhakaupungin punaisine kattoineen ja lukuisine torneineen kameran tai puhelimen muistikortille.

    Tosiaan ne tornit. Niitä Tallinnassa riittää. Muurilla ja muurien sisäpuolella. Itselläni on jokin kumma fiksaatio torneihin, joten niitä tallentui matka-albumiin lähes tuhannen kuvan joukkoon ihan kiitettävä määrä.

    Aurinkoisesta kevätsäästä nauttii näin talven jälkeen mieluiten ulkosalla. Etenkin kun sääennuste lupaili seuraavalle päivälle tuulista sadekeliä.

    Matkalla näköalatasanteille piipahdimme kuitenkin pikaisesti Glorian tunnelmallisessa viinikellarissa, jossa avulias nuori herra kuljetti läpi toinen toistaan upeampien kellarihuoneiden.

    Ehkä yksi romanttisimmista ravintoloista ikinä! Jonne ei tällä kertaa kuitenkaan ollut aikaa jäädä nauttimaan hämyisestä, menneiden vuosisatojen tunnelmasta hyvän ruoan ja juoman kera sen enempää.

    Ensimmäinen virallinen vierailukohde oli kaupungin ulkopuolella, Mustamäen alueella sijaitseva ravintola Umami, jonne olimme sopineet tapaamisen tunnetun sommelierin ja ravintoloitsijan Kristjan Peäsken kanssa.

    Palaan Umamiin omassa artikkelissa, mutta sanottakoon jo nyt sen verran, että jos erinomainen ja edullinen ruoka (juomineen) rennossa ympäristössä ovat sun juttu, niin mars matka Umamiin!

    Umami oli ehdottomasti matkamme kohokohta. Eikä vähiten ystävällisen ja inspiroivan isäntämme johdosta.

    Nautimme Umamissa kattavan maistelumenuun, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin, vanhakaupungin kupeessa sijaitsevaan Kristjanin ja keittiömestari Janno Lepikin toiseen ravintolaan, Leib resto ja aediin. Leibissä jatkoimme illallisen nauttimista edelleen rennossa, mutta hyvin erilaisessa tunnelmassa.

    Myös muut suomalaiset ovat selvästikin löytäneet Leibin ja siellä tulikin jaettua kokemuksia muutaman muun suomalaispariskunnan kanssa. Palaan myös Leibiin myöhemmin kera annoskuvien ja tarkempien tarinoiden.

    Leibistä astuimmekin ulos jo pimenevään Tallinnan iltaan ja nappasimme taksin kohti kulturellia Telliskiven luovaa aluetta.

    Taksimatkailu on Tallinnassa edullista ja suomikin kuskeilta taittuu, joten liikkuminen kaupunginosasta toiseen käy helposti ja nopeasti taksilla.

    Telliskivessä meitä odotti vanhoihin teollisuusrakennuksiin tapahtuma-areenaksi kunnostettu Punane Maja sekä sen kyljessä sijaitseva ja varsinainen vierailukohde, teatterirakennus Vaba Lava.

    Upeasti uuteen käyttöön valjastettuja rakennuksia! Kuten koko muukin Telliskiven kompakti, luovaan toimintaan keskittyvä alue ravintoloineen ja kahviloineen. Kesällä paikka varmasti kukkii kauniisti vilkkaan toiminnan laajetessa sisätiloista pihoille ja pientareille.

    Emme varsinaisesti suunnanneet tsekkailemaan alueen rakennuksia, vaikka ne aina vanhan arkkitehdin huomion saavatkin. Tallinnassa oli nimittäin menossa Jazzkaar -tapahtuma ja illan pimetessä lavalle nousi nigerialais-amerikkalainen artisti Iyeoka Okoawo, jonka keikan kävimme katsomassa.

    Itselleni aiemmin tuntemattoman, upeaäänisen, tumman laulajattaren esiintyminen valoefekteineen säväytti. Etenkin kappale Baba oli livenä komeaa kuultavaa.

