Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: mustakaali

  • Ylellisyyttä jämistä – Maanantaiaamun luksusmunakas

    Ylellisyyttä jämistä – Maanantaiaamun luksusmunakas

    Mun viikko alkoi yllättävän ylellisissä merkeissä. Mites sulla?

    Maanantaiaamun teki yllättävän ylelliseksi pari seikkaa. Ensinnäkin se, että vaikka ajattelin jääkaapin olevan typötyhjä, niin sieltähän löytyikin vino pino edellisviikon ja viikonlopun kokkauksista jämiksi jääneitä, mutta vielä kohtuullisen hengissä olevia, tuoreita raaka-aineita.

    Toisekseen aamuun, ja etenkin maanantaiaamuun ylellisyyttä tarjosi sellainen pikkuseikka, että ylipäätään tein ja söin aamiaista. Yleensä aloitan aamun vain mukillisella gheen kiillottamaa rasvakahvia, jolla pärjää mukavasti iltapäivään.

    Kun nyt kerrankin päätin tarjota itselleni ylellisen aloituksen viikkoon oikein aamiaisen muodossa, niin eihän siinä sitten muuta kuin jämiä kaapista pöytään nostelemaan.

    Löytyi vähän kirsikkatomaattia, vähän enemmän shalottisipulia, jalopenopirtelöön käyttämääni mustakaalia sekä muutama, edellisillan iltalenkin varrelta mukaan poimimani kantarelli.

    Jaa, että tällaista settiä… mitähän mä näistä? Onneksi kananmunia on aina ja jääkaapin perältä silmiini osui vielä viikonlopun herkutteluista jäljelle jäänyt, puoliksi raastettu parmesanin palanen.

    Munakas on aina yhtä helppo ja nopea tapa aloittaa paitsi aamu, niin päättää myös päivä. Nätin munakkaan valmistuminen alkoi kuitenkin näyttää jossain vaiheessa hyvin epätodennäköiseltä, joten pikainen suunnitelmien muutos munakkaasta ehkä vielä astetta parempaan munakokkeliin. Sellainen sopivan ”löllö” munakokkeli vaan on niin herkkua! Valmiin, parmesanilla ryyditetyn kasviskokkelin päälle vielä muutama lehti rucolaa ja ylellinen aamiaishetki saattoi alkaa.

    Positiivinen yllätys! Kuten nämä ex-tempore kokkaukset usein ovat; kun ei odota suuria, niin saa enemmän kuin olisi ikipäivänä uskaltanut ajatellakaan. Jälleen myös osoitus siitä, että jämistä voi syntyä helposti jotain äärettömän herkullista. Vielä kun olisi vähän pekonia ollut… ;)

    KASVISKOKKELI PARMESANILLA

    1 annos

    Munakasmassa

    • 3 munaa
    • 3 rkl vettä (kermaa tai kookoskermaa)
    • vastaraastettua parmesan- tai pecorino -juustoa (ehkä 1 dl?)
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria

    Täytteet

    • tuoreita kantarelleja puhdistettuna ja pilkottuna
    • banaanisalottisipuli puolirenkaiksi siivutettuna
    • mustakaalia pilkottuna (ja ruodot pois leikattuna)
    • kirsikkatomaatteja puolitettuna
    • ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • tarjoiluun tuoretta rucolaa
    • paistamiseen kirkastettua voita (meijerivoita tai kookosöljyä)
    1. Valmista munakasmassa vatkaamalla munien rakenne rikki ja sekoittamalla kaikki munakasmassan ainekset keskenään.
    2. Paista kantarellit pannulla, runsaassa rasvassa kullankeltaisiksi. Lisää paiston loppuvaiheessa joukkoon sipuli ja jatka paistamista muutamia minuutteja, kunnes sipulit ovat kuullottuneet.
    3. Lisää mustakaali ja jatka paistamista, kunnes kaali alkaa painua kasaan ja väri muuttuu tummanvihreäksi.
    4. Lisää pannulle vielä puolitetut kirsikkatomaatit ja jatka paistamista muutamia minuutteja.
    5. Mausta kasvikset ripauksella suolaa ja rouhittua mustapippuria.
    6. Kaada kasvisten päälle lopuksi munakasmassa. Anna hyytyä munakkaaksi tai sekoittele kokkeliksi.
    7. Tarjoile välittömästi kera rucolan tai muiden yrttien, esim. persiljan.

    Ainesten määrillä ei ole mun mielestä niin väliä. Sillä mennään mitä löytyy, miten paljon löytyy ja sopivalta tuntuu. Ylellisiä aamun aloituksia sinullekin!

