Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Kategoria: Maidoton

  • Pikainen tomaatti-pinaattilisuke valkosipulilla – Helppo ja maistuva!

    Pikainen tomaatti-pinaattilisuke valkosipulilla – Helppo ja maistuva!

    Taas eletään niitä aikoja, jolloin pimeys valtaa maan ja keinovalo keittiöt. Vettäkin on viime vuorokausina virrannut taivaalta tavallista vuolaammin eikä edes syksyn väriloisto jaksa sateen läpi ilahduttaa.

    Joillekin syksy on ihanaa aikaa. Kun saa taas poltella kynttilöitä ja hautautua vällyjen väliin villasukat jalassa. Mulle ei. Olen aidosti kateellinen ihmisille, jotka vuosi toisensa jälkeen jaksavat hehkuttaa syksyä. Minä lähtisin mieluiten aurinkoon ja lämpimään kylmyyttä ja pimeyttä piiloon.

    Mutta täällä sitä ollaan ja yritetään inspiroitua terveellisestä ruoanlaitosta. Kohtuullisen hyvin olen toistaiseksi onnistunut. Pitäytymällä helpossa ja herkullisessa kokkailussa. Tosin tänään ajattelin repäistä ja tekaista jotain ihan muuta kuin terveellistä. SUKLAAKAKKUA! Olkoon perusteluna vaikka mielenterveys ja hetken hyvä olo. Mieli kaipaa lohtua… ja jotain sopivan syntistä.

    Ennen syntistä suklaakakkua pistetään kuitenkin tomaattia ja pinaattia pöytään! Pääsin kesäkurpitsakaudesta eroon. Syömällä kesäkurpitsaa. Joka paikassa ja kaikin tavoin valmistettuna. Siirryin siitä sulavasti koukusta toiseen, tomaattiin ja pinaattiin.

    Tämä helppo lisuke on ollut vakiovieras lautasellani viikon verran. Kaverina on nähty niin jauhelihapihviä kuin kanaakin. Ripauksella parmesania. Näky on punaisista pikkutomaateista huolimatta yhtä tumma kuin syksyinen sää. Mutta maku on kyllä kohillaan. Pikaisesti makeaksi paistetut tomaatit kera valkosipulin komppaavat kivasti tummanksi kasaksi taantunutta pinaattia.

    Viimeksi jo mainitsin kuinka helppojen ruokien herkullisuus syntyy pienistä jutuista. Näin on asian laita tämänkin kasvishöystön kanssa. Aina voi kasata lautaselle pelkkää pinaattia ja lohkoa viereen tomaattia, mutta kun pannulle tuupataan vähän valkosipulia ja balsamiviinietikkaa, käytetään viimeistelyyn luraus laadukasta oliiviöljyä sekä tuoreita yrttejä, niin kerrotaankin jo ihan toista tarinaa.

    Tämä lienee taas yksi niistä tarinoista, jotka täytyy itse kokea. Jotta uskoo. Suosittelen testaamaan. Ehkä tässä on sullekin ainekset uuteen suosikkisaideriin. Ja ainahan sopii tuunata. Pistää sekaan vaikka vähän sipulia, paprikaa tai muita nopeasti kypsyviä kasviksia.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Zucchini Puttanesca – Kesäkurpitsaa ilotyttöjen tapaan

    Zucchini Puttanesca – Kesäkurpitsaa ilotyttöjen tapaan

    Emännän myöhäisherännyt kesäkurpitsakausi jatkuu! Vaikkakin tällä viikolla homma muuttui astetta haasteellisemmaksi kesäkurpitsan saatavuuden vuoksi. Muutama marketti piti koluta ennen kuin kesäkurpitsaa koriin löytyi.

    Inspistä uuteen kesäkurpitsapastaan tarjosi televisiossa vastaavaa pasta-annosta kokkaillut Jamie Oliver. Mielenkiinnon ja kokeiluhalun herätti paitsi pikaisesti valmistuva ateria, niin myös raaka-aineet, joista oli ensituntumalta vaikea kuvitella tulevan mitään hyvää.

    Kannatti kokeilla! Sillä niin vaan syntyi maukasta murkinaa yhdistelemällä sellaiset ainekset kuin anjovis, kaprikset ja oliivit tomaattiseen, valkosipulilla ja chilillä potkaistuun kastikkeeseen.

    Pasta alla Puttanesca lienee monelle peruspastanpurijalle tuttu. Emännälle ei. Pastaruoat ovat niitä tunnetuimpia bolognesea ja carbonaraa lukuunottamatta jääneet etäisiksi. Koska pasta on pahasta. Vaikkakin aivan järkkyhyvää! On paree pitää pikkurillikin visusti piilossa, jottei mene koko käsi ;)

    Onneksi nykyään on sallittua valmistaa pastaa myös kasviksista, joista kesäkurpitsa lienee lähinnä alkuperäistä muna-jauhoseosta. Vaikka en edelleenkään tästä nimeämiskonseptista kauheasti tykkää. Kun kesäkurpitsa on kesäkurpitsaa, eikä muuksi muutu, vaikka voissa paistais!

