Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: jauheliha

  • Tuhti välimerellinen

    Tuhti välimerellinen

    Näitä pikapäivityksiä taas teemalla ”mitä söin joskus viime viikolla tai sitä edellisellä”. Kyseessä jonkun päivän ensimmäinen ateria. Niistä kahdesta varsinaisesta. Helppo ja nopea. Pitkäkestoinen; ei tarvitse ihan heti olla jotain mussuttamassa.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    VÄLIMERELLINEN JAUHELIHAMUNAKAS

    • ~80 g valmiiksi paistettua jauhelihaa
    • munakasmassa (2 munaa + valkuainen + kookoskerma tai smetana + mausteet)
    • ~30 g aitoa fetajuustoa vuohentissistä
    • aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
    • (päälle tuoretta rucolaa tai basilikaa, jos jollakin onnekkaalla jompaa kumpaa sattuu olemaan ;))

    Lämmitä jauheliha pannulla. Lisää päälle munakasmassa, murustettu feta ja aurinkokuivatut kirsikkatomaatit. Odota sopivaa hyytymisastetta, kumoa lautaselle ja kurkusta alas jälkeen viherpirtelön.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Lihaisat pullat tomaattisoosissa

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Ei täällä Paleokeittiössä nyt koko viikkoa kuitenkaan ole pikapaleolla elelty. Muutama viikko sitten sain pakastimeeni uuden lihalastin ja siitä inspiroituneena piti alkuviikosta vääntää jotain. Yleensä se jotain on jauhelihapihviä, mutta nyt repäisin pullien puolelle ja väänsin vielä kastikkeenkin mukaan. Siitähän sitä taas syntyi, jokaisen lapsiperheen herkkua, lihapullia tomaattisoosissa. Ei mikään henkilökohtainen herkkuni, mutta kyllähän sillä useamman päivän hyvin eleli.

    Mehevöitin pullia ja soosia smetanalla. Täyspaleon oppien mukaan eteenpäin porhaltavat voivat hyvin jättää smetanan purkkiin. Jos jotain lempeyttä mukaan kaipaa, niin hoitunee homma ihan yhtä hyvin kookoskermalla, joista valitettavasti karrageenilla kyllästetty Kara on edelleen koostumuksensa ja makunsa puolesta ehdoton suosikkini.

    Tomaattimurskan kohdalla arvoin aikani luomutuotteen ja yrttimaustetun välillä. Lopulta päädyin laiskuuttani yrttimaustettuun, mutta maullisesti mehevämpi vaihtoehto olisi varmasti ollut itse, tuoreella basilikalla ja oreganolla maustettu luomumurska. Next time, baby, next time… =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    LIHAPULLAT (13 isohkoa pullaa)

    • ~500 g tuoretta herefordin jauhelihaa
    • 1 luomumuna
    • 1 rkl smetanaa
    • 1 sipuli
    • mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria ja Provencen yrttisekoitusta
    • kookosöljyä sipulien kuullotukseen

    Kuullota sipulisilppu. Vaivaa kaikki ainekset lihataikinaksi, josta pyöräyttelet sopivan kokoisia pullia uunipellille. Pelti uuniin 225 asteeseen noin vartiksi. Valmiit pullat vähäksi aikaa vielä soosin joukkoon köllöttelemään ja siitä lautasen kautta suun syövereihein.

