Avainsana: jalopeno

Terveiset Kongosta! Fyysisesti en ihan Kongoon asti ole matkannut, mutta teinpä tutkimusmatkan trooppisille, päiväntasaajan leveysasteille näin lautaselta käsin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjois-Afrikan keittiötä on jonkin verran tullut tutkittua, mutta nyt tarjoutui oiva tilaisuus sukeltaa syvemmälle Afrikan sydämeen. Ruokamatkailu lautaselta käsin, mikä ihana ja äärettömän helppo sekä edullinen tapa tutustua maailman eri kulttuureihin!

No mutta, kuinka päädyin Keski-Afrikkaan?

Kongoon emännän vei punainen palmuöljy. PALMUÖLJY?! Miten palmuöljy istuu paleoon tai terveelliseen ruokavalioon ylipäätään?! Sitä minäkin hetken ihmettelin,  että mitähän hittoa, kun paria palmuöljypulloa emännälle testiin tarjottiin. Lupasin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja palata aiheeseen, jos kyseessä jotain omaan maailmaan istuvaa olisi. Tähän saakka kun olen tutkinut etiketit tarkasti ja palauttanut jokseenkin kaikki palmuöljyä sisältävät tuotteet pikaisesti kaupanhyllylle.

Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan. Sanonta piti paikkansa tälläkin kertaa. Punainen palmuöljy osoittautui kaikin puolin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi tuotteeksi, joka on ainakin toistaiseksi syrjäyttänyt muut suosimani paistorasvat; kookosöljyn sekä kirkastetun voin.

Afrikkaan pääsin palmuöljyllä syystä, että siellähän se palmu kasvaa. Kasvaa monessa muussakin paikassa, mutta Länsi- ja Keski-Afrikasta on punainen palmuöljy kotoisin. Siellä se on sademetsissä viihtynyt villinä vuosituhannet.

Villistä palmuöljystä voitanee tänä päivänä vain haaveilla, mutta tämä punainen tuotetaan edelleen tuosta samaisesta alkuperäisestä lajikkeesta (Elaeis Guineensis). Viljely tosin tapahtuu tänä päivänä kattavammin Kaakkois-Aasian, Indonesian ja Malesian mailla, mutta viljellään öljypalmua edelleen myös jonkin verran mm. Nigeriassa sekä ehkä vähän yllättäen Kolumbiassakin.

Ei liene yllätys, että emäntä tykkää aidosta ja alkuperäisestä. Siksi halusin keittää kokoon kastikkeen, jossa punainen palmuöljy pääsisi näyttämään potentiaalinsa muodossa, jossa sitä on perinteisesti käytetty. Samalla tarjoutui myös oiva tilaisuus tutustua tarkemmin kovasti kiehtovaan keski-afrikkalaiseen keittiöön.

Monille varmasti tulee palmuöljystä mieleen korkeasti prosessoitu, länsimaiden tarpeisiin tehotuotettu, ravinneköyhä tuote, jonka viljelymaat tuhoavat arvokkaat sademetsät vauhdittaen ilmastomuutosta ja vieden samalla orangeilta sekä Sumatran tiikereiltä kodit. Niin tuli mullekin sama ajatus mieleen. Tätä maailmassa tapahtuu, joten sitä ei sovi sivuuttaa eikä asialta silmiä sulkea. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että jotkut öljyt tuotetaan mahdollisimman hyvin ihmiset, eläimet sekä luonto huomioiden. 

Jos itse tuotteesta puhutaan, niin palmuöljyllä ja palmuöljyllä on eroa. Tätä en itse ollut aiemmin tajunnut vaan hylännyt muitta mutkitta kaiken, jossa sana ”palmuöljy” mainittiin. Vähän sama asia kuin kookosöljyn ja munkkien paistamiseen käytettävän kookosrasvan kohdalla. Mahdollisimman luonnolliset eli vähän ja hellävaraisesti käsitellyt öljyt ovat lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti puhdistetut tai muutoin, usein öljyjen luontaisten ominaisuuksien muuttamiseksi prosessoidut ”rasvavalmisteet”.

Punaisen palmuöljyn läpikuultavan punainen väri kertoo omaa tarinaansa. Kyseessä on hienovaraisesti käsitelty, ravinteikas öljy. Itse asiassa punainen palmuöljy on rasvoista ravinnerikkain, ja se säilyy kookosöljyn tavoin rasvahapporakenteeltaan stabiilina korkeissakin lämpötiloissa (savuamispiste 230 astetta). Teknisesti siis aivan loistava paisto- ja grillausöljy!

Mitä ravinteisiin tulee, niin punainen palmuöljy sisältää runsaasti terveysvaikutuksiltaan tunnettuja, mm. solujen hapettumista ehkäiseviä antioksidantteja. Esimerkiksi porkkanasta ja tomaatista tuttuja, rasvaliukoisia A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja (mm. lykopeeni sekä alfa- ja beetakaroteeni), E-vitamiinia (tokotrienolit) sekä ihoa ja aivoja hellivää ubikinonia (koentsyymi Q10). Väristähän sen jo näkee, että kyseessä on vahvasti porkkanaan viittaava tuote. Itse asiassa itselleni öljyn ulkonäöstä tulikin ensimmäisenä mieleen aikanaan aurinkorannoilla ruskettumisen edistämiseen käyttämäni porkkanaöljy.

Mitä punaisen palmuöljyn rasvahappoprofiiliin tulee, niin tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on kookosöljyn tavoin kohtalaisen suuri. Palmuöljy muuttuukin nestemmäisestä puolikiinteään muotoon alle 24 asteen lämpötilassa. Tätä ei siis kannata säikähtää. Öljy ei ole pilalla vaan se muuttuu lämpötilan kohotessa jälleen nestemäiseksi. Säilytys huoneenlämmössä.

Punainen palmuöljy on monikäyttöinen ja maultaan mieto. Maku on pikkasen pähkinäinen ja emännän suussa jopa hieman herneeseen vivahtava. Ruoanlaittoon sitä käytetään trooppisen Afrikan lisäksi Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa (Brasilia). Sopii paistamisen ja grillauksen lisäksi marinadeihin, leivontaan, friteeraukseen sekä salaatinkastikkeeksi. Tai vaikka majoneesiin, jolle antanee kivasti väriä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt lähinnä kaikkeen pannulla paistamiseen, mutta testannut myös sekä salaatissa, että marinadissa. Toimii!

Kaiken kaikkeaan erittäin varteenotettava ruokaöljy, jota kannattaa kokeilla. Nyt on helppo aloittaa testaus vaikka tästä kongolaisesta, maapähkinävoilla maustetusta ja äärettömän herkullisesta kanapadasta, jossa punaisella palmuöljyllä on taustatietojeni mukaan keskeinen rooli. Itse asiassa niin keskeinen, että jos homman olisi aivan autenttisesti tehnyt ja perinteitä orjallisesti noudattanut, niin palmuöljynkin olisi ehdottomasti pitänyt olla afrikkalaista. Noh, malesialaisella mentiin ja hyvää oli. Tosin tuttuun tapaan vähän muutenkin perinteitä viilasin paremmin suomalaiseen kotikeittiöön istuvaksi.

Palmuöljyssä marinoitu, pannulla paistettu ja pehmeäksi haudutettu, maapähkinäinen kanapata osoittautui erittäin hyväksi ensiretkeksi Keski-Afrikkaan. Jessus, mitä herkkua! Vaikka taas alkuun hieman maapähkinävoita kanakastikkeessa epäilin… Kunnes muistin satay -kastikkeen kera tarjoiltava kanavartaat.

Muamba Nsusu on Kongon jokialueelta kotoisin oleva perinteikäs pata, muhennos tai kastike. Oma paksuhko kastike taisi olla sekoitus näitä kaikkia. Afrikassa ei ole niin nokonuukaa, joten lihaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Kana oli helppo ja nopeasti kypsyvä vaihtoehto krokotiilille tai puhvelille. Mutta myös nauta, lammas, vuohi ja riistaliha eli käytännössä kaikki käy. Jopa kala.

Kasviksiakin on kastikkeessa kivasti. Vai miltä kuulostaa sipuli, porkkana, tomaatti ja tuore pinaatti? Mausteeksi vielä vähän paprikaa, sitruunaa, juustokuminaa sekä terveysmausteena kunnioitettua kurkumaa.

Ja sitten se maapähkinävoi, jonka täydellistä palkokasvittomuutta noudattavat voinevat korvata jollain muulla pähkinävoilla. Tosin maapähkinän maku on aika omaleimainen, mutta itse voisin ajatella kokeilevani korvikkeena esim. cashew -voita.

Valmistus on helppoa ja kanan kanssa kohtalaisen nopeaa. Oman aikansa ottaa ”padan” haudutus sekä lihan marinointi, mutta senkin voi tehdä jo etukäteen. Hätätilassa puolisen tuntiakin riittää.

Maku oli mun mielestä juuri sitä, mitä kuvittelen afrikkalaisen ruoan olevan. Alkuun sitruunan ja tomaatin ansiosta jopa hieman hapokas, joka kuitenkin taittui kastikkeen ”kypsyessä”. Makeutta maapähkinästä ja kivasti lempeää tulisuutta chilistä sekä jalopenosta. Tulisuutta voi lisäillä tuuppamalla sekaan vähän isommin chiliä tai lisäämällä lopuksi cayennepippuria. Mutta musta tämä oli juuri sopiva; ei liikaa liekehtimistä.

Lopputuloksena maukas ja ruokaisa kastike, jossa on oikeastaan kaikki; kiva kirjo kasviksia, sopivasti proteiinia ja ravinteikasta rasvaa. Paristakin eri lähteestä. Sekä aivan mahtava VÄRI! Tarjoillaan Afrikassa perinteisesti fufun kera, mutta minä menin nyt basmatiriisillä. Myös jamssi ja kettobanaani ovat Muamba Nsusun kotiseuduilla tavallisia lisukkeita, mutta eipä ole ihan ihmeellistä, että muhennosta nautitaan ihan vaan sellaisenaan vailla minkäänlaisia kylkiäisiä.