All posts tagged: jauheliha

Helppo paleoarki - Kesäkurpitsapaistos | paleokeittio.fi

Helppo paleoarki – Jauheliha-kesäkurpitsapaistos

Kesäkurpitsat ovat nyt kaupoissa ja kohtapuoliin saanee satoa alkaa korjaamaan myös kotipuutarhoissa. Aloitin oman kesäkurpitsakauden jo jokunen viikko sitten tällä helpolla ja arkisella kesäkurpitsapaistoksella. Sen jälkeen on kesäkurpitsaa tullut syötyä tuoreraasteena lähinnä munakkaiden kyljessä, mutta tulipa siitä aika mainio kakkukin viikonloppuna leipaistua!

Savulohisalaatti | paleokeittio.fi

Viva la Mexico! Tervetuloa tuoreet salaatit!

Niin, että missä se kauan odotettu ”riisisuklaa” edelleen viipyy?! Ajattelin, että kun pari päivää sitten tuli postattua hyvä herkku, ja sitä ennen myöskin makea Paleokeittiön pannukeksi, niin josko viikko olisi kuitenkin kivempi aloittaa raikkaalla salaatilla. Sillä Paleokeittiön salattikausi on vihdoin korkattu!

Aloitellaan aina yhtä varmalla lämminsavulohella ja siirrytään sen jälkeen Pico de Gallon myötä eksoottisempien, meksikolaisten makujen ääreen.

Pekonilihapullat ja bataattipyrè

Pekonipullat ja aurinkoinen sose

Vaikka tämän postauksen päätähtenä loistavat lihapullat, niin lautasella bataattisose varasti koko show`n! Pekonipullat sopivat kyllä oikein hyvin samaan kelkkaan, mutta auringossa vaan on jotain extra-energeettistä taikaa. Ja vuohenjuustossa. Pekonipullat pääsivät kyllä paremmin oikeuksiinsa seuraavina päivinä pannulla lämmitettynä. Ehkä makujen tasaantuminen ja pieni pintasuolaus teki tehtävänsä.

Paleoystävällinen pizza vol. 2 | paleokeittio.fi

Paleoystävän talvipizza

Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =) Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista! Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen. Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. …

Kyssäpannu | paleokeittio.fi

Kyssäpannua paleopöytään

Menneen kesän löytö ja ehdoton suosikkikasvis on mehukas kyssäkaali. Kyseessä on kertakaikkisen mahtava kaali, jota en ole vielä ehtinyt hehkuttaa, vaikka se on lautaselle muodossa, jos toisessakin usempaan otteeseen päätynyt. En voi käsittää miksi en ole aiemmin tarttunut kyssän päähän! Parasta kyssäkaali on mun mielestä raakana; raasteena tai sopivina suupaloina. Niin rapsakka ja mehukas vienolla kaalin maulla maustettuna. Ja tietysti mitä parhainta paleoruokaa! Oletko kokeillut? Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Se on syntynyt 1500-luvulla Luoteis-Euroopassa. Näitä ”paleopyttiksiä” tai ”paleopannuja” olen harrastanut aiemminkin. Vuonna kaksnollayksnolla lautaseen nojaili rekkamiehen paleospydäri. Seuraavan vuonna pupellettiin samaa asiaa eri versiona. Vuonna kakstuhatta ja kolmetoista alkoi emännän paleopipo vähitellen löystymään; omena ja paprika vaihtuivat bataattiin. Ja nyt, vuonna 2014 ollaan tässä; bataatti on saanut väistyä kyssäkaalin tieltä. Mielenkiinnolla odotan, mitä pyttisvuosi 2015 tuo tullessaan ;) KYSSÄPANNU ELI PALEOPYTTISTÄ KYSSÄKAALISTA 3 annosta 1 kyssäkaali 1 isohko sipuli ~400 g jauhelihaa (2 lisäaineetonta bratwurst -nakkia) mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria viimeistelyyn tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Kuori ja kuutioi kyssäkaali. Kuori ja silpu sipuli. Ruskista jauheliha ja kuullota samassa …

Vierasresepti: Sannin parsakaali-jauhelihakeitto

Hiphei! Tänään meillä onkin Paleokeittiössä vieras! Tervetuloa, Sanni! Sanni on nuori, ravinnosta ja ravitsemuksesta kiinnostunut neitonen, jonka kanssa istuimme hetkeksi saman pöydän ääreen vaihtamaan ajatuksia emännän ensimmäisen ”fanitapaamisen” tiimoilta ever! Mukavaa seuraa ja hieno kokemus =). Ehdotin Sannille, että jos hän vain haluaa, niin mielelläni julkaisen hänen paleopainotteisia reseptejään Paleokeittiössä ennen kuin neitonen saa oman blogin pystyyn. Ja tässä sitä nyt ollaan! Kera Paleokeittiön ensimmäisen virallisen vierasreseptin! Toinenkin odottelee jo julkaisua, mutta aloitetaan tällä Sannin mausteisella parsakaali-jauhelihakeitolla. Mutta ennen kuin päästän teidät itse reseptin kimppuun, niin sana vielä Sannille. Pyysin häntä kertomaan hieman itsestään Paleokeittiön lukijoille, joten here we go! Olen Sanni, 21-vuotias ruokaintoilija ja superfood-kokkailija. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, mutta viimeisimmän vuoden olen viettänyt Itä-Suomessa aloitettuani ravitsemustieteen opinnot Kuopiossa. Ja ei, älkää säikähtäkö, vaikka ravitsemusterapeutiksi tähtäänkin, en aio ”määrätä” ketään syömään sitä päivittäistä 6 palaa leipää ja juomaan rasvatonta maitoa =). Yksi tavoitteeni onkin saada edes pikkuhiljaa muutosta myös viralliselle ravitsemuskentälle ja sen myötä vaikuttaa ihmisten terveyteen laajemmassakin mittakaavassa. Olen itse noudattanut täysin gluteenitonta ruokavaliota reilun vuoden ajan, ja intohimonani on terveellisten mutta maukkaiden reseptien …

Toscanan auringon alla

Kuluneiden kahden viikon aikana olen viettänyt useita pieniä hetkiä Toscanan auringon alla. Fyysisesti olen kyllä ollut Suomessa, mutta näille pienille mielikuvareissuille olen matkannut lautasen kautta. En tiedä, maistuuko tässä upeassa keitossa ihan oikeasti Italia vai johtuvatko nuo mielikuvat vain siitä, että tiedän keiton juurien olevan saapasmaassa. Jos ihmisen keho on ihmeellinen asia, niin mieli se vasta kummallinen onkin! Kuinka lautaselleni päätyi tämä ribollitan kaltainen keitto, joksi sitä uskaltanen kutsua ilman, että Toscana -fanit käyvät kimppuuni ja saan syytteen kunnianloukkauksesta. Olen vieraillut Italiassa, useammassakin kylässä tai kaupungissa, mutta siihen aikaan eivät ribollitat jaksaneet kiinnostaa. Italialainen pizza ja pasta maistuivat kyllä. Mulle ribollita on tietysi telkusta tuttu! Sieltä aussien mestarikokeista, jossa joskus reilu kuukausi sitten oli haasteena valmistaa ribollitaa. Ja sitä oli sitten saatava. Joskus. Mutta joskus tulikin eteen yllättävän nopeasti, kun törmäsin marketissa mustakaaliin. Tuohon tummaan kaunottareen, johon olen tutustunut jenkki- ja aussisivustoilla, ja josta olen uneksinut jo pitkään. Siinä se nökötti nenän alla, joten ei muuta kuin pari pakettia kainaloon ja ribollitan kaltaisen keiton valmistuspuuhiin! Palatakseni vielä tuohon nimeen, niin jokainenhan tietää, mitä ovat ruoan kaltaiset …

Paleoliittinen aamiaispannu

Postaus sisältää hurjasti kuvallista materiaalia, joten jos et ole kuvienkatselija, niin skrollaa suoraan loppuun. Sunnuntai -aamuna lankesi nimittäin niin kaunis auringonpaiste keittiön puolelle, että hetki oli parasta hyödyntää hyvin ja tallentaa kameraan. Ihana valo! Sinua minä olen niin kaivannut! Tietysti hommaa helpotti myös se, että kerrankin heiluin kauha kädessä vielä valoisaan aikaan. Shakshuka! Sana, joka ei vielä ennen viime viikonloppua sanonut mulle yhtään mitään. Mutta jonka nimeen nyt vannon. Ja niin pitäisi jokaisen muunkin paleoruokailijan vannoa. Etenkin näin talvisaikaan. Poikkeuksena tosin koisokasveja syystä tai toisesta välttelevät. Sillä niitähän tässä pannussa riittää! Kyseessä on perinteinen, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa suosittu aamiainen. Enkä yhtään ihmettele miksi; tällä pannulla kun aloittaa päivän, niin virtaa riittää pitkälle alkuiltaan. Ja kuten jokainen paleoisti hyvin tietää, niin tämä aamiainen toimii aivan yhtä hyvin mihin aikaan päivästä tahansa. Itse taisin testata kaikkina mahdollisina vuorokauden aikoina ;) Tässä vuosien saatossa olen  huomannut, että ihmisiä kiinnostaa erityisesti terveemmät, mutta hieman makeammat herkut. Herkut ovat kivoja ja hyviä, mutta ei pelkällä makealla voi päivästä toiseen elää. Kyllä kunnon ruoka ihmisen tiellä ja järjissään pitää! Parhaimmat paleobrowniet ovat …

Paleokeittiön hätävara

Kiitos kaikille niille 26:lle viitseliäälle ihmiselle, jotka osallistuivat viime postauksen kyselyyn ja klikkaamisen vaivalla ilmaisivat oman mielipiteensä lähiaikojen postausjärjestyksestä! Voiton vei niukasti ennen seuraavaksi sijoittunutta suklaapirtelöä tässä tuleva Paleokeittiön hätävara. Kolmoseksi ylsivät katkaravut ja peura jätettiin melko tylysti heiluttamaan häntää. Jotenkin olisin kuvitellut, että villieläin olisi kiinnostanut paleokansaa enemmän. Mutta toisaalta pääsihän peura oman veitsen allekin vasta nyt kun elettyä elämää on takana jo hyvän matkaa yli 40 vuotta ja toteutunutta paleoelämää melko tarkalleen viisi vuotta. Vai onko siitä jo kokonaiset kuusi vuotta…? Ei voi muistaa. Sairaala-asiakirjat muistaisivat. Sitten vaan hätävaran kimppuun! Hiukan hymyilyttää hätävaran päätyminen ykköspallille, koska mielestäni se on ehdottomasti tylsin vaihtoehto näistä. Eikä edes oikea resepti. Mutta ehkäpä siitä kuitenkin löytyy jotain vinkkiä niille, jotka joskus päätyvät samaan tilanteeseen kuin minä aika usein; jääkaapissa loistaa valo ja pari munaa, mutta markettiretki ei kiinnosta. Marketit ovat ahdistavia paikkoja ja yritän välttää niitä viimeiseen saakka. Siellä vaan on liikaa kaikkea… ärsykkeitä; valoa, melua, värejä, hajuja, informaatiota, valikoimaa, energioita, epäkohteliaita ihmisiä jne. Asioita, jotka herkemmällä heijastuvat negatiivisesti hermostolliseen kehontoimintaan. Mutta syötävä on! Ahdistaa tai ei. …