    TOMAATTIKASTIKE

    Kuullota sipulisilppu. Itse kuullottelin sekä pullien, että kastikkeen sipulit samalla kertaa ja siitä silmämääräisesti jaoin satsin puoliksi. Kastikkeen puolikkaaseen heitin vielä hetkeksi valkosipulisilpun mukaan pannun lämpöön. Tyhjennä tomaattimurskapaketti kattilaan, lisää mausteet ja sipulit. Kiehauta hiljaisella tulella kymmenisen minuuttia. Hämmennä mukaan vielä purkillinen smetanaa ja juuri uunista tulleet lihapullat. Vielä viitisen minuuttia tulilla ja lopuksi kera keitetyn riisin lautaselle. Melko helppoa ja valmista!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Jauhelihasta punaiseen nakkikeittoon

    Palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin aikaan, jolloin TehoPaleo päättyi pannukakkuun. Pannukakun jälkeinen elo sujui sen verran mukavasti, että päätin jatkaa pannukakusta aitoon, oikeaan suomalaiseen perunaan. Tällaisen puhdistusoperaation (TehoPaleo by UP) jälkeen keho on kivasti herkimmillään ja kertoo suorin sanoin, minkä ruoka-aineen kanssa voi elää sulassa sovussa. Ja mikä sovun sijaan johtaa sisällissotaan.

    Suunnitelmien mukaan aloitin puhdistuksen jälkeen testausvaiheen. Ajatuksena on kokeilla ruoka-aine kerrallaan reaktioita ja vaikutuksia elimistöön keskittyen lähinnä paleoystävällisiin hiilihydraattilähteisiin. Testaus oli tarkoitus aloittaa riisistä, mutta peruna ehti ensin. Perunaa ennen tuli kuitenkin todettua, että ulkomainen kuorimaton omena sai aikaan melkoiset vatsanväänteet. Omenahyveestä sen sijaan kelpaa edelleen nautiskella.

    Sipulit samassa kupissa.

    (lisää…)

  • Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

    Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

    Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;)

    Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa.

    Ennen uunia.

    Jälkeen uunin.

    Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;)

    Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan…

    En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska keitto nostaa esiin neuroottisen puoleni. Keitto on niin suurpiirteistä ja summittaista. Mua aina hieman häiritsee se, että keitossa raaka-aineiden annosteleminen lautaselle on jokseenkin sattumanvaraista. Yhtenä päivänä kaksi palaa porkkanaa, toisena kuusi tai enemmän. Missä on consistency?! Ei ainakaan kaalikeitossa. Eikä kalakeitossa. Ei-missään-keitossa. Mutta jos neuroosit onnistuu sulkemaan pois mielestä, niin hyväähän tuo oli! Ilman liemikuutioita tai muita hiivauutteella kyllästettyjä fondeja. Suolaa, pippuria, meiramia, persiljaa, laakerinlehtiä ja kuivattua nokkosta keitolle makua antamaan! Siinä jäävät hiivauutteet helposti toiseksi.

     Noh, tarkkaa reseptiä en enää tietenkään muista, mutta jokseenkin näin se meni…

    • kerä kesäkaalia (valkokaali)
    • ~400 g paistijauhelihaa
    • porkkanoita
    • ~1 – 1,5 l vettä
    • 1 – 2 sipulia
    • mausteeksi jo mainitut kuivattu meirami, nokkosta, pari laakerinlehteä, ja tuoretta persiljaa
    • kokonaisia maustepippureita ja sopivasti suolaa

    Kypsennetään jauheliha ja sipuli pannulla. Pilkotaan kaali ja porkkanat. Lisätään kiehuvaan veteen ja kypsennellään hetki ennen kuin heitetään jauheliha-sipuliseos sekaan. Maustetaan ja haudutetaan kypsäksi. Olipas helppoa! Hmmmm… olikohan se oikeasti näin helppoa? ;)

  • Vielä yksi jämävinkki

    Vielä yksi jämävinkki

    Jääkaapista löytyi jo parhaat päivänsä nähneet kaalinpää ja palanen paprikaa. Koska viime viikon teemana oli ”jämät hyötykäyttöön”, niin oli näillekin keksittävä parempi vaihtoehto kuin roskis. Inhoan ruoan heittämistä roskikseen. Aika harvoin sitä nykyään enää joutuu tekemään. Maito- ja leipäkaudella useammin. Mutta koska hippasen nahistuneiden vihannesten nakertaminenkaan ei ole kivaa, niin johonkin nämä oli piilotettava. Piilotin tällä kertaa jauhelihapihvien sisään. Osui ja upposi! Jauhelihapihveihinhän voi piilotella vaikka mitä ylläreitä. Onnistuneesti. Yleensä ;)