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

  • Hyvää elämää ja bataattia pannuun!

    Hyvää elämää ja bataattia pannuun!

    ”Mitä kuuluu Marja-Leena, I`m sorry…” En ole Marja-Leena, mutta Paleokeittiö on nyt ollut emännän elämässä niin paitsiossa, että tekee mieli lausua nuo Leevi & The Leavingsin klassikkobiisin sanat ihan itselleen. Emäntää taitaa vaivata paitsi bloggaus-, niin myös kokkauskammo…

    Täytyy tunnustaa, että en ole sitten reissusta kotiutumisen käynyt kertaakaan marketissa. Saati kokannut ihan oikeaa ruokaa. Lähikaupasta, josta ei yleensä löydy mitään kelposyötävää tuntuu nyt löytyvän kaikki, mitä tällä hetkellä hengissä pysymiseen tarvitsen. Tosin tässä on myös ollut kaikenlaisia ”häppeninkejä”, joiden yhteydessä olen saanut nauttia niin hyvästä ruoasta kuin juomastakin. Näitä ”häppeninki -kuulumisia” päivittelen lähinnä instagramiin, joten sieltä voivat kiinnostuneet käydä vapaasti kurkistamassa keittiön ulkopuolisia kuulumisia.

    Kuten kaikki tiedämme, niin elämässä on erilaisia vaiheita, ja vaiheesta toiseen siirtyminen vaatii monesti vähän pohdintaa ja vetäytymistä omiin ajatuksiin. Asiat täytyy laittaa päässä uuteen järjestykseen ennen kuin voi siirtyä täysillä eteenpäin elämään sitä elämää, joka juuri sillä hetkellä resonoi vahvimmin. Uskon, että en ole tällä hetkellä ajatusteni kanssa yksin. Maailma muuttuu vauhdilla, ja yksi jos toinenkin tuntuu nyt hakevan paikkaansa tässä maailmassa ja miettivän omaa osuuttaan siinä.

    Omat ajatukseni ovat viime viikkoina pyörineet ”Hyvä elämä” -teeman ympärillä. Mitä on HYVÄ ELÄMÄ? Mitä se mulle tarkoittaa? Mitä se MUILLE tarkoittaa? Tarkoittaako se tänään, tässä ja nyt jotain muuta kuin aiemmin? Onko jokin muuttunut? Mikä? Mitä puuttuu, mitä on liikaa, mikä on ”vanhaa”? Mikä on asioiden tärkeysjärjestys? Toteutuuko mielen arvojärjestys myös käytännössä?

    Joku varmasti miettii, että oh-hoh, nyt on emännälle iskenyt päälle oikein pahemman laatuinen ikäkriisi! :D On tai ei, niin muutos on mun mielestä aina hieno juttu, toivottavaa ja tervetullut. Ehkä tässä on vaan oltu liian pitkään paikoillaan… puuhailtu yhden ja saman viitekehyksen ympärillä?

    Toisaalta myös elämällä on omat näppinsä pelissä. Eteen on tullut sellaisia muutokseen pakottavia asioita, joita en olisi koskaan osannut aavistaa, ja jotka eivät viisi- tai kymmenvuotissuunnitelmiini kuuluneet. Tuttua varmasti tämäkin; elämä osaa yllättää!

    Tästähän saatiinkiin aika mukava aasinsilta ensi viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa järjestettäviin ”I love me” -messuihin, jonne tulen alkuviikosta facebookissa arpomaan The Ginger Peoplen Paleokeittiön vierailijoille tarjoamat vapaaliput. Jos sun kalenterissa lukee I LOVE ME, niin pidäpä Paleokeittiön facea silmällä! Sinne tai tännekin saa myös tulla pohtimaan, mitä ”hyvä elämä” ja ”I love me” sulle tarkoittavat :)

    Inkivääri-ihmisten tuotteista vielä vinkiksi pieni ei-maksettu mainos. Valikoimista löytyy useampikin kiva tuote (luomua!), mutta mun suosikki on ehdottomasti Aasialaisesta lihapullasalaatistakin löytyvä Sushi-inkivääri! Maistuu ihan sellaisenaankin. Ainakin näin inkiväärin ystävälle :)

    Jotta ei ihan menisi pelkäksi filosofoinniksi tämä postaus, niin kaivoinpa luonnoksista siellä jo kohta kuukauden päivät lojuneen, helpon ja hyvän arkiruokaohjeen. Kyseessä on jonkinlainen versio jo jokunen vuosi sitten enemmänkin harrastamistani paleopyttipannuista.