    Toinen päivä alkoi tietysti hotelliaamiaisella. Estoriassa oli kattava aamiaisvalikoima, mukana myös kivasti terveellisempiä vaihtoehtoja ja ihanan rauhallinen ravintolasali. Tuli vaan edellispäivänä tankattua herkullista ruokaa sen verran huolella, että aamiainen jäi vähän tyngäksi. Luomupuuro voisilmällä ja maustamaton jogurtti mysli-, siemen- ja marjalisukkeilla kuitenkin maistui. Parasta juuri sillä hetkellä taisi kuitenkin olla mm. tomaattia ja varsiselleriä sisältävä vihannesmehu ;)

    Aamiaiselta matka jatkui pienen happihyppelyn merkeissä Tallinnan kahvifestareille kohti Kultuurikatelia. Tuuli oli viedä tukan päästä, mutta ehdimme sentään perille juuri ennen kuin myöhemmin lumisateeksi muuttuneet vesipisarat alkoivat tipahdella hartioille.

    Jos tilat Telliskivessä tekivät vaikutuksen, niin Kultuurikatelissa olin aivan äimänkäkenä. Jessus, mikä paikka!

    Siinä meinasivat kahvit jäädä katsastamatta kun huomion varasti tämä uniikki tehdastila kattiloineen ja muine robusteine yksityiskohtineen. Melko vaikuttavaa. Paikan päällä kannattaa käydä jo ihan vaan katsastamassa tämä mielenkiintoinen tila.

    Onnistuin häkellyksestä toivuttuani poimimaan myös muutamia mainioita kahvimakuja ja -papuja.

    Telliskiven alueella sijaitsevan kahvipaahtimo The Brickin valikoimista löytyi mm. mielenkiintoista, guatemalalaista espressoa. Vahva suositus tuhdimman, aromikkaan kahvin ystäville. Plussaa myös yksinkertaisen kauniista kahvipaketeista, joista löytyi kivaa detskua mm. paketin sisällön alkuperästä.

    Toinen kahvimessujen katseen- ja makuhermojen vangitsija oli Latvian Riiassa toimivan Rocket Bean Roasteryn etiopialainen Magic Pussy. Keskustelimme pitkään kuvassa esiintyvän hipsteri-herran kanssa ja hän taisi kuvailla espressoa sanalla ”juicy” ;D

    Huomiota herättävä konsepti ja hieno, mutta ei kahvi edullisimmasta päästä. Vahvaa ja aromikasta vailla monelle kahville tunnusomaista kitkeryyttä, jota tosiaan voitanee myös mehukkaaksi kuvailla. Kannattaa maistaa, jos eteen tulee.

    Kahvifestareilla sai maistaa myös teetä. Mieleeni jäi erityisesti tallinnalaisen Teawanin musta Bai Lu -tee, jonka luontaisesti hunajainen maku syntyy teepensaissa elävien ötököiden avulla. En ihan saanut kiinni siitä, kuinka ötökät saavat teen maistumaan makealta, mutta jotenkin toukat teelehtiin vaikuttavat.

    Kun tujummat aamukahvit oli festareilla nautittu, niin olikin aika siirtyä aivan karmeassa säässä jo edellispäivältä tutulle Telliskiven alueelle. Syömään! Ja tutustumaan gluteenittomaan ravintola Kivi.Paper.Kääridiin.

    Enemmän tästä kivasta ja jotenkin niin telliskivimäisestä tapahtumaravintolasta omassa artikkelissa.

    Vatsa oli Kivi.Paper.Kääridin kookkaiden annosten jälkeen halkeamispisteessä, mutta kyllä jälkkäriksi aina yksi kolmen egen prosecco menee.

    F-Hoonesta on kohuttu siellä ja täällä, joten pakkohan tämä nurkan takana sijaitseva ja suomalaisten keskuudessa ilmeisen suosittu ravintola oli tsekata.

