Kategoria: Maidoton

  • Lauhkeaa lammasta kera keväisten lisukkeiden

    Lauhkeaa lammasta kera keväisten lisukkeiden

    Paleokeittiön pääsiäispidot jatkuvat! Perinteisimmissä merkeissä.

    Kun aloin pääsiäisruokailuja pohtimaan, niin oli aika selvää, että pääosassa olisi lammas. Tai ei oikeastaan ollut. Selvää. Koska lammas on jäänyt emännälle valitettavan vieraaksi. Kerran olen karitsan sisäfileet pannulla paistanut ja yhden taginen tulille laittanut… Mutta noin yleisesti ottaen lammas taitaa olla kalan ohella se tunnetuin raaka-aine suomalaistenkin pääsiäispöydässä.

    Olen äärimmäisen onnellinen, että uskaltauduin karitsan takajalkaan tarttumaan. Sekään ei ollut aivan päivänselvää, sillä useimmiten valmistan lihat fileestä, paistista tai jauhetusta. Joskus muustakin, mutta nyt ensimmäistä kertaa luullisesta lihasta. Vaikka ravitsemuksellisesti ja maunkin puolesta lihat kannattaa kattilaan luiden kera heittää.

    Melkein tartuin tälläkin kertaa paistilihaan. Reinin Lihan ystävällinen ja avulias henkilökunta kuitenkin onnistui keikauttamaan emännän pään luomupotkan puolelle.

    Edelleen mielissä elää mielikuva villasukalle maistuvasta lampaanlihasta. Voin vakuuttaa, että nykylammas ei maistu villalle. Käsitys lienee peräisin jostain ammoisista ajoista, jolloin pataan joutuivat lähinnä vanhat lampaat. Nykyään myynnissä oleva lampaanliha on useimmiten karitsaa. Nuori, noin vuoden ikäinen villakerä on maultaan vanhaa lammasta miedompaa. Liha on pehmeämpää ja vähärasvaisempaa.

    Paleokeittiön potkat toimitti ainakin pääkaupunkiseudulla arvostettu ja laadukkaan lihan toimittajana tunnettu, pitkän linjan perheyritys Reinin Liha, jonka päätuote on juurikin kotimainen karitsa. Suurin osa Reinin karitsanlihasta kasvaa Ahvenanmaalla.

    Oli myös ilahduttavaa kuulla, että vaikka tehotuotetusta lampaasta ei Suomessa oikein voidakaan puhua, niin Reinin Lihan tuotannosta on peräti noin puolet luomutuotettua lihaa. Luomupotkaa päätyi emännänkin pöytään. Pehmeäksi haudutettu karitsanpotka oli kyllä parasta kasvatettua lihaa pitkään aikaan. Eikä näkynyt villasta vilaustakaan!

    Minä pääsin poimimaan potkat pikaisesti Sörkan Teurastamolta, Reinin Lihan kiireisestä lihaleikkaamosta. Pääsiäisen sesonkina kun pistetään lammasta paloiksi oikein olan takaa.

    Reinin Liha toimittaa kuitenkin lihaa ympäri Suomen maan, joten muutkin kuin pääkaupungin asukit pääsevät nauttimaan Reinin maukkaasta pääsiäislampaasta. Laajin valikoima löytynee yrityksen omasta myymälästä, Hakaniemen kauppahallista. Muualla maassa Reinin lihan perään kannattaa kysellä esim. K-ryhmän marketeista tai Stockmannin Herkuista.

    Pääsiäisen suosituimpia artikkeleita ovat potkan ohella lampaanviulu, -kare ja -paahtopaisti. Filettäkin menee. Eli jos potka ei oikein potki, niin valinnanvaraa löytyy. Jos helpolla haluaa päästä, niin kannattaa tsekata valmiiksi maustetut, vain kypsennystä vailla olevat vaihtoehdot.

    Vaikka suurin osa lampaasti nautitaan Suomessa pääsiäisenä, niin ei näin hyvää ja helppoa raaka-ainetta kannata vain pääsiäispöytään säästellä. Ravintolat tarjoavat lammasruokia jo aika mukavasti ympäri vuoden, mutta kyllä sitä sopii ihan arkipöytäänkin pistää. Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana kunnostautunut aika hyvin riistan osalta, mutta nyt lähtevät Paleokeittiössä myös lammasmarkkinat käyntiin! Monipuolisuus ei koske vain kasviksia ;)

    Pääsiäispotkat syntyvät helposti. Joskin kypsennys ottaa useamman tunnin, mutta kun lihat saa uuniin, niin siellä ne kypsyvät ihan itsekseen ja odotusajan voi käyttää muuhun puuhastelun.

    UUNISSA HAUDUTETTU KARITSANPOTKA

    4 annosta (1 potka/ruokailija)

    • 4 Reinin Lihan luomu karitsanpotkaa
    • suolaa ja mustapippurirouhetta
    • reilusti voita tai öljyä ruskistamiseen
    • 2 keskikokoista sipulia paloiteltuna
    • 4 porkkanaa paloiteltuna
    • 3 sellerinvartta paloiteltuna
    • 6 kokonaista valkosipulikynttä
    • 1 laakerinlehti
    • 1 rosmariininoksa
    • tuoretta timjamia
    • 3 rkl tomaattipyrettä
    • 1/ 2 l lihalientä (esim. Puljonki)
    • 2,5 dl Pares Baltan Savia Viva Familia Tinto A:ta tai muuta kuivaa punaviiniä
    1. Mausta karitsanpotkat suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Hiero mausteet potkien pintaan. Anna maustua sillä aikaa kun paloittelet kasvikset.
    2. Kuori ja paloittele kasvikset valmiiksi.
    3. Paista potkat kuumalla pannulla voissa tai öljyssä käännellen niin, että lihan pinta sulkeutuu ja potkat saavat hieman väriä.
    4. Siirrä potkat kannelliseen pataan. Lisää liemi, punaviini, kasvikset ja yrtit.
    5. Hauduta kypsiksi 175 asteisessa uunissa reilut 3 tuntia. Valele liemen yläpuolelle jääneitä potkanosia välillä ja käännä potkat kerran tai pari kypsennyksen aikana. Tarkista myös suolan ja pippurin määrä, ja lisää tarvittaessa.
    6. Siirrä valmiit potkat tarjoilulautaselle.

    Paistolientä voi tarvittaessa annostella lautaselle sellaisenaan tai siitä voi keitellä kokoon kastikkeen. Joskin mehevä liha ei mun mielestä kastiketta kaipaa.

    Nimesin pääsiäislampaan lauhkeaksi ja sitä se monessa mielessä olikin; tuttuja perusraaka-aineita, eikä yletöntä mausteilla kikkailua. Jos oli lauhkeaa maku, niin sitä oli myös liha; pehmeää, ihanan mehevää ja helposti luusta irtoavaa. Potkia voi halutessa siistiä esim. kalvojen osalta jo etukäteen. Helpoiten homma hoituu kuitenkin lautasella, jossa kypsästä lihasta on kätevä erotella osat, joita ei suuhun halua.

    Lampaan myötä vaihtui viinin väri valkoisesta punaiseen. Lasissa edelleen espanjalaisen Pares Baltan biodynaamista luomutuotantoa, nyt Savia Viva Familia Tinto A:n muodossa.

    Monikäyttöinen, maultaan pehmeä ja hedelmäinen sekä kevyesti mausteinen Tinto A passasi pitkään, pehmeäksi haudutetun karitsanpotkan kanssa mainiosti. Toimii myös muiden pitkään kypsytettyjen lihojen, esim. possun kaverina.

    Pullon takaetiketissä on muuten mukava, pieni tarina ”Special feelings for Finland”. Lukaisepa se!

    Riedelin kauniit Veritas -sarjan samppanjalasit oli korjattu jo aiemmin pois ja nyt saivat myös saman sarjan viognier/chardonnay -lasit väistyä isomman ja pikkaisen pulleamman Old World Syrah -lasien tieltä. Nämä lienevät ainakin emännän silmään muotoilultaan Veritas -sarjan näteimmät punaviinilasit.

    Lisukkeiden osalta lähti homma vähän lapasesta. Etukäteen tuntui hyvältä idealta laittaa useampaakin sorttia väreiltä keväistä kasvista pöytään, mutta jo pöydässä totesin, että yksinkertainen, kevyt ja raikkaan rapsakka ruusukaalinlehdistä koottu salaatti riittää mainiosti.

    RAIKAS RUUSUKAALINLEHTISALAATTI TIMJAMIVINAIGRETTELLA

    4 annosta

    • 600 g ruusukaaleja
    • 1 punasipuli ohueksi siivutettuna
    • 1½ – 2 rkl balsamiviinietikkaa
    • 3 rkl (saksan)pähkinäöljyä
    • 2 tl tuoreita timjaminlehtiä
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Sekoita öljy, viinietikka, timjaminlehdet, suola ja rouhittu mustapippuri vinaigrettiksi. Anna maustua sillä aikaa kun esivalmistelet salaatin.
    2. Leikkaa ruusukaalien tyvi ja irroita isommat lehdet. Säästä ”sydämet” muuta käyttöä varten, esim. voissa pannulla kypsennettäväksi.
    3. Siivuta punasipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Sekoita ruusukaalinlehtien sekaan.
    4. Kaada kastike salaatin joukkoon, sekoita kevyesti ja tarjoile.

    Ruusukaalinlehtisalaatin lisäksi paistoin potkien kylkeen hunajalla ja timjamilla maustetetut porkkanat sekä surautin sileäksi värinsä puolesta mainiosti pääsiäiseen sopivan keltajuurisoseen. Ehkä näitä vaihtoehtoja on kuitenkin hyvä juhlapöydässä olla. Joku saattaa kaivata hieman tuhdimpaakin lisuketta lautaselle. Etenkin, jos alla ei ole kahta alkuruokaa ;)

    SAMETTINEN KELTAJUURIPYREE

    4 annosta

    • ~500 g keltajuuria
    • 1 sipuli
    • 1 valkosipuli
    • kuohu- tai kookoskermaa
    • 1-2 rkl sitruunamehua
    • maun mukaan suolaa ja ripaus jauhettua valkopippuria sekä muskottipähkinää
    • tarvittaessa kurkumaa värjäykseen
    • kuullottamiseen kirkastettua voita tai kookosöljyä
    1. Kuori ja paloittele sipuli, valkosipuli ja keltajuuri. Kuullota sipuli sopivassa kattilassa. Lisää kattilaan valkosipuli, kun sipuli alkaa pehmenemään. Jatka kuullostusta hetken aikaa. Lisää lopuksi keltajuuret ja jatka kuullottamista sekoittaen.
    2. Lisää kattilaan vettä niin, että keltajuuret peittyvät juuri ja juuri. Mausta suolalla. Kiehauta ja jätä kannen alle kiehumaan miedolla lämmöllä, kunnes keltajuuret ovat pehmeitä.
    3. Kaada pois ylimääräinen neste. Siirrä keltajuuret ja sipulit tehosekoittimeen. Lisää hieman kermaa ja surauta sileäksi. Lisää kermaa sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.
    4. Mausta suolalla, valkopippurilla ja muskottipähkinällä. Jos haluat pyreestä keltaisemman, niin lisää kurkumaa.

    HUNAJAISET TIMJAMIPORKKANAT

    4 annosta

    • ~400 g (eri värisiä) porkkanoita kuorittuna ja paloiteltuna
    • voita
    • 1 tl hunajaa
    • tuoretta timjamia
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen
    1. Esikeitä paloitellut porkkanat vähäisessä, suolalla maustetussa vedessä reilut 5 minuuttia. Valuta ja siirrä porkkanat pannulle voin ja timjaminoksien kanssa. Uuden sadon porkkanat kypsyvät pikaisesti myös ilman esikeittämistä.
    2. Kypsennä porkkanoita pannulla kunnes ovat pehmenneet niin, että purutuntumaa on vielä jäljellä.
    3. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Poista timjamin varret ja siirrä tarjoiluastiaan.

    Katso myös muut Paleokeittiön Hyvän mielen pääsiäispöydän reseptit!

    Lauhkeaa ja leppoisaa pääsiäisen odotusta Sinulle!

    Kaupallinen yhteistyö; liha Reinin Liha, viinit Norex Selected Brands, lasit Decanter,
    kukat Kirkkonummen Kukka. Sisältö UNIQ Content -tuotantoa.

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Helppo paleoarki – Parmankinkulla päällystetyt kanafileet Italiasta

    Helppo paleoarki – Parmankinkulla päällystetyt kanafileet Italiasta

    Meinaa kiire viedä emännän mennessään! Suomi heräilee vähitellen talviunilta ja kaikenlaista tapahtumaa, juhlapäivää ja muuta puuhaa pukkaa. Jonkin verran on kirjoiteltu ruokareseptejä talteen. Niiden työstäminen julkaisukuntoon on vain jäänyt muiden töiden jalkoihin.

    Mutta mikäs sopiikaan sen paremmin kiireisen arkeen kuin nopeasti valmistuva ja aivan superherkullinen kana-saltimbocca! Helppoa arkiruokaa parhaimmillaan. Kyllä Italiassa osataan!

    Saltimbocca on varmasti monelle ihan tuttu juttu. Mullekin, vaikka en ole sitä aiemmin itse valmistanut. Näyttää monimutkaisemmalta kuin onkaan. Ja maistuu paremmalta kuin näyttää ;)

    Inspiraatio perinteisesti vasikanlihasta valmistettavaan saltimboccaan lähti aivan mainiosta, televisiossa pyörivästä kokkaussarjasta, jossa italialaiset sukujuuret omaava Michela Chiappa kokkailee rennoissa tunnelmissa Italian innoittamaa ruokaa. Alkuperäinen resepti löytyy Chiappojen kotisivuilta enkä sitä tällä kertaa lähtenyt sen kummemmin tuunaamaan. Ei tarvinnut. Vain ”valkoviinikastikkeen” ohitin ja kaadoin viiniä pannun sijasta lasiin.

    Jokunen vinkki tarttui kuitenkin mukaan ja muistiin seuraavaa kertaa varten.

    Käyttämäni broilerin fileet olivat ensinnäkin sen verran ohuita, että niiden puolittaminen Michelan ohjeen mukaan horisontaalista osoittautui haasteelliseksi. Lopulta totesin, että what the hell, nuijin fileet kokonaisina ja leikkasin ne vasta sitten kahteen osaan.

    En tiedä, onko Italiassa prosciutto hieman erilaista kuin meidän markettivastaava. Laitoin nuijittujen kanafileiden päälle ohjeen mukaan kaksi prosciutto -viipaletta päällekäin. Ratkaisu osoittautui ainakin omaan makuun melko suolaiseksi, joten totesin, että jatkossa yksi siivu riittänee. Tai on löydettävä vähäsuolaisempi parmankinkku kanalle kaveriksi.

    Salviaa sen sijaan olisi voinut olla reilumminkin, vaikka lehdet kookkaita olivatkin. Saman olen huomannut monen muun kotimaisen yrtin kohdalla; maku on mieto, joten yrttejä voi annostella surutta reilummallakin kädellä.

    SALTIMBOCCA ALLA ROMANA KANASTA

    4 annosta

    • 4 broilerin rintafilettä
    • 4 -8 siivua prosciuttoa  eli ilmakuivattua parmankinkkua
    • tuoretta salviaa
    • kirkastettua voita paistamiseen
    • suola ja ruohittua mustapippuria
    • (vajaa lasillinen valkoviiniä kastikkeeseen)
    1. Nuiji rintafileet kelmun välissä noin sentin paksuisiksi. Jos ”pihveistä” tulee liian isoja, niin leikkaa nuijitut fileet kahteen osaan.
    2. Suolaa ja pippuroi fileet kevyesti molemmin puolin.
    3. Aseta 1-2 siivua parmankinkkua kanafileiden päälle (vain toiselle puolelle, toinen paistetaan nakuna). Laita kinkun päälle vielä 2 isoa tai useampikin salvianlehti. Kiinnitä salviat kanafileiden läpi pujotetulla hammastikulla.
    4. Kypsennä pannulla, keskilämmöllä ~2-3 minuuttia/puoli tai kunnes fileet ovat läpikypsiä. Itse aloitin nakupuolesta, mutta kääntelin pihvejä paistoajan puitteissa muutamaan otteeseen.
    5. Poista fileet  ja kaada halutessasi pannulle vajaa lasillinen valkoviiniä. Anna redusoitua kuumalla pannulla noin minuutin verran. Ripottele ”kastiketta” valmiiden fileiden päälle ennen tarjoilua.
    6. Tarjoile tuoreen salaatin, riisin tai bataattiranskalaisten kera.

    Herkullista arkikokkailua Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Helppo sokeriton hunajamarenki – Luonnollisesti makea herkku!

    Helppo sokeriton hunajamarenki – Luonnollisesti makea herkku!

    Paleokeittiön koekeittiöstä päivää! Olen aiemminkin testaillut sokeritonta marenkia, mutta NYT, muutamien yritysten ja erehdysten kautta syntyi paras ohje tähän saakka.

    Valmistuskin on huomattavasti helpompaa kuin heinänteko; muutamalla hassulla raaka-aineella, vatkaimella ja uunilla pärjää. Niin kuin marengin kanssa yleensäkin tahtoo pärjätä ;)

    Nämä pikkuruiset marenkimakeiset loihdin alunperin erääseen jälkkäriin koristeeksi. Kun en kaupasta sopivia löytänyt. Ja hyvä niin. Muutoin olisi jäänyt tämäkin hyvä resepti testaamatta.

    Jälkkärin osalta sen sijaan homma ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Siitä tuli fiasko, johon ei halunnut koskea kukaan ja joka lopulta päätyi  roskikseen. Elämä on. Mutta marengit onnistuivat! Ja maistuivat kiitosten kera muillekin.

    Mitä sokerittomuuteen tulee, niin en halua huijata ketään. Valkoisen sokerin korvasin hunajalla, joka sekin voidaan sokerien kategoriaan lukea. On kuitenkin luonnollisempi vaihtoehto kuin se perinteinen, puhdistettu sokeri, jota marenkiin tavallisesti tuupataan.

    Olen luokitellut melkeinpä kaikki Paleokeittiön ohjeet sokerittomiksi. Se on eri asia kuin makeuttamaton. Sokerittoman voisi vääntää pidemmin muotoon ”vailla valkoista, tai puhdistettua sokeria”.

    Makeutukseen käytän yleensä nk. ”parempia” tai luonnollisempia vaihtoehtoja, esim. kuivattuja hedelmiä, vaahterasiirappia tai kookossokeria. Tai hunajaa. Kuten tässä tapauksessa. Valkoista sokeria tai keinotekoisesti valmistettuja makeutusaineita en käytä. Ellei ole ihan pakko. Harvoin on. Eikä ihan heti muistu mieleen, milloin olisi ollut.

    Nämä hunajaiset marenkinapit päätyivät loppujen lopuksi herkkupurkkiin, josta niitä on muutaman viikon ajan napsittu yllättävään makeantarpeeseen. Alkuun hieman harmittelin valkoisen sijaan kullankiiltoiseksi muuttunutta väriä, mutta itse asiassa nuo vienosti kullalle kiiltävät napperoiset ovat lasisessa herkkupurkissa oikein viehättäviä. Rakenne on marenkimaisen rapsakka ja keveä. Joskin suuhun sulaessa hunajainen sitkous saattaa paljastua.

    Entä se maku? No se on tietysti mukavan hunajainen! Hippusen olisi voinut vaniljaa marenkimassaan lisätä, mutta alkuperäistä tarkoitusta ajatellen se tuntui tarpeettomalta.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Esivalmisteltu kana-nuudeliwokki & helppo wokkauskastike – Arjen pelastus!

    Esivalmisteltu kana-nuudeliwokki & helppo wokkauskastike – Arjen pelastus!

    Let`s WOK `n roll! Nyt pistetään nimittäin kerralla koko viikko ihan wokiksi. Tai ainakin puoli viikkoa. Helposti ja ihan ite!

    Heti kärkeen täytyy tunnustaa, että en ole ollut mikään wokkien vilpittömin fani. Paleokeittiössä on nähty aiemmin ainoastaan yksi wokkia muistuttava kokkaus vain Vartin kermaisen kanawokin muodossa. Ja silloinkin pikaisesti puolivalmisteista valmistettuna. Joten eiköhän oteta vahinko takaisin ja wokkaillaan tulevina viikkoina oikein olan takaa!

    En oikein tiedä, miksi wokit ovat jääneet etäisiksi. Kyseessähän on ihan hirmuisen helppo, hyvä ja terveellinen arkiruoka, johon saa mahdutettua kasviksiakin reippaalla otteella. Toisaalta ihan hienoa, että vielä tässä vaiheessa ”uraa” voi kokea tällaisia maailmankatsomusta järisyttäviä ahaa -elämyksiä. Ja löytää jotain uutta ja ihmeellistä.

    Ajatus wokkiviikoista lähti marketin valmisruokahyllyjen välissä puikkelehtiessa. Silmiin osui erään elintarvikeyhtiön hiljattain markkinoille tuoma valmiswokki. Aikani pakettia käänneltyäni tulin tulokseen, että no hitto miks ei! Miksi en minäkin pistäisi trendikkäästi wokiksi? Sillä tavalla aivan alusta asti. Kastikkeineen kaikkineen.

    Tuumasta toimeen, veitsi käteen ja kasviksia juliennaamaan. Suomeksi ihan vaan suikaloimaan. Adoptoinpa siinä samalla myös toisen ajatuksen valmisruokavalmistajalta; juonen helposta ja nopeasta arkiruoan valmistuksesta. Markkinointikikka, joka uppoaa kansaan kuin häkä ja toimii ;)

    Wokkauksessa eniten aikaa ja hermoja tuhraantuu kasvisten pilkkomiseen. Loppu onkin leikkiä vaan. Noudatin siis valmisruokien esivalmisteluperiaatetta ja pistin puolen viikon wokkiainekset kerralla kuntoon. Ei se kasvisten pilkkominenkaan loppujen lopuksi niin kauheaa ole, kun on aikaa ja asenne kohdallaan.

    Arkisin asenteen löytäminen saattaa olla haasteellista. Viikonloppuna tai vapaapäivänä muuten vaan aikaa on enemmän eikä pieni käsillä puuhastelu ole ollenkaan huono idea. Nykyään kun näpit tuntuvat käyvän suurimmaksi osaksi ja suurimmalla osalla vain näppäimistöllä.

    Ja kun asenne (ja aika) on kohdallaan, niin pääsee siinä veitsen kanssa näpertäessä oikein mukavaan meditatiiviseen tilaan. Hoituu useampi kuin yksi tai kaksi kärpästä samalla sivalluksella. Myös pilkkomista nopeuttavia apuvälineitä on lupa käyttää, vaikka itse pysyinkin tiukasti käsitöissä.

    Jos tämän ajatuksen yksinkertaistaa, niin se menee jotenkin seuraavasti…

    1. Hanki ainekset ja esivalmistele.
    2. Sekoita soosi ja marinoi kanapalat.
    3. Pilko ja jaa kasvikset sopiviin kerta-annoksiin.
    4. Kypsennä nuudelit ja kanat. Jaa sopiviin kerta-annoksiin.
    5. Poimi annostellut ainekset viikon mittaan jääkaapista ja wokkaa valmista alle kymmenessä minuutissa.

    Alla kaikki kerta-annoksen ainekset yhdessä kuvassa. Vain paistoöljy ja tarjoilumausteet puuttuvat.

    Wokkien annoskoot ovat emännällä vielä vähän hakusessa. Yritän parantaa seuraavaan wokkiohjeeseen. Näillä määrillä tuli nimittäin kolme ISOA annosta, jotka lopulta päädyin jakamaan kahteen. Lounaalla wokkia ja päivällisellä wokkia tai kaverille kans! Tosin voisin kuvitella, että isommalle miehelle mun iso annos on oikein passeli. Sama hoitunee jakamalla ainekset kolmen sijasta neljään annokseen.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Virkeä viherpirtelö

    Virkeä viherpirtelö

    Vaikka tällä hetkellä ulkona pyryää lunta ja tuuli vihmoo luissa ja ytimissä saakka, niin keho ja mieli alkavat vähitellen virittäytyä keväiselle taajuudelle. Keho kaipaa vihreää ja mieli halajaa raskaiden talvikuukausien jälkeen jotain kevyempää.

    Virkeän kirpeästä viherpirtelöstä on hyvä aloittaa taival kohti kevyempää kesää! On keväisen vihreää ja mun mielestä aika hyvääkin!

    Pienen tauon jälkeen heräsi emännälläkin himotus viherpirtelöä kohtaan. Kulkevat vähän kausittain nämä pirtelöintipuuhat ja yleensä raskaamman ruokailuputken jälkeen nopea ja kevyempi pirtelö maistuu taas.

    Tällä kertaa lasiin päävihreäksi päätyi pinaatti, jota täydensin miedolla kurkulla. Sekaan vähän makeutta trooppisista hedelmistä; kiivistä sekä ananaksesta ja mangosta vuoron perään. Tuoretta mangoa onkin kivasti tarjolla just nyt!

    Vielä vähän avokadoa lisäämään annoksen ruokaisuutta ja antamaan pehmeyttä pirtelön rakenteeseen. Ja loppuun ripaus raikkautta pirteästä limestä sekä palasesta aina yhtä ihanaa inkivääriä. That`s it!

    Hedelmäinen kurkku-kiivi-pinaatti -pirtelö

    2 annosta (~6 dl/annos)

    • 1 pieni tai ½ isompi kurkku
    • 2 pientä tai 1 isompi kiivi
    • 1 isohko lime
    • puoli rasiaa luomupinaattia
    • ½ avokado
    • 150-200 g ananasta tai mangoa tuoreena tai pakastettuna
    • pieni pala inkivääriä
    • ripaus suolaa
    • ~ 3-4 dl vettä
    1. Paloittele ainekset ja surauta tehosekottimessa raikkaaksi pirtelöksi.
    2. Nauti välittömästi tai säilytä suljetussa lasiastiassa, jääkaapissa seuraavaan päivään.

    Satsista tulee kaksi isohkoa annosta, joista toisen olen nauttinut heti ja toisen säästänyt seuraavaan päivään. Ja täytyypä tällä kertaa todeta, että melkeinpä tuo vasta seuraavana päivänä tai ainakin pienen seisotuksen jälkeen nautittu pirtelö on maistunut makujen tasaannuttua paremmalta =)

    Pirteitä pirtelöpäiviä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paleokeittiön helpot blinit (G, M, hiivaton) – Kuohkeat ja herkulliset!

    Paleokeittiön helpot blinit (G, M, hiivaton) – Kuohkeat ja herkulliset!

    Blinit! Ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ja emännän edessä. Ei ihan perinteiseen tapaan valmistettuna, vaikka innostus blinejä kohtaan Suomen ruokaperinteistä lähtikin. Ja lähestyvästä laskiaisesta.

    Perinteisesti laskiaisena nautitaan hernesoppaa ja kermatäytteisiä laskiaispullia. Hillolla tai marsipaanilla, molemmilla lienee omat kannattajansa.

    Minä kuulun ehdottomasti hilloporukkaan. Ja laskiaisena aion noudattaa meidän perheen perinteitä nauttimalla ihan oikean, äipän leipoman laskiaispullan. Tai muutaman. Se vaan on sellainen juttu, josta en suostu tinkimään. Koska tinkimiseen ei ole mitään perusteltua syytä ja äipän laskiaispullat ovat maailman parhaita!

    Terveempää versiota laskiaispullasta ei ole Paleokeittiössä nähty ja tuskin tullaan näkemäänkään. Mutta blineistä väänsin paleoystävällekin sopivan version.

    Blinejä on hehkutettu ja pupellettu jo tammikuun alusta saakka. Bliniviikko on venynyt bliniviikoiksi, joita monissa ravintoloissa vietetään vielä pitkälle maaliskuuhun. Jos perinteitä haluaa noudattaa, niin bliniviikko rajoittuu laskiaisviikkoon.

    Siinä, missä laskiaispullat ovat rantautuneet Suomeen länsinaapurista, niin bliniperinne on peräisin itärajan toiselta puolelta. Siellä blinejä on nautittu, ja nautitaan edelleen, ennen pääsiäistä edeltävän paaston alkua Maslenitsan eli auringon juhlan yhteydessä. Viimeiset ruokajuhlat siis! Ja keeeevät!

    On jokseenkin perusteltua pitää blinejä perinteisenä laskiaisruokana myös meillä. Blinejä on popsitttu Suomessa jo satoja vuosia, vaikkakin aiemmin ensisijaisesti venäläisten ja paremman väen keskuudessa Helsingissä ja itäisellä Uudellamaalla. Siellä Porvoon ja Sipoon suunnalla, jossa emäntä kävikin pienellä tourneella jokunen viikko sitten (kuvia ja juttua instassa).

    Korkkasin hiljattain KotiGourmet -teeman. Jonkin aikaa pohdin, jotta mahtuvatko blinit tähän kategoriaan vai ei, mutta kyllä ne mahtuvat. Vaikka paleoblinit syntyvät vaivattomasti, niin mukana on myös aineksia, jotka harvemmin kuuluvat ainakaan emännän arkipöytään. Viittaan nyt lähinnä täytteinä käytettyihin muikunmätiin ja savuporoon.

    Blinien ympärille on myös kiva kerätä kaveriporukkaa ja juhlistaa joko emännän tapaan laskiaista tai tavallista talvista viikonloppua. Joten onhan blineissä ripaus gourmeeta, eiköh? Viinivinkkiä unohtamatta! ;)

    Blinit olivat mulle tosiaan aivan uusi tuttavuus. En ole ennen tuntenut niitä kohtaan minkäänlaista himoa tai edes vetoa. Johtunee aiemmin vallinneesta, tiukasti viljattomasta paleolinjasta. Myöskään perinteisesti blinien kanssa nautittu mäti ei ole kuulunut suosikkeihini.

    Siksi olikin hieman hassua lähteä paistamaan paleoblinejä ilman minkäänlaista kokemusta edes aidoista. Tiesin, että blinit tehdään tattarista ja että niiden kanssa nautitaan smetanaa ja kaviaaria. Mutta siinäpä se!

    Tutkailin aikani erilaisia blinireseptejä ja kuuntelin kokeneempia. Kyllähän siinä viisastui, mutta lopulta päätin vain lähteä soitellen sotaan ja kokeilla omaa blinireseptiä. Täytyy myöntää, etteivät odotukset onnistumisesta olleet kovin korkealla ja ilo olikin suuri, kun pannussa paistui kuohkeita ja keveitä pikkulättysiä, jotka maistuivat itseni lisäksi kokeneemmillekin blinien purijoille.

    Oli alusta asti selvää, että blineistä tehtäisiin gluteenittomia, maidottomia ja hiivattomia. Ja niin tehtiin! Vehnäjauhon korvasi riisijauho, maidon tuttuun tapaan kookoskerma ja hiivan leivinjauhe sekä vichyvesi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Banaani-suklaahippumuffinssit – Täydellinen tapa käyttää ylikypsät banaanit!

    Banaani-suklaahippumuffinssit – Täydellinen tapa käyttää ylikypsät banaanit!

    Pöydällä pari mustaksi muuttunutta banaania. Mitähän niille tekisi? Söisikö ylikypsät JA ylimakeat mössöbanskut vai heittäisikö jo menemään…? Vai keksisikö niille vielä jotain muuta, maistuvampaa käyttöä?

    Vaihtoehtoja banskujen saattamisesta maistuvampaan muotoon on monia. Niistä voi vaikka pyöräyttää banskupannareita, paistaa kookoksisia keksejä tai piilottaa banaanikakkuun. Tai sitten voi kokeille jotain uutta; pistää banaanit taikinaksi, heittää sekaan tummasuklaahippuja ja paistaa kakun sijasta maistuviksi muffinsseiksi!

    Kuten kuvista arvata saattaa, niin päädyin viimeiseen vaihtoehtoon. Mustuneista banaaneista syntyi hetkessä suklaasattumin piristettyjä, maukkaita muffinsseja, joita myös perinteisen pullan purijat mutustelivat tyytyväisinä. Sopivat yhtälailla välipalaksi kuin aamukahvinkin kaveriksi, yllättävään makeanhimoon tai jopa siihen kuuluisaan pikkunälkään.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Vaaleanpunainen vadelmamousse leivos (raw)

    Vaaleanpunainen vadelmamousse leivos (raw)

    Ensi viikolla muistetaan ystäviä! Ihan virallisesti ystävänpäivän muodossa. Ja kerrankin emäntä on ajoissa liikkeellä. Nämä vadelmaiset ystävänpäivän leivokset kun on jo syöty.

    Ennen herkullisiin leivoksiin paneutumista pieni ilouutinen.

    Paleokeittiö on sopivasti näin ystävänpäivän kynnyksellä saanut uuden ystävän! Ja yhteistyökumppanin. Enää ei tarvitse poimia maljakosta kuihtuneita neilikoita kuviin vaan paikallinen kukkakauppias Kirkkonummen Kukasta tarjoaa tarvittaessa flower poweria emännän kattauksiin. Iso kiitos vuoden yrittäjäksikin kunnassamme valitulle Anne Kataikolle yhteistyöstä sekä tämän postauksen kuvien kauniista kukista!

    Ystävänpäivänä hemmotellaan ystäviä ja herkutellaan yhdessä. Mun mielestä päivään kuuluvat helppojen ja terveempien herkkujen lisäksi ruusut, suklaa ja vadelmat. Tytöt tykkää myös pinkistä. Ja kuohujuomasta. Ehkä sydämistäkin, mutta näin keski-ikäisenä tyttöporukan edustajana sydämet alkavat olemaan jo hieman liikaa. Ainakin jos pinkki, ruusut, vadelmat ja suklaa ovat jo edustettuina.

    Tänä vuonna kehittelin ystävien makuhermojen hemmotteluun vaaleanpunaisen unelman vadelmamoussesta kaakaopohjalla. Helppo raakaleivos syntyy kädenkäänteessä eikä uuniakaan tarvitse lämmitellä. Jääkaappi ja pakastin on hyvä olla toiminnassa. Tällä viikolla ei tosin olisi tarvinnut niitäkään kun pakkanen on paukkunut täällä etelässäkin 10 asteen paremmalla puolella. Vai huonommalla?

    Leivokset tosiaan katosivat jo ja kelpasivat mainiosti myös pullanpurijoille. Myös heille, joilla on edelleen hieman ennakkoluuloja emännän kokkauksia kohtaan =D

    Joten rohkeasti vaan lusikat heilumaan ja blenderit pyörimään! Sunkin kaverit varmasti arvostavat sitä, että tarjoat heille omin kätösin väännettyjä ja ainakin vehnäjauho-sokeriseosta terveellisempiä leivoksia.

    Näissä raikkaasti vadelmalle maistuvissa mousseleivoksissa on myös maku enemmän kuin kohillaan, joten senkään tekosyyn varjolla ei nyt voi pientä ystävänpäivän keittiöproggista sivuuttaa ;)

    VADELMAMOUSSERAAKALEIVOKSET KAAKAOPOHJALLA

    6 muffinssivuokaan koottua leivosta

    Kaakaopohja

    • 1 ½ dl mantelijauhetta
    • 1 dl mantelirouhetta (tai veitsellä rouhittuja kokonaisia manteleita)
    • reilu ½ dl raakakaakaojauhetta
    • 2 rkl kookosöljyä
    • 2 rkl vaahterasiirappia
    • ripaus suolaa
    1. Mittaa kuiva-aineet sopivaan astiaan. Sekoita hyvin. Lisää kookosöljy ja vaahterasiirappi. Sekoita tasaiseksi esim. painelemalla seosta lusikalla kulhon reunoja vasten.
    2. Annostele sopiviin vuokiin. Painele käsin tiiviisti vuokien pohjaan noin sentin paksuiseksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

    Vadelmamoussetäyte

    • reilu 3 dl liotettuja cashewpähkinöitä (liota mieluiten yön yli, etenkin jos blenderi ei ole tehokkaimmasta päästä)
    • ½ dl hunajaa
    • ½ dl kookosöljyä sulatettuna
    • yhden ison sitruunan mehu
    • 1 rkl vaniljajauhetta
    • ½ tl suolaa
    • 2 ½ – 3 dl pakastevadelmia sulatettuna
    • punajuurimehua värjäämiseen
    1. Mittaa kaikki muut ainekset paitsi vadelmat ja punajuurimehu tehosekoittimeen. Sekoita mahdollisimman sileäksi, moussemaiseksi tahnaksi.
    2. Lisää vadelmat. Jatka sekoittamista, kunnes massa on tasaista. Tarkista maku.
    3. Lisää tarpeen mukaan punajuurimehua halutun värin aikaansaamiseksi. Blandaa tasaiseksi.
    4. Annostele mousse kaakaopohjan päälle vuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa. Jos leivokset eivät irtoa vuoista nätisti, niin pakasta noin tunnin verran ja kokeile uudelleen. Anna vuokien lämmetä tarvittaessa vielä hetken huoneenlämmössä ennen irroitusta.
    5. Koristele valmiit tortut esim. sulatetulla tummasuklaalla, vadelmilla ja mintunlehdillä. Säilytä tarvittaessa jääkaapissa. Tarjoile noin puolisen tuntia huoneenlämmössä tekeytyneenä (pohja pehmenee hieman mukavammaksi lusikoida ja moussen maut maistuvat paremmin).

    Jos vadelmainen mousseleivos ei tällä kertaa innosta, niin tsekkaa lisää inspistä Paleokeittiön aiempien vuosien ystävänpäiväherkuista!

    Ihanaa ystävänpäivän odotusta kaikille Paleokeittiön upeille ystäville!

    Kukat tarjosi Kirkkonummen Kukka ja Hautauspalvelu.

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Espanjalainen bataattimunakas chorizolla

    Espanjalainen bataattimunakas chorizolla

    Sopivan tulinen vuokamunakas innosti kokkailemaan lisää mainioita munaruokia. Tai oikeastaan siihen innosti viime viikon kokkailuista kaappiin jääneet jämäpalat. Kuten jo aikaa sitten on todettu, niin kaikenlaisista jämistä kehittää kelpo ruokaa, kun mukaan nakkaa kananmunaa.

    Jauhelihagulassista jäi puolikas bataatti lojumaan, ja pohdin, jotta mihin sen tuikkaisi kun ei roskiinkaan viitsisi elämänsä kunnossa olevaa kasvista niiden muutaman muun ohella laittaa. Käänsin katseen Espanjan suuntaan, josta löytyykin varsinainen munaruokien klassikko – espanjalainen tortilla, jota perunamunakkaaksikin kutsutaan.

    Olen aiemmin vähän vierastanut perunaa tai bataattia munan seassa. Muut, ”keveämmät” kasvikset ovat kelvanneet kasvismunakkaan muodossa kyllä. Bataattinen uunimunakas sai mielen muuttumaan; makea potaattihan maistuu munaruoassa mainiosti!

    Yksinkertaisimmillaan perunamunakas syntyy kananmunasta, sipulista ja perunasta (+ suola ja pippuri). Vähän taas viilasin, kuten Paleokeittiössä tahtoo tapana olla.

    Jämäbataatin lisäksi pannulle päätyivät jämäpaprika ja vuokamunakkaasta jäljelle jääneet chorizo -makkarat. Mutta muutenhan tuo oli aika perusmunakasta ilman savua ja tulta. Toki chorizosta vähän tultakin löytyy, mutta eipä näillä määrillä lieskat juurikaan läpi lyöneet. Lämpöä ja kaikkea muutakin voi kukin säätää resurssien ja mielensä mukaan.

    TORTILLA de BATATAS con CHORIZO

    3-4 annosta

    • 1 pieni tai ½ isompi bataatti paloiteltuna tai siivutettuna (~300-350 g)
    • 1 sipuli silputtuna
    • 1 suippopaprika suikaloituna tai kuutioituna
    • 2 chorizo -makkaraa (Snellman) siivutettuna
    • 6 ulkokananmunaa rakenne rikottuna
    • suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • tarjoiluun tuoretta persiljaa
    1. Paista chorizoa kasarissa niin, että rasva alkaa irtoamaan. Lisää pannulle sipuli. Kuullota.
    2. Lisää bataatti. Sekoita niin, että bataatti öljyyntyy. Vähennä lieden lämpöä ja peitä kasari kannella bataatin kypsymisen nopeuttamiseksi. Sekoittele välillä. Lisää joukkoon lopuksi paprika. Sekoita ja jätä seos kannen alle kypsymään kunnes bataatit ovat pehmenneet (testaa haarukalla).
    3. Poista kansi ja kaada suolalla ja pippurilla maustettu munamassa kasvis-chorizo -seoksen päälle. Kaavi alkuun munamassaa reunoilta keskelle ja jätä sen jälkeen jähmettymään. Voit tarvittaessa laittaa vielä kannen päälle helpottamaan pääliosan hyytymistä.
    4. Kumoa tortilla isolle lautaselle tai vastaavalle alustalle, kun munamassa on lähes läpeensä hyytynyt. Liuta takaisin pannulle ja anna kääntöpuolen ruskistua vielä hetken aikaa.
    5. Liuta valmis tortilla tarjoilulautaselle tai paloittele pannuun. Tarjoa tuoreen persiljan kera.

    Espanjalaiseksi voitanee kutsua munakasta, josta nuo aiemmin luettelemani tai niihin rinnastettavat perusraaka-aineet löytyvät ja valmistus sujuu kutakuinkin perinteisellä metodilla. Metodi ei tosin ollut ensikertalaisella aivan hanskassa ja kääntövaiheessa pääsi munakas reunasta vähän repeilemään.

    Seuraavaa kertaa varten kirjaisin ylös sellaiset vinkit, että vähempikin bataatti riittää ja mitä pienemmät palaset, sitä kauniimpi ehjempi munakas. Myös bataatin siivuttaminen ohuiksi viipaleiksi saattaa auttaa. Minä pistin bataatin palasiksi aika hövelisti, jolloin lopputuloksena oli tällainen rustiikkisempi (ja hajoilevampi) tortilla.

    Täyttäviä tortillahetkiä Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Jauhelihagulassi bataatilla – Helppo ja täyttävä arkiruoka!

    Jauhelihagulassi bataatilla – Helppo ja täyttävä arkiruoka!

    Uusi viikko, uudet reseptit! Emäntä ehtikin viime viikolla ruokamatkailla kivasti Euroopan kolkasta kolmanteen. Unkarista aloittelin, ja sieltä pyyhälsin Espanjan kautta takaisin kotikontujen metsäisiin tunnelmiin.

    Viikkoon mahtui niin helppoa arkiruokaa kuin pikaista jämäruokaakin, viikonlopun aivan loistavaa kotigourmeeta unohtamatta. Mutta korkataanpa Paleokeittiön viikko maanantaihin mainiosti sopivalla, arkisella keitolla ja jatketaan siitä sitten eteenpäin.

    Talvella maistuu lihaisa soppa. Pohjan poimin Unkarin keittiöstä ja ei kun viilailemaan keittoa Paleokeittiöön paremmin sopivaksi.

    Jostain kummasta onnistuin kehittämään pakkomielteen gulassiin. Hieman yllättävää sinänsä, koska gulassisoppa on taas yksi näitä perinteisesti emännän inhokkilistalle kuuluneista ruoista.

    Jäin oikein miettimään, jotta mistä inhotukseni on oikein kotoisin. Eipä se miettimällä juurikaan selvinnyt. Itse asiassa en ole edes varma, olenko koskaan aiemmin gulassikeittoa suuhuni pistänytkään! Kyse saattaa hyvinkin olla vain mielikuvista, ja siitä, että lienen mielessäni yhdistänyt gulassin stroganoffiin. Stroganoffin kammosta olen päässyt jo aikapäiviä sitten. Nyt oli gulassin vuoro.

    Perinteinen unkarilainen gulassi valmistetaan kokolihasta. Oikaisin siinä hieman vaihtamalla kokolihan jauhettuun. Koska sitä pakastimesta valmiina löytyy, ja jauhelihan kanssa kokkailu etenee arkena pikaisemmin.

    Jauhelihalla voidaan myös eliminoida epäilyttävien lihanosien joutuminen suuhun. Mennee tässä muodossa helpommin alas myös mukeloilta.

    Potaatin korvasin tuttuun tapaan bataatilla. Ja muutenkin heittelin sekaan isomman kirjon kasviksia. Perusporkkanan lisäksi keittoon pääsivät tällä kertaa myös juuriselleri ja palsternakka.

    Lopputulemana oli periaatteessa aika tavallinen jauhelihakeitto, jolle tavanomaisesta poikkeavaa ja ehdottomasti enemmän makua (+väriä!) antoivat tomaatti ja paprika sekä kuminansiemenet. Eli jos kaipaat jauhelihakeittoosi hieman uutta säväystä, niin koita gulassia!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.