    Puttanescasta mielenkiintoisen tekevät ainesten ohella tarinat kastikkeen taustalla.

    Kuten varmasti jo arvasitkin, niin puttanescan juuret löytyvät saapasmaasta. Puttanesca juontuu sanasta puttana, joka nätisti käännettynä tarkoittaa ilotyttöä. Ilotytöt saavat mielikuvituksen nopeasti laukkaamaan, joten annoksen synnystä löytyy useampikin hauska tarina. Puttanescan kerrotaan mm. olleen sopivan nopeasti valmistettavaa, jotta ilotyttökin sen ehti muiden serviisien välissä tehdä. Ja puttanescan tuoksun niin vastustamatonta, että se houkutteli kadulta runsain määrin asiakkaita iloisten tyttöjen hoivattaviksi.

    Jos joku kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta, niin se tuskin on totta. Pätee todennäköisesti tässäkin tapauksessa. Nimitystä puttana pidetään halveksuvana; roskasakkia ja jämäkansaa, you know. Todellisuudessa nimen taustalla lienee siis kyse itsellenikin hyvin tyypillisestä tavasta valmistaa ruokaa; laitetaan sitä, mitä kaapissa tai helposti saatavilla on. Jämäruokaa. Voin hyvin kuvitella, että Italiassa juurikin tomaatit, oliivit, kaprikset ja anjovis ovat aineksia, joita joka taloudesta ja torin kulmalta löytyy.

    Pastaruokien tapaan kesäkurpitsa ilotytön tapaan on jälleen äärettömän nopea ja helppo valmistaa. Herkullisuudesta en tosiaan ollut alkuun varma, mutta sieltähän se kevyesti lunasti paikkansa arkiruokien topvitosessa. Ei välttämättä uskoisi, mutta totta se on! Jos suakin vähän jännittää tämä yhdistelmä, niin testaa! Saatat yllättyä siinä missä minäkin.

    KESÄKURPITSAA PUTTANESCA

    2 annosta

    • 1 isohko kesäkurpitsa ohuelti suikaloituna (~350-400 g suikaileina)
    • 2 isohkoa valkosipulinkynttä siivutettuna
    • 1 chilipalko pilkottuna
    • 3-4 anjovisfileetä
    • ½ prk säilöttyjä, kuorittuja Mutti Marzano -tomaatteja paloiteltuna (liemi mukaan! Myös tomaattimurska tai valmiskastike käyvät)
    • ~1 rkl pieniä kapriksia
    • 12-15 kpl mustia oliiveja puolitettuina
    • kirkastettua voita tai kookosöljyä paistamiseen
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    • viimeistelyyn oliiviöljyä ja tuoretta basilikaa
    • parmesan -juustoa tarjoiluun
    1. Suikaloi kesäkurpitsa pehmeää siemenydintä lukuunottamatta esimerkiksi höyläämällä juustohöylällä ohuita levyjä, jotka viimeistelet lopuksi veitsellä suikaleiksi. Myös kuorimaveitsi ym. viipalointivälineet vihannesmandolinia ja -sorvia myöten toimivat.
    2. Kuullota siivutettua valkosipulia ja pilkottua chiliä rasvassa, pannulla. Lisää anjovisfileet ja jatka paistamista, kunnes fileet alkavat hajoamaan.
    3. Lisää rouheasti pilkotut Marzano -tomaatit pannulle liemineen. Kiehauta ja lisää suikaloitu kesäkurpitsa. Kypsennä keskilämmöllä välillä sekoittaen/käännellen, kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt pastamaiseksi.
    4. Lisää lopuksi kaprikset ja puolitetut oliivit. Sekoita.
    5. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella.
    6. Ota pannu pois liedeltä ja lisää lopuksi vielä luraus oliiviöljyä sekä silputtua basilikaa. Tarjoile kera parmesan -juuston.

    Musta tuntuu, että toistan jatkuvasti itseäni hokemalla ”hyvää, helppoa ja herkullista”. Täytyy tunnustaa, että olen yhä edelleen itsekin aika ajoin äimistynyt siitä, kuinka helposti ihan perusraaka-aineista valmistaa maukkaan aterian. Käyttämällä pieniä, mutta merkityksellisiä juttuja, jotka eivät juurikaan lisää vaivaa tai venytä valmistusaikaa. Pätee myös esteettisiin seikkoihin. Vähän tuoretta yrttiä ja parmesania päälle, niin näyttää lautanen kummasti syötävämmältä =)

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje

  • Helppo kermainen kantarellikeitto kesäkurpitsalla (Gluteeniton, Maidoton)

    Helppo kermainen kantarellikeitto kesäkurpitsalla (Gluteeniton, Maidoton)

    Onko emäntä selättänyt sienikammon?! Kyllä tässä on nyt niin tainut vähän päästä käymään. Ja hyvä niin, sillä parisen vuotta olen asiaa jo aktiivisesti työstänyt. Sen kunniaksi tarjoilen nyt Paleokeittiössä peräti toisen sienireseptin koskaan! Viime kesänähän laittelin jo hunajapiklattuja minikantarelleja. Jotka olivat muuten äärettömän hyviä; eivät maistuneet sienille ollenkaan ;)

    Sienissä ehkä makua enemmän ongelma on kohdallani ollut koostumuksessa. Olen kyllä varovasti sieniruokia maistellut, jos sellaisia tarjolla on ollut. Mutta en niitä varta vasten ennen ”selätä sienikammo” -projektia lautaselleni valinnut . Saati sitten itse valmistanut.

    Jos siellä nyt sattumalta joku toinenkin sienien kanssa kamppaileva haluaa oppia syömään sieniä, niin kerronpa lyhyesti, kuinka se omalla kohdalla onnistui.

    Ensinnäkin täytyy löytyä halu ja motivaatio oppia jotain uutta. Mua auttaa myös aina, kun teen jostain asiasta projektin eli tartun haasteeseen. Sen jälkeen tarvitaan vain tietoisia valintoja. Ja onnistumisia. Positiivisia kokemuksia.

    Minä aloitin valitsemalla sieniruokia laadukkaiksi rankkaamissani ravintoloissa. Metsäsienikeitosta taisin aikanaan aloittaa ja siitä sitten risottoon sekä sienillä täydennettyjen salaattien kimppuun. Edelleen vähän ällötti, mutta kun maku oli jokseenkin kohillaan ja huomasin olevani edelleen elossa, niin rohkeus kasvoi sieniä syödessä.

    Piklattujen kantarellien kautta pääsin viimein lähikosketukseen sienien kanssa. Tänä vuonna olin niistä jopa hieman innoissani. Tämä on vasta toinen resepti, mutta sienikokkauksia on tältä syksyltä takana kaikkiaan jo kokonaiset kolme. Pari muuta ohjetta odottelevat vielä julkaisua. Ja siellä onkin sellaista comfort foodia tuloillaan, että hohhoijakkaa ja oksat pois! Aika hyvin aloittelijalta.

    Mutta siis sieniä ja muita inhokkiruokia syömään ja kokkaamaan oppii syömällä. Ja kokkaamalla. Baby steps lienee myös kaksi avainsanaa. Näillä metodein olen nyt selättänyt paitsi sieni-, niin myös äyriäiskammon. Mihinköhän inhokkiin sitä seuraavaksi tarttuisi? Ehkä etanoihin. Sirkatkin kun tuli jo syötyä. Tosin niiden työstämiseen täytyy vielä löytää jostain lisämotivaatiota. Vielä ei sytytä.

    Pari sanaa vielä tästä helposta herkkukeitosta. Näin paleonäkökulmasta kermaisten keittojen ongelma on usein suurustus, johon käytetään jotain viljavaa jauhoa ja/tai maitopohjaisia raaka-aineita.

    Muitakin vaihtoehtoja on, mutta ratkaisin ongelman tällä kertaa viime viikkojen suosikkikasviksella eli kesäkurpitsalla sekä vanhalla tutulla kookoskermalla. Kyseessä on siis oikeastaan kesäkurpitsa-kantarellikeitto, jota kesäkurpitsa ei maultaan mietona häiritse. Oikeastaan päinvastoin. Kookoskermaa on vain luraus, enkä itse pitkäaikaisena ja avokätisenä kookostuotteiden käyttäjänä makua keitosta erota. Vain suolaa saa yleensä tuikata hieman enemmän kuin lehmänkermaa, sulatejuustoja yms. käytettäessä. Muista siis tarkistaa suola!

    Jos oikein on sienien ystävä, niin keitosta voi helposti tehdä myös rouheampaa surauttamalla vain osan sienistä samettiseksi sosekeitoksi ja jättämällä loput vähemmälle pilkkomiselle. Otin ensikertalaisena varman päälle ja pistin kaikki kantarellit sileäksi. Pari kokonaista jätin sentään koristeeksi. Söinkin ne vielä!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.

    katso & TILAA RESEPTIVIHKONEN

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kesäkurpitsapasta arrabbiata – Nopea ja helppo arkiruoka!

    Kesäkurpitsapasta arrabbiata – Nopea ja helppo arkiruoka!

    Millä on emäntä viime viikot elellyt? No kesäkurpitsalla tietenkin! Pääasiassa erilaisilla kesäkurpitsapastoilla, tai oikeastaan -pannuilla tai -paistoksilla. Sillä eihän kesäkurpitsa sellaisenaan mitään pastaa ole. Pastaan tarvitaan öljyä, jauhoja ja kananmunaa. Niitä ei suikaloidusta kesäkurpitsapaistoksesta löydy, mutta jostain kumman syystä pasta vaan myy paremmin. Kuin kesäkurpitsa.

    Heräsin kesäkurpitsakauteen tänä vuonna jotenkin tavallista myöhemmin. Onneksi sitä vielä marketista saa, toistaiseksi myös kotimaisena. Kesäkurpitsahan on mitä mainioin raaka-aine! On monipuolinen, kevyttä ja terveellistä ja helppoa työstää sekä valmistaa. Toimii myös raakana.

    Helppoa kesäkurpitsapappardellea tomaattisoosissa on nähty Paleokeittiössä aiemminkin. Nyt vain oikaisin vielä vähän enemmän. Kun on mukamas niin paljon muuta, ettei kerkiä omia kastikkeita keittelemään.

    Eihän tomaattikastikkeen tekeminen sinänsä mitään rakettitiedettä ole, mutta aikaa vaan menee enemmän kuin purkkisoosin kumoamiseen. Puolivalmisteet jeesaavat kummasti; täysipainoinen ateria syntyy helposti vain vartissa.

    Mieluiten valmistan ruokani alusta loppuun saakka ihan itse, mutta joskus on kompromissi paikallaan. Uskon, että en ole ajatusteni kanssa ihan yksin. Kyllä puolivalmisteistakin keittelee terveellistä ja maunkin puolesta oikein kelvollista ruokaa. Kunhan pitää marketissa silmät auki. Ja valitsee perusraaka-aineeksi tai edes täydentäväksi jotain tuoretta.

    Täytyy kyllä myöntää, että kolusin läpi purkin jos toisenkin valmista tomaattikastiketta ennen kuin syötäväksi kelpuuttamani valmiskastike löytyi. Kaikenlaista kamaa purkkeihin pistetään. Sekä sokeria. Ja kukkaöljyä.

    Jotta sun ei tarvitse viettää marketin hyllyvälissä tuntia valmistusaineluetteloita tiiraillen, niin poikkeuksellisesti kerron, että ainakin Tenuta Fragassin valmiit tomaattikastikkeet täyttävät emännän vaatimukset. Makuvalikoimaakin löytyy. Itse olen käyttänyt lähinnä tulista arrabbiata -kastiketta, joka antaa kesäkurpitsaan vähän potkua ja tuo viileisiin syyspäiviin kovasti kaipaamaani lämpöä.

    Tähän pannulliseen tarvitaan oikeastaan vain kolmea raaka-ainetta; kesäkurpitsaa, tomaattikastiketta ja jotain sopivaa proteiinia. Vegaani pärjää kahdella ensimmäisellä.

    Proteiiniksi sopii esim. aina yhtä tuttu ja turvallinen jauheliha, joka valmistuu myös nopeasti. Minä olen päätynyt kuvissa näkyviin lihaisiin ja lisäaineettomiin makkaroihin, jotka ulkonäön perusteella luokittelisin lähinnä nakeiksi. Valmistaja on asiasta toista mieltä ;)

    Mutta ei tässä pelkällä nakkimakkaralla olla eletty. Vaihtelua ja mukavan merellinen annos syntyy helposti katkaravuista.

    Valmistusprosessi on katkisten kanssa vähän toinen. Ne nimittäin kannattaa lisätä pannulle vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Paitsi jos kumimaiset ja sitkeät katkaravut ovat sun herkkua. Meillä yleisimmin myynnissä olevat esikeitetyt katkaravut eivät kaipaa muuta kuin lämmitystä.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Uunipaahdettua kukkakaalia chorizolla – Helppo ja mausteinen arkiruoka!

    Uunipaahdettua kukkakaalia chorizolla – Helppo ja mausteinen arkiruoka!

    Joko olet osallistunut kukkakaalitalkoisiin? Minäpä olen! Vaikka muuten nämä terveellisten kokkausten talkoot ovat olleet vähän jäissä, ja olen koko elokuun ajan päättänyt ryhdistäytyä asian suhteen ainakin pari kertaa viikossa. Well, it is, what it is ja helpommalla pääsee, kun hyväksyy vallitsevat olosuhteet ja yrittää parhaansa.

    Jokainen on varmasti kokenut sen, kun elämässä tuntuu olevan niin paljon kaikkea muuta tärkeämpää kuin ruoka. Silloin on parasta päästää itsensä vähän helpommalla. Kokkausten suhteen. Ja sehän onnistuu ainakin kolmella eri tavalla.

    1. Valmista helppoja ja nopeita ruokia.
    2. Tee mahdollisimman iso satsi kerralla, jotta ei tarvitse heti huomenna seisoa puolta tuntia kauhan varressa.
    3. Käytä valmiita reseptejä ja säästä aivokapasiteettia muuhun kuin uusien, hienojen reseptien kehittelyyn.

    Näistä prinsiipeistä se lähti tämäkin varsin mainio ruoka. Ja kukkakaalista.

    Resepti on suuresti ihailemani Yotam Ottolenghin käsialaa. Yotamissa vaan on sitä jotain. Pidän hänen ajattelutavastaan ja yleensä melko yksinkertaisista, raaka-aineita kunnioittavista resepteistä. Joista useimmat vielä passaavat paleoideologiaan. Ja elleivät passaa, niin pistetään passaamaan. Helposti. Raaka-aineita hippasen viilaamalla.

    Pellillinen paahdettua kukkakaalia chorizolla syntyy helposti ja nopeasti vain vähän aineksia pilkomalla ja soosia sekoittelemalla. Uuni hoitaa loput. Ja samalla valmistuu isompikin annos. Eli kaikki tämän hetken kokkausvaatimukseni täyttyvät. Plus se kukkakaali.

    Hieman viilasin. Alkuperäisen reseptin kurpitsansiemeniä ei kaapista löytynyt, joten ne sivuutin näppärästi. Totesin myöskin, että oli paree sekoittaa mausteet ensin öljyyn ja pyöritellä vasta sen jälkeen kukkakaalit mausteisessa kastikkeessa. Uskon, että näin saavutin maullisesti tasaisemman lopputuloksen kuin aineksia suoraan kukkakaalin päälle ripottelemalla.

    Tämä on sikäli aika hauska paistos, että siitä löytyy maullisesti vähän kaikkea. On lempeää kukkakaalia, uunissa makeaksi muuntunutta punasipulia, tulista chorizoa ja suolaista oliivia.

    Ehkä joku kastike valmiin paistoksen päälle antamaan hippasen enemmän kosteutta olisi ollut vielä kiva lisä ja sitonut ainekset paremmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Mietin sitä kyllä, mutta sitten päätin antaa vaan mennä ja säästää sitä rajallista aivokapasiteettia muuhun ;)

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Jalopenoa pirtelöön

    Jalopenoa pirtelöön

    Pirtelöiden aika ei ole ohi! Vaikka suurin seksikkyys lienee jo tiessään.

    Täytyy myöntää, että nykyään pirtelöitä tulee popsittua ihan liian vähän ja enemmän kausittain kuin säntillisesti. Pirtelöt ovat kuitenkin nopeaa ja helppoa terveysruokaa. Keho ja mieli kiittää aina kun saa kulautettua ison lasillisen vihreää kurkusta alas.

    Tämä on ollut mun koko kesän suosikkipirtelö. Pääsin jo kivasti pirtelöiden makuun ja onnistuin rakentamaan niiden ympärille ruokarutiinin, joka soljui päivästä toiseen eteenpäin ihan itsekseen. Sitten hajosi jääkaappi ja elin ilman minkäänmoista kylmäsäilytystä viikon päivät ennen kuin uusi jääkaappi tuli taloon. Siihen katkesi myös pirtelörutiini, johon yritän jälleen päästä kiinni. Still working on it…

    Kylmän kuuma viherpirtelö syntyi vähän vahingossa, kun jostain oli jäänyt pari jalopenoa lojumaan. Ja jos jostain kasvikunnan tuotteesta haluan helposti eroon ennen kuin se on kypsä roskikseen, niin pistän sen pirtelöön. Näin kävi jalopenonkin.

    Ensimmäisen satsin kulautin kurkusta hampaita irvistellen. Kylmän ja tulisen liitossa on jotain perin mielenkiintoista. Kunhan löytää itselleen sopivan tasapainon. Koko suu liekeissä ei ole mikään maailman miellyttävin kokemus. Eikä lieskojen sammutus se helpoin juttu – poltetta riittää pidemmäksikin aikaa.

    Jokunen kokeilukerta vaadittiin ennen kuin polte muuttui miellyttäväksi ja oikea annos vihreää poltetta löytyi. Tosin edelleen vahinkoja sattuu. Eivät ole kaikki jalopenot samasta pensaasta poimittu!

    Pirtelön pohja löytyi vanhasta tutusta Sitruunan virkistämästä. Pientä tuunausta vailla valmis. Jalopeno uutena tulokkaana ja sitruunan tilalla lime. Välillä pistän sekaan persiljaa, toisinaan korianteria riippuen siitä, kumpaa yrttiä sattuu käsillä olemaan. Molemmat passaavat.

    Väri ei ole yhtä heleä kuin serkku sitruunaisessa. Johtunee iän myötä kasvaneesta kollageenin tarpeesta ;)

    TULISEMPI VIHERPIRTELÖ JALOPENOLLA

    2 annosta

    • ½ kurkku
    • 2-3 sellerinvartta
    • 1 luomuomena
    • ½ rasiaa pinaattia (tai muuta vihreää)
    • iso kourallinen korianteria tai persiljaa
    • 1 lime
    • 1 pieni tai ½ isommasta jalopenosta
    • ripaus suolaa
    • 3 dl vettä
    • (kollageeni- tai gelatiinijauhetta)
    1. Pese ja pilko kasvikset. Kuori lime, tarvittaessa myös tehotuotettu omena.
    2. Lataa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta pirtelöksi. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasiastiassa, jääkaapissa.

    Ei se käytännössä tämän vaikeampaa ole, eikä aikaakaan kulu kuin kymmenisen minuuttia. Kerralla syntyy reilu litra ravinteikasta juomaa, jonka olen nähnyt parhaaksi nauttia kahdessa eri erässä.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

  • Nektariini-mustikkapaistos – Helppo ja gluteeniton herkku makeannälkään!

    Nektariini-mustikkapaistos – Helppo ja gluteeniton herkku makeannälkään!

    Heissulivei, emäntä on palannut reissultansa! Takana on jälleen yksi antoisa reissu Tallinnaan, josta taas riittää tarinaa ja vinkkejä etenkin Tallinnan ruokatarjonnasta kiinnostuneille.

    Reissu meni kivasti. Helteinen sää helli ja sitä rataa. Mutta kotiinpaluu ei sitten sujunutkaan yhtä auvoisasti. Ensin myöhästyin raitiotien korjausten vuoksi junasta ja seuraavaksi totesin jääviileäkaapissa olevan lämpöä sellaiset 25 astetta. Plussaa.

    Päätti kapistus hajota sopivasti reissun aikana. Ei muuta kuin kassikaupalla ruokaa roskikseen, neuvottelut vakuutusyhtiön kanssa ja uuden jääkaapin hankintaan. Siinähän se haihtui reissuväsymys ja sujui perjantaipäivä vähemmän aurinkoisissa tunnelmissa. Tässä nyt kolmatta päivää jo elelen ilman jääkaappia ja voin kertoa, että jääkaappi on varsin upea keksintö. Toivottavasti jo alkuviikosta saadaan uusi kaappi taloon…

    Sellaisia kuulumisia täältä ennen päivän pääaihetta eli pikaisen mustikka-nektariinipaistoksen ohjetta. Paistokset on syöty jo aikaa sitten ja ohje odotellut sopivaa naputteluhetkeä puolentoista viikon verran. Hyvää kannattaa odottaa, mutta jos tuoreista mustikoista aikoo paistoksen pyöräyttää, niin aikaa ei ole kovin paljoa enää hukattavaksi! Onneksi onnistuu myös pakastemustikoista.

    Tämän paistoksen tekaisin kuitenkin vastapoimituista marjoista jotka säästin ihan varta vasten kun ämpärillisen panin pakkaseen. Thank god, pakastin sentään toimii! Kyllä olisi ollut harmin paikka kantaa vastapoimitut mustikatkin kaatikselle.

    Paistos on ihan superhelppo! Ja oikein mainio pika-apu makeanhimoon. Se terveempi vaihtoehto. Silloin, kun sellainen riittää. Aina ei riitä.

    Kyseessä on oikeastaan pohjaton piirakka, jolle rapsakkuutta ja pureskeltavaa antaa pähkinöin höystetty paleomuru. Siis mantelijauhoista ja kookosöljystä hierottu murotaikinan viljaton versio, joka mun mielestä toimii varsin mainiosti. Olen sitä käyttänyt paistoksissa aiemminkin, mm. pohjattomassa raparperipiiraassa ja kuningatarpaistoksessa. Sopii tarvittaessa myös pohjaksi.

    Pistetäänpä pidemmittä puheitta paistosta peliin!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kesän makein mocktail ananaksesta

    Kesän makein mocktail ananaksesta

    Hei hou, emäntä on taas takasin Paleokeittiössä! Kaikin puolin ja monessa mielessä virkistävä, jopa syväpuhdistava loma oli ja meni. Nyt on aika tarttua varovasti kauhan varteen ja istahtaa takaisin koneen ääreen.

    Vaikka loma meni, niin kesä jatkuu. Jatkuuhan? Vähän on sellainen fiilis, että onko meillä tänä vuonna oikein kesää ollutkaan. Jotenkin odottelen sitä yhä vaan alkavaksi.

    No mutta, huomenissa otan ainakin askeleen eteläisempään ilmansuuntaan ja seilaan lahden yli takaisin aina aurinkoiseen Tallinnaan tsekkailemaan, mitä etelänaapurin monipuoliseen ravintolamaailmaan näin loppukesästä kuuluu. Parin päivän ”ruokaloma” onkin oikein sopiva tapa aloittaa työrupeama ;)

    Mutta niin on myös tämä, kesän kirjaimellisesti makein mocktail oikein sopiva tapa avata Paleokeittiö paussin jälkeen! Koska kesää on vielä jäljellä! Ainakin elokuun loppuun saakka. Ja vakaasti uskomme, että viilentävälle mocktailille on vielä tänä kesänä tilausta.

    Sitruunan ja mintun raikastama, tuorepuristettu ananasmehu on ollut mun tämän kesän ehdoton lempparijuoma. Olen koukussa! Ja mikäs on tässä koukussa ollessa. Mehu maistuu makialta ja on kohtuudella nautittuna hyväksi hyvinvoinnille.

    Ajatus heittää ananasmehun sekaan sitruunaa ja minttua lähti HeyDayn Sunbeam -mehusta, joka maun puolesta ajoi kohdallani muiden HeyDay -mehujen ohi. Oli aika kaivaa oma puristin naftaliinista ja pistää puristimen ruuvi pitkästä aikaa pyörimään. Ananakset ovatkin nyt olleet sesongissa, ja ainakin itse olen onnistunut poimimaan poikkeuksellisen makeita kruunupäitä.

    Testailin muutamia eri versioita, joista tämä, limellä täydennetty ja kurkulla laimennettu tuntuu maistuvan parhaiten. Kurkkua tosiaan lykkäsin sekaan toivoen sen taittavan mehun imelintä makeutta. Kurkku kyllä auttaa, mutta omaan makuun mehu on edelleen aika makeaa, joten olenkin päätynyt laimentamaan sitä vedellä.

    Laimentamisen hyvä puoli on, että yhdestä puristuskerrasta riittää juotavaa pidemmäksikin aikaa. Mutta toisaalta en oikein pidä tuorepuristettujen mehujen laimentamisesta, koska hommassa valitettavasti kärsii myös valmistustavalle tyypillinen intensiteetti.