    Jälleen yksi upea ja persoonallinen tila, jonka tunnelmavalaistuksessa oli turvallista tarkkailla ikkunoiden toisella puolella myrskyävää myräkkää ja selvitellä, josko sitä samana päivänä vielä kotio pääsisi. Pääsi, vaikka pikkasen keinuttikin.

    F-Hoone oli miltei tupaten täynnä ja toimi selvästikin jonkinlaisena julkisena olohuoneena. Siellä ihmiset söivät, joivat, vaihtoivat kuulumisia, istuskelivat ja ihmettelivät maailman menoa.

    Kivipintojen akustiikka yhdistettynä korkeaan tilaan on hieman haastava. Puheenmelu olikin melkoinen, joten jos jotain rauhallista istuskelupaikkaa etsii, niin F-Hoone ei välttämättä tarjoa sellaisia puitteita. Sosiaalisempaan meininkiin kuitenkin nappipaikka ja aivan törkeän edullinen. Näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Kasvisruokailijoille myös oma lista.

    Alkoi lähes puolentoista vuorokauden tutustuminen Tallinnaan olla ohitse, mutta vielä ehdimme Sip -olut- ja viinimyymälään poimimaan tuliaisiksi matkan varrella tutuksi tulleita juomia. Mukaan lähtivät aivan loistava Mjuk -kurkumakombucha sekä sampanjametodilla tuotettu Jaanihanson omenasiideri. Bongasinpa myymälästä myös suosikkiviinitaloni Pares Baltan rosè cavaa =)

    Sellainen tiivis trippi Tallinnaan, joka rohkaisi paitsi palaamaan pikimmiten, niin myös tutustumaan laajemminkin kaupungin ja sen lähiympäristön monipuoliseen tarjontaan. Tallinna on monelle tuttu, mutta toivottavasti onnistuin tarjoamaan jotain uutta vinkkiä ja näkökulmaa seuraavalle reissulle.

    Vielä on tarinaa Tallinnasta takataskussa. Etenkin PALJON herkullista ruokaa ja juomaa! Joten pysykäähän kaikki terveemmän ruoan ystävät ja muut kulinaristit kuulolla.

    Lopuksi haluan vielä näin julkisestikin kiittää Visit Tallinnia ja etenkin avuliasta Mall Ojaa, jota ilman moni uusi kokemus olisi jäänyt kokematta. Kiitos, Mall! Olet huippu!

    Yhteistyössä Visit Tallinn. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Riistainen joulupöytä mallia 2016

    Riistainen joulupöytä mallia 2016

    Joulu meni jo! Yhtä nopeasti kuin tulikin. Mutta minä aion vielä muistella hetken mennyttä joulua ja raapustaa muistiin jouluaaton antimia, jotka eivät itselleni olleet aivan perinteisemmästä päästä. Toki joulupäivän ja tapanin vietin myös perheemme perinteisten jouluherkkujen äärellä, mutta aatto toi mukanaan paljon uusia makuelämyksiä pitkälti kotimaan metsistä.

    Jos aattopöytää pitäisi kategorioida, niin Paleokeittiön emännälle paremmin kuin hyvin sopivalla, mutta valitettavan vieraaksi jäänellä riistateemalla mentiin. Petrataan, petrataan… ja totutellaan pikkuhiljaa itselleni aiemmin haasteellisiksi osoittautuneiden riistan, sienien ja kalojen kanssa.

    Itse asiassa on aika hienoa, että vielä lähes kymmenen vuoden paleotaipaleen jälkeen opittavaa ja opiskeltavaa löytyy pilvin pimein. Mukavuusalueelle on helppo jumittautua, mutta haasteet ja uudet ulottuvuudet ovat sellaista elämän suolaa, joiden kohtaaminen piristää kummasti. Vaikka niihin tarttuminen vähän vaikeaa onkin. Tosin täytyy totuuden nimissä mainita, että ruoanlaiton osalta pääsin helpolla pysyttelemällä tutulla tantereella kasvisten maittavassa maailmassa ja jättämällä lihaisat herkut osaavimpiin käsiin.