    Pyttiksestähän tykkää kaikki ja sen pyöräyttäminenkin tapahtuu kädenkäänteessä jopa keskellä arkiviikkoa. Eli ensi viikolla vaan pyttistä pöytään! Tai tarkemmin bataatti-jauhelihapaistosta, johon tuikkasin mukaan hieman vihreää mustakaalin muodossa.

    Pelkän suolan ja pippurin sijaan maustoin pyttiksen tällä kertaa todella mukavasti ”makean perunan” kylkeen sopivalla savuisella paprikajauheella. Tulisuuttakaan ei näillä keleillä sovi unohtaa! Sriracha toimii aina ja melkeinpä kaikkialla. Etenkin majoneesissa ;)

    JAUHELIHA-BATAATTIPAISTOS MUSTAKAALILLA

    3 annosta

    • ~400 g bataattia kuorittuna
    • ~400 g jauhelihaa
    • 1 iso sipuli
    • viitisen musta- tai lehtikaalin lehteä (~70-100 g)
    • savupaprikajauhetta maun mukaan
    • suolaa, rouhittua mustapippuria (+ ripaus caynnepippuria)
    • tarjoiluun srirachamajoneesia ja tuoretta persiljaa (+ paistettua kananmunaa)
    • paistamiseen kookosöljyä
    1. Esivalmistele; kuori ja kuutio bataatti, silppua sipuli, ruodi ja pilko musta-/lehtikaali.
    2. Kuullota sipulia hetki kasarissa. Lisää jauheliha. Ruskista, mausta ja siirrä sivuun.
    3. Paista bataattikuutioita hetki kookosöjyssä niin, että pinta hieman pehmenee ja kuutiot saavat vähän väriä.
    4. Lisää pannulle lehtikaali. Sekoita niin, että ”öljyyntyvät”. Lisää tilkka vettä ja jätä miedolla lämmöllä kannen alle kypsymään. Pehmenevät ”höyryssä” melko pikaseen, joten pidä silmällä, ettei tule muusia. Tarkista kypsyys haarukalla.
    5. Lisää lopuksi kasvisten joukkoon paistettu jauheliha, sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa mausteita. Etenkin suolaa saa laittaa melko reippaasti tasapainottamaan makeaa bataattia.
    6. Tarjoile kera sriracha -kastikkeella maustetun majoneesin ja tuoreen persiljan. Paista tarvittaessa kylkeen kananmunaa.

    Tosiaan lehtikaali toimii siinä missä mustakaalikin, mutta itse pidän enemmän tummanvihreästä ja pehmeämmästä mustakaalista.

    P.S. Pahoittelen blurria kuvamateriaalia. Kuvat tuli napsaistua hieman kiireessä ja siinä samassa unohtui kameran asetusten tarkistus. Mutta ei se näkö vaan se maku! Toivon, että vähän heikommatkin kuvat inspiroivat kokkailemaan ja kokeilemaan =)

    Maukkaita ruokahetkiä Sinunkin arkeesi!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Lämmin lehtikaalisalaatti: Ei niin paha kuin miltä kuulostaa!

    Lämmin lehtikaalisalaatti: Ei niin paha kuin miltä kuulostaa!

    Syksy tuli, salaatit meni! Meikäläisen elämässä aika pitkälti näin, sillä vilukissa ei vaan pärjää ilman sisäistä lämmikettä talvikauden tuulissa.

    Siinä missä kesä kuumalla (?) päivän pääruokanakin maistuu raikas ja ruokaisa salaatti, niin näihin aikoihin tuoresalaatti näkyy lautasella lähinnä sivuroolissa, ja päivässä kaipaa ainakin yhden lämpimän aterian. Huhtikuuta odotellessa….

    Mutta hätä keinot keksii! Onneksi salaattia, ainakin jonkinlaista, voi valmistaa aika helposti myös lämpimänä.

    Siitähän se idea sitten lähti tähän syksyiseen ja lämpimään lehtikaalisalaattiin. Pääosassa lehtikaali ja täydentämässä muutama muu ajankohtainen ainesosaa.

    Mustakaali toimii mun mielestä tämäntyyppisessä lounassalaatissa lehtikaalia paremmin, mutta koska mustakaalia on ajoittain hankala löytää ihan perusmarketista satokausihuipun ulkopuolella, niin serkku lehtikaali paikatkoon.

