Päivän pulla on uunituore laskiaispulla. Homemade pulla with selfmade vadelmahillo. Rakkaan äipän käsialaa. Luonnollisesti. Paleoemäntä ei vielä tähän päivään mennessä ole pullaan taipunut. Ehkä joskus koulussa köksän tunnilla. Ei vaan muista enää niin vanhoja.

Onks tänään laskiainen? Ei kai. En tiedä, mutta lähellä se on, koska kuivahtaneet pullat ovat rantautuneet myös markettien pullaosastoille. Mun laskiainen on tänään. Jonkun muun joku muu päivä. Se yksi ainoa päivä vuodessa. Toista ei tule. Ei ainakaan näille nurkille.

Onks tää paleota? No ei sitten millään muotoa. Mutta laskiainenkin on juhlapäivä. Ja juhlapäivät ovat niitä paleoelämän pieniä iloja, joihin ei terve, normaalipainoinen ihminen kuole. Toivotaan vaan, ettei laskiaispullan kosto ole yhtä suloinen kuin piparkakkutaikinan, hah hah! Yö näyttänee. Toivotaan myös, että kuuden päivän päästä tasan puolitoista vuotta pintansa pitänyt immuniteetti flunssaa vastaan pitää edelleen pintansa. Suuresta virusaltistuksesta ja pienestä pahoinpitelystä huolimatta. Huomenna lupaan palata tiukasti takaisin hyvinpitelemään ja halimaan arvokasta kehoani.

Nauttikaa laskiaispullasta! Tai ainakin laskiaisesta! Te, joille pulla on pahasta ;) Sitten kun se tänä vuonna teillekin tulee. Vai kävikö jo?