    Aloitimme aattopöydän valmistelun rennosti jo aatonaattona, jolloin kyhäsin kokkailuja siivittämään talvisia makuja täynnä olevan sangrian. Sopivasti maustettu sangria sopii mainiosti myös muihin talvikekkereihin tai viimaisia viikonloppuja piristämään, joten yritänpä saada reseptiä pihalle vielä ennen vuodenvaihteen juhlia. Jos joku siitä vaikka uudenvuoden boolin itselleen nappaisi!

    Jos aatonaattona maisteltiin karpaloiden kirvoittamaa, omenaista sangriaa, niin aatto korkattiin hieman juhlavammissa merkeissä kaapin perältä löytyneen Philippe Gonetin samppanjan merkeissä. Mausta ja väristä päätellen se lienee viihtyneen siellä jo pidemmän aikaa…

    Ikääntynyt samppanja yllätti positiivisesti ja sopi mainiosti paitsi alkumaljaksi, niin myös kevyempien alkuruokien huuhtojaksi. Voimakkaampi riista sen sijaan vaati vierelleen hapokkaampaa punaista, pirteän marjaisen Pinot Noirin ja täyteläisemmän Tempranillon muodossa.

    Aaton ruokajuhlat alkoivat smetanakerroksella sivellyillä, paahdetuilla paahtoleipäpaloilla, jotka herkkä muikunmäti sekä ripaus punasipulia ja rouhittua mustapippuria kruunasivat. Lohenmätiä olen aiemmin maistanut, enkä mitenkään isosti ihastunut. Mutta muikunmäti ainakin näin tarjoiltuna maistui mainiosti eikä jättänyt jälkeensä ruokatraumoja.

    Mätileipien jälkeen jatkoimme edelleen leipäisissä tunnelmissa; vaalea leipä täydentyi rukiisella limpulla sekä tervaisella saaristolaisleivällä, jolle muuten vahva suositus (löytyi Lidlistä). Alkuun graavattua siikaa, väliin hienostunutta hanhenmaksaa ja lopuksi tyhdimpaa, kylmäsavustettua lohta. Kaloja piristämässä myös remouladekastike.

    Alkupalojen jälkeen oli aika korkata varsinainen riistasaalis näillä kauniilla riekonrinnoilla. Riekon rintapalat eivät pikaista kypsennykstä pannulla kummempaa valmistelua kaivanneet.

    Riekot vähän emäntää jänskättivät, koska en ollut aiemmin sen enempää riekkoihin kuin muihinkaan ”oikeisiin” riistalintuihin haarukkaa upottanut. Riekot kuitenkin päätyivät riistaisan joulupöydän suosikiksi. Ihan mahtava pikku lintu!

    Riekon kaverina lautasella lintujen jämistä keiteltyyn, tummaan riistaliemipohjaan valmistettu, makea portviinikastike kera valmiin Waldorfin salaatin ja emännän joulumausteiseksi pikkelöidyn punakaalin.

    Vatsa oli ensimmäisen lautasellisen jälkeen mukavan täysi, mutta ei ähkyisä, kuten monesti etenkin joululaatikoiden jälkeen tahtoo olla. Tässä välissä oli kuitenkin mukava sulatella riekkoja jokusen tunnin ennen seuraavan riistalihan kimppuun käymistä.

    Jep, ruokaisissa tunnelmissa meni vuoden 2016 jouluaatto – välillä ruokaa valmistellessa, pöytää kattaessa ja sitten taas syödessä. Kulinaristin toiveaatto ja joululahja parhaimmasta päästä!

    Siinä sivussa, ensimmäisiä jouluruokia nauttiessa kypsyi uunissa aaton toinen pääateria, metsäisissä mausteissa ja Pinot Noirissa marinoitu hirvipaisti. Riekkojen lailla myös hirvipaisti hieman etukäteen hirvitti, koska aiemmat kokemukset kuivakkaaksi ja sitkeäksi paistetusta hirvestä eivät olleet kovin positiivisia. Enkä muutenkaan ole mikään paahdettujen paistien ylin ystävä. Juurikin tuosta em. syystä.