    Mehujen puristaminen on aina yhtä helppoa. Kunnon välineet helpottavat myös hommaa, johon pätee sovellettuna vanha, kunnon neljän P:n sääntö. Ei sentään ”pitää pystyä puristamaan puhumaan puuskuttamatta” vaan ”poista kuoret, paloittele, purista, pullota”. Iisii! Ja niin hyvää!

    SITRUUNAINEN ANANASMEHU RIPAUKSELLA MINTTUA

    ~8 dl

    • 1 makea ananas
    • 1 keskikokoinen kurkku
    • 2 sitruunaa
    • 8-10 isoa vahvan mintun lehteä
    • ripaus suolaa
    • (1 lime)
    1. Kuori ananas ja sitrukset. Poista ananaksesta myös puumainen keskiosa.
    2. Paloittele kaikki kasvikset mehupuristimen mentäviksi paloiksi ja anna puristimen hoitaa loput. Pistä myös mintunlehdet puristimeen muiden ainesten mukana.
    3. Mausta valmis mehu ripauksella suolaa.
    4. Tarjoile sellaisenaan jääpalojen kanssa tai laimenna tarvittaessa mehua vedellä.

    Yksinkertaisimmillaan myös kombinaatio ananas, sitruuna ja minttu toimii vallan mainiosti

    Ja jos kuplista tykkää, niin joukkoon voi aina kaataa veden sijaan ja tilanteen mukaan kivennäisvettä tai jotain kivaa kuohuviiniä. Veikkaan, että kuivempi passaa paremmin ;)

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

  • Kylmän kuuma kurkkugazpacho

    Kylmän kuuma kurkkugazpacho

    Lomalainen tässä mooooi! Tai noh, lomalainen ja lomalainen, viime viikko meni vielä kaikenlaista rästihommaa ja tulevaisuuden suunnitelmaa hoidellessa. Mutta josko sitä NYT heittäytyisi emäntäkin totaaliseen lomamoodiin ja jättäisi hetkeksi kokkailun sekä virtuaalimaailman väliin. Kun alkavat nämä ilmatkin vähitellen muistuttaa kesää.

    Mutta vielä yksi mainio kesäkeitto heinäkuun helteisiin!

    Olen aiemminkin kertonut, että gazpacho kuuluu kesään. Muutamia eri variaatioita on tuosta kylmänä nautittavasta, espanjalaisesta kasviskeitosta tullut väsättyä. On menty perinteisemmällä mallilla sekä makeammilla kurkku-ananas- ja mansikkaisella vaihtoehdolla. Kaikki hyviä. Erilaisia.

    Nyt ajattelin pistää gazpachoon vähän enemmän potkua. It`s hot and it`s cold… Katy Perryn tyyliin.

    Mieto kurkku kelpaa mainiosti keittopohjaksi, potkua pusketaan lähinnä jalopenon, limen ja tuoreen korianterin voimin. No okei, on valkosipulillakin kokonaisuudessa oma osansa.

    Ei voi helpommaksi terveellinen kesäkokkaus mennä! Kaikki ainekset vaan tehosekoittimeen ja jääkaappiin jäähtymään. Se ois sitten siinä. Kerralla pyöräyttää tarvittaessa isommankin annoksen; säilyy ainakin muutaman päivän jääkaapissa.

    Sama proseduuri kuin pirtelöillä, joka sai mut jälleen kerran pohtimaan kasvispirtelön ja gazpachon eroa. Se lienee lusikassa ja lasissa; gazpacho lusikoidaan suuhun, pirtelö kulautetaan tai imetään pillillä.

    KYLMÄN KUUMA KURKKUKEITTO

    1-2 annosta (~6 dl)

    • ~500 g kurkkua paloiteltuna
    • 1-2 jalopenoa siemennettynä
    • 1-2 valkosipulinkynttä
    • 1 limen mehu
    • ½-1 dl kookosmaitoa
    • kourallinen tuoretta korianteria
    • 2-3 rkl oliiviöljyä
    • suolaa
    1. Pese ja paloittele raaka-aineet.
    2. Surauta tehosekoittimella sileäksi sopaksi.
    3. Jäähdytä kylmäksi jääkaapissa.
    4. Tarjoile kookosmaidon/-kerman ja tuoreen korianterin kera.
    5. Säilytä tarvittaessa suljetussa lasiastiassa, jääkaapissa.

    Tulisuutta ja mausteisuutta voi jälleen kukin säädellä  mielensä mukaan. Itse heitin sekaan kaikkea kaks (jalopeno + valkosipuli), ja totesin ensimmäisen lusikallisen myötä, että huh huh, tulipa tujakkaa. Tosin viimeinen lusikallinen maistui jo oikein mainiolta. Tulisuuteen tottuu ;)

    Muista riittävä suola!

    Vaikka minä heitän nyt kauhat nurkkaan, piilotan patakintaat ja aion viihtyä tulevat viikot vain vieraissa pöydissä, niin sun ei tarvitse. Paleokeittiö on pullollaan herkullisia kesäreseptejä! Kirjoita hakukenttään vaikka ”kesä” tai tsekkaa kevyet kesäsalaatit ja terveemmät kesäherkut.

    Ei kai tässä sitten muuta kuin nautinnollista ja rentoa kesää kaikille! Muistakaa marjat muut muut metsän antimet! Jos emännän kesäkuulumiset kiinnostavat, niin niitä päivittynee lähinnä instagramiin. Olet lämpimästi tervetullut kurkkimaan =)

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

  • TexMexiä perunasalaattiin

    TexMexiä perunasalaattiin

    Jos tomaatti-tillisalaatin yhteydessä kehotin nauttimaan tomaateista nyt ja lähikuukausina, niin sama pätee myös perunoihin.

    En vieläkään juuri perunaa käytä. Paitsi NYT! Nyt on se aika vuodesta kun emäntäkin pistää ainakin pari kertaa pottukattilan liedelle.

    Syy on yksinkertainen. Uuden sadon peruna vaan on niin hyvää! Toisekseen, juhannusta ei voi viettää ilman uusia perunoita. Eikä ilman perunasalaattia.

    Jep jep, joidenkin mielestä perunasalaatti kuuluu vappuun, mutta mun mielestä on juhannuksena parhaimmillaan. Vaikka ei ole Tuhdin saksalaisen voittanutta, niin tykkään testailla uusia juttuja, joten uusiksi meni juhannuksen perunasalaattikin.

    Saksan sijaan hain inspiraatiota Meksikosta ja toteutin texmex -tyylisen pottusalaatin lähinnä mausteiden ja jalopenon voimalla. Mausteita olisi voinut käyttää räväkämminkin, mutta muut huomioiden etenin maltilla. Mausteiden määrää siis voi, saa ja PITÄÄ soveltaa omien makumieltymysten mukaan.

    Alunperin ajatuksena oli grillata sipuli ja esikypsennetyt perunat, mutta change of plan, kun väsäsinkin salaatin etukäteen valmiiksi jo kotosalla. Mutta vink vink vaan, jos grillaus on sun juttu. En tiedä, miltä maistuu, mutta kannattaa kokeilla. Ainakin näin mielikuvatasolla tuntuisi maistuvan hyvinkin!

    Texmex -mausteisuus toi kivasti uutta vivahdetta perunasalaattiin. Harmillisesti tuoretta korianteria ei ollut, joten jouduin korvaamaan sen persiljalla.

    Etenkin kuminan siemenet olivat jännittävä lisä. Hienoista tulisuutta tuovaa jalopenoa olisi voinut olla omaan makuun vähän enemmänkin, samoin korianterin siemeniä, mutta kuten mainittua, niin muitakaan ei sovi ohittaa.

    VARHAISPERUNASALAATTI TEXMEX

    • ~1 kg varhaisperunoita kypsennettyinä ja paloiteltuina
    • 1 punasipuli siivutettuna
    • 2-3 jalopenoa pieneksi kuutioituna
    • 1 pkt pekonia rapeaksi paistettuna (150 g)
    • ~1 rkl korianterinsiemeniä
    • ¼-½ tl kuminansiemeniä
    • ½-1 tl kuivattua oreganoa
    • tuoretta korianteria silputtuna (tai persiljaa)
    • ½ dl oliiviöljyä
    • 2 rkl punaviinietikkaa
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Keitä perunoita suolalla maustetussa vedessä ~20 min tai kunnes ovat haarukalla mentävän pehmeitä, mutta eivät vielä hajoamispisteessä. Kaada keitinvesi pois ja jätä perunat jäähtymään. Paloittele.
    2. Paahda korianterin ja kuminan siemeniä muutama minuutti kuivalla pannulla. Älä polta! Lisää oregano ja poista mausteet samantien pannulta. Murskaa tarvittaessa korianterin siemeniä esim. lusikalla.
    3. Paista pekoni rapeaksi kuivalla pannulla. Anna jäähtyä talouspaperin päällä.
    4. Kuullota siivutettu punasipuli pekoninrasvassa.
    5. Sekoita oliiviöljy, viinietikka ja paahdettu mausteseos kastikkeeksi. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.
    6. Laita paloitellut perunat, käsin murennettu pekoni, punasipuli, pilkotut jalopenot (poista tarvittaessa siemenet ja muut sisukset) ja silputtu korianteri sopivaan sekoitusastiaan. Sekoita varovasti. Lisää kastike ja sekoita taas. Tarkista suola ja pippuri. Lisää tarvittaessa.
    7. Siirrä salaatti tarjoiluastiaan ja koristele tuoreella korianterilla. Syö sellaisenaan tai käytä esim. grilliruokien lisukkeena.

    Minä nautin perunani tällä kertaa kylmänä ja vielä seuraavana päivänäkin natustelin jämiä. Toiminnee tarvittaessa myös lämpöisenä.

    Ja hei, vielä ehtii osallistua luomulaatuisten HeyDay -kesämehujen arvontaan!

    Tsekkaa osallistumisohjeet Paleokeittiön Kesäuutisista.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa