Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Kategoria: Maidoton

  • Paahteinen maa-artisokkakeitto ja paistetut herkkusienet (Gluteeniton, Vegaaninen)

    Paahteinen maa-artisokkakeitto ja paistetut herkkusienet (Gluteeniton, Vegaaninen)

    Long time, no resepti! Ovat muut jutut pitäneet emännän sen verran puuhassa, että vaikka syönyt olen, niin en ole kerinnyt tuuppaamaan reseptejä eetteriin.

    Hyytävän kylmässä Tallinnassakin tuli taas pari päivää vietettyä. Herkullisen ruoan parissa tietenkin. Vinkkejä eteläisen naapurin ravintolamuailmaan on tulossa, mutta esimakua voi käydä jo ottamassa romanttista kynttilänvaloa ja takkatulta sekä viehättävän keskiaikaista tunnelmaa ja hienostunutta ruokaa omintakeisella ajatuksella tarjoavasta ravintola Stenhusista.

    Mutta nyt olisi mulla myös uutta reseptiä viimeisiin talviviikkoihin tarjolla! Sosesopalla mennään taas. Ja ylläri, ylläri… SIENILLÄ!

    Pari asiaa vielä ennen sosesoppaan syventymistä.

    Paleokeittiön Uutiset ilmestyivät viime viikolla. Mukana myös eksoottisen, ananastakin sisältävän Karibialaisen kanakeiton reseptiä. Jos kuluvan kuun uutiskirje resepteineen meni sulta ohitse, niin pääset lukaisemaan sen klikkaamalla tätä linkkiä.

    Entä oletko jo käynyt tutustumassa PALEOKOKKEIHIN?!

    Paleokokit on Paleokeittiön kyljessä toimiva facebook -ryhmä, jossa jokainen ruoasta innostunut voi käydä kyselemässä vinkkejä, keskustelemassa ruoanlaitosta, resepteistä ja ruokavaliosta sekä kertomassa omia sanallisia tai kuvallisia ruokakuulumisia. Parasta aikaa ryhmässä on aiheena jotenkin hirveän sopivasti…. MAA-ARTISOKKA!

    Tämä samettinen soppa oli emännän lautasella itse asiassa jo parisen viikkoa sitten. Lidlistä tarttui mukaan tarjouksessa ollut rasia luomumaa-artisokkaa, ja jotain helppoa ja hyväähän siitä oli tekaistava. Maa-artisokkakeittoa on tullut aiemmin syötyä lähinnä ravintoloiden listoilta, joten nyt oli korkea aika tarttua itse samaisen sopan laittoon.

    Maa-artisokkaa tulee käytettyä aivan liian harvoin. Tykkään mukulasta kyllä. On kivan ruokaisaa ja tuo sopivasti vaihtelua tavallisemmin perunan korvikkeina käyttämiini bataattiin ja kurpitsaan. Maku on makeahko ja maanläheinen. Sana ”juureva” kuvaa mielestäni maa-artisokkaa ehkä parhaiten. Siinä missä punajuurtakin.

    Sosekeitossa maa-artisokka tuntuu olevan yksinään hieman liikaa. Ellei mukaan lurauta oikein olan takaa keittoa laimentavaa voita, kermaa ja ties mitä muuta.

    Tavallisimmin keiton intensiivisyyttä hillitsemään käytettänee perunaa, mutta minä menin tällä kertaa aivan yhtä mainiosti mukulan kaveriksi sopivalla palsternakalla. Jota olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin. Fifty-fifty olisi ollut hyvä.

    Edelleen oli soppa aika intensiivistä. Erityisesti kasvikset näin uunissa paahdettuna. Pienemmälläkin lautasella pärjäsi varsin hyvin. Etenkin kun paistoin keiton joukkoon pureskeltavaksi maa-artisokan kanssa vähintäänkin yhtä ”juurevia” sieniä.

    Mutta emännän sienikammo lienee näiden herkullisten herkkusienten myötä vihdoin selätetty! Parisen vuotta siinä kai meni ennen kuin päädyin tilanteeseen, jossa paistetut sienet olivat suoraan pannusta miltei loppuun naposteltu ennen kuin olivat keittoa nähneetkään.

    Metsäsieniä yritin metsästää, mutta lähikaupan valikoimassa ei ollut tarjolla herkkusientä kummempaa. Niillä siis mentiin ja oltiin hyvinkin tyytyväisiä. Vatsa tuli täyteen ja makuhermotkin hymyilivät leveästi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kahden aineksen chili-suklaamousse (vegaani) – Yllättävän helppo herkku!

    Kahden aineksen chili-suklaamousse (vegaani) – Yllättävän helppo herkku!

    Kokeileva emäntä Paleokeittiöstä tässä terve! Jo pidempään emännän matkaa seuranneet tietävät, mistä minä innostun. Ja mistä en.

    Innostun kaikesta vähän kummallisesta. Musta on kiva testailla hassuja juttuja ja oudolta tuntuvia raaka-aineyhdistelmiä. Ja paleoida. (On muuten sana, jota sydämeni pohjasta inhoan, mutta käytän sitä silti). Eli tehdä tavisruoasta edes hippasen terveellisempää korvaamalla tavanomaisia aineksia jollain… noh, terveellisemmällä.

    Aina ei mene niinkuin Strömsössä, mutta olen oppinut ottamaan ilon irti myös vähemmän täydellisestä. Pääasia, että maistuu! Vaikka muuten homma ei menisikään aivan oppikirjojen mukaan.

    Se, mistä en innostu ollenkaan on ruoan tuhlaaminen. Pyrin siis käyttämään kaiken ns. tappiin asti. Nahjuuntuneet vihannekset ja hedelmät eivät ehkä enää maistu sellaisenaan, mutta kelpaavat hyvin pirtelöihin ja mehuihin. Haastavampaa on sen sijaan keksiä käyttöä aineksille, joille ei oikeastaan olisi mitään käyttöä. Joskus sekin onnistuu. Niinkuin nyt.

    Täydensin pakkaspäivien biryania eli intialaista riisipataa kokeilumielellä ja ehkä vähän yllättäenkin purkillisella kikherneitä. Kikherneet on säilötty jonkinlaiseen liemeen, joka ei pataan päätynyt. Olin jo valuttamassa nestettä viemäristä alas, kun muistin taannoin törmänneeni reseptiin, jossa tätäkin ylijäämälientä voitaisiin hyödyntää.

    Emännän muisti ei ole enää entisensä, mutta onneksi netti muistaa kaiken ja googleen voi aina luottaa. Niin tälläkin kertaa. Pikainen googletus kertoi, että kikherneiden lientä kutsutaan aquafabaksi ja siitä tulee marenkia. Kun tarpeeksi vatkaa. Ja laittaa sekaan sokeria.

    Sokeri ja vehnäjauhot ovat niitä raaka-aineita, joista vähiten innostun. Ja joita eniten välttelen. Sokeri oli siis poissa pelistä, mutta aquafaba edelleen jääkaapissa. Onneksi löytyi toinenkin vaihtoehto, joka ei ”valkoista vaaraa” kaivannut. Nimittäin suklaamousse! Ja vieläpä äärettömän helppo sellainen! Tähän perusmousseen kun ei tarvita kuin kahta raaka-ainetta; aquafabaa ja suklaata.

    No niin, nyt siellä joku taas tuhahtelee, että suklaassa on sokeria (ja kikherneet ei oo paleoo ;)). Onhan sitä, mutta jos huolella suklaansa valitsee, niin aika vähällä sokrulla pääsee. Ja ei, se 70% ei kerro vielä mitään. Joten kakkulat nokalle, kertoo keski-ikäinen, ja ainesosaluetteloa tavaamaan.

    Noh, suklaamousse on suklaamoussea, vaikka voissa paistais. Tai ei ehkä ihan. Mutta jotain pientä kivaa twistiä kaipasin. Joten jätin herneliemen yön yli jääkaappiin päivää seuraavaa ja marketin aukeamista odottamaan.

    Siinähän se ajatus yön aikana kirkastui ja marketista tarttui mukaan palko punaista chiliä sekä rasia mustaa vattua, joita karhunvatukoiksikin kutsutaan. Punaista vadelmaa olisi löytynyt pakastimesta, mutta mustat näyttävät kuvissa kivemmilta. Ja kyllä, toisinaan valitsen raaka-aineita myös sen mukaan, miltä ne linssi läpi katsottuna näyttävät.

    Tarvittiin niitä vatukoita tällä kertaa tosin muuhunkin. Nimittäin viikonlopun brunssille. Joka ei ole paleota nähnytkään, mutta josta satunnaiset polulta poikkeavat voivat lukea lisää ja poimia ihan hemmetin herkullisia reseptejä lähiaikoina tuolta enJOYn puolelta. Brunssitarjottavista maailman paras sipulipiirakka sieltä jo löytyykin ja muita tippuu sitä mukaan kun kerkiää valmiiksi laittaa. Sipulipiiras tosin ei ole emännän käsialaa, mutta sain sentään kunnian syödä sitä. Herrrrrkkua!

    Mutta takaisin mousseen. Sujuiko hommat Strömssöön tapaan? Kyllä ja ei. Homma sujui kyllä, mutta lopputulos ei ollut NIIN hyvä, kun olin kaiken lukemani hehkutuksen perusteella kuvitellut.

    Suklaa suli nätisti ja chili antoi mousseen mukavasti potkua. Aquafabakin vaahtoutui täydellisyyttä hipovaksi, mutta sitten joku meni pieleen. Mikä? Kertoisin, jos tietäisin. Tai ehkä mikään ei mennyt pieleen vaan vika oli vaan omissa odotuksissa.

    Moussea tuli kyllä ja maultaan oikein mainiota sellaista, mutta koostumus ei ollut ihan kohillaan. Kuohkea vaahto antoi ymmärtää enemmän kuin ymmärsi antaa. Kun siinä varovasti spatuloin vaahtoa suklaan sekaan, niin tajusin jo hyvin pian, että ei tästä ihan niin ilmavaa tule kuin odotin. Kasaan sen varmasti pitikin mennä, mutta että noin rutkasti… ehkä ei.

    Veikkaan, että yhdistämisvaiheessa tapahtui sellainen jokaisen kotikokin pieni painajainen kuin leikkaaminen / juoksettuminen. Siitäkin huolimatta, että olin lukenut varoitukset huolellisesti ja ”jäähdyttelin” molemmat pääraaka-aineet huoneenlämpöisiksi. Hyvin kuitenkin maistui vähän lässähtänyt ja rakeinen mousse. Sillä chili oli äärettömän hyvä idea!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Mausteinen intialainen riisipata kikherneillä – Lämmin talven lohtu

    Mausteinen intialainen riisipata kikherneillä – Lämmin talven lohtu

    Pakkanen paukkuu ja keho kaipaa polttoainetta! Tai en ole ihan varma, kumpi sitä enemmän kaipaa, keho vai mieli. Todennäköisesti molemmat. Yhtä paljon.

    Kun tuossa tuli kuukauden päivät eleltyä erilaisilla sosesopilla, niin alkoi mieli halajamaan vaihteeksi jo jotain muuta. Aasialaisella kaalilaatikolla aloittelin totuttelun kiinteämpään ruokaan. Siitä oli jotenkin loogista jatkaa edelleen mausteisella linjalla ja yhä vaan tuhdimpaan suuntaan. Tulin Thaikkulasta hippasen tänne päin ja päädyin Intian riisipelloille.

    Riisi on ajankohtaan nähden mitä mainioin valinta. Riisiruoka on mulle jonkinlaista lohturuokaa. Tai oikeammin mukavuusruokaa. Lohturuoka on vähän pöljä sana, mutta ei mukavuusruokakaan paljoa paremmalta kuulosta. Comfort foodin suomenkielistä illmaisua tässä koitan hakea. Lohturuoasta puhuttaessa kun itselleni tuppaa mieleen tulemaan sellainen kuva, että täällä sitä kynttilänvalossa itkeä tihrustetaan ja lapataan samalla Ben & Jerrysiä oikein isolla lusikalla suoraan purkista suuhun.

    Keho ei riisistä edelleenkään isommissa määrissä tykkää, mutta sydän kyllä rakastaa. Kaikenlaisia risottoja. Kai se on tämä intialainen riisipatakin jonkinlaista mukavan mausteista risottoa. Vaikka valmistustapa on hieman eri. Risottoa näpsäkämpi.

    Mausteisen riisin sekaan päätyi tällä kertaa toinen harvemmin Paleokeittiössä vieraillut raaka-aine, kikherneet. Vain kerran aiemmin olen kikherneet kaatanut kasviskeiton sekaan. Niistäkin tykkään kyllä, mutta palkokasveja välttelen edelleen, vaikka kirein paleopipo on jo aikaa sitten korvattu isommalla ja löysemmällä. Sellaisella, joka päähän tipautettaessa valahtaa sopivasti silmille.

    Riisi ja kikherneet saivat kunnon maustepläjäyksen ohella kaveriksi hieman paprikaa, rusinoita sekä paahdettuja cashewpähkinöitä. Kahdesta viimeksi mainitusta ei kannata tinkiä, vaikka ne ehkä ”ylimääräisiltä” tuntuisivatkin. Beauty lies in details, ja niissä piilee myös kokonaisuuden kannalta ratkaiseva rakenne sekä maku.

    Kasviksia sen sijaan voi tuupata sekaan mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Kasviksia voi myös täydentää lihalla tai kanalla. Minä menin kikherneillä ja täytyy myöntää, että hieman harmitti kun en hernepurkin sijaan tarttunut kanantisseihin. Vaikka riisipata oli kaikin puolin maukasta, niin jotenkin olisin sinne tasaisen ”muhjun” sekaan kaivannut jotain muuta makua ja lihaisaa pureskeltavaa. Onneksi aina on ensi kerta. Ja silloin emäntä jälleen hippasen viisaampana käy kauhan kanssa tämän padan kimppuun.

    Oletko jo kokeillut näitä muita Paleokeittiön suosittuja intialaisia ruokia?

    Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – Pehmeä uuniruoka itämaisilla mausteilla

    Aasialainen kaalilaatikko – risteytys suomalaista perinneruokaa ja aasialaista wokkia, jossa perinteiset kulinaristiset säännöt heitetään romukoppaan. Tämä resepti syntyi sattumalta, kun wokkipannun sijaan mielihalut johdattivatkin uunivuokaan. Lopputuloksena oli lohdullisen pehmeä ja sopivan tulinen kaalilaatikko, joka saa makunsa aasialaisista mausteista ja valmistustavasta.

    Tällä reseptillä olen varmasti rikkonut kaikkia mahdollisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kulinaristisia sääntöjä, mutta who cares! Niin kauan kun lautasella on omaan mieleen aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ei tässä mitään Michelin -tähtiä olla tavoittelemassa vaan kokkaamassa ihan tavallista, maistuvaa ja terveellistä arkiruokaa.

    En varsinaisesti lähtenyt aasialaista kaalilaatikkoa kokkailemaan, mutta siinä nyt vaan kävi näin. Vähän vaivihkaa ja vahingossa. Wokkipannua aloittelin ja kaalilaatikkoon päädyin.

    Kävi nimittäin niin, että siinä kaalinpäätä veitsellä pieneksi pistäessä alkoi pehmeäksi haudutettu kaali houkuttamaan rapsakkaa wokkia enemmän. Ei muuta kuin mielihaluja toteuttamaan ja ainekset ”wokkipannun” kautta uunivuokaan. Ei oikein ollut hajua, jotta mitä pitäisi tehdä tai mitä siitä tulisi. Vaiston varassa vaan eteenpäin.

    Lopussa kiitos seisoi. Tai lautasella odotti. Lohdullisen pehmeäksi hautuneena ja juuri sopivasti ”liekeissä”. On tässä viime aikoina nimittäin tullut hippasen liioiteltua tuon tulisuuden kanssa.

    Periaatteessa kyseessä on siis aivan tavallinen uunissa kypsennetty kaalilaatikko. Paitsi ettei ihan.

    Aasialaiset maut erottavat laatikon luonnollisesti siitä supisuomalaisesta, mutta poikkeamaa löytyy myös valmistustavasta sekä riisin, ja sen myötä myös nesteen puuttumisesta. Sopii siis vähän tiukemmallakin pipolla viljatonta linjaa noudattavalle.

    Porkkanaa toiset kaalilaatikkoon laittavat, mutta paprika, inkivääri ja valkosipuli lienevät jo eksoottisempaa kamaa. Samoin kuin viimeistelyyn käyttämäni, aika perinteinen aasialainen maustekastike kera chilin, kalakastikkeen ja limetin. Mehevyyden takaamiseksi lurautin sekaan myös hieman kookosmaitoa.

    Valmistus ei ole sen vaikeampaa kuin wokkaaminen yleensäkään, mutta aikaa vierähtää pikaista wokkausta enemmän kaalin muhiessa vähintään tunnin verran uunissa. Sen aikaa kannattaa kuitenkin odotella, jos perinteisen kaalilaatikon pehmeydestä tykkää.

    Ainoa harmitus tämän spontaanin kokeilun yhteydessä oli ainesten vähyys. Olisi samalla voinut isommankin satsin uuniin lykätä, mutta alunperin wokkaukseen varaamani ainekset eivät tämän isompaan laatikkoon venyneet.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Subscribe to get access to the rest of this post and other subscriber-only content.

  • Keltainen kasvissosekeitto kanalla – Puhdistava ja ravitseva detox-keitto

    Keltainen kasvissosekeitto kanalla – Puhdistava ja ravitseva detox-keitto

    Tuli tuossa ”Paleopuhdistajan selviytymissetin” yhteydessä mainittua Detoxkeitto, jonka ohjetta lupasin ehkä linjoille laittaa. Joten laitetaan se nyt sitten samantien!

    Resepti sinänsä on melkein yhtä vanha kuin emäntä, mutta on aiemmin julkaistu vain valmennuksien yhteydessä. On siis jo aikakin näin hyvän sopan nähdä päivänkajo. Tämä on nimittäin se ensimmäinen resepti, jonka kaivan esiin kun keho ja ruokavalio kaipaavat pientä puhdistusta.

    Vaikka reseptin ydin on ”se vanha tuttu juttu”, niin hieman se on vuosien varrella jalostunut. Tällä kertaa eräs muutoksista oli paistoöljyn vaihtuminen kookosöljystä uuteen lemppariin, ravinteikkaaseen ja ehkä vielä vähän vähemmän tunnettuun punaiseen palmuöljyyn. Me likes! Kuumuutta hyvin sietävänä on aivan mainio paistoöljy. Antaa kivasti ruokiin myös vähän väriä eikä mieto makukaan ole yhtään hullumpi.

    Kasvisten lisäksi keittelin valmiin keiton sekaan proteiinilähteeksi ja vatsantäyttäjäksi kanankoipia. Sain siinä samalla homemade kanaliemet pakastimeen ja kertaan seuraavaan.

    Käytännössä Detoxkeitto ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin kasviksista kasaan keitetty sosekeitto, jossa on mukana kaikenlaista sipulia, vähäkalorista kaalia, painonpudottajalle hyödylliseksi todettua varsiselleriä sekä antioksidanttipommi porkkanaa. Näitä peruskasviksia on sitten täydennetty terveyttä tukeville mausteilla – kurkumalla, tuoreella inkiväärillä, valkosipulilla ja sitruunalla.

    Jo aiemmin mainitsemaani kanalientäkään ei sovi ikääntyvän emännän unohtaa. Kasvisruokailijat voivat hyvin korvata kanaliemen vedellä tai kasvisliemellä, mutta minä yritän pitää lihaliemien avulla hurjaa vauhtia veltostuvan ihon edes jollain tapaa kurissa (gelatiini → kollageeni).

    Auttaako? En tiedä. Pelaan varman päälle ;) Suolisto ja niveletkin kuulemma tykkäävät. Lue tarvittaessa lisää ja poimi Kotitekoisen kanaliemen ohje linkin takaa. Tai muista mukaan ainakin viinietikka!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Päivä pikaisesti ja pirteästi käyntiin kahvipirtelöllä

    Päivä pikaisesti ja pirteästi käyntiin kahvipirtelöllä

    Väitetään, että suomalaiset juovat eniten kahvia maailmassa, ja sanotaan, että kahvi on näin ollen suomalaisten kansallisjuoma. Pitänee paikkansa. Tai ainakin kahvilla on hyvin merkittävä rooli suomalaisessa kulttuurissa. Sen näkee, kuulee ja haistaa, kun kulkee aistit avoinna Suomen turuilla ja toreilla.

    Jännä sinänsä, että näinkin eksoottinen juoma on lunastanut paikkansa suomalaisten sydämissä. Kahvihan ei meillä kasva vaan sitä roudataan kilotolkulla maailman ääristä asti. Kahvia on ”Suomessa” kielletty, säännöstelty ja sallittu useampaan kertaan. Se kertonee kahvin arvosta. Aikanaan.

    Onneksi enää ei tarvitse tyytyä sikuriin tai rukiinjyvistä jauhettuun korvikkeeseen vaan kahvia on vapaasti saatavilla. Joka paikassa. Ja paljon. Kahvilaatujen kirjo on suorastaan räjähtänyt marketin hyllyille. Vaikka kahviharrastajien määrä ja kahvitietämys on lisääntynyt, niin väitän, että suurin osa suomalaisista juo kehnoa kahvia. Sitä tuttua ja turvallista Juhlavaa Mokkaa tai paremmissa tilaisuuksissa kuppiin pistetään peräti Pressaa. Koska paremmasta ei ole tietoa. Tai kokemusta.

    Ei, en arvostele ketään kahvivalinnoistaan. Mulla ei ole siihen varaa. Ensinnäkin olen oppinut juomaan kahvia vasta hyvin myöhäisellä iällä, joskus viitisentoista vuotta sitten. Sitä ennen kumosin pakkokuppeja. Jos teetä ei ollut tarjolla. Tämäkin kertonee jotain suomalaisesta kahvikulttuurista; pakko oli ainakin yksi kupillinen pitkin hampain kumota, jotta ei olisi ollut porukassa kummajainen.

    Opin juomaan kahvia, mutta oikeastaan vasta vuosi sitten ymmärsin, mitä oikeasti hyvä kahvi on. Se tapahtui ulkomailla, kahvifestareilla, jossa oli mahdollisuus maistella vähän laajemmin montaa eri sorttia. Eikä rakkaus yhdestä mukillisesta syttynyt. Makuhermoja piti vähän totutella ennen kuin aivot ymmärsivät, että NYT on laatukahvia tarjolla.

    Valitettavasti mun lempparikahvia ei Suomesta saa. Sitä täytyy lähteä maan rajojen ulkopuolelta hakemaan. Netistä ehkä saa, mutta jo valmiiksi hinnakkaalle nautintoaineelle tulee ulkomaiden postimaksujen myötä sen verran hintaa, että en ole edes vaivautunut etsimään.

    Mutta onneksi meillä on KahviKaveri! Sieltä saa montaa eri sorttia laadukasta kahvia suoraan kotiovelle. Ja ilman toimitusmaksuja, kun tilaa vähän isomman satsin kerralla.

    Jos Helsingin seudulla asuu ja liikkuu, niin KahviKaverin valikoimaan voi käydä tutustumassa myös Töölön kivijalkamyymälässä. Sieltä saa paketit mukaansa pienemmissäkin erissä ilman lisäkuluja.

    Oletko aiemmin kuullut KahviKaverista? Minä en ollut ennen kuin meiliin tupsahti kysely, josko haluaisin heidän kahvejaan maistaa. No hitto miks ei! Tottakai halusin. Josko laiskan ja kärsimättömän emännän murukahville löytyisi maistuvampaa vaihtoehtoa. Eli joo, pikakahvin vakiokäyttäjänä mulla ei todellakaan ole varaa arvostella muiden kahvimakua.

    Postilaatikosta tipahti kokonaisten papujen muodossa paria eri sorttia, joista olen tässä kuukauden päivät vuoronperään aamukahvini keitellyt. Molemmat parempaa ja tuoreempaa kuin pikakahvi. Täytyy myöntää, että koukkuun jäin ja pistin pikakahvit pellolle.

    Suosikiksi näistä kahdesta kahvipaketista nousi 80% arabicaa ja 20% robustaa sisältävä tummapaahtoinen, mutta pehmeä ”Caprissimo Belgique” punaisessa pussissa. Siinä vaan oli mun makuun enemmän syvyyttä ja aromia kuin ”Caprissimo Fragrantessa”. Kelpo kahvi arkeen sekin.

    Toisaalta voisin kuvitella, että moni suomalainen valitsisi päinvastoin. Itse pidän intensiivisistä mauista. Oli kyseessä sitten kahvi, viini tai maukas ruoka. Huomaa myös, että KahviKaverin valikoimista löytyy vaihtoehto myös meille luomua suosiville.

    Jottei ihan vaan löpinäksi tämä postaus menisi, niin on mulla teille jotain pelkkiä sanoja hyödyllisempääkin. Olen nimittäin kehittänyt ”emännän uuden elämän” myötä uuden aamurutiinin.

    Olen huono aamupalan pupeltaja ja pärjään mainiosti ilman kiinteämpää ruokaa iltapäivään. Ilman aamukahvia en pärjää. Nyt olen kuitenkin ryhdistäytynyt aamupalan osalta.

    Edelleen haluan kahvini aamulla nopeasti ja aamupalani mahdollisimman helposti nautittavassa ja herkullisessa muodossa, joten kehittelin kaikenkattavan kahvipirtelön. Tämä on vähän niinkuin aamupala ja aamukahvi samassa lasissa. On hieman energiaa antavaa hiilaria, rakentavaa proteiinia, nälkää pitävää rasvaa ja piristävää kahvia helposti imaistavassa muodossa. Ja maistuu tietysti aivan älyttömän hyvältä! Niin hyvältä, että muutamana päivänä on pitänyt vielä toinen satsi surauttaa iltapäivän välipalaksi.

    KAIKENKATTAVA KAHVIPIRTELÖ

    1 annos

    • 2 dl kylmää tai lämmintä kahvia
    • 1 pieni banaani (~100 g, jäädytetty)
    • ½ dl kookoskermaa/-maitoa (tai muuta maitovalmistetta)
    • (reilu) 1 rkl manteli- tai maapähkinävoita
    • ~20 g proteiinijauhetta (heraproteiinia olen käyttänyt, mutta valitse mieluisa)
    • hieman vaniljajauhetta
    • ripaus ruokasoodaa tai suolaa
    1. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi juomaksi.
    2. Tarjoile heti.

    Olen pyöräyttänyt kahvipirtelöä kylmänä ja lämpöisenä. Molemmat toimii. Kylmään olen käyttänyt pakastettuja banaaninpaloja ja kylmää kahvia. Lienee aika mahtava kesäjuoma, mutta jotenkin näin talvella lämpimämpi miellyttää mieltä enemmän.

    Jos tiedossa on oikein kiireinen aamu, niin kahvi kannattaa keittää jo illalla valmiiksi ja pistää suljettuun lasipulloon jääkaappiin. Loppuhan hoituukin vain muutamassa minuutissa ja tarvittaessa juoman voi myös napata mukaan matkalla nautittavaksi.

    Lopuksi mulla on vielä ilouutisia sulle, hyvä kahvikaveri! Sulla on nimittäin mahdollisuus päästä ihan kotikeittiössä maistamaan, kuinka maukkaita KahviKaverin kahvit ovat ja valitsemaan oma suosikkisi neljästä eri ”Tasting Boxin” kahvilaadusta. Sokkona. Aika hauska ajatus vaikka kaveri- tai työporukan kokoontumiseen.

    Eli arvontaa pukkaa! Ei tuo maistelulaatikko kuitenkaan ihan ilmaiseksi lähde vaan haluan sinulta ensin jotain. Toivon, että jaat kanssani oman kahvihetkesi – sen arkisen, aamuisen, erityisen jne… Joko kuva- tai tekstimuodossa. Tämän artikkelin kommenttiosiossa, facebook -postauksessa tai instagramissa. Ohjeet selkeämmin seuraavassa…

    EDIT 22.1.2018: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT ja voittaja löytynyt tällä kertaa facebookin puolelta! Makoisia kahvihetkiä sinulle Laura R.! Kiitos kaikille kahvihetkensä Paleokeittiön kanavissa jakaneille!

    KAHVIKAVERIN ”TASTING BOX” -ARVONTAKILPAILU

    • jaa kuva tai kuvaile omin sanoin oma kahvihetkesi
    • kaikkien kahvihetkensä jakaneiden kesken arvotaan 1 KahviKaverin neljää eri kahvia sisältävä maistelulaatikko
    • arvonta suoritetaan maanantaina 22.1.2018 klo 12 (jos voittajaa ei tavoiteta vuorokauden kuluessa arvonnasta, niin arvon uuden voittajan)
    • arvonnan materiaalia voidaan jakaa Paleokeittiön ja/tai enJOYn kanavissa kera krediittien (alkuperäislähde mainittu)

    Kuva: kahvikaveri.fi

    Laittakaas paljon ihania kahvihetkiä tulemaan! Katso tarvittaessa inspiraatiota vaikka täältä.

    Paljastan myös sen verran, että jos oikein kovasti KahviKaverin maistelulaatikkoa itselleen haluaa, niin kannattaa pistää seurantaan enJOYn facebook tai instagram. Sillä arvontaa pukkaa sinnekin ihan lähiaikoina ;)

    Yhteistyössä KahviKaveri. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Jääkaapin jämistä jauheliha-kasvispannu – Nopea, helppo ja ruokahävikin nujertaja!

    Jääkaapin jämistä jauheliha-kasvispannu – Nopea, helppo ja ruokahävikin nujertaja!

    Vuoden pisimmästä juhlakaudesta on selvitty ehjin nahoin. Nyt on aika aloittaa kaiken hössötyksen jälkeen jälleen se tuiki tavallinen arki. Mikäs sen parempi tapa astua arkeen kuin siivota vanhat uuden alta pois. Niinhän meillä monella tapana on vähän jokaisella elämänalueella näin uuden vuoden kunniaksi. Vanhat pois ja uutta tilalle!

    Niin meillä Paleokeittiössäkin. Aloitin arjen nimittäin siivoamalla jämät pois jääkaapista. Tosin tämä ei ole pelkkä vuodenvaihteeseen liittyvä rituaali vaan epäsäännöllisen säännöllisesti tapahtuva toiminto. Koska totuus on, että jääkaappiin kaikenlaista jämää vähitellen kertyy ja siitä on hyvä päästä eroon.

    Vaihtoehtoja on parikin. Pistää pilaantuneet raaka-aineet roskiin tai kehittää niistä jotain syömäkelpoista. Suosin jälkimmäistä. Koska inhoan ruoan tuhlaamista. Yleensä jämistä saa kaiken lisäksi ihan kelpo ruokaa, vieläpä kohtuu helposti. Tästä tänään.

    Koska jokaisella varmasti vanhenee jääkaapissa omanlaisensa jämät, niin ajattelinpa avata hieman omaa ajatuksenkulkua siitä, kuinka jämistä syntyy äärettömän helposti maukasta ja terveellistä ruokaa.

    Mulla, kuten varmasti monella muullakin ”terveysruokaintoilijalla”, jääkaapissa ensin vanhenevat jäljelle jääneet kasvikset. Kun vihanneslaatikko alkaa pursuta puoliksi käytettyjä kaalinpäitä niin kaivan sieltä kaiken esiin ja erottelen vielä oikeasti käyttökelpoiset kasvikset tiensä päähän tulleista.

    Tällä kertaa löydös oli kivan kattava. Oli pari porkkanaa, puoli rasiaa pinaattia ja pikkutomaatteja, persiljapuskan sekä sydänsalaatin jämät, nahistunut jalopeno ja useampi, vielä täysin toimintakykyinen sipuli. Näitä kaikkia oli hyödynnetty jossain jollain tapaa jo aiemmin, joten nyt vaan vihanneslaatikko kerralla tyhjäksi ja kaikki jäljelle jääneet hyötykäyttöön!

    Kasvikset ovat sillä tapaa aika mukavia, että ne harvoin riitelevät keskenään. Ainakaan kovin kovasti. Lopputulemana ei välttämättä ole täydellisen tasapainoisesti makunystyröitä hivelevä gourmet -kokemus, mutta aivan mainiota arkiruokaa syntyy kyllä. Eli rohkeasti vaan nakkelemaan niitä jämiä yhteen pannuun! Vaikka alkuun tuntuu, ettei sekalaisesta seurakunnasta voi syntyä mitään hyvää, niin valmis ruoka saattaa yllättää. Iloisesti.

    Kun kasvikset on kartoitettu, niin on aika miettiä mukaan jotain proteiinipitoista. Käytännössä lähinnä jotain lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa tai äyriäisiä.

    Mulla on kananmunia aina käsillä ja pakastimessa myös muutamaa sorttia lihaa; riistaa sekä isommassa erässä ostettua naudan niittylihaa. Riistat säästän mieluusti vähän tasokkaampaan kokkailuun, joten naudan jauhelihapaketti oli, ja yleensä on, helppo valinta.

    Siinä alkaa jo perusraaka-aineet olla kasassa, joten ei muuta kuin hommiin eli kasvisten kuorimiseen ja pilkkomiseen, ja sen jälkeen paistopuuhiin.

    Kun kaikki kasvikset on valmisteltu, niin mietin vielä vähän, että missähän järjestyksessä näitä kannattaisi pannuun pistää. Sipulin kuullottamisesta on aina hyvä aloittaa. Tällä kertaa aloitin myös kauemmin kypsyvästä porkkanasta. Joskus jotain menee pannuun ennemmin tai myöhemmin, eikä asiasta kannata sen suurempaa murhetta kantaa. Mutta kovat juurekset on hyvä laittaa pannulle aika aikaisessa vaiheessa.

    Koska olen helpon ja yksinkertaisen arkikokkauksen kannattaja, enkä kauheasti tiskaamisestakaan innostu, niin jämäpannut ovat yleensä ns. yhden pannun tai kattilan keitoksia. Eli seuraavaksi sekaan liha ja vuorossa lihan ruskistus. Kun liha alkaa olla aikalailla valmista kauraa, niin jatketaan jälleen kasviksilla. Niillä nopeasti kypsyvillä, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat ensin tomaattia ja sitten pinaattia. Salaatin ja persiljan jätin tuoreeksi lautaselle. Jotta jotain vihreää. Ja kaunista.

    Maukkaan jämäruoan salaisuus piilee maustamisessa. Mausteita voi lisäillä vähän eri vaiheissa, mutta niitä EI kannata unohtaa. Pelkällä suolalla ja pippurilla pärjää kyllä, mutta jos oikeasti jotain herkullista haluaa, niin kannattaa kurkata vähän syvemmälle sinne maustekaappiin.

    Tämä vaihe sujuu itseltäni aika spontaanisti sen enempää pohtimatta. Tartun vaan purkkeihin ja ripottelen menemään. Fiiliksellä. Maistan ja lisäilen maun mukaan. Kuvien pannuun mausteeksi suolan ja pippurin rinnalle päätyivät tällä kertaa paprikajauhe, juustokumina, tomaattipyre sekä sriracha -kastike tuomaan lisää yhden jalopenon vajaaksi jättämää tulisuutta. Caynnepippurikin olisi toiminut.

    Nyt ollaan jo loppusuoralla, mutta yksi kikka mulla vielä on. Tämä ei ole mitenkään välttämätön vaihe, mutta jos pannusta vähän mehukkaampaa tahtoo, niin se tapahtuu helposti lisäämällä jotain kokonaisuuden sitovaa, kermaista nestettä.

    Aika usein käytän tässä vaiheessa kookosmaitoa tai -kermaa, mutta tilanteen mukaan myös täysrasvaista lehmänkermaa tai hapatettuja vastaavia. Jääkaappiin oli jäänyt lojumaan smetanapurnukan pohjat, jotka raavin pannulle. Näin kuivasta jauhelihapannusta tulee enemmän muhennos- tai kastikemaista. Ja taas vähän parempaa.

    Sitten vaan annoksia lautaselle kasaamaan. Tällä kertaa mentiin kera paljaan salaatin, mutta nälkäisemmät voivat keittää mukaan vaikka riisiä tai kasvismuusia.

    Inspiroidu myös muista Paleokeittiön jämäruoista!

    Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

    Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

    Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

    Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

    Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

    Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

    Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

    Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

    Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Thaimaalainen kurpitsasosekeitto – Lämmin ja mausteinen arjen ilo

    Thaimaalainen kurpitsasosekeitto – Lämmin ja mausteinen arjen ilo

    Taas on tullut aika kaivaa talvikurpitsat marketin laarista ostoskoriin. Myskikurpitsa onkin yksi mun suosikkikasviksista. Nykyään. Näin ei ole aina ollut. Ensimmäinen kurpitsakokkailu viisi vuotta sitten oli jokseenkin kauhea kokemus.

    Vika ei kuitenkaan ollut raaka-aineessa vaan kokissa. Niinkuin useimmiten tuppaa olemaan. Melkein mistä vaan saa herkullista kun osaa hommansa. Eikä liene aivan poikkeuksellista, että ensimmäinen kerta menee pieleen.

    Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuon kauhukokemuksen jälkeen uskalsin kurpitsaan uudelleen tarttua, ja antaa sille sekä itselleni uuden mahdollisuuden.

    Talvikurpitsa on siitä kiva kasvis, että se on ”serkku” kesäkurpitsan tavoin äärettömän monipuolinen. Voi pistää pannuun tai uuniin, kuutioida, pikkelöidä, pirtelöidä tai surauttaa soseeksi. Tai sosekeitoksi, joka on ehkä itselleni mieluisin kurpitsan käyttötapa. Käy myös leivonnaisiin. Siinä missä kesäkurpitsakin.

    Talven tullen Pohjolaan kaivataan värin lisäksi vähän lämpöä. Värin eteen ei kurpitsan kanssa tarvitse paljoa vaivaa nähdä, mutta lämpö vaatii jo vähän enemmän. Maustetta.

    Tällä kertaa mausteet auringonkeltaiseen keittoon löytyivät tulisten ruokien luvatusta maasta, Thaimaasta. Aika vähällä vaivalla vieläpä, kun kaivoin avuksi punaisen currytahnan suoraan purkista.

    Lopputulemana kattilallinen hyvää ja helppoa, arkeen pääruoaksi ja juhlaan alkuruoaksi passaavaa soppaa, joka vain paranee kun pistää päivänä seuraavana lämmittäen.

    Katso myös muut Paleokeittiön kurpitsareseptit!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Lempeän mausteinen punajuurikeitto – Värikäs syyssoppa juustokuminalla

    Lempeän mausteinen punajuurikeitto – Värikäs syyssoppa juustokuminalla

    Illat pimenee, ilmat viilenee… vai pitäiskö sanoa, että kylmenee? Ja keitot sen kun sakenee! Ei enää kevyttä kasvista soppaan vaan tuhdimpaa juuresta ja lisää lämpöä itämaisista mausteista.

    Punajuuresta se syntyi, syksyn eittämättä värikkäin ja maukkain soppa. By so far.

    Inspiraatio juustokuminalla maustettuun punajuurikeittoon syttyi synttäreillä, jossa tarjoiltiin parasta maistamaani kasvispiirakkaa ikinä. Piirakassa ei todennäköisesti ollut punajuurta, mutta juustokuminaa oli. Jotain juustokuminalla maustettua piti piirakkareseptiä odotellessa päästä itsekin kokkailemaan. Tällä kertaa kaveriksi kelpasi ajankohtainen punajuuri. Ja tomaatti.

    Itseäni ehkä eniten keittiössä inspiroi kokeileva kokkaus. Teen todella harvoin samaa ruokaa uudelleen. Koska booooring… Jotain uutta sen olla pitää, jotta tällainen itse asiassa aika laiska ruoanlaittaja ihan tosissaan kauhan varteen tarttuu.

    Lisäksi mua ovat jo pitkään kiehtoneet yllättävät tai jollain tapaa ”epäsovinnaiset” makuyhdistelmät. Sellaiset, joita on vaikea saada päässään ennalta sopimaan yhteen.

    En tiedä, miltä punajuuren, tomaatin ja juustokuminan yhdistelmä sun mielessä maistuu, mutta mulla oli hieman hankaluuksia saada niitä sovitettua yhteen. Tai en ainakaan osannut ennakkoon edes kuvitella, miltä lopputulos maistuu.

    Ihan ylihyvältähän se maistui! Oli kovasti ainakin emännän mieleen. Tomaattia olisin tuskin osannut valmiista sopasta paikantaa, mutta kyllähän se vähän vaivihkaa piristi koko keittoa ja toi hieman hapokkuutta muutoin melko makealle ja juurevalle punajuurelle. Myöskään juustokumina ei hyökännyt lautaselta silmille vaan jätti mukavan lempeän itämaisuuden makunystyröiden päähän leijumaan.

    Sopan pääosassa on siis ehdottomasti intensiivinen punajuuri, johon muut raaka-aineet tuovat jännittävää kerroksellisuutta. Kuulostaako hienolta ja hifistelyltä? Saattaa kuulostaa, mutta kyseessä on ihan yksinkertainen ja helppo sosekeitto, joka mun mielestä sopii yhtä hyvin arkeen kuin juhlavampiinkin tilaisuuksiin. Ja syksyyn. Tykkäsin myös punaviinistä ;)

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.