    Noh, näköjään raaka-aineesta kuin raaka-aineesta saa hyvää kun on kokki kohdallaan! Toki hirvi maistui hirvelle eli liha on jauhetulle sika-nautakansalle vierasta ja voimakasta, mutta tällä kertaa ah, niin mehevää, eikä yhtään kuivakkaa tai pelkkää purukumia.

    Hirven kanssa maistui jo aiemmin mainitsemani Waldorfin salaatti ja pikkelöity joulukaali sekä inkiväärinen bataattilaatikko, tattikastike (joka vaatii emännältä vielä vähän lisää totuttelua ;)) ja karpalo-cointreau -hilloke. Maukas kokonaisuus, joka täytti ahneen emännän vatsaa hippasen liiaksikin. Ja taas tarvittiin muutama tunti sulattelua ennen juustopöytään istahtamista.

    Koska jälkiruokaa ei enää päivän päätteeksi kenenkään vatsa kaivannut, niin juustopäällysteiset piparit saivat tällä kertaa toimittaa jälkkärin virkaa. Tulkoon makean jälkiruoan vuoro myöhemmin! Vielä se ei ole tullut.

    Juustolautasella kuitenkin pipareiden lisäksi makeaa viikunahilloketta, sinihomeista Stiltonia ja pehmeää, pitkän kypsytyksen myötä aromikkaaksi kypsynyttä, brie -tyyppistä Brillat-Savarin -juustoa.

    Sellaista riistavoittoista gourmet -aattoa vietti emäntä tänä vuonna! Paljon uutta ja hyvää! Annokset sopivat pienin viilauksin mun mielestä mainiosti myös joulupöydän ulkopuolelle. Itse en ole ollut riistan suhteen kovin rohkea, mutta tämän kokemuksen myötä vinkkaisin, että rohkeasti vaan riistan kimppuun ihmiset! On ravitsemuksellisesti ehkä parasta ruokaa, mitä paitsi paleo-, niin myös muu kansa voi nauttia!

    Jotain on vielä joulusta jäljellä. Laitellaan kun keritään! Tässä nyt välipäiviä vähän puoliteholla kuitenkin viettelen ja odottelen vuotta uutta alkavaksi. Tuloillaan ainakin tuota alussa mainostamaani vaaleaa sangriaa ja maidottomia, mutta ei mauttomia kotitekoisia tryffeleitä. Ja sitä aattona missattua jälkkäriäkin!

    Rentoja välipäiviä ja riistaisia kokkailuja Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Soppa&Salaatti – Tarinat tempauksen taustalla

    Soppa&Salaatti – Tarinat tempauksen taustalla

    Kevät etenee, kesä tulee ja Paleokeittiön Soppa&Salaatti -ryhmän ovet avautuvat perjantaina 29.4.! Oletko jo mukana? Matti ja Maija Myöhäset ehtivät mukaan vielä maanantaina 2.5., jolloin aloitamme 10 päivän panostuksen kasvispainoitteiseen ruokailuun ja kokkaukseen.

    Tämä postaus keskittyy tarinoihin tempauksen taustalla. Varsinaiset faktat löytyvät Paleokeittiön Soppa&Salaatti – Iloa ja hyvää oloa kasviksista! -postauksesta sekä Paleokaupan tuotesivulta.

    Olen pitänyt viime syksystä asti taukoa sekä ravintoon, että liikuntaan liittyvästä valmennustyöstä. Miltei 8 vuoden rupeaman jälkeen piti vaan pysähtyä ja pohtia, jotta missä ollaan ja mihin mennään. Onko mulla enää mitään annettavaa vai olenko jo kaikkeni antanut? Entä oma hyvinvointi? I like to walk the talk, mutta pääsikö oma hyvinvointi unohtumaan muiden hyvinvoinnista huolehtiessa? Ja mikä mun paikkani on tässä melko villiksi äityneessä valmennusmaailmassa? Haluanko ylipäätään enää olla osa sitä?

