Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: featured

  • Vivahteikas vuohenjuusto-raparperisalaatti

    Vivahteikas vuohenjuusto-raparperisalaatti

    Kevään, vai pitäisikö jo sanoa KESÄN ensimmäiset raparperit tuli hyödynnettyä viikonloppuna raikkaan kuplivassa spritzerissä. Mutta raparperiviikko ja matka raparperin ihmemaahan jatkuu! Hienostuneella ja vivahteikkaalla salaatilla, jonka päätähtenä raparperin rinnalla loistaa vuohenjuusto, fenkolin ja tuoreen rakuunan kuiskaillessa taustalla. Perustana luonnollisesti kesänvihreä peti ja hampaatkin saavat hieman töitä rouskuvasta saksanpähkinästä.

    Tämä salaatti ei välttämättä näytä kaikkein hienostuneimmalta, mutta se oli vivahteikkaan rinnalla ensimmäinen adjektiivi, joka mieleeni salaattia natustellessa tupsahti. Jos olisin syönyt silmät kiinni, niin olisin vaikka voinut vannoa istuvani hopeinen haarukka toisessa ja elegantti, kesäisen kepeä valkoviinilasi toisessa kädessä aurinkoisella gourmet restaurantin terassilla. Mutta ihan vaan kotona mä istuin perus Hakmanni näpeissä. Olihan siinä salaatin alla sentään Rosendahlin design -lautanen kohottamassa tunnelmaa, hah hah!

    Kuvat ovat ensimmäisestä, vähemmän hienostuneesta annoksesta. Toisen kanssa onnistuin jo ulkonäöllisestikin paremmin, mutta laiskuus iski, enkä enää saanut kameraa kouraan.

    Salaatin raparpereista on kypsennetty pikaisesti terävin hapokkuus pois ja samalla pistetty pintaan vähän makeaa kirpeyden tasaamiseksi. Ekassa erässä käytin makeuttajana kookossokeria, joka valitettavasti värjää kaiken tylsän ruskeaksi. Toisella kerralla ymmärsin vaihtaa kookossokerin hunajaan, ja taas täytyy huudahtaa, että BINGO! Hunaja toimi raparperin kanssa paitsi näöllisesti, niin myös maullisesti kookossokeria paremmin. Hunaja ei nimittäin yhtään häviä mansikalle raparperin makukaverina!

    VIVAHTEIKAS VUOHENJUUSTO-RAPARPERISALAATTI

    • 1 keskikokoinen raparperinvarsi (~100 g)
    • 2 rkl CocoVin kookosöljyä
    • 2 rkl hunajaa
    • babypinaattia (tai jotain muuta vihreää, esim. salaattia)
    • ruukkulehtikaalia
    • fenkolia
    • vuohenjuustoa
    • saksanpähkinöitä
    • tuoretta salviaa
    • kastikkeeksi oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa
    • mausteeksi ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Pese ja pilko raparperi (ei tarvitse välttämättä kuoria). Lämmitä pannulla kookosöljy. Lisää joukkoon hunaja ja raparperi.
    2. Kypsennä raparperia pannulla muutama minuutti ja nosta jäähtymään. Varo ylikypsentämästä. Se tapahtuu yllättävän nopeasti ja raparperin paloista tulee lötköä mössöä. Kuten mulle kävi. Molemmilla kerroilla =D. Nosta pikaisesti kypsytetyt raparperit jäähtymään. Valmista sillä aikaa salaattipohja.
    3. Pese ja pilko tarvittaessa pinaatti sekä lehtikaali salaattipediksi lautaselle. Lurauta päälle oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa, ja ripauta hieman suolaa sekä mustapippurirouhetta.
    4. Siivuta päälle fenkoli ohuina siivuina. Lisää jäähtyneet raparperit. Murusta mukaan vuohenjuusto sekä saksanpähkinät.
    5. Viimeistele karkeasti silputulla rakuunalla ja koristele muutamilla kokonaisilla rakuunanlehdillä.

    Jos raparperi ei salaatissa maistu, niin veikkaan, että aika maistuvaan lopputulokseen pääsee myös korvaamalla raparperin nektariinilla tai mansikalla. Mansikkaa en ehkä lähtisi hunajaliemessä keittelemään, mutta nektariinia saattaisin testata ;)

    Parhainta raparperiviikon jatkoa ja keltaisia kesäpäiviä Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

  • Paleokeittiön amerikkalainen pannukeksi (G) – ÄÄNESTÄ!

    Paleokeittiön amerikkalainen pannukeksi (G) – ÄÄNESTÄ!

    Luomutuotteisiin erikoistunut Urtekram ja Ruoka.fi -sivusto haastoivat ruokabloggaajat tekemään herkullisinta gluteenitonta luomuleivonnaista. En missään tapauksessa ole mikään jauhopeukalo, mutta muutamien blogikollegoiden kannustuksesta päätin kuitenkin yrittää. Ei mitään hävittävää! Kuten vanha sanonta kuuluu.

    Paleokeittiölle uskolliseen tyyliin lähdin jälleen kerran miettimään jotain ”nopeeta ja simppeliä”. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt isossa maailmassa leviävää pannukeksibuumia. Jotenkin kookos-, ja etenkin mantelijauhoista väsätty paleoliittinen pannukeksi on tuntunut aika raskaalta ratkaisulta, joten käytinkin tilaisuuden välittömästi hyväkseni kun sain Urtekramin uudet, gluteenittomat leivontajauhot eteeni. Tulipa näistä testattua jotain muutakin herkkua, mutta keskitytään nyt ensin tähän kovaakin kovempaan kisaan ja pannukeksiin ;)

    Mutta mikäs keksi se tämmöinen useamman sentin paksuinen kakku oikein on? No onhan siinä keksinrapea päällinen ja amerikkalaiseen tyyliin suklaahippuja seassa, joten jotain mielleyhtymiä keksiin kaiketi syntyy. Ainakin ison veden takana, jossa on tapana liioitella asiaa, jos toistakin tyyliin ”the bigger, the better”. Eli tässä sitä nyt olisi COOKIETA kerrakseen! Riittää isommallekin porukalle ;). Päältä tosiaan keksinrapeaa ja sisältä kakkumaisen pehmeää.

    Vaikka rakenne on hieman raskaampi, niin itselleni ”pannukakku” toi maullisesti mieleen lähinnä kahden aineksen Nutella -kakun. Ihan hyvä ja helppo kakku sekin! Hiukan pääsi ”keksi” uunissa ylikypsäksi kauniin paahtunutta väriä ja mahdollisimman rapeaa päällistä odotellessa. Eli kannattaa olla rohkea ja uskaltaa ottaa kakku ajoissa uunista ulos.

    PALEOKEITTIÖN AMERIKKALAINEN PANNUKEKSI

    1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
    2. Sulata voi valurautapannussa (halk. alhaalta 21 cm, ylhäältä 29 cm) lieden keskilämmöllä. (Suorareunaiseen ~20 cm halkaisijalta olevaan pannuun riittänee 2/3 taikinaa.)
    3. Lisää pannuun kookossokeri. Kuumenna, kunnes kookossokeri on sulanut kokonaan voin sekaan. Älä kiehauta.
    4. Ota pannu pois liedeltä ja anna jäähtyä noin 5-10 minuuttia, kunnes seos on edelleen lämmin, mutta ei enää kuuma. Sekoita sillä aikaa loput kuiva-aineet; jauhot, ruokasooda, vaniljajauhe sekä suola keskenään.
    5. Lisää munat jäähtyneen voi-sokeriseoksen joukkoon ja vatkaa haarukalla, kunnes seos on tasainen.
    6. Lisää kuiva-aineseos ja sekoita, kunnes taikina on tasainen.
    7. Rouhi veitsellä karkeasti tummasuklaa sekä hasselpähkinät. Sekoita varovasti taikinan joukkoon. Hasselpähkinät voi myös paahtaa etukäteen kuivalla pannulla.
    8. Paista uunissa ~15-25 minuuttia, kunnes keksin pinta muuttuu kullanruskeaksi, mutta keksi on keskeltä vielä pehmeä.
    9. Tarjoile vaniljalla maustetun, vaahdotetun kookoskerman tai vaniljajäätelön sekä tummasuklaalastujen ja hasselpähkinärouheen kera.

    Pannukeksin ehdoton valtti on paitsi gluteenittomuus, helppous ja nopeus, niin myös valmistusvälineiden vähyys. Pärjäät oikeastaan pelkällä valurautapannulla ja jonkin ihmistyövoimaa hyödyntävän sekoitusvälineen, kuten esim. haarukan avulla. Säästyy aikaa tiskaamiselta syömiseen ;)

    Suosittelen kyllä testaamaan! Vaikka itse käytin tällä kertaa aika perinteisiä, amerikkalaisia makuraaka-aineita, suklaata ja hasselpähkinää, niin pannukeksiähän voi kukin maustaa mielensä mukaan esim. kuvatuin hedelmin tai marjoin. Parhaimmillaan pannukeksi lienee lämpimänä suoraan pannusta vaniljaisen jätskin tai kookoskerman kanssa lusikoituna. Emäntä kuitenkin päätyi leikkaamaan ”keksin” kauniiksi käteviksi kakkupalasiksi valmiiksi herkuttelijoiden lautasille.

    Ja lopuksi suosittelen tietysti äänestämään! Kilpakumppanit ovat kovia, joten jokainen Paleokeittön pannukeksille irtoava ääni on enemmän kuin tarpeen. Ja emäntä on tietysti jokaisesta äänestä kovin kiitollinen ja iloinen <3

    Kiva olisi myös nähdä, millaisia pannukeksejä Paleokeittiön reseptillä maailmaan syntyy, joten pistä ihmeessä omista luomuksistasi kuvaa jakoon instagramin puolelle #paleokeittiö #amerikkalainenpannukeksi tai #paleokeittiönpannukeksi tägättyinä! Lupaan käydä nakkaamassa sydämen jokaiseen em. tägeillä merkittyyn kuvaan. Ja tietysti myös kaikkiin muihin Paleokeittiön resepteillä syntyneisiin #paleokeittiö merkittyihin kuviin =)

    Ja hei, sanoinko mä jo , että käykää äänestämässä! Vain äänestämällä voit vaikuttaa! Heh, ja voittaa Urtekramin 100 €:n arvoisen tuotepaketin. Sillä leipaisee ainakin muutamat pannukeksit! ;)

    Jauhot reseptikehittelyyn tarjosi kisan puitteissa Urtekram. Muut meni omasta pussista.

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Tötteröä Food Labissa

    Tötteröä Food Labissa

    Paleokeittiössä piti tänään tarjoilla porkkanakeittoa, mutta porkkanakeiton sijaan tarjolla onkin Tötteröä! Ihan vaan syystä, että sain eilen kunnian olla ensimmäisten joukossa maistelemassa Food Labin ”testiravintolan” viidennen konseptin tuotoksia. Nimensä mukaan tällä kertaa pääosassa ovat tötteröt eli aika hauskat ja erikoisetkin jäätelöt.

    Jäätelöbaari Tötterö on avannut tänään ovensa suurelle yleisölle, joten tervemenoa vaan Helsingin Citykäytävään Tötterölle maistamaan Caminiton artesaanijäätelöitä! Mukana myös muutamat luomuvaihtoehdot! Pienempiä Tötteröbaareja avataan toukokuun lopussa muutamissa kauppakeskuksissa Coffee House -kahviloiden yhteyteen, joten jos hiukan oottelee, niin ei tarvitse ihan Ytimeen saakka vaivautua.

     

    Makuja tosiaan oli tarjolla jos jonkinlaisia ja niihin vielä tuhat toppinkia, kastiketta ja vaahtoa päälle. Ja jos jotain ei löytynyt, niin sitä taiottiin muutamassa minuutissa nestemäisen typen avulla. Tötterö toimii myös jäätelömakujen testilaboratoriona, joten jos mielessäsi on jokin jäätelö, jota olet aina halunnut maistaa, niin pistäpä viestiä vaikka Food Labin facebook -sivulle.

    Jos nyt jotain maullisesti paleoon viittaavia vaihtoehtoja eilen tarjolla olleesta valikoimasta pitäisi nostaa, niin sellaisia ovat varmaankin pekoni- ja parsajäätelöt. Parsajäätelö tosiaankin maistui aivan parsalle! Pekonijäätelöstä en päässyt yhtä hyvin kärryille, koska kun ehdin siihen saakka, niin olivat makunystyrät jo aivan… tötteröllä, hah hah! Tarjolla oli myöskin luomumansikkaa ja -suklaata, jotka luonnollisuutta arvostaville ovat aina niitä parempia vaihtoehtoja. Varsinaista paleojätskiä ei ollut tarjolla. Vielä! Mut jos olemme aktiivisia ehdotusten kanssa, niin ehkäpä sellainenkin vaihtoehto vielä saadaan testiin. Minä ainakin aion yrittää!

    Tarjolla on paitsi paljon eri makuja, niin myös vaihtoehtoja nauttia jäätelöä. Jätskiä voi syödä tötteröstä tai tarjottimelta. Tai vaikkapa keksiburgerin tai hodarin muodossa.

    Yllä emännän ensimmäinen maistelutarjotin, jota vähän tuunattiin pikkutötteröllä kuvausta varten ;). Tarjottimella oli ainakin parsa-, terva-, pekoni-, chili-suklaa- ja luomusuklaajääteöä sekä tyrni-ananassorbettia ja mangovaahtoa. Toppinkina salmiakkirakeita. Toisen annoksen koostin perinteisemmistä jätskimauista, luomuvaniljasta, toffee- sekä valkosuklaajäätelöistä. Lisäksi maistoin testieristä ainakin lusikallisen matcha-inkivääri- sekä savuvaniljajäätelöitä. Matcha-inkivääri ei oikein napannut, vaikka molempia käytän lähes viikoittain. Mutta savuvanilja, ooooooh! Se oli mielestäni koko kattauksen ehdoton tähti! Suosittelen maistamaan, jos sitä tarjolla on. Ja paleopää kermajäätelöä kestää ;)

    Yllä Beach house kitchenin näkemys kesän 2015 hittitötteröstä! Mukana savuvaniljaa, matcha-inkivääriä, chili-suklaata, luomumansikkaa ja tyrni-ananassorbettia asiaan kuuluvin lisukkein.

    This is where the magic happens! Eli nestetypen avulla jäätelömestarimme Anne-Maria loihti toivomusten mukaan uusia makuyhdistelmiä. Onhan se aina jännää kun ruoasta nousee ”savua”, joten siellä olimme kamerat ojossa tallentamassa taikaa. Ois varmaan kätevä kotonakin ;)

    Maistelun lomassa käytiin vilkasta ajatustenvaihtoa ja heitettiin kilpaa ilmoille uusia ideoita, joita emäntämme ja jätskimestarimme Anne-Maria kirjasi ylös tulevia testejä varten. Beach house kitchenin Heli taitaa kuvassa nauttia juurikin tuota luomaansa, kesän 2015 hittitötteröä ;)

    Jätskibaarista saa kyytipojaksi myös pienpaahtimoiden kahvia. Kuvassa Kaffecentralenin Piriste- ja Kenya -kahvit, joita myöskin tuli maisteltua molempia. Kahveeta ei eilen keiteltykään ihan perinteisellä MoccaMasterilla vaan tällaisella hieman hitaammalla systeemillä, joka säilyttää kahvin aromit.

    Sellainen, vähän erikoisempi ilta oli eilen. Tänään palataan taas takaisin porkkanakeiton pariin ja koitetaan saada reseptiä loppuviikosta vielä blogiinkin. Kaikki varmasti odottavat sitä innoissaan, hah hah!

    Aurinkoisia aikoja, kesän odotusta ja yllätyksellisiä jätskihetkiä Sinullekin!

     

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Avokadonugetit ja makumajoneesit

    Avokadonugetit ja makumajoneesit

    Parhainta Vappupäivän aamua! Kai vielä voi toivottaa myös ”Hauskaa vappua!” kun ei emäntä eilen ehtinyt? Vaikka piti. Mutta kun aina ei ehdi kaikkea, mitä pitäisi ehtiä, hah hah!

    P

    Avokadonugetit! Whaaaaat?! Kyllä vaan, avokadosta on moneksi ja se taipuu oikein mainiosti myös nugeteiksi tai ranskalaisiksi, kuten tuolla ison meren tuolla puolen pruukataan sanoa. Näitä ”ranskalaisia” on nyt viime aikoina vilistänyt sen verran tiuhaan tahtiin ulkomaisissa blogeissa ja muilla ruokasivustoilla, että pakkohan sitä oli lähteä ihan ite testaamaan, jotta mitä näistä syntyy vai syntyykö mitään.

    No syntyihän näistä, kahdenlaisia nugetteja ja parit maustetut majoneesit kyytipojiksi. Oli vähän niin kuin vappu mielessä näitä väsätessä, mutta vappu melkein meni jo! Onneksi avokadonugetti ei ole uusi tippaleipä eli kelpaavat hyvin paleopöytään niin arkena kuin juhlapäivänäkin. Lisukkeeksi tai ehkä kuitenkin parhaiten ihan sellaisenaan naposteltavaksi. Ja näillä lähtee isompikin nälkä, eikä pikkunälkäkään ole ihan heti vatsassa heilumassa!

    Päätin siis samalla uunin lämmityksellä työstää kahta eri sorttia avokadonugetteja. Toiset leivitin kookoshiutaleilla, toiset mantelijauholla. Kumpi parempi? Maultaan kummatkin yhtä hyviä. Maun puolesta pääraaka-aine, avokado, on suuremmassa roolissa kuin leivitykset. Tosin kookoshiutaleiset paistuivat nopeammin kauniin kullanruskeiksi.

    AVOKADONUGETIT

    • 2 kiinteää avokadoa
    • ~3 dl kookoshiutaleita tai mantelijauhoa (tai 1 1/2 dl molempia erikseen, jos haluat valmistaa molempia yhdellä kertaa)
    • 1 dl CocoVin kookosjauhoa
    • 1 tl suolaa
    • 1 tl sipulijauhetta
    • 1-2 tl valkosipulijauhetta
    • 1 tl paprikajauhetta
    • rouhittua mustapippuria
    • 1-2 kananmunaa ja 1-2 rkl vettä
    1. Laita uuni lämpiämään 200-220 asteeseen. Päällystä uuniritilä foliolla.
    2. Halkaise avokadot, poista kivet, viipaloi avokadot kuoreen ja irrota palat varovasti lusikalla.
    3. Sekoita kananmuna(t) ja vesi haarukalla niin, että kananmunien rakenne rikkoontuu. Käytä esim. syvää lautasta, jossa avokadoviipaleiden uittaminen onnistuu helposti.
    4. Sekoita kaikki mausteet keskenään.
    5. Mittaa kookosjauho yhdelle lautaselle, kookoshiutaleet ja mantelijauhot omilleen (jos käytät leivitykseen molempia).
    6. Lisää puolet mausteseoksesta kookosjauhoihin ja loput kookoshiutaleiden ja/tai mantelijauhon joukkoon. Sekoita hyvin.
    7. Kokoa linjasto leivitystä varten. Ensimmäiseen astiaan kookosjauho, toiseen kananmunamassa ja seuraavaksi kookoshiutaleet ja/tai mantelijauho.
    8. Pyörittele avokadoviipaleet ensin kookosjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi kookoshiutaleissa ja/tai mantelijauhossa. Aseta foliolla päällystetylle uuniritilälle.
    9. Paista keskitasolla kunnes nugetit saavat väriä pintaan. Käännä nugetit ympäri ja jatka kypsennystä, kunnes myös toinen puoli on kullanruskea. Oiskohan tähän mennyt aikaa kaikkiaan ~20-25 min…
    10. Anna jäähtyä hieman ja nauti lämpiminä kera majoneesidipin.

    Avokadonugetit kannattaa tosiaan syödä aika pikaseen valmistuksen jälkeen, sillä rapea kuorrutus pehmenee pidempään seistessä.

    Mun mielestä avokadonugetit vaativat ehdottomasti jotain sopivaa dippiä. Sellaisenaan ovat jotenkin vähän valjuja. Kaveriksi kiepautin nopeasti valmismajoneesista parit maustetut dipit.

    LIMELLÄ JA KORIANTERILLA MAUSTETTU MAJONEESI

    • ~2 rkl luomumajoneesia
    • ~1/2 limen mehun
    • pieni kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
    • hieman valkosipulijauhetta

    Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Mielellään hieman pidempäänkin. Parasta seuraavana päivänä.

    SRIRACHAMAJONEESI

    • ~2 rkl luomumajoneesia
    • maun mukaan valmista tai itse tehtyä srirachakastiketta
    • ~1 tl limen mehua
    • mustapippurirouhetta
    • (savupaprikajauhetta)

    Valmistus, kuten edellä. Ja ei kun syömään!

    Mainiota vappuvapaiden jatkoa Sinulle!

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Katkisceviche ja savupaprika-chilimajoneesi

    Katkisceviche ja savupaprika-chilimajoneesi

    Kuun alussa kokoonnuimme jälleen kolmen paikallisen ruokabloggarin kesken miettimään sopivaa ruokahaastetta maaliskuulle. Ensimmäisessä haasteessa kokkailimme kukin omalla tyylillä lihapullia. Tällä kertaa keskustelu kääntyi kalaan. Olimme kaikki sitä mieltä, että kalaa tulee kokattua aivan liian harvoin. Ja siitä se sitten lähti, Helin ajatus helposta cevichestä!

    Itselläni ceviche on ollut kokkauslistalla siitä asti kun  ensimmäisen kerran maistoin kuhacevicheä Klaus K:n amerikkalaisessa joulupöydässä reilut nelisen vuotta sitten. Nyt sainkin hyvän syyn vihdoin tarttua raakakypsytetyn kalan haasteeseen! Paitsi että… kalaan en koskenut tälläkään kertaa vaan vaihdoin kalan jotenkin helpommalta tuntuvaan katkarapuun. Nimenomaan kuhaceviche oli alkuun mielessä, mutta sain mielestäni aika hyvän tekosyyn hylätä kuhan kalatiskille sen neljänkympin kieppeillä pyörivän kilohinnan vuoksi. Maybe someday in the future…

    Katkarapuceviche sen sijaan yllätti emännän positiivisesti helposti ja nopeasti valmistuvana. Ja tietysti aivan järkyttävän maistuvana!

    Olen aiemmin valmistanut hieman samantyyppistä Eksoottista katkarapucocktailia. Silloin en kuitenkaan vielä ymmärtänyt kypsyttää katkarapuja limetttiliemessä. Ja muutenkin tuo versio on vielä tätäkin yksinkertaisempi. Mutta pikkasen lisää pilkkomista ja sekoittelua palkitsee kyllä mahtavalla maulla. Ja maut, niihin olen vuosi vuodelta oppinut kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Nälkä kasvaa syödessä, vuodet kehittävät ja harjoitus tekee mestarin! Ja mitä muita näitä kuluneita kliseitä onkaan. Jokin totuus niissä kuitenkin piilee ;)

    RAIKAS KATKARAPUCEVICHE CHILI-SAVUPAPRIKAMAJONEESILLA

    2-3 annosta

    Majoneesista on hyvä aloittaa, jotta se ehtii maustua jääkaapissa. Majoneesin voi valmistaa myös aiemmin. Maku oli mielestäni parhaimmillaan seuraavana päivänä purkin pohjia kaapiessa. Majoneesin voi nyhjäistä tyhjästä, mutta käytin tällä kertaa pohjana valmista luomumajoneesia.

    Chili-savupaprikamajoneesi

    • ~3 rkl luomumajoneesia
    • puolikas chili siemennettynä ja pieniksi pilkottuna
    • 1/4 – 1/2 tl savupaprikajauhetta
    1. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja siirrä peitettynä jääkaappiin maustumaan.

    Katkarapuceviche

    • puoli pussia eli ~90 g katkarapuja
    • 3 limen kuori ja mehu
    • 1 tl oliiviöljyä
    • ~1 rkl hunajaa
    • maun ja koon mukaan 1/2 – 1 chilipalko siemennettynä
    • 1 puristettu valkosipulinkynsi
    • pieni kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
    • hieman suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • 1 avokado
    • 2-3 retiisiä
    • 1 sellerinvarsi
    • koristeluun korianterin sekä esim. jääsalaatinlehtiä
    1. Sulata, valuta ja kuivaa katkaravut.
    2. Sekoita liemi. Raasta limen kuori ja purista mehut sopivaan kulhoon. Lisää oliiviöljy ja hunaja. Siemennä ja pilko chili pieniksi paloiksi ja lisää liemeen puristetun valkosipulikynnen kanssa. Silppua mukaan vielä tuore korianteri. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella, ja sekoita liemi hyvin esim. haarukalla.
    3. Pieni katkaravut karkeasti veitsellä. Säästä muutama kokonainen koristeluun. Kaada liemi katkarapujen päälle ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan noin 10 minuutiksi.
    4. Valmistele sillä aikaa muut ainekset. Pilko retiisit ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Ruuduta puolitettu avokado kuoren sisään ja kaavi palat lusikalla kulhoon. Hieman napakka avokado toimii pehmeää paremmin. Säästä kuoret tarjoilua varten.
    5. Sekoita varovasti retiisit, selleri sekä avokado. Kaada joukkoon katkaravut liemineen ja sekoita taas varovasti, jotta avokadon palat eivät aivan muussaantuisi.
    6. Laita avokadon kuorien pohjalle muutama salaatinlehti. Lusikoi päälle ceviche sekä majoneesia. Koristele kokonaisin katkaravuin sekä korianterin lehdillä. Tarjoile välittömästi!

    Katkarapuceviche sopii muuten mainiosti alkuruoaksi pääsiäispöytään! Vink vink!

    Käy kurkistamassa myös muiden haasteeseen osallistuneiden cevichet!

    Cevichen raikkaita hetkiä sinunkin pääsiäispöytääsi!

  • Aasialainen kookos-kanakeitto: Helppo ja maistuva resepti

    Aasialainen kookos-kanakeitto: Helppo ja maistuva resepti

    Maaliskuu etenee kuin siivillä! Vaikka ensimmäinen kevätkuukausi tuli avattu blogin puolella aurinkoisen soseen avittamilla pekonipullilla, niin oikeassa elämässä emäntä korkkasi sen vähintäänkin yhtä aurinkoisella kookos-kanakeitolla.

    En enää muista mistä ajatus sai alkunsa, mutta kanalaksaa lähdin keittelemään. Taas näitä ensimmäistä kertaa koskaan kokkailuja. Enkä ole aivan varma, voiko lopputulosta ihan virallisesti kanalaksaksi kutsua, joten pelataan varman päälle ja mennään aasialaisella kookos-kanakeitolla. Näin nipot välttyvät ainakin suuremmilta näppylöiltä. Hah hah, olenpas mä ajattelevainen!

    Aasialaiset maut ovat mulle itse asiassa aika vieraita. En ole koskaan ollut mikään aasialaisen keittiön varsinainen fanittaja. Kiinalaisessa ravintolassa olen syönyt ehkä kerran elämässäni ja ne muut etniset ovat jääneet sitäkin etäisemmiksi. Koska minä haluan tietää, mitä suuhuni pistän. Eikä kiinalaisista voi koskaan olla aivan varma ;)

    Taisi olla vasta viime kesänä kun tutustuin aasialaisen nuudelisalaatin myötä kyseisen maanosan makumaailmaan. Tai ehkä pitäisi vielä tarkentaa aluetta nimenomaan Kaakkois- ja Etelä-Aasiaan.

    Venäläiset ruoat ovat ihastuttaneet jo aiemmin. Mutta nyt olen vähitellen rohkaistunut laajentamaan Aasia -skaalaa ja todennut, että aasialainen ruoka sopii mainiosti myös paleoystävällisiin raameihin. Ei pelkkää paistettua broiskua ja höyrytettyä parsakaalia vaan paljon makua monessa eri kerroksessa. Nams! Eikä siinä broisku-parsakaaliyhdistelmässäkään mitään vikaa ole. Olen vaan kasvanut siitä yli. Samoin kuin seiti-riisi- ja rahka-mehukeittovaiheesta aikanaan.

    Kookos-kanakeitto on kyllä keittoa parhaimmasta päästä! Jos et ole vielä keitellyt tätä soppaa, niin suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan. Comfort foodia parhaimmillaan! Ei niinkään lohtu- vaan mukavuusruoan merkityksessä. Lempeän mausteista, vienosti lämmittävää kermaista keittoa kera mureiden kanapalojen ja pehmein nuudelein. Voinee tästä keitosta lohtuakin hakea. Mun päässä lohturuokaa syödään silloin kun olo on kurja ja sisältö kallistuu enemmän sinne makeiden ja vähän kiellettyjen herkkujen puoleen =D

    Vaikka raaka-ainelista on pitkähkö, niin sitä ei kannata säikähtää. Suurin osa aineksista on erilaisia makua antavia mausteita. Keitto syntyy nopeasti ja melko vaivattomasti yhdessä kattilassa. Ja kaikki ainekset kaffirlimetinlehdistä kalakastikkeeseen löytyvät perusmarketista.

    Testaa myös nämä aasialaiset keittoreseptit!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Pekonipullat ja aurinkoinen sose

    Pekonipullat ja aurinkoinen sose

    Puolisentoista viikkoa sitten istuimme muutaman muun paikallisen ruokabloggaajan kanssa pienen blogimiitin tiimoilta saman pöydän ääreen. Pöydän toiselta puolen emäntää katseli Mukana maku -blogin Dick ja Beach house kitchenin Heli.

    Dicki oli mulle jo ennestään tuttu, Helin tapasin ensimmäistä kertaa. Hengenheimolaisten kanssa ei kuitenkaan tarvinnut ujostella. Juttua riitti ensimetreiltä saakka kokonaiseksi kolmeksi tunniksi! Ja tapaamisen jälkeen suuntasimme kaikki kolme vielä, mihinkäs muuallekaan, kuin samaan markettiin ruokaostoksille, hah hah!

    Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä jakaa ajatuksia kokkaamisesta ja bloggaamisesta.Tehtävä tuli täytettyä kiitettävästi ja siinä samalla pohdimme, mitä kivaa voisimme tehdä kimpassa.

    Ja siitä se sitten lähti! Dickin heittämä ajatus lihapullista! Ja kolmen kimpasta. En tiedä, mitä sinä ajattelet, mutta minä puhun nyt ruokahaasteesta. Itse asiassa olimme jo aiemmin sivunneet aihetta Dickin kanssa, mutta nyt oli hyvä hetki alkaa tuumasta toimeen.

    Meillä jokaisella on hieman erilainen ”ruokafilosofia”, jonka pohjalta kokkaamme. Ja bloggaamme. Minä tarkastelen maailmaa tietysti aika pitkälti paleoliittisesta näkövinkkelistä. Muiden näkemyksiin en puutu, joten kukin avatkoon omaa ajatusmaailmaansa ihan itse. Ihan parasta kuitenkin on, että erilaisista lähtökohdista huolimatta voimme tarttua samaan aiheeseen ja tarjoilla lihapullamme kukin omissa paketeissaan. Ruokarakkautta yli rajojen! <3

    Olin haasteesta ihan into pinkeänä. Tosin, kun päädyimme pyörittämään lihapullia, niin totesin, että enhän mä osaa tehdä kuin yhdenlaisia lihapullia! Sellaisia mahdollisimman yksinkertaisia; jauhelihaa, sipulia, kananmunaa, vähän suolaa ja pippuria. Mitä muuta lihapulla muka tarvitsee?!

    Pää löi aivan tyhjää. Mutta kyllä se siitä aika nopsaan täyttyi kun mietin, että millaista ruokaa yleensä teen. Ilman haasteen luomaa pientä positiivista painetta ;). Päätin pysyä itselleni uskollisena. Helppoa, yksinkertaista ja nopeaa arkiruokaa paleotyylillä. Sitä, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Pekonipullia siis!

    En ole aiemmin tehnyt pekonipullia, joten luotin täysin sokkona siihen, että kyllä näistä hyviä tulee. Olen saanut verenperintönä aimo annoksen kärsimättömyyttä, joten siirryin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen ajatuksista tekoihin. Sen enempää pohtimatta, viilaamatta tai testaamatta.

    Olen myös helposti innostuvaa tyyppiä, mutta yleensä yhtä nopeasti innostus laantuu kuin se syttyykin. Jos jokin menee pieleen, niin harvoin jaksan yrittää heti uudelleen. Ehkä sitten puolen vuoden tai vuoden päästä. Kun uusi innostus iskee.

    Onnekseni nämä pullat menivät kerralla putkeen enkä joutunut jättämään haastetta väliin. Vain suolan annostelu olisi kaivannut hieman hiomista. Suolaisen pekonin pelossa lisäsin lihapullataikinaan suolaa hieman liian vähän. Onneksi sitä saa helposti lisää valmiiseen annokseen.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Pirteä kirpeän vihreä omena

    Pirteä kirpeän vihreä omena

    Facebook on hyvä. Ja huono. Facessa hyvää ovat sen helppous, nopeus, interaktiivisuus ja ajankohtaisuus. Huonoa… no se sama ajankohtaisuus! Sieltä on nimittäin melkein mahdotonta löytää jotain tiettyä vanhempaa postausta. Tai ainakin se on ison vaivan takana.

    Mutta siinä, missä face on huono, on taas blogi hyvä! Täältä on vaivatonta löytää etsimänsä käyttämällä hakua tai selaamalla kategorioita. Siksipä on syytä taltioida parhaimmat reseptit tänne. Vaikka ne olisi jo aiemmin facebookissa julkaistu. Kuten tämä viikonlopun pirteä kirpeän vihreä mehu, joka syntyi vähän sattumalta, kun jääkaappiin nuupahtaneista kasviksista piti päästä eroon.

    Kasvikset ovat muuten aika hauskoja. Niistä saa ihanan värikkäitä aterioita. Oli kyseessä sitten kiinteämpää purtavaa, pirtelöä tai mehua. Katsokaa nyt tätäkin hehkuvan vihreää lasillista! Sanoisin, että siinä on kasvis poikineen melko houkuttelevassa muodossa.

    Mutta oikeastaan se varsinainen hauskuus löytyy vielä enemmän mausta kuin väreistä. Olen vääntänyt varmasti satoja erilaisia mehuja ja pirtelöitä, ja jotenkin ne maut vaan tuntuvat aina natsaavan yhdistelmästä huolimatta. Juuri siksi parhaat päivänsä nähneet kasvikset on helppo hyödyntää nestemmäisenä cocktailina. Ja juu, kyllä olen onnistunut jokusen vähemmän maittavan yhdistelmänkin aikaiseksi saamaan. Mutta onnistumisia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin täydellisiä epäonnistumisia. Persiljanjuuri taitaa olla ainoa, jota en enää koskaan lykkää mehun sekaan =D

    KIRPEÄN VIHREÄ OMENA BASILIKALLA

    • 1/2 kurkku
    • 2 Granny Smith -omenaa kuorittuna
    • 1 lime
    • 1/2 rasiaa pinaattia
    • kourallinen basilikaa
    • hieman himalajansuolaa

    Pese, pilko, kuori tarvittaessa ja anna mehupuristimen hoitaa loput. Parhainta lasipillillä nautittuna! Toimii hyvin myös ilman basilikaa, mutta basilika antaa sellaisen kivan…. öööööh, basilikamaisen vivahteen ;)

    Viikonloppuna tuli pyöräytettyä toinenkin jämämehu. Se ei kuitenkaan aivan yltänyt blogitaltioinnin tasolle. Mutta jämätulppaanit olivat kauniita! Tänään ne ovat fyysiseti entistä räjähtäneemmässä kuosissa, mutta jaksavat silti viehättää. Koen jonkinlaista luopumisen tuskaa. Muutenkin suhteeni tulppaaneihin liikkuu siellä viha-rakkaussuhteen kategoriassa. Rakastan tulppaaneja, mutta vihaan sitä, että niistä riittää iloa kovin vähäksi aikaa. Onneksi iloa voi aina pidentää säilyttämällä kuihtuneita kukkasia kipossa kunnes kyllästys iskee, hah hah!

    Viime viikon kolmen tonnin arvonnan yhteydessä kyselin Paleokeittiön fb-tykkääjiltä, että miksi he Paleokeittiöstä tykkäävät. Ja kyllä, luin kaikki 246 kommenttia! Kävi melko selväksi, että resepteistähän se suurin osa tykkää. No mistäs muustakaan, kun kyse on ensisijaisesti jonkin sortin ruokablogista. Valtavirran mielestä ehkä rajoittuneesta sellaisesta, mutta ruokaa se on rajoittunutkin ruoka! Itse asiassa tässä rajoittuneessa ruoassa saattaa olla enemmän ruokaa kuin kaiken kattavassa. Mutta kyllä siellä tykättiin vähän muustakin, esim. paleosta ja terveellisemmästä ruoasta =)

    Poimin muutamia eniten ilahduttaneita kommentteja talteen. Syystä, josta jo postauksen alussa kitisin. Jotta nämä arvokkaat kommentit eivät hukkuisi ja unohtuisi facebookin postausvirtaan. Täältä voin nyt tarpeen tullen käydä tankkaamassa motivaatiota, kun reseptien raapustelu ja kuvien räpsiminen alkaa tuntua turhalta. Iso kiitos vielä kaikille kommenttinsa jättäneille! Ne ilahduttivat ”yksinäistä” bloggaajaa kovasti =)

    Kivvoo helmikuun viimeistä viikkoa Sinulle!

     

  • Talvenraikas spritzer

    Talvenraikas spritzer

    Joskus on näitä päiviä, jolloin ei oikein mitään ota sujuakseen. Silloin sitä haluaa vain painaa hetkeksi pause -nappulaa ja tarjota hyvitykseksi itselleen jotain pientä extraa.

    Mulla oli tällainen päivä keskiviikkona. Ensimmäinen loman jälkeinen virallinen työpäivä, tukku asioita hoidettavana, vähän kiirekin eikä mikään mennyt putkeen. Minä sössin ja koneet sössivät. Paleokauppa tuotti ylimääräistä päänvaivaa, tietsikka tilttasi useampaan otteeseen ja jo viikon päästä starttaavalle TehoPaleolle kokkaamani resepti ja siinä samassa itselleni tarkoitettu päivän pääateria epäonnistui. Puuuuuuh… koko päivä höheltämistä, enkä saanut juuri mitään aikaiseksi.

    Ei kai mikään ihme, että siinä alkoi tehdä mieli kupillista kuplivaa. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin korkannut kaapissa seisovan pullon pinkkiä vintage Möetia, hah hah! Piti keksiä jotain muuta, joka veisi hetkeksi ajatukset pois ei-niin-loistokkaasti alkaneesta arjesta.

    Vilkaisu jääkaappiin ja se oli siinä! Sieltä löytyi nimittäin 3/4 granaattiomenaa, jolle täytyisi tehdä jotain. Pian. Tarvitsin ehdottomasti kuplia, mutta vaikka idea oli valmis, niin tekeminen siirtyi seuraavaan päivää. Koska mulla oli kyllä granaattiomenaa, mutta mulla ei ollut kuplia! Kuplia saa kaupasta. Eilen kävin niitä noutamassa ja pistin spritzerin jäihin. Jäät saattoivat olla hieman liioittelua näillä keleillä, mutta mun mielestä spritzeriin vaan kuuluvat jäät. Talvellakin. Satokausi parhaimmillaan.

    TALVENRAIKAS GRANAATTIOMENASPRITZER

    • 1 osa tuorepuristettua granaattiomenamehua
    • 1 osa Vichyä
    • rutistus limetin mehua
    • lisäksi jääpaloja, granaattiomenan siemeniä, viipale limeä ja hieman jotain vihreää
    1. Purista granaattiomenan siemenistä mehua (tai käytä valmista mehua).
    2. Laita lasiin jäitä, reunalle viipale limeä ja täytä lasi noin puolilleen granaattiomenamehulla.
    3. Täytä loput lasista kivennäisvedellä ja rutista joukkoon hieman limeä.
    4. Koristele koko komeus granaattiomenan siemenillä ja jollain vihreällä.
    5. Nauti välittömästi!

    Tässä tapauksessa se jokin vihreä oli tuore timjami. Koska muut vaihtoehdot olisivat olleet tuore persilja tai pakastimessa elähtänyt minttu. Olen sitä paitsi ihastunut näihin herkkiin timjamin oksiin ja hyödyntänyt niitä tehokkaasti kuvausrekvisiittana yhteydessä, jos toisessakin.

    28 päivää paleolla! Oletko jo mukana?! Ensi perjantaina avautuvat ovet tehopaleolaisille ja maanantaina 19.1. putsataan pöytä! Muistathan käydä klikkaamassa itsesi ryhmään lunastettuasi valmennuspaketin!