On taas se aika vuodesta kun lautaselle lapataan hernerokkaa, suupielistä pyyhitään kermavaahtoa ja pohditaan, jotta kumpaa sinne pullan väliin pitäisi laittaa, mantelimassaa vai marjahilloa. Jospa sinne laittaisi jotain ihan muuta? Vaikka rommilla terästettyä kirsikkahilloa ja tryffelitäytettä – laskiaispullat aikuiseen makuun.
Vaikka laskiaisen pöytään perinteisesti kuuluvat SE vihreä keitto ja pulleat kermapullat, niin päätin poiketa perinteistä ja tarjota laskiaistiistain kunniaksi vihreän sijaan hehkuvan punaista soppaa. Pullista en tinkinyt tänäkään vuonna ;) Luolamiehen hernesopat tuli kauhottua jo viime viikon lopulla, joten makunystyrät kaipasivat vaihteeksi jotain muuta väliin. Jotain uutta ja punaista. Laskiaispullista sen sijaan oli jo vuosi aikaa, joten niitä en olisi jättänyt väliin edes miljoonasta! Tämä keitto on ollut jo pitkään suunnitelmissa, mutta siihen on ollut äärettömän vaikea tarttua. Koska kyseessä on kouluvuosien inhokkiruoka, johon en ole kouluaikojen jälkeen koskenut. Silloin se tunnettiin nimellä nakkiborssi. Ja se oli kamalaa. Borssipäivinä panostin enemmän veteen ja näkkileipään kuin lämpimän, verenpunaisen sopan lusikoimiseen. Ja koska elämässä on tietysti hyvä pyrkiä säilyttämään jonkinlainen tasapaino, niin borssikeitto sopi inhokkiruokana aivan mainiosti suosikkipullien seuraksi. Paitsi että… ei se mennytkään niin. Koska borssista tulikin yhden kattilallisen myötä suosikkisoppa! Yksi lisää listaan ja eräänlainen yllätyskeitto siis tämäkin! Piileekö salaisuus omien kätösten jäljessä vai makuaistin kypsymisessä. En tiedä, mutta olen äärettömän iloinen, että olen viimein päässyt makean punajuuren makuun. Punajuuri on sottainen juures käsitellä, mutta lopputulos pistää kaikessa …
…poiketaan pikkasen paleopolulta ja herkutellaan! Ruutmuusilla! Mansikkatäytteisillä laskiaispullilla! Ja vadelmajuustokakulla! Kiitos äipälle <3
Päivän pulla on uunituore laskiaispulla. Homemade pulla with selfmade vadelmahillo. Rakkaan äipän käsialaa. Luonnollisesti. Paleoemäntä ei vielä tähän päivään mennessä ole pullaan taipunut. Ehkä joskus koulussa köksän tunnilla. Ei vaan muista enää niin vanhoja. Onks tänään laskiainen? Ei kai. En tiedä, mutta lähellä se on, koska kuivahtaneet pullat ovat rantautuneet myös markettien pullaosastoille. Mun laskiainen on tänään. Jonkun muun joku muu päivä. Se yksi ainoa päivä vuodessa. Toista ei tule. Ei ainakaan näille nurkille. Onks tää paleota? No ei sitten millään muotoa. Mutta laskiainenkin on juhlapäivä. Ja juhlapäivät ovat niitä paleoelämän pieniä iloja, joihin ei terve, normaalipainoinen ihminen kuole. Toivotaan vaan, ettei laskiaispullan kosto ole yhtä suloinen kuin piparkakkutaikinan, hah hah! Yö näyttänee. Toivotaan myös, että kuuden päivän päästä tasan puolitoista vuotta pintansa pitänyt immuniteetti flunssaa vastaan pitää edelleen pintansa. Suuresta virusaltistuksesta ja pienestä pahoinpitelystä huolimatta. Huomenna lupaan palata tiukasti takaisin hyvinpitelemään ja halimaan arvokasta kehoani. Nauttikaa laskiaispullasta! Tai ainakin laskiaisesta! Te, joille pulla on pahasta ;) Sitten kun se tänä vuonna teillekin tulee. Vai kävikö jo?
PALEOKEITTIÖ 