    Pilkotut kaalit ja paprikat vaan pannulla pehmeiksi ja jauhelihataikinan sekaan. Taikina sinänsä on vanha tuttu…

    • 400 g Hereford -jauhelihaa (pakastimesta suoraan tilalta hankittua)
    • 1 luomumuna
    • smetanapurkin jämät (lisää jämiä! =))
    • tuoretta valkosipulisilppua
    • suolaa, rouhittua mustapippuria ja hippasen chilijauhetta
    Kaikki sekaisin ja hetkeksi pannulle kypsymään. Puolen kääntö vaan välissä ja valmista tuli! Kivasti antaa kaali mehevyyttä ja paprika pureskeltavaa. Kaveriksi riittävät tuoreet vihannekset ja ihan paras kermasipuli =)

       

    P.S. Luokittelin semipaleoksi. Täyspaleota kaipaavat voivat korvata ne pari ruokalusikallista smetanaa kookoskermalla. Toimii aivan yhtä hyvin.

  • Kuvasatoa lautaselta osa 1/2

    Operaatio kamerantyhjennys suoritettu. Pari kuvapostausta menneiden viikkojen lautasilta luvassa. Enemmän inspiraatiota(?) kuin reseptejä. Reseptejäkin saa. Kun vaan avaa suunsa! =)

    Aloitetaan!

    Kilosta riittää… useammaksikin päiväksi. Ja joka aterialle ;)

    Ei välttämättä maailman paras munakas, mutta tulipa tähteet käytettyä. Teemana illalliselta aamiaiselle!

    Ihan yhtä hyvää kuin villimpi serkkunsa!

    Ei mikään suosikki, mutta kokeiltava oli! Kerta riittänee… ;)

    Perussettiä! Yllä. Myöhäinen lounas ennemmin kuin aamiainen. Ehkä jollekin klo 14-15 käy aamustakin.

    Ilta- tai aamupalaksi. Välipalaksikin. Täyttää vatsan ja pitää nälkää =)

    Oma versio ”Hehkuvan vihreästä”. Litrasta loput kätevästi Edenin lasipulloon ja jääkaappiin. Hehkuu siinä parisen päivää.

  • Tuhti pikalounas

    Jonkun päivän lounas. Kun jälleen kerran vatsa piti täyttää nopeasti. Niin kuin aina.

    Munasta on moneksi! Jauhelihalla lisää proteiinia ja nälänpidintä. Helposti. Sipuli antaa makua. Ja avokado kruunaa sapuskan kuin sapuskan =)

    Esteettisesti kyseessä lienee jotain ihan muuta kuin munakasta. Ainekset kuitenkin stemmaavat munakkaaseen. Joten olkoon tämäkin sekasotku munakas.

  • Rekkamiehen paluu

    Viime viikolla lautaselle teki paluun kesän 2010 hitti, paleospydäri! Jauhelihaversiona tällä kertaa. Karitsaa pannulle. Kun kerran TehoPaleon kolmatta viikkoa viedään. Mitäpä tähän muuta lisäämään. Kuin mums! =)

    TehoPaleo – Kaksi takana, toiset edessä

    TehoPaleo sujuu jo rutiinilla. En oikeastaan enää edes muista koko TehoPaleota. Paitsi silloin kun ajatus vaeltaa suklaisiin hetkiin. Silloin joutuu nimittäin nähdä pikkasen enemmän vaivaa kuin lampsia lähimarkettiin. Vaiva nähty! Kahdet raakasuklaat jo taiottu!

    Millaisia havaintoja tässä on reilun parin viikona kokemuksella tehty? Se kai ihmisiä kiinnostaa. Tai sitten ei.

    Painosta ei ole hajuakaan. Koska se ei ole tärkeää ja seuraavan kerran aion astua vaa`alle vasta parin viikon päästä. Viimeksi vaaka näytti lukuja 59,6 kg. Pari kiloa on kesän jälkeen jonnekin kadonnut.

    Vatsaa ovat ärsyttäneet saksanpähkinät ja itse pakastetut tehomansikat. Pähkinöiden liottaminen saattaisi auttaa. Mansikat eivät ole mun suosikkeja muutenkaan, mutta vähäisen vadelmasadon vuoksi olen niillä marja-annoksia kompensoinut. Ja kun nyt tosiaan vaan sattuivat jostain pakastimeen lomareissun aikana ilmestymään, niin kaipa ne on tässä talven aikana tuhottava. Noh, toistaiseksi jatkan nyt ilman mansikkaa.

    Ja niin, kyllähän ne vatsapalatkin sieltä vähitellen alkavat taas yläreunasta pilkottaa! Eivät vielä suuresti, mutta sen verran, että antaa toivoa vielä nelikymppisellekin. Johan tässä reilu puoli vuotta ihmeteltiinkin niiden yllättävää katoamista. Vaikka mitäpä mä niillä, vatsapaloilla =D

    Treenit sujuvat edelleen kivasti. Koipeloinenkaan ei kiusaa pahemmin kunhan pidän jumppailut kohtuullisina. Viikkoon tulee keskimäärin viisi treeniä; pari voimapainotteista, pari metabolista ja yksi yläkehon puntti. Ulkoilut ovat jääneet sateen ihailuksi ikkunasta. Blaaaah… Kesä! Tule takaisin!

    Ainoaksi tunnistettavaksi ongelmaksi on noussut ruokahalun puute. Pitäisi syödä, mutta kun ei nälätä. Jos vielä kivaa puuhaa riittää, niin unohdan tankkaukset täysin. Yritän välistä muistutella itseäni ”Hei, sun pitäis varmaan jo syödä jotain! Ota edes protskudrinkki! Tai avokado!”. Jep, tällaista keskustelua pään sisällä käydään tiuhaan. Päivittäin. Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut pakottamaan pöperöt naamaan. Ennemmin tai myöhemmin ;)

  • Maailman maukkain muusi..

    …näki loisteputkivalon eilen! Tuotekehitys se on, joka kannattaa! Sain todistaa, kuinka 1+1=3. Kelvannee perinteisin perunamuusinkin ystäville. Ehkä. Tässä asiassa mä en voi luottaa omaan makuaistiini. En enää muista miltä perunamuusi maistuu. Ja kaikki ruoat, jotka musta maistuvat taivaalliselta eivät saa kiitosta muilta. Terveiset isukille, jonka olen jo muutamaan otteeseen saattanut oksennuksen partaalle. Viimeksi lauantaina, kun tarjosin ihan parasta ja tuoretta mehua ala Jamie.

    Tämä herkku toimii aivan loistavasti ihan sellaisenaan. Jääkaapissa oli valmiiksi paistettua karitsanjauhelihaa, jonka tuuppasin mukaan lautaselle. Sekoitin ja söin. Vanhaa kunnon jauhelihasoselaatikkoa. Uudelleen lämmitettynä. Pohjana kukkakaali-bataattimuusi.

    Kukkakaalipyre on aivan loistava keksintö. Siihenkin vaan ajan myötä kyllästyy. Lisäksi kaipaan ilta-aterialle hiukkasen enemmän tärkkelystä kuin kukkakaalilla on tarjota. Bataattisose on puolestaan liian makeaa, liian tuhtia ja liian sitkoista tavaraa. Mutta kun nämä kaksi yhdistää, niin kolkutellaan jo taivaanportteja. Loistava rakenne! Ja vielä parempi maku! Kunhan vaan lisäilee suolaa riittävästi. Maistuu perheen pienimmillekin. Veikkaan. Tänään vielä jauhelihaversiota. Loppuviikosta ehkä kalan kaverina.