    Moni kysymys on vielä vastausta vailla, mutta luotan, että aika antaa vastauksia ja nenä näyttää mihin mennä. Olen keskittynyt sisällöntuotantoon. Ja Paleokeittiöön. Koska nautin terveellisestä ruoasta ja vinkkien jakamista maailmalle. Ja koska sydän niin sanoo; tee sitä, mistä eniten nautit! Vaikka tie olisi kovin kivinen ja kovasti kumpuileva maasto asettaisi matkalle omat haasteensa.

    Olen aikanaan kirjannut oman elämäntehtäväni seuraavasti…

    Missioni on edistää terveempää ja energisempää elämää herättämällä ajatuksia ja kyseenalaistamalla yleisiä ajatusmalleja; ohjaamalla, opettamalla ja haastamalla ihmisiä ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnistaan sekä tarjoamalla käytännönläheisiä työkaluja yksilön terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

    Viime vuosina keskiöön on noussut erityisesti kohta ”…tarjoamalla käytännönläheisiä työkaluja yksilön terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.” Olen vuosien saatossa kallistunut valmennuksissani askel askeleelta teorian opettamisesta käytäntöön. Vaikka tieto on tärkeää, niin tieto vailla tekemistä ei johda mihinkään. Lukemalla ei laihdu. Eikä terveys parane.

    Soppa&Salaatti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta! Olin viimeksi noin viikkoa aiemmin antanut kieltävät vastaukset sekä valmennuksiin, että uutta reseptivihkosta koskeviin kyselyihin ja yhtäkkiä olin aivan liekeissä tästä uudentyyppisestä ryhmävalmennuksesta, joka kattaisi molemmat!

    Valmennuksiini aiemmin osallistuneet tietävät, että tykkään teettää pieniä tehtäviä ja kysyn mieluummin kuin annan valmiita vastauksia. Koska mielestäni ihminen oppii parhaiten kokeilemalla ja oivaltamalla. Tästä Soppa&Salaatti -valmennuksessa on kyse. Ja yhdessä tekemisestä. On haasteellisempaa viedä projektia eteenpäin omin nokkineen kuin ohjatussa ryhmässä, jossa joku viitoittaa tietä ja vastaa kysymyksiin.

    Pieni ryhmäpaine on myös aina positiivinen asia. Se kannustaa jatkamaan ja jaksamaan. Samoin selkeä projekti, jolla on määritelty alku ja loppu.

    En tiedä, mihin tie omalla kohdallani johtaa, mutta koen tämän olevan tärkeä etappi, jossa yhdistyvät kaksi itselleni tärkeää asiaa; terveemmän elämän edistäminen sekä reseptien luominen ja dokumentoiminen kaikkine eri vaiheineen. Valmentajan roolista on vielä vaikea astua kokonaan pois, mutta tämän projektin kohdalla ajattelisin olevani enemmän ryhmänvetäjä, inspiroija, kannustaja, esikuva jne. Vanhan koiran karvat istuvat tiukassa eli valmennuksellisiakin elementtejä toki on luvassa ;)

    Mukaan värkkäämään ruokaisia, raikkaita salaatteja, pyörittelemään pehmeitä pirtelöitä ja heiluttelemaan soppakauhaa pääset lunastamalla ensin pääsylipun Paleokaupasta ja klikkaamalla sen jälkeen itsesi mukaan facebook -ryhmään. Muistathan tilausta tehdessäsi odottaa selaimen palautumista verkkokaupan sivuille maksusuorituksen jälkeen! Loppu hoituu suljettujen ovien takana, ja olen täysin vakuuttunut, että tätä panostusta itseesi ja omaan hyvinvointiisi et tule katumaan! Tiedän, koska oma olo on ollut aivan fantastico valmennuksen helppoja ja herkullisia pöperöitä pupeltaessa.

    Nyt kannattaa myös tilata Paleokeittiön uutiskirje, jos et ole sitä vielä tilannut! Kaikki uutiskirjeen postituslistalle ennen perjantaita liittyneet pääsevät nimittäin jo etukäteen hieman fiilistelemään vapun jälkeistä menoa ja meininkiä ;)

    Olet oikein lämpimästi tervetullut kanssani kokkailemaan ja nauttimaan maukkaasta, ravinteikkaasta ruoasta!

    Myös sinä, ja ERITYISESTI sinä mies, jonka mielestä kasvispainoitteinen ruokavalio ei miestä tiellä pidä vaan kuuluu niille, joilla kasvaa korvat ja töpöhäntä heiluu!

    Kevään kivoimmassa hyvän olon kokkausryhmässä tavataan!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paleokeittiön Soppa&Salaatti – Iloa ja hyvää oloa kasviksista!

    Paleokeittiön Soppa&Salaatti – Iloa ja hyvää oloa kasviksista!

    Soppa&Salaatti! Mitä tarkoittaa tuo mystinen sanapari, joka on kummitellut blogissa ja instagramissa jo jonkun aikaa?

    Nyt aikataulun varmistuttua on vihdoin aika kertoa enemmän! Itse asiassa kirjoitin pitkät pätkät tarinaa tempauksen taustalla, mutta palaan taustoihin toisessa postauksessa. Koska kukaan järjellinen ihminen ei olisi kyennyt lukemaan sitä postausta loppuun saakka =D. Säästetään siis taustatarinat tuonnemmaksi ja mennään suoraan asiaan!

    Paleokeittiön Soppa&Salatti on lyhyesti ja ytimekkäästi kaikkiaan 15 päivää kestävä facebook -ryhmävalmennus, jonka keskiössä ovat kasvispainoitteiset ruokaohjeet. Luvassa on soppaa, salaattia ja vähän pikaisia pirtelöitäkin. Kirjaimellisesti.

    Ryhmän ovet avautuvat facebookissa juuri ennen vappua, perjantaina 29.4. Mutta ei huolta! Otetaan vielä vapusta kaikki irti ja aloitetaan varsinainen tekeminen heti vapun jälkeisenä maanantaina.

    Aktiivisen tekemisen vaihe kestää kaikkiaan 10 päivää, jolloin kokkaillaan ja nautitaan helpoista, maukkaista ja ravitsevista kasvisruoista. Ja hoidetaan omaa hyvinvointia myös muilla keinoilla. Kukin poimii parhaat vinkit omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaan. Kyseessä on siis lempeä hyvän olon valmennus, jonka päätähtenä loistavat herkulliset sopat ja salaatit!

    Onks tää paleoo…?

    Haluaisitko tämän olevan paleota?

    Olen aiemmin vetänyt tiukemman linjan TehoPaleo™ -valmennuksia ja nyt pidetään pipoa pikkasen löysemmällä antamalla enemmän vapauksia toimia omista lähtökohdista ja tavoitteista käsin. Kaikki reseptit ovat viljattomia (gluteenittomia), maidottomia (laktoosittomia), sokerittomia ja palkokasvittomia. Joten joo, tämän määritelmän mukaan homma mahtuu aika kivasti paleoon(kin).

    Mutta, mukana on  myös jokunen enemmän paleoystävälliseksi kuin täyspaleoon lukeutuva raaka-aine. Tällä kertaa korostaisin paleota enemmän kasviksia. Koska pääosassa OVAT kauden kasvikset! Annoksia on myös helppo tarvittaessa täydentää esim. erilaisin proteiinilähtein. Aiheesta enemmän ryhmässä =)

    Luvassa on myös enemmän ohjeita ja vinkkejä kokkaukseen kuin mitä pelkkään reseptiohjeistukseen tulee kirjattua.