    Mustakaali on lehtikaalia pehmoisempaa, ja siksi mun mielestä salaatissa mukavampaa. Lehtikaali antaa hampaille vähän enemmän töitä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu sinänsä. Mutta tämä, kuten moni muukin ruokaan liittyvä asia lienee makukysymys. Josta ei voi kiistellä.

    Vai voiko? No voi tietenkin, mutta kiistely lienee sikäli turhaa, että oikeaa tai väärää vastausta ei ole. Valitse itsellesi mieluisin vaihtoehto ja anna kaverin syödä sitä, mistä se tykkää ;)

    Ohjeessa on mukana myös hieman pähkinää, mutta jos pähkinä ei sulle sovi, niin kokonaisuus ei juurikaan kärsi pähkylöiden loistaessa poissaolollaan. Ja ainahan pähkinöitä voi paikata siemenillä! Be creative! Tuunaa ja testaa.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Mustikka-meloni smoothie bowl

    Mustikka-meloni smoothie bowl

    Mitä syntyy kun yhdistetään Makea melonipirtelö ja Mustikkainen smoothie bowl? No mustikkainen melonikuppihan siitä syntyy! Vai meloninen mustikkakuppi… Niin tai näin, niin jotain yllättävän hyvää siitä joka tapauksessa tulee =)

    Tässä on nyt harrastettu vähän enemmänkin näitä erilaisia mustikkajuttuja, mm. näitä maukkaita muffinsseja ;). Pääosa mustikoista on päätynyt tietysti talven varalle pakastimeen, mutta kyllä viime viikkoina aika monta tuoreesta mustikasta väkerrettyä pirtelöäkin on aikaiseksi saatu. Kyytipojaksi olen heitellyt kaikenlaisia jämäpaloja jääkaapista.

    Tällä kertaa yksi joulupukin tai joulumelonin eli Piel de Sapon pala lojui vähän orpona vailla käyttöä. Ja kun siinä aikani arvoin, että laitetaanko kuppiin meloni- vai mustikkapirtelöä, niin päädyin lopulta tunkemaan sinne molemmat. Ja se päätös oli erittäin hyvä! Lopputuloksena kardemummalla maustettua, makeaa ja raikasta mustikkapirtelöä vailla sellaisiakaan lisämakeuttajia kuin taateleita.

    Hei sellaisesta, kauan odotetusta raaka-aineesta kuin mustakaali täytyy vielä mainita ihan erikseen. Tähän pirtelöön nimittäin päätyi tavanomaisemman pinaatin sijasta muutama lehdykkä ihan vahingossa marketissa vastaantullutta mustakaalia. Eli sitä saa NYT! Ja se taas tietää sitä, että kohta keitellään erästä Toscanan lahjaa ruokamaailmalle eli ribollitaa Paleokeittiön tyyliin. Jiihaa! Tätä mä olen niin odottanut!

    MUSTIKKA-MELONI SMOOTHIE BOWL

    1 annos

    Pirtelö

    • 1/4 Piel de Sapo -meloni tai jokin muu sokerimeloni (~200 g)
    • 200 g mustikoita
    • mustakaalia (pari lehteä)
    • 1/2 dl kookosmaitoa
    • 1/2 tl jauhettua kardemummaa
    • rutistus sitruunamehua
    • hieman himalajansuolaa
    • (25-30 g maustamatonta heraproteiinia ja/tai gelatiinijauhetta)

    Päälliset

    1. Kuori, poista siemenet ja paloittele meloni.
    2. Heitä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta pehmeäksi pirtelöksi.
    3. Kaada kuppiin ja kasaa päälle kaikkea kivaa ja kaunista. Ihan parasta, kun pirtelö on viileää!

    Makeita pirtelöpäiviä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!

  • Vihreää ja voita

    Vihreää ja voita

    Voita, paljon voita! Ja vähän vihreää voilla, voin kanssa, voin ohella ja voin mukana. Ehkä sydänkuolemakin. Jossain vaiheessa. Yhdellä sanalla se on KEVÄT! Myös lautasella =)

    Ei pelkkää sosekeittoa vaan vihdoinkin jotain kunnon kokkailua keittiössä! Emäntä viettää jonkinlaista pääsiäislomaa, joka heijastunee myös Paleokeittiöön ;). Eilen ainakin aloitin mielestäni vahvasti keittelemällä uppomunat ja bearnaisekastikkeen ekaa kertaa ever. Tänään aion vielä jatkaa samalla linjalla.