    Ainekset kirjoittelinkin jo kuvaan. Valmistusprosessi on sama vanha tuttu. Kuoritut ja pilkotut bataatinpalat kukkakaalin kanssa kattilaan. Keitetään ylipehmeäksi ja soseutetaan sauvasekoittimella. Luraus kookoskermaa, mausteet ja tasaiseksi. Lusikalla sekoittelin mukaan silputun persiljan. Muusi lautaselle, jauhelihat sekaan ja ruoka on valmista.

    Sipulin hätäpäissäni unohdin, mutta tavallisesti heitän sen kattilaan kypsymään muiden mukana. Luksusversion saa helposti lisäämällä soseutusvaiheessa nokareen kunnon kirnuvoita. Voi elämä, mikä nautinto! Parin viikon päästä =)

  • Kukkiksen kanssa ”super-upeet”

    Tämä postaus on odottanut vuoroaan forever and ever, joten tuupataan se nyt vihdoin pihalle!

    Pariin otteeseen olen syksyn mittaan ilhaduttanut illallisiani kukkakaalimuusilla. Tai virallisemmin pyreellä. Kerran tuoreista kukkakaaleista valmistettuna ja toisella pakasteista, koska kaupan kukkakaalitarjonta oli tuolloin kerrassaan surkea, kun olin päättänyt tätä helppoa herkkua valmistaa. Perusohjetta on helppo varioida erilaisin kasviksin. Pakasteversio syntyikin puhtaan kukkakaalipussin (450 g) ja kukkakaali-parsakaali-porkkana -pussin (450 g) sekoituksena. Erityisesti parsakaali sopii hyvin kukkiksen kaveriksi.

    Kukkakaalipyre (3-4 annosta)

    Näillä tavallisimmin mennään…

    • kukkakaalia ~ 900 g tuoreena tai pakasteena
    • 1 sipuli
    • kookoskermaa
    • (meijerivoita)
    • mausteeksi tuoretta persiljasilppua ja suolaa

    Keitä kukkakaali ja sipuli pehmeiksi. Siis ihan pehmeiksi. Kaada suolalla maustettu keitinvesi pois ja soseuta alustavasti sauvasekoittimella. Lisää halutessa nokare (tai kimpale ;)) voita ja luraus kookoskermaa. Surauta kiiltävän sileäksi (edellyttää voita). Mausta suolalla ja persiljalla. Sekoita käsin. Kauhalla tai lusikalla.

    Kyytipojaksi sopivat kivasti super-upeet nopeet jauhelihapihvit kera valkosipulihapankaalin ja tomaatin.

    Super-nopeet jauhelihapihvit syntyvät kädenkäänteessä. Paitsi nopeasti, niin myös yksinkertaisesti. Vielä nopeammin pääset, jos jätät sipulit kuullottamatta. Mä en pidä rouskuvista sipulinpalasista mun jauhelihapihveissä, joten tavallisesti kuullotan ne kookosöljyssä ennen taikinaan lisäämistä.

    Simppelit jauhelihapihvit (6 keskikokoista pihviä, 3 annosta)

    • reilu 400 g jauhelihaa (luomu)
    • 1 pienehkö punasipuli
    • 1 kananmuna (luomu)
    • mausteeksi persiljasilppua, suolaa ja rouhittua mustapippuria

    Kuullota tarvittaessa sipuli kookosöljyssä. Valmista jauhelihataikina sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Pyöritä sopivan kokoisiksi palloiksi ja litistä pallot pihveiksi. Paista pannulla molemmin puolin kypsäksi.

    Mehevämpi versio löytyy täältä.

    Siinähän sitä taas oli. Puolen viikon pöperöt =)