    Onks tää mulle…?

    Tää on JUST SULLE!

    Soppa&Salaatti sopii kaikille hyvinvoinnista, kasvispainotteisesta kokkauksesta ja ruokailusta kiinnostuneille oli taustalla sitten mikä tavoite tahansa.

    Ja ihan ehdottomasti tää on sulle, joka et aina jaksaisi miettiä, että mitä tänään, huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla syötäisiin! Nyt sun ei tarvitse miettiä, koska minä olen miettinyt ruokalistan valmiiksi sun puolesta.

    Jos mietin aihetta omista lähtökohdistani käsin, niin koko valmennuksen idea sai alkunsa omista tarpeistani. Jo vuosikaudet on kehoni (tai mieleni ;)) kaivannut näin keväisin autoimaattisesti kevyempää, kasvispainoitteista ruokaa jonkinlaisena siirtymäriittinä talvikaudesta kesäkauteen. Aiemmin olen täyttänyt tarpeen neljän viikon, salaattipainotteisella TehoPaleo™ -puhdistuksella, mutta nyt halusin  viedä ajatusta kasvispainotteisesta syömisestä askeleen pidemmälle keskittymällä entistä enemmän kauden kasviksiin ja sisällyttämällä ruokavaliooni myös suuresti rakastamani, helpot keitot.

    Voin kertoa, että olen nauttinut näiden reseptien kokkailusta ja mutustamisesta aivan äärettömän paljon. Niin herkullista, elimistöä hellivää ruokaa. Niin helposti! Mukana on ehdottomasti myös maku!

    Sopiiko Soppa&Salaatti myös vegaaniruokailijoille? YES! Ohjelma on sen verran fleksiibeli, että kasvisruokailijat mahtuvat mainiosti mukaan.

    Putooks paino…?

    Ehkä putoaa, ehkä ei.

    Näin kesän kynnyksellä monella varmasti pyörii mielessä se surullisen kuuluisa biitsikunto. Ensisijaisena tavoitteena ei ole hoikistua tai pudottaa painoa vaan keskittyä ravinteikkaaseen ruokaan. Itseltäni on soppaa ja salaattia kokkailessa karissut jokunen talvikilo, vaikka kaikenlaista härdelliä ja tapahtumaa on pukannut, ja peruspolulta on ajoittain tullut poikettua aika rankastikin. Mitään en lupaa, mutta näinkin saattaa käydä. Tosin olen myös aloittanut käymään kerran viikossa joogassa ;)

    Miten homma etenee…?

    Homma menee näin.

    Aivan ensimmäiseksi tie vie Paleokauppaan, josta käyt poimimassa Soppa&Salaatti -paketin ostoskoriisi. Sieltä löytyvät myös spesifisemmät tuotetiedot.

    Kun olet suorittanut ostoksesi niin seuraavaksi suuntaat facebookin Soppa&Salaatti -ryhmään ja klikkaat itsesi jäseneksi. Ja sitten vaan odottelet, että ryhmän avauspäivä koittaa ja emäntä nappaa sinut porukkaan mukaan. Lisää ohjeita jatkosta ryhmän sisällä. Helppoa!

    Valmennus on viimeistä päivää myynnissä maanantaina 2.5.16, mutta nyt kannattaa suunnata heti ostoksille ja hyödyntää Early Bird -tarjous!

    Heräsikö kysymyksiä? Ota ihmeessä yhteyttä ja kerro huolesi! Tai kommentoi tähän postaukseen tai pistä viestiä facebookin kautta.

    Jos sinua kiinnostaa nähdä, mistä Paleokeittiön Soppa&Salaatti ihan oikeasti koostuu, niin käy instagramissa kurkistamassa kuvia hashtagilla #soppaetsalaatti! Uutta matskua päivittyy melkein joka päivä.

    Tervetuloa mukaan kevään kivoimpaan hyvän olon kokkausryhmään!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa