Spoonable Healthy Bowl -reseptihaaste on vihdoin ratkennut!
Voittajan valitseminen ei ollut mitenkään turhan helppoa. Haasteeseen osallistui monta hyvää ja toinen toistaan upeampia kuppeja täynnä terveellistä tavaraa. Mutta päätös oli tehtävä. Ja se päätös syntyi täysin tunteella. Valitsin voittajaksi ehdokkaan, joka iski välittömästi tajuntaan; tätä on tehtävä!
Innostus tähän puurokuppiin löytyi marketin maitohyllystä nimellä Risifrutti, josta ajattelin kehitellä paleoystävällisempää versiota. Onnistuiko? No eihän tämä nyt ihan Risifruttia kaiketi ole, mutta siitä huolimatta aivan mainio aloitus laiskalle sunnuntaiaamulle!
Millainen on sun lusikoitava healthy bowl? Kerro se mulle ja muille postaamalla oma kuvallinen reseptisi Paleokeittiön facebook -sivulle. Jos et ole facebookissa, niin ei hätää, voit osallistua haasteeseen myös toimittamalla ohjeen sähköpostitse.
Palataanko vielä viimeisen kerran jouluun 2014? Tiedän, että monella alkaa varmasti olla tämän vuoden joulukiintiö jo täynnä, mutta josko suklaakiintiössä olisi vielä vähän tilaa ;) Ennen suklaita muutama ilmoitusluontoinen asia. Ensinnäkin vuosi vetelee viimeisiä päiviä ja samoin tekevät Paleokaupan kampanjat. Eli jos haluat itsellesi Paleokeittokirjan tai Huromin mehupuristimen kamppishintaan, niin käypä jättämässä tilauksesi Paleokauppaan tänään tai viimeistään huomenna. Tämän jälkeen tuotteet poistuvat valikoimasta. Toisekseen multa on tiedusteltu tulevista paleovalmennuksista. Tuleeko niitä ja koska niitä oikein tulee?! Vastaus on KYLLÄ, kyllä niitä tulee. Tammikuussa. Kukaan ei varmaankaan ole voinut välttyä massiivisilta laihdutus- ja hyvinvointikampanjoilta, joita tursuaa tuutin täydeltä. Aikaiset linnut aloittivat matojen koukkuun pujottamisen jo ennen joulua. Minä en. Vaikka olisi ehkä pitänyt, koska nythän eletään erilaisten ravinto- ja liikuntavalmennusten kulta-aikaa. Koska uudenvuodenlupaukset ja uusi elämä! Haluan kuitenkin antaa itselleni ja muille pyhä- ja juhlarauhan. Uusi elämä saa odottaa vielä hetken. Kalenterissani lukee ”joululoma” loppiaistiistaille saakka. Näin lukee varmasti myös monen muun kalenterissa, joten eiköhän oteta lomasta, pyhistä ja juhlista hyvällä omallatunnolla kaikki irti. Jaksaa taas jatkaa juhannukseen =) Eli monelle Paleokeittiön seuraajalle jo varmasti tuttu neljän …
Sen tietää, kun sitä on saatava! Tuhtia, täyteläistä, tiivistä ja sopivan syntistä suklaakakkua! Ja kun sitä on saatava, niin on se paras tehdä itse. Olen aivan liian monta kertaa pettynyt kahviloiden ja ravintoloiden suklaakakkuina myytäviin höttöleivoksiin. Noh, nyt on sellasta suklaakakkua, joka ei ole höttöä nähnytkään. Tämän kakun kakun täyteläisyys tulee paitsi tuhdin tummasta suklaasta, niin myös kermaisesta avokadosta.
Oi omena-aika! Se on nyt! Jo muutama viikko sitten mietiskelin, että mitähän sitä omenasta laittaisi. Omenaa ei vielä silloin ollut, mutta omena-aika oli. Ja niin se vaan ”universumi” (tai ihan vaan äiti ;)) toimitti pussillisen kotiomenoita kotiovelle ja piti ihan tosissaan alkaa miettiä, jotta mihinkäs tämän pussin pistäisi. Kotiomenat ovat hyviä, mutta etenkin maasta poimittuna pilaantuvat melko nopeasti. Niin kuin hyvän omenan kuuluukin pilaantua! Kahdessa päivässä, eikä kahdessa kuukaudessa. Siksi näistä piti kehittää jotain, nopeasti. Päädyin piirakkaan. Aikani googlailin apple pie -reseptejä, mutta mitään sopivaa ei tuntunut löytyvän, joten lähdin soitellen sotaan kehittelemään Paleokeittiön omaa omppupiirakka. Ja tämä on nyt se opettavainen sotaversio. Jotain kannattanee tehdä ensi kerralla toisin. Mutta ihan vaan sellaista pientä viilausta mittoihin, maustamiseen… ja omenoihin liittyen. Eli tämä piirakka kelpasi kyllä syötäväksi oikein hyvin. Ja sitä on syöty… koko viikko! =D Kotiomenoiden kohdalla kohtasin pikaisen pilaantumisen ohella myös toisen haasteen. Nämä omenat eivät nimittäin olleet mitään piirakkaomenoita vaan parhaiten olisivat pehmeinä, makeina ja hieman jauhoisina toimineen sellaisenaan, syömäomenoina. Eli suosittelen kyllä lämpimästi katsomaan, mitä omenaa piirakan päälle siivuttaa. Otin kuitenkin rohkeasti tietoisen …
Pari palaa tuoremustikkasuklaata aamukahvin kanssa; voiko ihanammin päivä enää alkaa?! Huomioiden vielä, että kesäkelit ovat parhaimmillaan auringon hätyytellessä heti aamusta hellelukemia. Ihana kesä ♥ Bongasin eilen Novellen sivuilta tämän Virpi Mikkosen mustikkasuklaan ohjeen. Kuulosti niin houkuttelevalta, että päätin ehdottomasti kokeilla. Tilaisuus tuoremustikkasuklaan valmistukseen tarjoutuikin yllättävän nopeasti. Kävin eilen poimimassa äipän kasvimaalta hieman persiljaa viherpirtelöön ja sieltähän löytyi sopivasti myös kipollinen mustikoita, jotka isukki oli poiminut metsästä pois. Tuoreet mustikat eivät kovin pitkään näillä keleillä edes jääkaapissa hyvänä säily, joten iltapalaksi söin kulhollisen mustikoita ja pistin pystyyn pienen suklaatehtaan. Noudatin melko tarkasti Virpin ohjetta. Kaikki vähänkin sovelias nestemmäinen makeutus on jo jonkin aikaa ollut Paleokeittiöstä loppu, joten kokeilin makeutukseen banaanijauhetta. Lucumaakin olisi ollut, mutta banaanijauheesta tulee aivan mahtavaa mustikkapirtelöä/-puuroa/-pehmistä, joten ei muuta kuin kokeilemaan suklaan sekaan. Hieman olisi saanut olla suklaa makeampaakin. Tai vähän vähemmän raakakaakaojauhetta. Tuli nimittäin hippasen stydiä chocoa, jopa meikäläisen makuun. Tuoreet mustikat piristävät suklaata kivasti, mutta eivät ilman rohkeampaa makeutusta juurikaan tuoneet kokonaisuuteen lisää tarvittavaa ”imelyyttä”. Ensi kerralla mennään vähän makeammalla ja jo maistuu tuoremustikkasuklaa! TUOREMUSTIKKA -RAAKASUKLAA riittävästi mustikoita (määrä riippuu astian koosta) 1 …
Tein viime viikonloppuna Paleokeittiön fb-diggaajien kannustamana elämäni ensimmäiset kakkutikkarit eli cake popsit. Ne olivat todellakin elämäni ensimmäiset, sillä aiemmin en ollut edes elävää kakkutikkaria nähnyt! En maistanut tai haistanut. Kuvia olin kyllä katsellut ;). Kakkutikkareihin palaan myöhemmin, mutta niiden ”tuotantoprosessin” sivutuotteena syntyivät nämä kolmen suklaan konvehdit. Valoin siis ilmavien ja pehmeiden kakkutikkarisydänten kuoret rapsakasta raakasuklaasta. Ensimmäinen yritys mansikkasuklaasta meni aivan saveen, joten koko satsi päätyi konvehdeiksi. Juoksettunut massa ei toiminut kakkutikkareiden peittona, mutta toimi konvehdeissa aivan loistavasti! Mansikkakonvehdit saivat jämistä seurakseen täyteläiset tummasuklaa- sekä hieman makeammat ja lempeämmät carob -suklaakonvehdit. MANSIKKASUKLAAKONVEHDIT 35 g cashew -pähkinöitä liotettuna 1 dl (50 g) CocoVin kaakaovoita 2-3 rkl vettä (ei varmaankaan välttis konvehteihin, mutta tekee kuorrutteesta juoksevampaa) 2 rkl vaahterasiirappia (tai hunajaa) reilu 2 rkl pakastekuivatuista mansikoista jauhettua mansikkajauhetta hippunen himalajansuolaa Sulata kaakaovoi juoksevaksi vesihauteessa. Sekoita muut ainekset sileäksi massaksi blenderissä. Lisää massan joukkoon sula kaakaovoi ja surauta tasaiseksi. Kaada muotteihin ja laita jääkaappiin jähmettymään. En nyt valitettavasti muista, montako konvehtia satsista syntyi. Määrä riippuu luonnollisesti myös muoteista. Massa oli aluksi kaunista ja sileää, mutta halusinkin valmiiseen massaan hieman lisää vaaleanpunaista …
…kun sitä on saatava! Tarkoitan tietysti suklaata. Ja kun suklaata ei ole saatavilla silloin, kun sitä on saatava, niin on sitä tehtävä! Onneksi raakasuklaan valmistus on helppoa ja melko nopeaakin, jos vaan sattuu muutamia perusaineksia löytymään kaapin perältä. Itselläni näitä onneksi on miltei aina ulottuvilla. Eikä suklaanhätään tarvita oikeastaan kuin kahta perusraaka-ainetta; raakakaakaojauhetta ja kookosöljyä tai kaakaovoita tai kaakaomassaa. Kaakaomassa on mun mielestä oikeastaan valmista suklaata jo sellaisenaan. Mutta kaikki muu on siis jo pelkkää hifistelyä =D En ole tehnyt raakasuklaata naismuistiin! Siihen on oikeastaan kaksi syytä. On ollut helpompi napata kaupasta valmis tummasuklaalevy ja toisaalta TehoPaleo™ teki tehtävänsä. Onnistuin vieroittautumaan suklaa- ja riisikakkukoukusta. Viimeisen parin kuukauden aikana en ole syönyt yhtä ainutta riisikakkua ja sortunut ostamaan vain pari suklaalevyä. Nekin lähinnä jälkkärintäydennystarpeisiin. Mutta torstai -iltana iski sellainen suklaanhimo, että kaivoin suklaanvalmistusaineet kaapista ja tekaisin hätään pikaista helpotusta. En muistanutkaan, kuinka hyvää itsetehty raakasuklaa on! Vaikka ei tästä aivan täydellistä tullut. Koska päätin ensimmäistä kertaa ever kokeilla raakasuklaan valmistusta carob -jauheesta. Carobin kun pitäisi olla hyvä korvike raakakaakaolle. Mun mielestä se ei sitä kuitenkaan ollut; …
Voimakahviin voita! Ja taas jaksaa jatkaa! Jokaisella kahvinkittaajalla on varmasti omat tapansa ja mieltymyksensä nauttia kuuma kupillinen tai useampi tätä nestemmäistä mustaa kultaa. Itse en ole kovinkaan tarkka kahvistani, mutta tiettyihin rutiineihin omakin kahvinjuontini pohjaa. Juon 1-2 normaalia, vai pitäisikö sanoa pientä kupposta päivässä. Aamukahvi on vakio ja iltapäivällä kulautan toisen kupposen, jos tarve vaatii ja siltä tuntuu. Jossain vaiheessa olin mieltynyt isoihin kupposiin, mutta aika pian totesin, että big too much!, ja palasin regular -kuppien pariin. Arjessa suosin luomupikakahvia. Ja kookosmaitoa. Jos kumpaakaan ei ole saatavilla, niin juon sitä, mitä saatavilla on. Aamukahvini haluan valmistuvan suhteellisen nopeasti ja vähällä vaivalla. Yksinkertainen on nopeaa ja helppoa; vesi vedenkeittimeen, kuppiin yksi reilu teelusikallinen pikakahvijauhetta ja hieman ruokasoodaa. Päälle hetken aikaa seisonut kuuma vesi ja luraus kookosmaitoa perään. Voikahvi on niittänyt mainetta maailmalla jo jonkin aikaa. Bulletproof coffee lienee se ensimmäinen aito ja alkuperäinen brändätty voikahvi. Luodinkestävän kahvin valmistukseen voit tutustua tarkemmin täällä. Olen jalostanut oman voikahvini astetta pidemmälle ja siksi kutsun sitä voikahvin sijaan voimakahviksi. Voimakahvi on hyvä vaihtoehto treenibuusteriksi tai välipalaksi silloin, kun seuraavaa ateriaa joutuu jonkin aikaa odottamaan. Kahvi …
PALEOKEITTIÖ 