Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan. Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!
Pistetääs tähän väliin parit hyvät ja helpot tomaattisalaatit! Tai marinoidut tomaatit, joka lienee tällä hetkellä saman asian trendikkäämpi ilmaus.
Tuoretta tomaattia kannattaa käyttää just nyt, kun kotimainen tomaatti vielä on punaisimmillaan – ja maukkaimmillaan.
Ei suomalaisen tärkeimmälle lykopeenin lähteelle tosin kannata heittää hyvästejä talvellakaan. Mutta kypsentää se kannattaa – jos maistuvaa haluaa. Jo pikainen pyöräytys pannulla tekee mauttomalle koisokasville ihmeitä. Brititkin sen tietävät.
Olen tässä kesän aikana muutamat periaatteessa samanlaiset, mutta maultaan erilaiset tomaattisalaatit tekaissut – kotimaiseen ja italialaiseen tyyliin.
Molemmat syntyvät hetkessä, eivätkä vaadi muuta kuin että veitsi pysyy kädessä. Mittalusikkaakin voi heilutella rennoin rantein. Parasta saa kunhan on malttia odottaa – pari tuntia vähintään, mielellään puoli päivää. Tai päivään seuraavaan.
Mikä erottaa italialaisen tomaattisalaatin suomalaisesta? Kaksi asiaa – yrtit ja mausteet.
Täällä sinivalkoisen pilven alla yksinkertaisuus on valttia. Mausteeksi tuppaa riittämään reiluakin reilumpi ”ripaus” suolaa. Pippuriakin voidaan sekaan pistää – juhlapäivinä.
Jos jotain vihreää on ihan pakko laittaa, niin salaatinlehti, ehkä persilja riittää. Tai tilli, jota täällä yhä näkyy tomaatin kaverina yllättävän vähän.
Suomessa ruokaa syödään, Italiassa ruoasta nautitaan.
Siksipä italialaiseen tomaattisalaattiin mahtuu yrttiä ja maustetta monipuolisemmin. On suolan ohella persiljaa ja basilikaa, valkosipulia ja oreganoa, vähän salviaa ja rosmariinia… Pippuriakin parissa eri värissä – tummana ja vaaleana.
Summa summarum – jos pidät yksinkertaisesta ja selkeästä, niin tartu tilliin.
Jos monivivahteisempi makumaailma ihastuttaa, niin tekaise etelä-eurooppalaista. Tomaatti loistaa tähtenä molemmissa – kunhan ei vedä sipulin osalta överiksi.
Molemmat maistuvat sellaisenaan tai liharuokien lisukkeena. Minä murensin kyytipojaksi vähän fetajuustoa – basilikanlehteä ja pientä tillinoksaa pistin koristeeksi.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Kotimaisen kukkakaalin satokausi jatkuu hehkeänä, joten jatkanpa minäkin heti perään toisella helpolla ja herkullisella kukkakaaliaterialla.
Sellaisenaan syötävällä tai lisukkeeksi sopivalla salaatilla mennään taas. Tosin hyvin erilaisella kuin aiempi Kesän ”kermainen” kukkakaalisalaatti. Sillä nyt pistettiin osa kukinnoista uuniin ruskettumaan. Ja laitettiin reippaasti itämaisia makuja kotimaista kaalia virkistämään.
Resepti on yhäkin diggaamani Yotam Ottolenghin käsialaa. Enkä sitä juurikaan muutellut. Mitä nyt suolaa hippasen suuremmalla lusikalla annostelin. Koska kukkakaali kaipaa suolaa. Ja käyttämäni Himalajan ruususuola on vähemmän suolaista kuin moni muu vastaava mauste.
Uskallan väittää, että moni kukkakaalia karttava on aikanaan suolatonta, ylikypsäksi keitettyä mautonta mössöä suuhunsa saanut. Vika kun ei aina ole raaka-aineessa. Se saattaa löytyä myös valmistustavasta.
Ehkä kannattaa kokeilla tätä täynnä makua olevaa salaattia ja antaa kukkakaalille toinen mahdollisuus. Jos vaikka jatkossa nappais!
Israelistaustaisen, sittemmin lontoolaistuneen keittiömestari, ravintoloitsija, ruokakirjailija ja TV-kokki Ottolenghin reseptiikkaa on nähty Paleokeittiössä ennenkin. Ja tullaan muuten näkemään ihan kohta uudelleen.
Tsekkaa nämä Yotamin innoittamat kaaliherkut menneiltä vuosilta ⬇️ ⬇️ ⬇️
Yotamin kokkaus istuu paitsi Paleokeittiöön, niin myös emännän helppoa, yksinkertaista ja makua suosivaan kokkausideologiaan. Myös yrttejä reippaalla otteella hyödyntävä tyyli ihastuttaa – antavat maun lisäksi rutkasti ravintoaineita.
Yrttejä itämaiseen tapaan valmistetussa kukkakaalisalaatissa piisaakin peräti kolmin kappalein. Kukkakaaliakin hyödynnetään kahdella tapaa – paahdettuna ja raastettuna.
Vahvasti itämaista makumaailmaa tarjoaa juustokumina eli jeera.
Koko komeuden niin maun kuin värienkin puolesta viimeistelevät suussa iloisesti pirskahtelevat granaattiomenansiemenet. Sekä rahtusen rapeat ja paahteiset pistaasipähkinät.
Lisää oliiviöljy ja suola. Sekoita niin, että kaikki ainekset öljyyntyvät.
Paahda 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia niin, että kukkakaali saa väriä ja pehmenee haarukan mentävän napakaksi. Pidä silmällä sipulia, ettei pala!
Salaatti
paahdettu kukkakaali-sipuliseos (ohje yllä)
250-300 g tuoretta kukkakaalia raastettuna
iso nippu lehtipersiljaa
reipas kourallinen minttua
reipas kourallinen rakuunaa
2-3 rkl oliiviöjyä
~1½ rkl sitruunamehua
1 tl juustokuminaa
~½ tl suolaa
puolikkaan granaattiomenan siemenet
~40 g (kevyesti kuivalla pannulla paahdettuja) pistaasipähkinöitä
Anna paahdetun kukkakaalin ja sipulin jäähtyä hyvin. Laita sopivaan sekoituskulhoon.
Lisää kulhoon raastettu kukkakaali sekä rouheasti silputut lehtipersilja, minttu ja rakuuna. Sekoita.
Lisää oliiviöljy, sitruunamehu, juustokumina sekä suola. Sekoita hellästä, mutta huolellisesti.
Täydennä granaattiomenan siemenillä sekä rouheasti pilkotuilla pistaasipähkinöillä. Sekoita.
Tarkista maku! Lisää tarvittaessa mausteita, sitruunamehua ja/tai yrttejä.
Tarjoile salaatti sellaisenaan, liha- tai kanaruokien lisukkeena tai esimerkiksi murennetulla fetajuustolla täydennettynä. Herkullista myös seuraavana päivänä! Säilytä tarvittaessa jääkaapissa tiiviisti suljetussa astiassa.
Hola, kaikki maukkaan ja terveemmän ruoan kokkaajat! Long time, no recipe… mutta nyt on pakko pistää talteen helppo ja hyvä resepti. Jottei jää tämä(kin) päivinä tulevina harmittamaan – kun ei muista, eikä mistään löydä kun mieli tekee.
Suomen kesä on taas kukkeimmillaan ja kotimainen kukkakaali maukkaimmillaan.
Kukkakaalikaudesta onkin viime viikkoina otettu kaikki irtoava ilo irti – mutustettu muodossa jos toisessa. Koska paitsi helppoa ja herkullista, niin myös kevyttä ja nopeaa.
Maukkaan kukkakaalisalaatin salaisuus piilee sinappisessa majoneesissa. Siinä piilee myös salaatin ”kermaisuus”. Kokonaisuuteen raikkautta ja rapsakkuutta irtoaa varsin terveestä varsiselleristä. Majoneesin lisäksi kivasti vatsaa täyttää keitetty kananmuna.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Eiköhän ole aika pistää Paleokeittiön venyneet Fisuviikot viimein pakettiin! Säästin parhaan viimeiseksi ;)
Muistattekos, kun juhannuksen tienoilla kohkasin parhaasta terveysburgerista ikinä koskaan? Innostuin siitä sen verran, että nimesin samalta istumalta hampparin koko vuoden juhlaburgeriksi. Ja uhosin, että jatkoa seuraa. Syksyllä.
Nyt on aika paljastaa uusi, jopa aiempaa terveempi burgeri. Koska ei viljaa, eikä lihaa vaan kalaa. Kahden portobellohatun välissä.
Tämän helpon portobello-savulohiburgerin voisi nimetä parhaaksi syysburgeriksi. Vaikka alkuun vähän pohdin, jotta mitenkäs nämä ainekset oikein yhteen passaa. Mahtuuko sieni ja savulohi samaan pakettiin?
Testaamallahan se selviää. Ja niin vaan kävi, että portobello tykkäsi savulohesta ”ihan sikana”. Toki tähän liittoon oli vielä muutama morsiusneito ja sulhaspoika mukaan tuotava, jotta yhteiselo olisi täydellinen. Ja ikimuistoinen.
Tavoittelin uutukaiseen maanläheistä, syksyistä tunnelmaa, joten kyytipojiksi pääsivät tuore pinaatti ja makeaksi pannulla paistettu punajuuri. Jotta ei olisi turhan tunkkaiseksi liitto jäänyt, niin raikastajiksi väliin vielä pikapikkelöityä punasipulia sekä sirpakkaa sitruunalla ja timjamilla maustettua majoneesia.
Viimeistelyyn vielä pikkaisen pippurista rucolaa ja sormukseksi koko komistuksen päälle muutama auringonkukansiemen. Ihan vaan kaunistukseksi. Simuloimaan tavishampparin päällä pilkottavia seesaminsiemeniä.
Seesaminsiemenet toki istuvat myös sienen päälle, mutta tämä hamppari tuntui kaipaavan reippaasti ronskimpaa otetta. Ettei mene sievistelyksi. Mennään maku edellä ja jätetään missikisat muille. Luolamies tykkää raffimmasta ja haluaa hampparinsa rouheana. Right?
Kylkeen vielä rapsakat bataattiranskalaiset kera sitruuna-timjamidipin ja terveempi hamppariateria on vertaansa vaille valmis.
Fisuviikot ovat olleet hauska haaste. Opettavainenkin. Kaikkihan kalan terveysvaikutukset tietävät ja sen, että pitäisi panostaa enemmän kalaan. Jostain syystä kala tuntuu ainakin emännällä jäävän kanan ja kasvisten jalkoihin.
Fisuviikkojen myötä opin, että kala on helppo ja nopea kokattava. Monesti kun ei kokkausta kalan kohdalla tarvita olleenkaan. Niinkuin tässä syysburgerissa. Kasviksia piti hippasen hioa, mutta lohi siirtyi suoraan paketista portobellojen väliin. Enemmän kasaamista kuin kokkausta.
Olen myös oppinut, että osaan tehdä aiemmin etäiseksi jääneestä kalastakin ihan hemmetin hyvää ja maukasta arkiruokaa! Vaikka en kalan kaikkein suurin ystävä olekaan, niin kaikki Fisuviikkojen reseptit ovat maistuneet. Kesäkurpitsa-lohipasta, syysburgeri ja mausteinen kalapata kokkauskertojen perusteella parhaiten.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Sieltä se syksyn viileys, kosteus ja pimeys hiljalleen hiipii. Jos minä saisin valita, niin tässä vaiheessa vuotta pakkaisin kapsäkkini ja matkaisin muuttolintujen mukana etelän lämpimämpiin maisemiin. Mutta kun se ei nyt vaan käy, niin täytyy keksiä muita selviytymiskeinoja talven yli.
Yksi niistä on ruoka. Mieltä ja kehoa lämmittävä värikäs, ravinnerikas ja ennen kaikkea herkullinen ruoka. Kevyet, rapsakat salaatit ovat saaneet hiljalleen väistyä täyteläisimpien ja mausteisempien annosten tieltä. Nyt on aika panostaa ruokaisiin keittoihin ja maukkaaksi haudutettuihin patoihin.
Paleokeittiön fisuviikkoja viedään vielä!
Lempeän mausteinen lohipata oli jokseenkin ilmiselvä kalaruoka tähän väliin. Inspiraatiota etsin eteläisen Amerikan mailta, josta löytyi herkulliselta kuulostanut brasilialainen kalapata nimeltä moqueca. Siitä sitten kokkaamaan jotain vähän tuhdimpaa ja paremmin suomalaiseen syksyyn sopivaa.
Proteiiniksi valitsin vaaleaa kalaa rasvaisemman, valmiiksi suikaloidun kirjolohen ja mukaan pistin vielä makeaa pottua. Ei tarvinnut kyytipojaksi erikseen riisiä keitellä.
Kyselin jälleen Paleokokkien kalakäyttäytymisen perään. Tällä kertaa kiinnosti vastuullisuus, joista kuluttajille kertovat MSC- ja ACS -ympäristömerkit.
Vastauksia ehti parissa päivässä kertyä valitettavan vähän. Enemmistö näyttäisi kuitenkin olevan kanssani samoilla linjoilla; harvemmin tulee tuorekalaa hankkiessa merkkien perään katseltua. Purkkikaloista sen sijaan MSC -merkinnän yleensä tsekkaan.
Miksi näin? Asia on kyllä sinänsä tärkeä itsellenikin, mutta kaipa lähden olettamuksesta, että Suomessa isompien toimijoiden toimittamat merenelävät vastuulliset pyynti- ja viljelykriteerit täyttävät.
Ehkä ilmassa on jonkinlaista merkkiväsymystäkin. Merkkejä kun on joka lähtöön ja yhden paketin kyljessä parhaimmillaan jopa viisi kappaletta. Eikä sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ole konkreettista kosketusta näihin kaiken maailman sertifikaatteihin. Vaikka tietää, mitä logot ja lyhenteet teoriassa tarkoittavat, niin käytäntö tuntuu olevan jotenkin kovin etäällä tavallisesta kuluttajasta.
Jotta kalan ympäristömerkit eivät jäisi teoriatasollakaan arvoituksiksi, niin selvennettäköön vielä lyhyesti, että MSC tarkoittaaMarine Stewardship Council -organisaation pyydetylle kalalle myöntämää merkkiä, joka kertoo kestävästä kalastuksesta ja alkuperän jäljitettävyydestä. ASC -merkki on Aquaculture Stewardship Councilin myöntämä vastaava viljellyn kalan ja muiden merenelävien osalta käsittäen myös työntekijöiden oikeudet.
Seuraavaksi voidaan tietysti miettiä, että mitä kestävä kalastus ja kalanviljely tarkoittaa. Yksinkertaistettuna ja selkokielellä ilmaistuna kyse on mun mielestä siitä, että pidetään huolta luonnosta. Ja ihmisistä. Nyt ja tulevaisuudessa.
Mitä pataan tulee, niin ensinnäkin valmiiksi suikaloidun kalan käsittely on paitsi nopeaa niin myös helppoa. Kalaan ei tarvitse käsin koskea. Jos ei halua.
Marinoimistakaan ei kannata jännittää. Se kun on hirmu yksinkertaista. Vähän mausteita ja hapokasta sitrusta pussukkaan, sekoitus ja hetki odottelua. Se on siinä. Useimmiten marinadeihin lisätään myös öljyä. Rasvaisen lohen kanssa öljyä ei tarvita.
Brasilialainen kalapata ihastuttaa myös siksi, että mausteisuudella on helppo huijata silloin kun kalan maku ei oikein nappaa. Jos et siis pidä kalan mausta, niin testaapa tämä! Sinne sujahtaa eväkäs suusta alas niin, että ei välttämättä ymmärrä edes pyrstöä popsivansa. Toimii samaan tapaan kuin kasvisten piilotus lihapulliin tai makaronilaatikkoon.
punaista palmuöljyä tai muuta rasvaa kuullottamiseen
1 bataatti kuorittuna ja paloiteltuna (~300-350 g)
1 punasipuli siivutettuna
½ punainen paprika suikaloituna
½ keltainen paprika suikaloituna
½ vihreä paprika suikaloituna
2 dl kookosmaitoa
1 prk tomaattimurskaa (400 g)
1 rkl tomaattipyrettä
1-2 tl sriracha -kastiketta (tai maun mukaan)
maustamiseen tarvittaessa suolaa ja mustapippurirouhetta
tuoretta korianteria, kaneli- tai thaibasilikaa sekä limeä tarjoiluun
(tarvittaessa keitettyä riisiä tai kookosriisiä lisukkeeksi)
Siirrä lohisuikaleet rasioista sopivaan, ei-metalliseen astiaan tai esim. riittävän suureen minigrip -pussiin. Rutista päälle valkosipulinkynnet, mittaa mausteet ja limenmehu. Sekoita hyvin. Peitä astia ja siirrä jääkaappiin maustumaan ½ – 1 tunniksi.
Esivalmistele kasvikset; kuori ja paloittele bataatti ~1½ – 2 cm:n kuutioiksi, siivuta sipuli puolirenkaiksi ja suikaloi paprikat.
Paista marinoidut lohisuikaleet pikaisesti kuumalla pannulla niin, että mausteet tarttuvat pintaan ja suikaleet saavat hieman paistopintaa. Älä läpikypsennä. Siirrä pikapaistetut suikaleet sivuun.
Alenna lieden lämpötilaa ja lisää pannulle punaista palmuöljyä tai muuta rasvaa sekä kuutioitu bataatti. Paista bataattikuutioita välillä käännellen niin, että öljyyntyvät, muuttuvat tummemmiksi ja saavat hieman väriä pintaan. Ripottele päälle hieman suolaa.
Jos käytössäsi on iso kasari niin lisää sipuli ja paprikat bataattien kanssa pannulle. Jatka kuullottamista. Tai siirrä bataatit sivuun ja kuullota sipulit sekä paprikat omillaan ja palauta bataatit pannulle, kun sipulit ovat pehmenneet. Paprikoihin saa jäädä hieman purutuntumaa.
Alenna lieden lämpötila miedolle. Lisää tomaattimurska ja tomaattipyre. Sekoita.
Lisää kookosmaito. Sekoita ja jätä kannen alle hautumaan, kunnes bataatit ovat pehmenneet (~20 min riippuen kuutioiden koosta). Testaa kypsyys haarukalla. Jos pata tuntuu liian löysältä, niin keitä nestettä kokoon ilman kantta. Jos haluat padan sijaan kastiketta, niin lisää varovasti nestettä; kookosmaitoa, kalalientä tai vettä.
Kaada lohisuikaleet ”pataan” ja kääntele varovasti sekaan. Maista ja mausta sriracha -kastikkeella sekä suolalla ja mustapippurirouheella. Viimeistele tuoreella korianterilla.
Tarjoile kera tuoreen korianterin ja raikastavan limen. Nauti sellaisenaan tai kera sopivan lisukkeen, esim. keitetyn quinoan, riisin tai kookosriisin.
Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!
Paleokeittiön kalateemainen kokkaus jatkuu nopeilla, monipuolisilla ja aivan ylihelpoilla ohjeilla!
Itse asiassa en tiedä, voiko tätä edes kokkaukseksi kutsua. Kokoaminen lienee lähempänä totuutta. Mutta mikäs sen parempaa kuin taikoa maistuvaa terveysherkkua arkeen vain muutamassa minuutissa. Minä tykkään. Veikkaan, että niin tykkää moni muukin.
Mitä tämänkertaisten ohjeiden monipuolisuuteen tulee, niin pistänpä insipiraatioksi, en vain yhtä vaan kokonaiset kolme reseptiä. On mitä testata ja mistä valita. Jotain sopivaa joka tilanteeseen ja makumieltymyksiin. Aamuun, välipalaksi, lounaalle. Miksei päivän pääateriaksikin.
Hyviä rasvoja on ladattu kasvisten ja proteiinin kylkeen roppakaupalla. Nämä pari hyvärasvaista raaka-ainetta yhdistävät kaikkia variaatioita. Tarjolla on nimittäin avokadoa ja savulohta niin aasialaiseen, meksikolaiseen kuin perisuomalaiseenkin malliin.
Avokado suomalaista? Ehkä ei. Mutta ei kai tämä nyt niin pilkun päälle ole.
Pistin jälleen Paleokokeissa pientä kyselyä pystyyn. Oma kalasuosikkini on eittämättä lohi. Tai ainakin siinä mielessä, että se helpoiten kotikeittiöön kulkeutuu.
Kiinnosti tietää, että millaista kalaa muut mieluiten tai useimmiten kotona kokkaavat. Tai käyttävät. Enemmistö oli kanssani samoilla linjoilla. Kyllä se jonkinlainen lohi maistuu muillekin.
Lohi vaan on jotenkin helppo valinta. Ja helpointahan se on silloin kun kalaviipaleen voi siirtää suoraan paketista pöytään. Tai pistää suuhun. Savustettuna tai graavattuna.
Tämän postauksen tähtenä avokadotahnan rinnalla loistaa jo aiemmasta Paleo Buddha Bowlista tuttu, valmiiksi siivutettu kylmäsavulohi. Joka totta puhuakseni emännälle parhaiten maistuu terveleipäviipaleen päällä kera remouladekastikkeen. Yhdistelmässä vaan on jotain niin… mmmmmm… maukasta.
Harvemmin tulee komboa nautiskeltua. Syynä ennen kaikkea se terva- tai saaristolaisleipä, jota ei ihan joka päivä sovi kitusiinsa työntää. Olen säästänyt juhlahetkiin. Niin teen tänäänkin.
Tänään tarjolla siis kalaisaa avokadotoastia kolmella tapaa. Aloitellaan tiukkalinjaisten ”mitättömästä”, mutta ei mauttomasta meksikolaisesta. Ja jatketaan siitä sitten gluteenittoman aasialaisen arkiversion kautta kotimaisiin herkkuhetkiin.
Avokadotoastista täytyy vielä vähän avautua. Sehän on viime vuosina ollut jonkinlaista trendiherkkua.
Koko homman ydin on tietysti avokado, jota voidaan latoa ”leivän” päälle joko sellaisenaan, karkeasti muussattuna tai sileäksi sekoitettuna. Nakuna tai eri tavoin maustettuna. Versioita toastin avokadotahnoista on varmasti tuhansia. Alle kirjaamani on omaan makuun sopivimmaksi viilattu sose. Jokainen varioikoon vapaasti.
En aiemmin oikein ymmärtänyt, että mistä tässä nyt kohkataan. Miksi avokado leivän päällä on jotenkin iso juttu?
Menee jälleen kerran kategoriaan testaa ennen kuin tuomitset. Löysin avokadotoastit viimein viime kesänä kun ei kokkaus helteellä huvittanut. Jotain kohtuu terveellistä piti kesäkuumallakin kuitenkin syödä. Avokadoriisikakusta erilaisine täytteineen tuli kaveri.
Avokadotoastia on helppo muunnella omien mieltymysten mukaan. Mun ajatusprosessi toastin koostamisessa menee jokseenkin seuraavasti…
pohja
maustettu avokadotahna
kasviskerros
proteiinikerros
yrtit ja muut tilpehöörit
Kala proteiinilähteenä tuli kuvioihin mukaan vasta fisuviikkojen myötä. Hyvin toimivat limellä maustettu vihreä kivihedelmä ja savulohi yhdessä.
RAIKAS AVOKADOTAHNA
1 kypsä avokado
~3 rkl limen mehua (1 lime, tai maun mukaan)
2 rkl mietoa oliiviöljyä
½ keskikokoisesta valkosipulinkynnestä
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
Laita kaikki muut ainekset paitsi rouhittu mustapippuri joko tehosekoittimeen tai surauta sileäksi sauvasekoittimella.
Mausta mustapippurirouheella. Sekoita lusikalla, maista ja viilaa mausteita tarvittaessa.
Valmis tahna säilyy limen ansiosta suljetussa astiassa jääkaapissa ainakin päivään seuraavaan. Mahdollinen ylijäämä toimii mainiosti myös tuorekasvisten, kuten kurkun, porkkanan, varsisellerin ja kukkakaalin dippaukseen.
koristeluun tulista silmusalaattia ja mustaa merileväkaviaaria
tarjoiluun limeä
Pilko / siivuta kasvikset.
Kokoa avokadotoast salaatinlehden päälle, purista päälle hieman limeä ja syö samantien.
GLUTEENITON AASIALAINEN ARKEEN
1 riisikakku
reilusti avokadotahnaa
kurkkua siivutettuna
porkkanaa karkeasti raastettuna
Heimon kylmäsavustettu kirjolohifileviipale
sushi-inkivääriä suoraan purkista
koristeluun tuoretta korianteria ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä, joita minä en perusmarketista löytänyt)
tarjoiluun limeä
Raasta / siivuta kasvikset.
Kokoa kaikki riisikakun päälle, purista päälle limeä ja nauti heti.
PERINTEINEN SUOMALAINEN HERKKUHETKIIN
viipale terva- tai saaristolaisleipää
avokadotahnaa
salaatinlehti
keitettyä kananmunaa viipaleina
Heimon kylmäsavustettu kirjolohifilesiivu
koristeeksi tuoretta tilliä ja merileväkaviaaria
sitruunaa tarjoiluun
Keitä ja siivuta kananmuna.
Kokoa ja syö edellisten malliin.
Sellainen setti kalaisia ”avokadotoasteja”. Mietin omaa suosikkia. Valinta tuntui haastavalta. Kaikki hyviä omalla tapaa. Mutta kyllä tässä Mitätöntä meksikolaista on eniten syöty.
Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!
”Metsään on tullut jo syys…”, valssasi Olavi Virta aikoinaan. Syksy on saapunut Suomeen. Se on varmaa. Mutta syysmetsästä en ole vielä aivan varma.
Poikkeuksellisen kuuman kesän jälkeen myös yllättävän lämmin syksy ei ole vielä antanut metsän ja puistojen puille syytä vaihtaa vihreää kesäleninkiä värikkäämpään syyskuosiin. Vaikka jokunen kuivuuden kellastama lehti lenkillä tossujen alla jo rapiseekin.
Lämpimän syksyn myötä tuntuu kesä viihtyvän edelleen emännän lautasella. Keho ei kaipaa tuhdimpaa ruokaa vaan kevyet, kaikissa sateenkaaren väreissä loistavat kylmät salaatit kelpaavat hyvin.
Paleokeittiön Fisuviikkojen kunniaksi tuuppasin tuoreiden kasvisten kaveriksi kalaa. Kylmäsavustetulla kirjolohella täydennetty kasviskulho vei ajatukset aina Japaniin asti, josta on tähän kevyeen terveyspommiin inspiraatiota ja makuja metsästetty.
Smoothie Bowlit on Paleokeittiössäkin nähty, mutta nyt ollaan ensi kertaa muodikkaan salaattikulhon äärellä.
Sinänsä mulle on se yksi ja sama, onko salaatti kulhossa vai ei. Näyttää tietysti hauskalta ja tuo vaihtelua laakeaan lautaseen, mutta ollaanpa rehellisiä. Kyse on kuitenkin ensisijaisesti salaatista, jonka jokainen voi tarjoilla mielensä mukaan. Kulhosta, lautaselta tai lattialta. Tai latoa ainekset trendikkäästi kannelliseen lasipurkkiin. Joka onkin mainio vaihtoehto silloin, kun salaattia täytyy kuljettaa kotipöytää kauemmas.
Nimesin kulhon ensin Sushi Bowliksi. Koska Japani. Mutta vaihdoin sen sitten Buddha Bowliksi. Koska kuulostaa kauheen kivalta. Ja on tietysti äärettömän terveellinen kokonaisuus.
World Wide Web osasi nimittäin kertoa, että terveellisyydessä piilee Buddha Bowlin ydin. Sen kulhon ohella.
A “Buddha bowl” can mean different things to different people, but let’s define it here as a one-dish meal consisting of rice or whole grains, roasted veggies, a dressing and protein (by way of beans, tofu, lentils, or in some cases meat or fish). It’s considered clean eating and it incorporates principles of Chinese and Japanese medicine. Popular among vegans, the Buddha bowl is considered an ideal way to eat and is credited with the potential for lowering the risk of chronic diseases.Taste of Home
Paleo Buddha Bowlissa ei tietysti viljaa nähdä. Ei edes täysjyvää. Riisin korvaa kukkakaalista raastettu ”riisi” ja proteiini tulee kasvien sijaan jonkin sortin elukasta.
Kala on hyvä. Täyttää terveellisyysvaatimukset mennen tullen. Yllä olevaan lainaukseen viitaten kylmäsavulohen suutuntuma kera pirteän ponzukastikkeen antaa annokselle myös vahvasti japanilaisen fiiliksen.
Kalan, ja etenkin lohen terveystekijät lienevät kaikille tutut. Mutta koska pikakertaus on opintojen äiti, niin parasta lohessa ovat tietysti proteiini, Omega-3 -rasvahapot, D-vitamiini ja B12 -vitamiini. Johon puhtaasti kasvisravinnolla elävien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kalan lisäksi hyviä B12-vitamiinin lähteitä ovat maksa ja munuaiset. Kala lienee kuitenkin useimmille näitä helpompi valinta.
Jos eväkkäiden terveystekijät joskus pääsevät unohtumaan, niin Heimon kalan pakkauksista (josta tämänkin annoksen lohiviipaleet on muuten kaivettu) voi aina kauppareissulla tarkistaa.
Fisuviikkojen kunniaksi meillä oli taas Paleokokeissa aiheeseen liittyvää kyselyä. Tällä kertaa emäntää kiinnosti tietää, että millaista kalaa ihmiset kotona eniten käyttävät; suoraan vesistöistä saatua, kalatiskien antimia, valmiiksi vakuumiin pakattua, pakastettua vai säilykkeitä.
Useimmat vastanneista hankkivat kalansa emännän tavoin kalatiskiltä valmiiksi perattuna ja fileoituna. On helppoa ja nopeaa, eikä vaadi erityisiä kalankäsittelytaitoja. Hatunnosto kuitenkin niille muutamalle, jotka kertoivat kalaruokiensa syntyvän kokonaisista kaloista.
Täytyy kuitenkin myöntää, että valmiiksi vakuumiin pakatussa kalassa on etunsa. Paras vaihtoehto lohen, kuten muidenkin ”lihojen” osalta olisi tietysti villinä ja vapaana puhtaassa ympäristössä elellyt. Harvoin vaan on nykymaailman kaupunkikulttuurissa elävällä villiä ja vapaata saatavissa. Ja silloin kun on, niin hinta voi olla suolainen.
Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi Itämeren villit merilohi- ja Saimaan järvilohikannat ovat huvenneet jopa siihen pisteeseen, että niitä ei välttämättä vesistöissämme enää tulevaisuudessa ui. Ellei pyyntiä rajoiteta. Vaikka paleokansa rakastaa kaikkea villinä ja vapaana vaeltavaa, niin kasvatettu kala on parempi kuin ei mitään.
Niin, miksi se vakuumista kaivettava kala on alkanut houkuttaa enemmän kuin hypermarketin tiskiltä hankittu?
Olen aiheesta avautunut jo vuosia sitten. Kun kerran saat haaviisi kuraista kalaa, niin et mielellään enää tökkää haavia samaan paikkaan. Vaikka en kotioloissa olekaan mikään kalan suurkuluttaja, niin muutamaan otteeseen on paketista paljastunut päältä kohtuu kaunista, mutta tarkempaa tarkastelua kestämätöntä tuoretuotetta.
Kala ei pitkään tuoreena säily. Ja kylmäsäilytyksen osalta täytyy muutenkin olla tarkkana. Niin kaupassa kuin kotonakin.
Esimerkiksi kylmäsavustettua lohta en enää jättimarkettien tiskiltä osta. Kalakauppiaat ovat asia erikseen, mutta pakattu lohi vaan on ollut monesti parempaa kuin irtona hankittu. Säilyvyys on oikein säilytettynä taattu pakettiin painettuun eräpäivään saakka. Helpottaa myös sikäli, että kalaostokset voi suorittaa ennen käyttöpäivää eikä tarvitse heti kaupoilta kotiin tultua alkaa tunkemaan eväkästä omiin kiduksiin. Tai kattilaan.
Ja juu, en minäkään muovista tykkää. Mutta vanhasta fisusta tykkään vielä vähemmän.
Kylmäsavulohen tähdittämä Paleo Buddha Bowl ei paljoa kokkaustaitoja vaadi. Riittää, että pysyvät veitsi ja raastin edes sen verran kädessä, että saa kasvikset pienittyä. Pelkkää pilkkomista ja hieman ainesten mittaamista sekä sekoittelua ponzukastikkeen tiimoilta.
Jos kylmäsavustettu lohi ei maistu, niin korvaa lämminsavustetulla. Myös kasviksia voi luonnollisesti koota mielensä mukaan; lisätä, jättää pois tai säveltää kokonaan oma sateenkaarisinfonia.
Perussettiä, mutta herkullista sellaista. Koska ponzu. Jota kannattaa valmistaa sen verran iso satsi, että riittää sekä salaatin sekaan kaadettavaksi, että erikseen lohelle dipattavaksi.
PALEO BUDDHA BOWL feat. KYLMÄSAVULOHI
babypinaattia
kukkakaalia kukintoina ja raastettuna (+ retiisiniduilla höystettynä antamaan annokselle ripaus mietoa tulisuutta)
kurkkua leveinä suikaleina
porkkanaa karkeaksi raastettuna
retiisiä siivutettuna
avokadoa lohkottuna ja limemehulla siveltynä
broccolinia pikaisesti seesamöljyssä paistettuna (ja kevyesti suolalla maustettuna)
koristeluun tuoretta vesikrassia ja merileväkaviaaria (tai mustia seesaminsiemeniä)
Ponzukastike
~½ tl hunajaa
1 rkl limemehua
1 rkl mirin -kastiketta
1 rkl soijakastiketta (tai coconut aminos, jos soija ihan nounou)
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl seesamiöljyä (paahdetuista siemenistä valmistettu antaa enemmän makua)
Valmista ponzukastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Maista ja viilaa tarvittaessa. Muista sekoittaa vielä ennen tarjoilua.
Esivalmistele raakana tarjoiltavat kasvikset; pese pinaatti, raasta ja pilko kukkakaali, suikaloi kurkku juustohöylällä, raasta porkkana, siivuta retiisit, lohko avokadot ja purista päälle limemehua hidastamaan hapettumista.
Katkaise broccolinit lyhyemmiksi. Paista seesamöljyssä pannulla käännellen niin, että väri kirkastuu ja pintaan muodostuu tummia läikkiä. Mausta ripauksella suolaa. (Jos parin minuutin paistaminen ei innosta, niin tarjoile varsiparsakaali raakana.)
Kokoa kulho. Tee alle pinaattipeti. Asettele päälle ensin kukkakaaliriisi, paistetut broccolinit, porkkanaraaste, kurkkusuikaleet, avokadon lohkot, kukkakaalin kukinnot ja retiisinsiivut.
Leikkaa kylmäsavulohi isohkoiksi, mutta suuhun sopiviksi suikaleiksi. Asettele kulhon päälle sushi-inkiväärin kera.
Koristele tuoreella vesikrassilla ja ripauksella merileväkaviaaria (tai mustilla seesaminsiemenillä).
Viimeistele ponzukastikkeella. Jätä kastiketta hieman erilliseen kulhoon, johon voi vielä dippailla lohipaloja ja kasviksia. Nauti heti.
Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!
Päivää taas Paleokeittiöstä! Pitkä, kuuma kesä on enää muisto vain. Tosin aivan ihana sellainen. Syksy painaa päälle, ja on emännänkin aika tarttua taas kauhaan. Se kun ei ole kädessä viime kuukausina kovin montaa kertaa käynyt.
Ilman ruokaa ei ole tarvinnut emännän elellä. Vyötärölinjan mallista päätellen. Mutta kun jonkin aikaa pellossa elelee, niin osaa jälleen arvostaa arkea. Ja terveempää kokkausta.
Oikeastaan tartuin kauhaan aika innoissani. Koska keittiössä odotti projekti, jonka nyt potkaisen blogissakin virallisesti käyntiin. Tervetuloa Paleokeittiön Fisuviikoille!
Fisk, fish, fisu… Kala suomeksi. Se on emännän lautasellakin viimein viihtynyt. Kala on kyllä hyvää. Tai ainakin ihan okei. Se vaan tahtoo paremmin haaviin uiskennella vieraissa pöydissä kuin kotona. Miksi niin? God only knows. Tai on mulla asiasta vähän vihiä.
Kala on hyvin valmistettuna hyvää, nopeaa, helppoa ja hirmu terveellistä ravintoa, mutta mulla vaan on ollut, ja on edelleen sen kanssa vähän ongelmia. Paras tapa ratkaista ruoka-aineongelma on pistää projekti pystyyn.
Projektien myötä olen vuosien varrella oppinut syömään ja kokkaamaan kaikenlaista. Uutta ja ällöttävää jännittävää. Kuten sieniä, mätiä ja äyriäisiä. Kummallisia kasviksia sekä mausteisia ruokia muilta mailta. Kun vähän aikaa jaksaa panostaa ihan kybällä, niin hetken rykäisystä tulee tottumus. Parhaassa tapauksessa. Joskus jää rykäykseksi. Jonka voi onneksi aloittaa aina uudestaan. Kerta kerralta kapeammalla kynnyksellä.
Fisuviikoille sain yhteistyökumppaniksi varmasti ja vakaasti jo viimeiset kolmekymmentä vuotta suomalaisten ruokapöytiin kalaa pyytäneen ja kasvattaneen Heimon kalan. Pakkaukset lienevät useimmille markettien kalahyllyiltä tutut. Tosin ne ovat hiljattain saaneet uuden, tyylikkään ja tietotäyteisen ilmeen. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos eivät ole uudet kuoret vielä osuneet silmään.
Vaikka en kalan kokkaamisesta ole koskaan ollut ihan intopinkeänä, niin nyt on monta hyvää syytä pikkasen panostaa.
Ensinnäkin, kun jääkaapista löytyy kaikenlaista kalaa, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ne pois. Pikkupakko on aina hyvä motivaattori. Melkein yhtä hyvä kuin pikkunälkä.
Toisekseen olen jo tovin halunnut haastaa itseni syömään enemmän kalaa. En vaan ole saanut aiemmin aikaiseksi. Nyt saan.
Kolmas hyvä syy löytyy kokkauksesta. Silläkin saralla saa nyt haastaa itseään ihan uudella tavalla. Koska kyseessä on harvemmin Paleokeittiössä nähty raaka-aine, josta PITÄISI osata kehitellä jotain ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”. Eihän kukaan halua huonoa ruokaa syödä. Kun kerran pistää pahaa ruokaa suuhunsa, niin seuraavaa kertaa saa odottaa. Jos kertaa seuraavaa tuleekaan. Koska kammo on kamala.
Eviran suositusten mukaan kalaa tulisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Eri kalalajeja vaihdellen.
Ei ole suositus toteutunut täällä kuin satunnaisesti, mutta onneksi muualla näyttää asiat olevan paremmin. Paleokokeissa julkaisemani kyselyn perusteella nimittäin suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi kokkaavansa kotona kalaa 1-2 krt/vko. Itse jouduin pistämään raksin kohtaan ”Harvemmin”.
Kalakyselyt ja -keskustelut Paleokokeissa jatkuvat. Saa mielellään tulla kertomaan omista mieltymyksistä.
Vaikka kala ei ole Paleokeittiössä pahemmin viihtynyt, niin muutama kalajuttu mulla kyllä olisi… Jospa panttaan niitä vielä resepteihin tuleviin. Ja menen vihdoin Fisuviikkojen ensimmäiseen reseptiin, joka herkullisuudellaan yllätti itsenikin. Kaikenlaisista ennakkoluuloista huolimatta.
Ehkä suurin ennakkoluulo kohdistui jääkaapissa odottaneeseen sitruunamarinoituun kirjolohisuikalepakettiin. En ole varmaan koskaan ostanut valmiiksi suikaloitua kalaa. Saati sitten valmiiksi marinoitua. Yleensä ostan kaikki raaka-aineet kohtuullisen isoina kappaleina (ilman silmiä), jotka pilkon ja marinoin tarvittaessa itse. Jotta tiedän edes vähän paremmin, mitä suuhuni pistän.
Sitruunamarinoitu kirjolohisuikale kuitenkin yllätti. Paitsi helppoudella, niin myös maulla. Tai sitten mä vaan olen aivan loistava kotikokki. Koska hyvää herkkua syntyi. Eikä sitruunaakaan tarvinnut kalaan lisätä, vaikka siihen olin ennalta varautunut. Sanoisin, että maukkaasti marinoitu.
Tähtäimessä oli valmistaa hyvä, helppo ja nopea arkiruoka paleotyyliin. Kala sai siis kaverikseen pastan ja täyteläisen, mutta raikkaan avokadokastikkeen.
Perus pullapastaa ei Paleokeittiön kaapeista vieläkään löydy, mutta kesäkurpitsapasta on kesäaikoina ollut vakiovieras. Sattuupa vielä sopivasti olemaan satokausikasvis. Jota toki nykypäivänä taitaa olla tarjolla vuodet ympäriinsä.
Annoksen työläin osuus oli kesäkurpitsan suikaloiminen. Muu oli helpompaa ja taatusti nopeampaa kuin kesäheinänteko. Avokadot muusiksi, kalat marinadeineen pikaisesti pannuun ja pois, kesäkurpitsat tilalle ja kaikki yhteen. Päälle pikkasen makeutta herneistä ja annokseen koreutta mintunlehdistä.
Se oli kutakuinkin siinä. Aika täyttä paleota ja vain syömistä vailla valmista.
Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemensisustaa lukuunottamatta juustohöylällä tai vihannesleikkurilla nauhamaiseksi ”pastaksi”. (Vinkki! Vedä juustohöylällä leveitä suikaleita, jotka on helppo leikata kapeammiksi veitsellä.)
Paista sitruunamarinoidut lohisuikaleet kuumalla pannulla pikaisesti, ei ”läpikypsäksi”. Siirrä sivuun.
Vähennä lieden lämpöä, lisää pannulle rasvaa sekä suikaloidut kesäkurpitsat. Kypsennä suikaleet pehmeiksi varovasti käännellen. Mausta ripauksella suolaa.
Käännä liesi pois päältä. Lisää paistetut lohisuikaleet kesäkurpitsan joukkoon pannulle ja kääntele sekaan. Mausta ripauksella rouhittua mustapippuria.
Nosta valmista kesäkurpitsa-lohipastaa lautaselle. Lisää päälle kourallinen pikaisesti, suolatussa vedessä kypsennettyjä herneitä sekä avokadokastiketta.
Viimeistele oliiviöljyllä ja tuoreilla mintunlehdillä. Ripottele halutessasi päälle myös hieman raastettua parmesania pastaefektin maksimoimiseksi. Nauti välittömästi!
RAIKAS AVOKADOKASTIKE
1 kypsä avokado
½ sitruunan mehu (tai vähän reilummin sitruunan koosta ja omasta mausta riippuen)
2-3 rkl mietoa oliiviöljyä (tai enemmän, jos notkeampi parempi)
~10-12 keskikokoista mintunlehteä
1 pieni valkosipulinkynsi
~½ tl suolaa
rouhittua mustapippuria
Valmista avokadokastike sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi, paksuhkoksi massaksi.
Maista ja lisää tarvittaessa oman maun mukaan suolaa, sitruunanmehua tai minttua. Peitä ja jätä jääkaappiin maustumaan ja odottamaan ”pastan” valmistumista.
Pari huomiota vielä.
Avokadokastikkeesta kannattaa kokkaus aloittaa ja sen voi sekoittaa valmiin annoksen sekaan, kuten monissa peruspastaresepteissä toimitaan. Maistuu samalta, mutta näyttää päälle annosteltuna kivemmalta. Vähemmän muhjuiselta.
Kesäkurpitsa-lohipasta on parasta välittömästi nautittuna. Ei oikein kestä herkullisena seuraavan päivän lämmitystä, joten kannattaa valmistaa vain kerralla nautittava määrä.
Lohisuikaleet kannattaa toki esipaistaa jo ennalta ja säilyttää jääkaapissa. Avokadokastikekin säilyy aika kivasti ilmatiivissä purkissa, kylmässä. Ja kun kesäkurpitsankin suikaloi kerralla valmiiksi, niin seuraavan päivän uusi annos valmistuu nanosekunnissa.
Klikkaa kuvatekstejä ja poimi myös muut fisuviikkojen helpot reseptit!
Long time, no recipe! Mutta josko nyt vihdoin saisi pukattua ihmisten ilmoille tämän, jo jonkusen viikon luonnoksissa lojuneen kanafajitan sekä tomaattisalsan ohjetta.
Koska long time, no post, niin aloitellaanpa uutisista, joita niitäkin on kertynyt emännän ”laiskotellessa” vino pino.
Paleokeittiön uusimmat uutiset on ulkona!
Uusimmilla uutisilla tarkoitan tietysti viikko sitten ilmestynyttä huhtikuun uutiskirjettä. Jos et ole Paleokeittiön Uutisia saanut tai ehtinyt vielä käydä katsomassa mm. Yrttisen pannufrittatan reseptiä (kuva alla), niin klikkaapa tätä linkkiä.
Ja sitten meillä on vielä PALEOKOKIT!Eli facebookissa toimiva ryhmä kaikille terveemmän ruoan ystäville. Huhtikuun ruokahaasteessa teemana ovat viherpirtelöt. Sinne siis poimimaan vihreitä pirtelövinkkejä tai vinkkaamaan muille omasta suosikkipirtelöstä!
Tässä kai ne tämän hetken tärkeimmät uutiset. Loput löytyvät sieltä uutiskirjeestä.
Kanafajitat syntyivät viikonloppuna sellaisena, kun mieli teki jotain mättöä, mutta järki harasi vastaan. Christina Aguileraa mukaillen ”My mind`s saying let’s go, but my sense is saying no.”. Kuulostaako tällainen raastava sisäinen ristiriita tutulta? Näitä päiviä vaan tulee. Onneksi myös menee. Siitä sitten kompromissia kehittelemään, jotta sekä mieli, että keho saataisiin molemmat tyytyväisiksi.
Perinteiset tortillaan käärityt fajitakset ovat mun mielestä mättöruokaa. Mutta kun tortillat heivaa hiiteen ja korvataan parilla salaatinlehdellä, niin tilanne on jo kokonaan toinen. ”Pienestä kii, se on niin pirun pienestä kii…”. Jotenkin näin veisaa myös Edelmannin Samuli. Heh, kylläpäs mua tänään laulattaa ;)
Tästähän tuli ihan täyttä paleota! No okei, täysrasvaiselle smetanalle annoin periksi. Maissilettuja en fajitakseen kaipaa, mutta jotain mausteisuutta tasapainottavaa maitotuotetta kaipaan kyllä. Jätä pois, jos aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä hiertymiä tai korvaa sopivalla kasvispohjaisella tuotteella.
Kotikeittiössä valmistetut fajitat ovat tuntuneet musta aina jotenkin työläiltä; on niin montaa eri sorttia laitettavana… Mutta kun pistää tuumasta toimeen, niin saa monesti todeta olleensa kuvitelmiensa kanssa aivan väärässä.
Fajitat syntyvät kohtuuhelposti ja nopeasti. Kasvisten pilkkomiseen menee suurin vaiva. Ja aika. Koko prosessi kulkee yksinkertaistettuna jotenkin näin…
Kanat kappaleiksi ja marinoitumaan.
Tomaattisalsa maustumaan.
Paprikat ja sipulit suikaleiksi.
Kanat pannulle ja pois.
Kasvikset pannulle ja kanat sekaan.
Fajitasten kokoaminen ja tuhoaminen.
Helppoa! Jos maustamisen osalta haluaa päästä vähemmällä, niin ei muuta kuin marketista valmista fajita- tai tacomaustetta messiin.
KANAFAJITAT TOMAATTISALSALLA
2-3 annosta
2 kananrintaa (~300 g) pilkottuna
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl juustokuminaa
½ – 1 tl chilijauhetta
½ – 1 tl savupaprikajauhetta
½ – 1 tl suolaa
2 + 2 rkl punaista palmuöljyä (tai muuta marinointiin ja paistamiseen passaavaa rasvaa)
1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
2 rkl limenmehua
2 punasipulia puolirenkaiksi suikaloituna
2-3 eri väristä paprikaa suikaloituna
tomaattisalsaa, avokadoa, salaatinlehtiä ja tuoretta korianteria tarjoiluun (+ smetana tai creme fraiche tmv.)
Pilko broilerin rintafileet. Laita palat litran minigrip -pussiin tai sopivaan astiaan. Lisää öljy, kuivamausteet, rustistetut valkosipulin kynnet sekä limen mehu. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin tomaattisalsa (ohje alla) ja suikaloi punasipulit sekä paprikat.
Lisää pannulle tarvittaessa öljyä. Paista paprikat sekä punasipulit pehmeiksi. Lisää lopuksi pannulle vielä valmiiksi paistetut kanat sen verran, että lämpiävät. Sekoita.
Kokoa fajitakset. Laita pari vahvalehtistä salaatinlehteä alustaksi, esim. Cosmopolitan- ja roomansalaattia. Kuvissa keräsalaatinlehtiä, jotka toimivat, mutta kestävät vähän huonommin sormiruokailua. Lado päälle kana-paprika-sipuliseosta ja tomaatisalsaa. Viimeistele kuutioidulla avokadolla ja tuoreella korianterilla (+ smetana). Syö sormin tai käytä apuvälineitä.
TOMAATTISALSA
3-4 tomaattia
1 pieni tai puolet isommasta sipulista
nippu tuoretta korianteria
1 jalopeno
1 valkosipulinkynsi
1 limen mehu
oliiviöljyä
maustamiseen rouhittua mustapippuria ja suolaa
Kuutioi tomaatit, pieni jalopeno ja silppua sipuli sekä tuore korianteri sopivaan astiaan. Lisää rutistettu valkosipulinkynsi, limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita.
Mausta mustapippurirouheella ja ripauksella suolaa. Sekoita ja jätä peitettynä jääkaappiin maustumaan. Säilyy hyvin jääkaapissa myös päivään seuraavaan.
Terveiset Kongosta! Fyysisesti en ihan Kongoon asti ole matkannut, mutta teinpä tutkimusmatkan trooppisille, päiväntasaajan leveysasteille näin lautaselta käsin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjois-Afrikan keittiötä on jonkin verran tullut tutkittua, mutta nyt tarjoutui oiva tilaisuus sukeltaa syvemmälle Afrikan sydämeen. Ruokamatkailu lautaselta käsin, mikä ihana ja äärettömän helppo sekä edullinen tapa tutustua maailman eri kulttuureihin!
No mutta, kuinka päädyin Keski-Afrikkaan?
Kongoon emännän vei punainen palmuöljy. PALMUÖLJY?! Miten palmuöljy istuu paleoon tai terveelliseen ruokavalioon ylipäätään?! Sitä minäkin hetken ihmettelin, että mitähän hittoa, kun paria palmuöljypulloa emännälle testiin tarjottiin. Lupasin kuitenkin ottaa asiasta selvää ja palata aiheeseen, jos kyseessä jotain omaan maailmaan istuvaa olisi. Tähän saakka kun olen tutkinut etiketit tarkasti ja palauttanut jokseenkin kaikki palmuöljyä sisältävät tuotteet pikaisesti kaupanhyllylle.
Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan. Sanonta piti paikkansa tälläkin kertaa. Punainen palmuöljy osoittautui kaikin puolin mielenkiintoiseksi ja mielekkääksi tuotteeksi, joka on ainakin toistaiseksi syrjäyttänyt muut suosimani paistorasvat; kookosöljyn sekä kirkastetun voin.
Afrikkaan pääsin palmuöljyllä syystä, että siellähän se palmu kasvaa. Kasvaa monessa muussakin paikassa, mutta Länsi- ja Keski-Afrikasta on punainen palmuöljy kotoisin. Siellä se on sademetsissä viihtynyt villinä vuosituhannet.
Villistä palmuöljystä voitanee tänä päivänä vain haaveilla, mutta tämä punainen tuotetaan edelleen tuosta samaisesta alkuperäisestä lajikkeesta (Elaeis Guineensis). Viljely tosin tapahtuu tänä päivänä kattavammin Kaakkois-Aasian, Indonesian ja Malesian mailla, mutta viljellään öljypalmua edelleen myös jonkin verran mm. Nigeriassa sekä ehkä vähän yllättäen Kolumbiassakin.
Ei liene yllätys, että emäntä tykkää aidosta ja alkuperäisestä. Siksi halusin keittää kokoon kastikkeen, jossa punainen palmuöljy pääsisi näyttämään potentiaalinsa muodossa, jossa sitä on perinteisesti käytetty. Samalla tarjoutui myös oiva tilaisuus tutustua tarkemmin kovasti kiehtovaan keski-afrikkalaiseen keittiöön.
Monille varmasti tulee palmuöljystä mieleen korkeasti prosessoitu, länsimaiden tarpeisiin tehotuotettu, ravinneköyhä tuote, jonka viljelymaat tuhoavat arvokkaat sademetsät vauhdittaen ilmastomuutosta ja vieden samalla orangeilta sekä Sumatran tiikereiltä kodit. Niin tuli mullekin sama ajatus mieleen. Tätä maailmassa tapahtuu, joten sitä ei sovi sivuuttaa eikä asialta silmiä sulkea. Ilokseni voin kuitenkin kertoa, että jotkut öljyt tuotetaan mahdollisimman hyvin ihmiset, eläimet sekä luonto huomioiden.
Jos itse tuotteesta puhutaan, niin palmuöljyllä ja palmuöljyllä on eroa. Tätä en itse ollut aiemmin tajunnut vaan hylännyt muitta mutkitta kaiken, jossa sana ”palmuöljy” mainittiin. Vähän sama asia kuin kookosöljyn ja munkkien paistamiseen käytettävän kookosrasvan kohdalla. Mahdollisimman luonnolliset eli vähän ja hellävaraisesti käsitellyt öljyt ovat lähtökohtaisesti aina parempi vaihtoehto kuin voimakkaasti puhdistetut tai muutoin, usein öljyjen luontaisten ominaisuuksien muuttamiseksi prosessoidut ”rasvavalmisteet”.
Punaisen palmuöljyn läpikuultavan punainen väri kertoo omaa tarinaansa. Kyseessä on hienovaraisesti käsitelty, ravinteikas öljy. Itse asiassa punainen palmuöljy on rasvoista ravinnerikkain, ja se säilyy kookosöljyn tavoin rasvahapporakenteeltaan stabiilina korkeissakin lämpötiloissa (savuamispiste 230 astetta).Teknisesti siis aivan loistava paisto- ja grillausöljy!
Mitä ravinteisiin tulee, niin punainen palmuöljy sisältää runsaasti terveysvaikutuksiltaan tunnettuja, mm. solujen hapettumista ehkäiseviä antioksidantteja. Esimerkiksi porkkanasta ja tomaatista tuttuja, rasvaliukoisia A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja(mm. lykopeeni sekä alfa- ja beetakaroteeni),E-vitamiinia(tokotrienolit) sekä ihoa ja aivoja hellivää ubikinonia(koentsyymi Q10). Väristähän sen jo näkee, että kyseessä on vahvasti porkkanaan viittaava tuote. Itse asiassa itselleni öljyn ulkonäöstä tulikin ensimmäisenä mieleen aikanaan aurinkorannoilla ruskettumisen edistämiseen käyttämäni porkkanaöljy.
Mitä punaisen palmuöljyn rasvahappoprofiiliin tulee, niin tyydyttyneiden rasvahappojen osuus on kookosöljyn tavoin kohtalaisen suuri. Palmuöljy muuttuukin nestemmäisestä puolikiinteään muotoon alle 24 asteen lämpötilassa. Tätä ei siis kannata säikähtää. Öljy ei ole pilalla vaan se muuttuu lämpötilan kohotessa jälleen nestemäiseksi. Säilytys huoneenlämmössä.
Punainen palmuöljy on monikäyttöinen ja maultaan mieto. Maku on pikkasen pähkinäinen ja emännän suussa jopa hieman herneeseen vivahtava. Ruoanlaittoon sitä käytetään trooppisen Afrikan lisäksi Kaakkois-Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa (Brasilia). Sopii paistamisen ja grillauksen lisäksi marinadeihin, leivontaan, friteeraukseen sekä salaatinkastikkeeksi. Tai vaikka majoneesiin, jolle antanee kivasti väriä. Itse olen toistaiseksi käyttänyt lähinnä kaikkeen pannulla paistamiseen, mutta testannut myös sekä salaatissa, että marinadissa. Toimii!
Kaiken kaikkeaan erittäin varteenotettava ruokaöljy, jota kannattaa kokeilla. Nyt on helppo aloittaa testaus vaikka tästä kongolaisesta, maapähkinävoilla maustetusta ja äärettömän herkullisesta kanapadasta, jossa punaisella palmuöljyllä on taustatietojeni mukaan keskeinen rooli. Itse asiassa niin keskeinen, että jos homman olisi aivan autenttisesti tehnyt ja perinteitä orjallisesti noudattanut, niin palmuöljynkin olisi ehdottomasti pitänyt olla afrikkalaista. Noh, malesialaisella mentiin ja hyvää oli. Tosin tuttuun tapaan vähän muutenkin perinteitä viilasin paremmin suomalaiseen kotikeittiöön istuvaksi.
Palmuöljyssä marinoitu, pannulla paistettu ja pehmeäksi haudutettu, maapähkinäinen kanapata osoittautui erittäin hyväksi ensiretkeksi Keski-Afrikkaan. Jessus, mitä herkkua! Vaikka taas alkuun hieman maapähkinävoita kanakastikkeessa epäilin… Kunnes muistin satay -kastikkeen kera tarjoiltava kanavartaat.
Muamba Nsusu on Kongon jokialueelta kotoisin oleva perinteikäs pata, muhennos tai kastike. Oma paksuhko kastike taisi olla sekoitus näitä kaikkia. Afrikassa ei ole niin nokonuukaa, joten lihaksi kelpaa melkein mikä tahansa. Kana oli helppo ja nopeasti kypsyvä vaihtoehto krokotiilille tai puhvelille. Mutta myös nauta, lammas, vuohi ja riistaliha eli käytännössä kaikki käy. Jopa kala.
Kasviksiakin on kastikkeessa kivasti. Vai miltä kuulostaa sipuli, porkkana, tomaatti ja tuore pinaatti? Mausteeksi vielä vähän paprikaa, sitruunaa, juustokuminaa sekä terveysmausteena kunnioitettua kurkumaa.
Ja sitten se maapähkinävoi, jonka täydellistä palkokasvittomuutta noudattavat voinevat korvata jollain muulla pähkinävoilla. Tosin maapähkinän maku on aika omaleimainen, mutta itse voisin ajatella kokeilevani korvikkeena esim. cashew -voita.
Valmistus on helppoa ja kanan kanssa kohtalaisen nopeaa. Oman aikansa ottaa ”padan” haudutus sekä lihan marinointi, mutta senkin voi tehdä jo etukäteen. Hätätilassa puolisen tuntiakin riittää.
Maku oli mun mielestä juuri sitä, mitä kuvittelen afrikkalaisen ruoan olevan. Alkuun sitruunan ja tomaatin ansiosta jopa hieman hapokas, joka kuitenkin taittui kastikkeen ”kypsyessä”. Makeutta maapähkinästä ja kivasti lempeää tulisuutta chilistä sekä jalopenosta. Tulisuutta voi lisäillä tuuppamalla sekaan vähän isommin chiliä tai lisäämällä lopuksi cayennepippuria. Mutta musta tämä oli juuri sopiva; ei liikaa liekehtimistä.
Lopputuloksena maukas ja ruokaisa kastike, jossa on oikeastaan kaikki; kiva kirjo kasviksia, sopivasti proteiinia ja ravinteikasta rasvaa. Paristakin eri lähteestä. Sekä aivan mahtava VÄRI! Tarjoillaan Afrikassa perinteisesti fufun kera, mutta minä menin nyt basmatiriisillä. Myös jamssi ja kettobanaani ovat Muamba Nsusun kotiseuduilla tavallisia lisukkeita, mutta eipä ole ihan ihmeellistä, että muhennosta nautitaan ihan vaan sellaisenaan vailla minkäänlaisia kylkiäisiä.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