    Ja niin sitä taas kolkuteltiin ruokataivaan portteja. Onko mitään sen parempaa kuin kevään ensimmäiset tankoparsat dipattuna bearnaisekastikkeeseen?! Eilen ei ainakaan ollut. Vaikka pääsiäiseksi kehitelty jälkkäri oli hyvää sekin. Siihen palaamme vielä. Ennen pääsiäistä.

    Eilinen yhden hengen menu, nimeltä ”Vihreää ja voita”, sisälsi cosmopolitan -salaatinlehtiä, savustettua saunapalvikinkkua, valkosipulivoissa haudutettua mustakaalia, voissa paistettua tankoparsaa sekä uppomunaa bearnaisekastikkeessa. Aika monta juttua syntyi käden käänteessä, ehkä kahdessa vartissa. Kuulostanee sekasotkulta, mutta kyllä nämä kaikki olivat oikein hyviä kavereita yhdessä ja keskenään ”korentojen” seassa.

    VALKOSIPULIVOISSA HAUDUTETTU MUSTAKAALI

    • 5-6 mustakaalin lehteä
    • nokare voita
    • 1 ohueksi siivutettu valkosipulinkynsi
    • maustamiseen ripaus suolaa, rouhittua mustapippuria sekä chilijauhetta
    1. Pese mustakaali ja poista keskimmäiset lehtiruodit. Paloittele.
    2. Esikeitä ~5 minuuttia kiehuvassa vedessä.
    3. Laita samalla pannu lämpenemään ja lisää pannulle nokare voita sekä ohueksi siivutettu valkosipulinkynsi.
    4. Siivilöi mustakaalit vedestä ja siirrä pannulle. Lisää chilijauhe.
    5. Paista, kunnes mustakaali alkaa painua kevyesti kokoon.
    6. Viimeistele suolalla ja mustapippurirouheella.

    VOISSA PAISTETUT TANKOPARSAT

    • tankoparsaa
    • nokare voita
    • hieman suolaa ja mustapippurirouhetta
    1. Poista parsatankojen puumainen tyvi. Leikkaa veitsellä tai napsauta poikki.
    2. Kuori tarvittaessa nupun alapuolelta tyveen päin.
    3. Lisää pannulle nokare voita ja parsat perään, kun pannu on riittävän kuuma.
    4. Paista välillä kääntäen niin, että parsat saavat hieman väriä.
    5. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.

    UPPOMUNAT

    • 1 1/2 l vettä
    • 1/3 dl omenaviinietikkaa
    • kananmunia yksi kerrallaan
    1. Kuumenna vesi isohkossa kattilassa kiehuvaksi.
    2. Lisää joukkoon viinietikka.
    3. Riko kananmunat lasiin tai muuhun kuppiin yksi kerrallaan. Tee kauhalla veteen pyörre ja lisää muna varovasti, läheltä vedenpintaa kattilaan.
    4. Kypsennä hieman munan koosta riippuen 3-4 minuuttia, jonka jälkeen munan voi siirtää kylmään veteen kypsymisen pysäyttämiseksi. Mulla oli aika pieniä munia, jotka sitten menivätkin hieman turhan kypsiksi…

    HELPPO BEARNAISEKASTIKE

    • 150 g aitoa voita
    • 3 kananmunan keltuaista
    • 2 rkl valkoviinietikkaa
    • maustamiseen valkopippuria, tuoretta silputtua persiljaa sekä tarvittaessa ripaus suolaa
    1. Sekoita munankeltuaiset ja valkoviinietikka vispilöimiseen soveltuvassa astiassa.
    2. Sulata voi kattilassa. Anna sen kiehahtaa, mutta älä ruskista.
    3. Kaada sula rasva keltuais-etikkaseoksen joukkoon ohuena nauhana samalla jatkuvasti vispaten.
    4. Mausta valkopippurilla, persiljalla ja tarvittaessa suolalla. Tarkista maku ennen suolan lisäämistä, sillä voi sisältää jo suolaa! Toinen enemmän ja toinen vähemmän, laadusta riippuen.

    Hirmu helppo ja ihan ylihyvä päivän pääateria! Bearnaise jäi mulla hieman löysäksi. Johtuneeko pienistä munista? Keltuaisia olisi saanut luultavasti olla neljäkin. Myös munat menivät yli, kuten jo mainitsinkin, mutta muuten kokonaisuudessan ihan mahtava, keväinen annos =)

    Pssst! Jos parsaa ja bearnaisea jää yli, niin iltapalalla on mukava dipata parsanvartta soosiin ja naksauttaa hampailla poikki. Niin yksinkertaista, niin hyvää!

    Parasta parsakevättä, Sinulle!

    Paleokeittiö facebookissa

  • Toscanan auringon alla

    Toscanan auringon alla

    Kuluneiden kahden viikon aikana olen viettänyt useita pieniä hetkiä Toscanan auringon alla. Fyysisesti olen kyllä ollut Suomessa, mutta näille pienille mielikuvareissuille olen matkannut lautasen kautta. En tiedä, maistuuko tässä upeassa keitossa ihan oikeasti Italia vai johtuvatko nuo mielikuvat vain siitä, että tiedän keiton juurien olevan saapasmaassa. Jos ihmisen keho on ihmeellinen asia, niin mieli se vasta kummallinen onkin!

    Kuinka lautaselleni päätyi tämä ribollitan kaltainen keitto, joksi sitä uskaltanen kutsua ilman, että Toscana -fanit käyvät kimppuuni ja saan syytteen kunnianloukkauksesta. Olen vieraillut Italiassa, useammassakin kylässä tai kaupungissa, mutta siihen aikaan eivät ribollitat jaksaneet kiinnostaa. Italialainen pizza ja pasta maistuivat kyllä.

    Mulle ribollita on tietysi telkusta tuttu! Sieltä aussien mestarikokeista, jossa joskus reilu kuukausi sitten oli haasteena valmistaa ribollitaa. Ja sitä oli sitten saatava. Joskus. Mutta joskus tulikin eteen yllättävän nopeasti, kun törmäsin marketissa mustakaaliin. Tuohon tummaan kaunottareen, johon olen tutustunut jenkki- ja aussisivustoilla, ja josta olen uneksinut jo pitkään. Siinä se nökötti nenän alla, joten ei muuta kuin pari pakettia kainaloon ja ribollitan kaltaisen keiton valmistuspuuhiin!

    Palatakseni vielä tuohon nimeen, niin jokainenhan tietää, mitä ovat ruoan kaltaiset valmisteet. Ne ovat niitä, joiden vuoksi ruokakauppojen pitää olla nykyään lentokonehallin kokoisia! Teollisia valmisteita, jotka näyttävät ihan oikealta ruoalta (etenkin niissä kauniissa pakkauskuvissa) ja joita meille sellaisina myös myydään. Totuus on kuitenkin toinen. Saattaa niissä olla aitoa pääraaka-ainettakin pari prosenttia (esim. ihan oikeaa, eikä liimattua lihaa ;)), mutta pääasiassa ne koostuvat erilaisista maku-, täyte- ja säilöntäaineista, jotta tuotantokustannukset pysyvät alhaalla ja paketit kauppojen hyllyillä mahdollisimman pitkään. Ruoan kaltaiset valmisteet tulevat ”ruokatehtaista”, joista todennäköisesti löytyy enemmän kemikaalipurnukoita kuin aitoja, maasta ja mullasta ponnistaneita ruoka-aineita.

    Ribollitankaltainen keitto ei kuitenkaan ole aivan sama asia kuin ruoan kaltaiset valmisteet. Se on nimittäin tehty ihan oikeista ja aidoista, tuoreista raaka-aineista, mutta muutamassa kohtaa jouduin omaan vakaumukseeni ja markettien köyhään vihannestarjontaan vedoten soveltamaan. Pavut vaihtuivat jauhelihaan, peruna bataattiin ja leipä.. noh, se vaan haihtui savuna ilmaan. Savoijinkaalia ja lehtimangoldia en löytänyt kolmesta marketista, joten nekin sivuutin pelkällä olankohautuksella. Ehkä ribollitan kaltaista keittoa voisi kutsua vaikka italialaistyyppiseksi jauhelihakeitoksi =)

    Ai, että mikä tässä keitossa on niin hyvää? Paitsi, että se maistuu Toscanalta maukkaalta, niin yhdessä keitossa lyödään aika monta kasvista yhdellä iskulla. Ja siksipä keitto sopikin Kevätsiivouksen teemaviikolle yhtä hyvin kuin porkkana pupujussille. Kokonaisuudessaan aivan loistava keitto, sillä mukana kaikkien värikkäiden kasvisten lisäksi ovat myös tärkkelys sekä lihaisa proteiini. ”Aitoa” luu- tai lihalientä unohtamatta.

    Luu- tai tuttavallisemmin lihaliemihän on kuuminta hottia paleopiireissä. Jokaisen pitäisi keitellä omat luut ja nauttia tätä ravinteikasta lientä lasillinen päivässä. Ajatus on hyvä ja hieno, mutta toteutus ei aina ole yhtä yksinkertainen. Minäkin keittelin omat luuliemet tässä taannoin. Mutta se onkin kokonaan toinen tarina, jonka toivottavasti saan joku päivä kerrottua teillekin. Luuliemen keittelyn seurauksena päädyin valitsemaan valmiin liemen kaupan lihahyllyltä, josta vihdoin pienen vinkin avittamana löysin tämän ”aidon” valmisteen. Maku ei aivan yllä kotikeitetyn tasolle, mutta menettelee. Jokin pieni teollinen sivumaku siinä nimittäin häiritsee. Mutta tällä mennään toistaiseksi!

    RIBOLLITAN KALTAINEN JAUHELIHAKEITTO

    4-5 annosta

    • ~400-500 g jauhelihaa
    • 2-3 porkkanaa
    • pari sellerinvartta
    • 1/2 – 1 bataattia (egyptiläisiä menee 1, amerikkalaisesta riittää yleensä puolikas)
    • ~150 g cavolo neroa eli mustakaalia
    • pari tomaattia
    • 1 purjo
    • 1-2 punasipulia
    • 2-3 valkosipulinkynttä
    • 1-2 laakerinlehteä
    • 1 l lihalientä
    • maustamiseen rouhittua mustapippuria, himalajansuolaa ja hieman chilijauhetta
    • paistamiseen kookosöljyä
    • viimeistelyyn oliiviöljyä
    • (tarjoiluun raastettua parmesania tai pecorino romano -juustoa)
    1. Pese ja pilko kasvikset.
    2. Ruskista jauheliha pannulla tai kattilassa ja laita sivuun odottelemaan omaa vuoroa.
    3. Kuumenna ~2-3 isoa ruokalusikallista kookosöljyä isossa kattilassa. Lisää joukkoon chilijauhe sekä kaikki muut kasvikset paitsi tomaatti ja mustakaali.
    4. Kuullota kasviksia ~15-20 minuuttia öljyssä pyöritellen.
    5. Lisää mustakaali ja jatka kuullottamista, kunnes kaali alkaa painua hieman kasaan.
    6. Lisää tomaatti ja jatka kasvisten hämmentämistä muutamia minuutteja.
    7. Lisää lihaliemi ja laakerinlehdet, kiehauta ja jätä kiehumaan miedolla lämmöllä kannen alle.
    8. Lisää joukkoon jauheliha kun kovat kasvikset alkavat hieman pehmenemään.
    9. Keittele kasvikset kypsäksi ja mausta. Keitto on valmista kun kaikki kasvikset ovat pehmeitä.
    10. Viimeistele valmis keitto isolla kädellä oliiviöljyä.
    11. Syö sellaisenaan tai tarjoile esim. paleoystävällisen pecorino -raasteen kanssa.

    Viva la paleo! Viva l’Italia!

  • Black is new green

    Black is new green

    Missä emäntä luuraa?! No facebookissa! Kevätsiivouksessa!

    Kahvakuulavalmentaja Kukka Laakson kanssa toteuttava Kevätsiivous -ravintovalmennus potkaistiin täyteen vauhtiin maanantaina. Töitä on painettu tämä viikko valmennuksen tiimoilta yötä myöden sekä eturintamalla, että kulisseissa. Alkuhärdelli alkaa vähitellen tasoittua, joten josko jo ensi viikolla aikaa liikenisi myös Paleokeittiöön.

    Mukaan ehtii vielä! Jos kehon Kevätsiivous kiinnostaa, niin toivotamme uudet siivoojat tervetulleiksi ryhmään vielä tämän viikon sunnuntaihin 23.3. saakka! Tämän jälkeen ovet sulkeutuvat. Tiedän, että alunperin lupasimme pitää ovet auki 31.3. asti, mutta jouduimme suuren suosion vuoksi aikaistamaan sulkemisajankohtaa viikolla. Syystä, että vasta puolivälissä mukaan tulevien olisi melko haastavaa päästä kaiken sen info- ja keskustelumäärän keskellä enää kunnolla kärryille. Pahoittelut tästä. Mutta kuten sanottua, mukaan ehtii vielä tämän viikonlopun ajan! Käy lukemassa yksityiskohtaiset toimintaohjeet täältä.

    Lupasin tarjota pienen kurkistuksen Kevätsiivoukseen oman siviilielämäni kautta. Näin tulen tekemään käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Ehdin ja jaksan, jos ehdin ja jaksan. Nyt ehdin ja jaksan =)

    Peruspläjäyksen jälkeen olemme tällä viikolla suunnanneet ajatuksemme ja toimintamme kahteen tärkeään ravitsemuksen kulmakiveen. Ensimmäinen teemaviikko käynnistyi eilen, aiheina aina vähän tylsä vesi sekä vettä huomattavasti mielenkiintoisemmat ja monipuolisemmat, ravinteikkaat kasvikset.

    Olen avannut vesisiä ajatuksiani aiemmin mm. täällä ja täällä. Eivätkä nämä ajatukset ole vuodessa mihinkään muuttuneet.

    Omat vesirutiinit ovat enemmän tai vähemmän kausittaisia. Riittävää, puhtaan vedenjuontiani tarkkailen täyttämällä ja tyhjentämällä päivittäin kaksi litran lasipulloa pullotetulla vedellä. Töissä kannan omaa vesipulloa mukanani. Aamuveden osalta menossa on tällä hetkellä omenaviinietikkakausi eli mittaan reilun teelusikallisen omenaviinietikkaa 4-5 dl:n vettä.

    Miksi juuri omenaviinietikkaa? Siksi, että se on ollut kiireen keskellä nopeaa ja sitä sattuu luuliemen keittopuuhien jäljiltä kaapissa olemaan. Ei mikään maailman laadukkain versio, mutta menettelee nyt toistaiseksi. Taisi kuitenkin olla ainoa puhdas omenaviinietikka, jonka marketin hyllystä löysin. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa oli mukana jotain ylimääräistä sälää.

    Kasvisten osalta pyrimme kukin omien mahdollisuuksien ja henkilökohtaisen tilanteemme mukaan nauttimaan tai ainakin opettelemme nauttimaan päivittäisen vihermehun tai viherpirtelön. Vihermehu tai -pirtelö tarkoittaa siis nestemmäistä juomaa, jossa on mukana lehtivihreää. Marja- ja hedelmäjuomat ovat asia erikseen. Me haluamme olla vihreitä! Ja juuri tänään haluamme olla erityisen vihreitä! Sori, sisäpiirivitsi ;). Kevätsiivoojat tietävät hyvin mitä tarkoitan ja myös sinulla on mahdollisuus ottaa siitä selvää. Mutta vain sunnuntaihin saakka! ;)

    Viherjuomien osalta Paleokeittiössä jatkuu edelleen vihermehukausi. Pirtelöt ovat olleet viime kuukausina lähinnä marjaisia. En edelleenkään nauti kiinteää ravintoa ennen iltapäivää, mutta nestemmäistä kuluu kyllä. Päivä tulee avatuksi mukavasti kun siihen energiaa ja hyvää mieltä antaa tuorepuristettu vihermehu! Sillä jaksaa istua aamut ja päivät koneen ääressä. Iltojen treenivalmennuksiin tarvitaan jo jotain vähän enemmän.

    Mikäs se onkaan emännän tämän hetken lempparivihermehu? No se on tämä! Vihdoin löytyy perusmarketistakin sellaista ihanuutta, jota olen jenkki- ja aussiblogeissa kuolannut pitkään. Se ihanuus on tämä etualalla näkyvä lehtikaalin sisko, mustakaali. Sitä onkin nyt kulunut viime viikkoina pussitolkulla niin mehuihin, kuin muuhunkin ruoanlaittoon. Tänäänkin ajattelin siitä vielä kattilallisen keittoa kiepaista. Niin, sitä samaa keittoa, jota olen syönyt koko viikon. Kattila tyhjeni toissapäivänä ja nyt tätä tarvitaan toinen kattilallinen heti perään. Melekosta herkkua on se keitto ja sopii aivan mainiosti kasvisten teemaviikolle. Kirjoittelen keitosta lisää seuraavassa postauksessa ;)

    BLACK IS NEW GREEN

    1 annos ~4 dl

    • ~6 mustakaalin lehteä ilman ruotoja
    • 2-3 sellerin vartta
    • 1 omena
    • puolikas kurkku
    • puolikas sitruuna
    • tukko persiljaa
    • hitunen himalajansuolaa

    Kasvisten pesu ja pilkonta. Sen jälkeen mehupuristimen läpi lasiin ja kurkun kautta masuun solujen ruoaksi =)

    Veden täyteisiä ja kasvisten värikkäitä päiviä myös Sinulle!

    Kevätsiivous2014