Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Kategoria: Suolaiset herkut

  • Syksyn paras burgeri: Portobello-savulohiburgeri sitruuna-timjamikastikkeella (G, M)

    Syksyn paras burgeri: Portobello-savulohiburgeri sitruuna-timjamikastikkeella (G, M)

    Eiköhän ole aika pistää Paleokeittiön venyneet Fisuviikot viimein pakettiin! Säästin parhaan viimeiseksi ;)

    Muistattekos, kun juhannuksen tienoilla kohkasin parhaasta terveysburgerista ikinä koskaan? Innostuin siitä sen verran, että nimesin samalta istumalta hampparin koko vuoden juhlaburgeriksi. Ja uhosin, että jatkoa seuraa. Syksyllä.

    Nyt on aika paljastaa uusi, jopa aiempaa terveempi burgeri. Koska ei viljaa, eikä lihaa vaan kalaa. Kahden portobellohatun välissä.

    Tämän helpon portobello-savulohiburgerin voisi nimetä parhaaksi syysburgeriksi. Vaikka alkuun vähän pohdin, jotta mitenkäs nämä ainekset oikein yhteen passaa. Mahtuuko sieni ja savulohi samaan pakettiin?

    Testaamallahan se selviää. Ja niin vaan kävi, että portobello tykkäsi savulohesta ”ihan sikana”. Toki tähän liittoon oli vielä muutama morsiusneito ja sulhaspoika mukaan tuotava, jotta yhteiselo olisi täydellinen. Ja ikimuistoinen.

    Tavoittelin uutukaiseen maanläheistä, syksyistä tunnelmaa, joten kyytipojiksi pääsivät tuore pinaatti ja makeaksi pannulla paistettu punajuuri. Jotta ei olisi turhan tunkkaiseksi liitto jäänyt, niin raikastajiksi väliin vielä pikapikkelöityä punasipulia sekä sirpakkaa sitruunalla ja timjamilla maustettua majoneesia.

    Viimeistelyyn vielä pikkaisen pippurista rucolaa ja sormukseksi koko komistuksen päälle muutama auringonkukansiemen. Ihan vaan kaunistukseksi. Simuloimaan tavishampparin päällä pilkottavia seesaminsiemeniä.

    Seesaminsiemenet toki istuvat myös sienen päälle, mutta tämä hamppari tuntui kaipaavan reippaasti ronskimpaa otetta. Ettei mene sievistelyksi. Mennään maku edellä ja jätetään missikisat muille. Luolamies tykkää raffimmasta ja haluaa hampparinsa rouheana. Right?

    Kylkeen vielä rapsakat bataattiranskalaiset kera sitruuna-timjamidipin ja terveempi hamppariateria on vertaansa vaille valmis.

    Fisuviikot ovat olleet hauska haaste. Opettavainenkin. Kaikkihan kalan terveysvaikutukset tietävät ja sen, että pitäisi panostaa enemmän kalaan. Jostain syystä kala tuntuu ainakin emännällä jäävän kanan ja kasvisten jalkoihin.

    Fisuviikkojen myötä opin, että kala on helppo ja nopea kokattava. Monesti kun ei kokkausta kalan kohdalla tarvita olleenkaan. Niinkuin tässä syysburgerissa. Kasviksia piti hippasen hioa, mutta lohi siirtyi suoraan paketista portobellojen väliin. Enemmän kasaamista kuin kokkausta.

    Olen myös oppinut, että osaan tehdä aiemmin etäiseksi jääneestä kalastakin ihan hemmetin hyvää ja maukasta arkiruokaa! Vaikka en kalan kaikkein suurin ystävä olekaan, niin kaikki Fisuviikkojen reseptit ovat maistuneet. Kesäkurpitsa-lohipasta, syysburgeri ja mausteinen kalapata kokkauskertojen perusteella parhaiten.

    Katso myös muut Paleokeittiön kalaisat reseptit

    Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Paleokeittiön juhannusburgeri: Lihaisa Portobello-burgeri sinihomejuustolla (G, V opt.)

    Paleokeittiön juhannusburgeri: Lihaisa Portobello-burgeri sinihomejuustolla (G, V opt.)

    Laiska emäntä täällä moi! Pitkästä aikaa uutta reseptiä Paleokeittiöön. On vaan ollut kokkausinto kadoksissa ja vanhoilla, hyvillä ohjeilla on eletty.

    Salaattilinjalla on menty jo pitkään. Koska KESÄ! Suosikkeina helppo Parmankinkku-meloni-mozzarella -lautanen sekä ehkä vähän yllättäen tämä vähintäänkin yhtä helppo ja herkullinen Tonnikala-majoneesisalaatti. Josta laittelen vielä jossain vaiheessa ohjetta näkyviin. Jonnekin. Jos ei muualle, niin ainakin Paleokokkeihin.

    Mutta nyt intoutui emäntäkin viimein tarttumaan paistinpannuun ja uuteen reseptiin! Lähestyvä juhannushan se inspiroi jo alkuviikosta testailemaan jotain uutta ja terveempää juhannuspöytään.

    Hampurilaisilla mennään tämä juhannus. Ja ihan hemmetin herkullisilla sellaisilla mennäänkin!

    Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen höttöburgeri vaan TERVEYSburgeri, joka on täyttä tavaraa alusta loppuun saakka. Terveysburgeri siis vain ja ainoastaan näin oman ruokafilosofian vinkkelistä.

    Terveysviranomaisten mielestä kyseessä lienee terveysburgerin sijaan takuuvarma tappoburgeri. Tuhtia on, mutta nälkä lähtee ja pysyy poissa kauemmin kuin kymmenen minuuttia. Ei ehkä ehkäise yleisen näkemyksen mukaan verisuonitauteja, mutta pupeltamista ehkäisee. Ja makunystyrätkin saavat juhlia juhannusta oikein olan takaa.

    Juhannuksen, tai oikeastaan koko kesän juhlaburgerissa ovat ainekset ja maut kohillaan. Tarkemmin ajatellen…

    Taidanpa unohtaa turhan vaatimattomuuden ja julistaa tämän hyvän herkun samantien KOKO VUODEN JUHLABURGERIKSI!

    Toivottavasti en joudu syömään sanojani seuraavan burgerin putkahtaessa pihalle.

    Tuhti purilainen saattaa tuntua syksyiseltä. Kesällähän syödään kevyttä ja kirkkaan värikästä. Poikkeuksena juhannus. Silloin on lupa heittää kevyillä kesäsalaateilla vesilintua ja vaihtaa hetkeksi burgeriin sekä uusiin perunoihin. Ehtii keventää sitten arkena. Ja muina kesäviikonloppuina.

    Tuhdimpi ateria passannee myös perinteisesti vähän vilpoisamman puoleiseen juhannussäähän. Ja hei, syksyksi on jo mielessä ihan oma syyspurilainen. Watch out!

    Niin, ne ainekset. Lupasin täyttä terveystavaraa alusta loppuun saakka. Tai ainakin melkein ;) Sämpylä on vaihtunut lihaisaan portobelloon ja välistä löytyy niin punasipulia, kesäkurpitsaa kuin rucolaakin.

    Yes, olen vihdoin oppinut rakastamaan sieniä! Kaksi tai kolme vuotta siihen meni. Mutta olen iloinen, että otin opiskelun aikanaan asiakseni.

    Kaikkeen paistamiseen käytin edelleen suosikkipaistorasvana pysyttelevää, ravinteikasta palmuöljyä. Sitä punaista. Jos punaista palmuöljyä ei kaapista löydy, niin ei kannata tehdä asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Käytä sitä rasvaa mitä on. Ja mistä itse pidät.

    Sinihomejuusto saattaa monen kohdalla johtaa kulmien nosteluun ja aiheuttaa soraäänien sarjan. Mutta koska Paleokeittössä ei kokata VAIN terveellistä ruokaa VAAN ”Terveempää ruokaa hyvällä maulla”, niin sinihomejuusto on emännän juhlaburgerissa mukana. Ja siellä myös pysyy.

    Jos paleoystävällisemmät juustovaihtoehdot houkuttavat herkullisuutta enemmän, niin korvaa Aura lampaanmaitohalloumilla, fetalla tai vuohenjuustolla. Jos maitotuotteet ovat ehdoton nouuuuu, niin pistä tilalle sinihomejuuston tavoin kokonaisuuteen suolaisuutta tuovaa pekonia. Rapeaksi paistettuna.

    Paleokeittiön juhlaburgerit valmistuvat yhtälailla lieden liepeillä kuin grillikatoksessakin. Itse käytin vähän molempia, kun kaivoin vuosiksi kaapin perukoille unohtuneen sähkögrillini esiin pölypeiton alta.

    Pihvit ja kesäkurpitsaviipaleet paistuivat kivasti grillissä. Punasipuli karamellisoitui puhtaasti pannulla ja portobellot kypsyivät molemmissa; alkukypsennys kera valkosipulin ja timjamin pannulla, loppusilaus grillissä.

    Aineksia ja valmistusvaiheita näyttää olevan vino pino, mutta eivät nämä loppujen lopuksi kovin työläitä olleet. Jos haluat helpottaa bilekokkausta, niin valmistele etukäteen.

    Portobellot ja kesäkurpitsat on syytä pistää burgeriin suoraan grillistä tai pannulta, mutta pihvit voi hyvin paistella valmiiksi jo päivää tai paria ennen h-hetkeä. Samoin punasipuli kannattaa karamellisoida jo ennalta, niin ehtii kokkauksen lomassa nostaa muutamat kuohumaljatkin. Loppuhan on oikeastaan vain kaiken kokoon kasaamista.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

    Kanafajitat ja tomaattisalsaa salaatinlehdeltä

    Long time, no recipe! Mutta josko nyt vihdoin saisi pukattua ihmisten ilmoille tämän, jo jonkusen viikon luonnoksissa lojuneen kanafajitan sekä tomaattisalsan ohjetta.

    Koska long time, no post, niin aloitellaanpa uutisista, joita niitäkin on kertynyt emännän ”laiskotellessa” vino pino.

    Paleokeittiön uusimmat uutiset on ulkona!

    Uusimmilla uutisilla tarkoitan tietysti viikko sitten ilmestynyttä huhtikuun uutiskirjettä. Jos et ole Paleokeittiön Uutisia saanut tai ehtinyt vielä käydä katsomassa mm. Yrttisen pannufrittatan reseptiä (kuva alla), niin klikkaapa tätä linkkiä.

    Tilaamalla Paleokeittiön Uutiset omaan postilaatikkoosi viimeistään TÄNÄÄN sunnuntaina 15.4.2018 osallistut myös punaisen palmuöljyn arvontaan! Ai mikä punainen palmuöljy? Noh, se selviää tietysti täältä kera Kongolaisen kanakastikkeen.

    Ja sitten meillä on vielä PALEOKOKIT! Eli facebookissa toimiva ryhmä kaikille terveemmän ruoan ystäville. Huhtikuun ruokahaasteessa teemana ovat viherpirtelöt. Sinne siis poimimaan vihreitä pirtelövinkkejä tai vinkkaamaan muille omasta suosikkipirtelöstä!

    Tässä kai ne tämän hetken tärkeimmät uutiset. Loput löytyvät sieltä uutiskirjeestä.

    Kanafajitat syntyivät viikonloppuna sellaisena, kun mieli teki jotain mättöä, mutta järki harasi vastaan. Christina Aguileraa mukaillen ”My mind`s saying let’s go, but my sense is saying no.”. Kuulostaako tällainen raastava sisäinen ristiriita tutulta? Näitä päiviä vaan tulee. Onneksi myös menee. Siitä sitten kompromissia kehittelemään, jotta sekä mieli, että keho saataisiin molemmat tyytyväisiksi.

    Perinteiset tortillaan käärityt fajitakset ovat mun mielestä mättöruokaa. Mutta kun tortillat heivaa hiiteen ja korvataan parilla salaatinlehdellä, niin tilanne on jo kokonaan toinen. ”Pienestä kii, se on niin pirun pienestä kii…”. Jotenkin näin veisaa myös Edelmannin Samuli. Heh, kylläpäs mua tänään laulattaa ;)

    Tästähän tuli ihan täyttä paleota! No okei, täysrasvaiselle smetanalle annoin periksi. Maissilettuja en fajitakseen kaipaa, mutta jotain mausteisuutta tasapainottavaa maitotuotetta kaipaan kyllä. Jätä pois, jos aiheuttaa fyysisiä tai henkisiä hiertymiä tai korvaa sopivalla kasvispohjaisella tuotteella.

    Kotikeittiössä valmistetut fajitat ovat tuntuneet musta aina jotenkin työläiltä; on niin montaa eri sorttia laitettavana… Mutta kun pistää tuumasta toimeen, niin saa monesti todeta olleensa kuvitelmiensa kanssa aivan väärässä.

    Fajitat syntyvät kohtuuhelposti ja nopeasti. Kasvisten pilkkomiseen menee suurin vaiva. Ja aika. Koko prosessi kulkee yksinkertaistettuna jotenkin näin…

    1. Kanat kappaleiksi ja marinoitumaan.
    2. Tomaattisalsa maustumaan.
    3. Paprikat ja sipulit suikaleiksi.
    4. Kanat pannulle ja pois.
    5. Kasvikset pannulle ja kanat sekaan.
    6. Fajitasten kokoaminen ja tuhoaminen.

    Helppoa! Jos maustamisen osalta haluaa päästä vähemmällä, niin ei muuta kuin marketista valmista fajita- tai tacomaustetta messiin.

    KANAFAJITAT TOMAATTISALSALLA

    2-3 annosta

    • 2  kananrintaa (~300 g) pilkottuna
    • 1 tl kuivattua oreganoa
    • 1 tl juustokuminaa
    • ½ – 1 tl chilijauhetta
    • ½ – 1 tl savupaprikajauhetta
    • ½ – 1 tl suolaa
    • 2 + 2 rkl punaista palmuöljyä (tai muuta marinointiin ja paistamiseen passaavaa rasvaa)
    • 1-2 valkosipulinkynttä rutistettuna
    • 2 rkl limenmehua
    • 2 punasipulia puolirenkaiksi suikaloituna
    • 2-3 eri väristä paprikaa suikaloituna
    • tomaattisalsaa, avokadoa, salaatinlehtiä ja tuoretta korianteria tarjoiluun (+ smetana tai creme fraiche tmv.)
    1. Pilko broilerin rintafileet. Laita palat litran minigrip -pussiin tai sopivaan astiaan. Lisää öljy, kuivamausteet, rustistetut valkosipulin kynnet sekä limen mehu. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Valmista sillä välin tomaattisalsa (ohje alla) ja suikaloi punasipulit sekä paprikat.
    2. Paista kanapalat marinadeineen kypsiksi pannulla. Siirrä sivuun.
    3. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä. Paista paprikat sekä punasipulit pehmeiksi. Lisää lopuksi pannulle vielä valmiiksi paistetut kanat sen verran, että lämpiävät. Sekoita.
    4. Kokoa fajitakset. Laita pari vahvalehtistä salaatinlehteä alustaksi, esim. Cosmopolitan- ja roomansalaattia. Kuvissa keräsalaatinlehtiä, jotka toimivat, mutta kestävät vähän huonommin sormiruokailua. Lado päälle kana-paprika-sipuliseosta ja tomaatisalsaa. Viimeistele kuutioidulla avokadolla ja tuoreella korianterilla (+ smetana). Syö sormin tai käytä apuvälineitä.

    TOMAATTISALSA

    • 3-4 tomaattia
    • 1 pieni tai puolet isommasta sipulista
    • nippu tuoretta korianteria
    • 1 jalopeno
    • 1 valkosipulinkynsi
    • 1 limen mehu
    • oliiviöljyä
    • maustamiseen rouhittua mustapippuria ja suolaa
    1. Kuutioi tomaatit, pieni jalopeno ja silppua sipuli sekä tuore korianteri sopivaan astiaan. Lisää rutistettu valkosipulinkynsi, limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita.
    2. Mausta mustapippurirouheella ja ripauksella suolaa. Sekoita ja jätä peitettynä jääkaappiin maustumaan. Säilyy hyvin jääkaapissa myös päivään seuraavaan.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | google+ | bloglovin | uutiskirje

  • Kesän kootut cocktailpalat

    Kesän kootut cocktailpalat

    Kohta vähän vahingossa syntyneisiin cocktailpaloihin, mutta ennen sitä iloisiin uutisiin.

    Sinulla on nimittäin mahdollisuus voittaa laatikollinen herkullisia HeyDayn kylmäpuristettuja ja kuumapastöroimattomia luomumehuja!

    Tähän hätään ei tarvitse tehdä muuta kuin liittyä Paleokeittiön uutiskirjeen tilaajaksi viimeistään keskiviikkona 29.6. ja jäädä odottelemaan ensi viikolla ilmestyviä Paleokeittiön Uutisia, jossa tarkemmat ohjeet arvontaan osallistumisesta. Ihan huippua! Ja aika helppoa.

    Itsehän maistoin HeyDayn tuorepuristettua mehua viimeisimmällä Tallinnan reissulla, jossa sitä tarjoiltiin ”100 esinettä Suomesta” -näyttelyn avajaisissa. Makua ja väriä löytyy kaikkiaan neljään eri lähtöön, ja voittaja pääsee nauttimaan niistä ihan jokaista. Hellävaraisen käsittelyn myötä värien ja makujen lisäksi tallella ovat myös kasvien arvokkaat vitamiinit ja muut ravinteet. Niin kuin luonto tarkoitti.

    Sitten kesäisten cocktailpalojen kimppuun.

    Jääkaappiin oli taas jäänyt kaikenlaista jämää viikon varrelta. Niistä pääsee eroon vain kaivamalla jämät jääkaapista ja tuhoamalla ne. Niinpä kaivoin, pistin kaikki palasiksi ja hammastikut viereen.

    Jep jep, laiska emäntä kun jättää asiat puolitiehen eikä jaksanut pilkkomisen jälkeen enää tikkuja koota.

    Näinhän sitä taas luulisi, ellei paremmin tietäisi! Tikut jätin nimittäin ihan tarkoituksella tarjottimelle, jotta jokainen voisi koota parhaiten itselleen maistuvat raaka-aineet omasta mielestä sopivimmaksi yhdistelmäksi. Siinäpä vinkkiä ja leppoisaa yhdessä puuhastelua vaikka juhannuksen alkupalaksi tai muihin kesäiltoihin.

    Raaka-aineita voi laittaa lautaselle mielensä mukaan. Tai hyödyntää ja täydentää niitä jääkaapin jämiä. Tällä kertaa jääkapista löytyi hunajamelonia, kirsikkatomaatteja ja ylikypsää, pintasavustettua kassleria. Yrttipenkistä hain pariksi basilikanlehtiä ja ihan hitusen pistin vielä minttua melonin päälle.

    Hiukan lämmitin kassleria ja näytin tomaateille pannua kera öljyn ja valkosipulin, jotta muuttuvat hieman pehmeiksi ja mukavan makeiksi. Päälle vielä luraus oliiviöljyä, hieman suolaa ja rouhaisu mustapippuria. Done!

    Sitten vaan aineksia tikkuihin tökkimään ja mieleisintä makuyhdistelmää etsimään. Ei siinä hirmuisen kauan kulunut kun jääkaapin jämät olivat muisto vain.

    P.S. Jos ylikypsää savukassleria ei ole saatavilla, niin kokeile prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua!

    Arvonta yhteistyössä HeyDay. Toteutus UNIQ Content -tuotantoa.

    facebook | instagram | pinterest | twitter | bloglovin | uutiskirje | verkkokauppa

    UNIQ CONTENT Yksilöllistä sisällöntuotantoa ja -hallintaa yrityksesi tarpeisiin.

  • Paleokeittiön helpot blinit (G, M, hiivaton) – Kuohkeat ja herkulliset!

    Paleokeittiön helpot blinit (G, M, hiivaton) – Kuohkeat ja herkulliset!

    Blinit! Ensimmäistä kertaa Paleokeittiössä ja emännän edessä. Ei ihan perinteiseen tapaan valmistettuna, vaikka innostus blinejä kohtaan Suomen ruokaperinteistä lähtikin. Ja lähestyvästä laskiaisesta.

    Perinteisesti laskiaisena nautitaan hernesoppaa ja kermatäytteisiä laskiaispullia. Hillolla tai marsipaanilla, molemmilla lienee omat kannattajansa.

    Minä kuulun ehdottomasti hilloporukkaan. Ja laskiaisena aion noudattaa meidän perheen perinteitä nauttimalla ihan oikean, äipän leipoman laskiaispullan. Tai muutaman. Se vaan on sellainen juttu, josta en suostu tinkimään. Koska tinkimiseen ei ole mitään perusteltua syytä ja äipän laskiaispullat ovat maailman parhaita!

    Terveempää versiota laskiaispullasta ei ole Paleokeittiössä nähty ja tuskin tullaan näkemäänkään. Mutta blineistä väänsin paleoystävällekin sopivan version.

    Blinejä on hehkutettu ja pupellettu jo tammikuun alusta saakka. Bliniviikko on venynyt bliniviikoiksi, joita monissa ravintoloissa vietetään vielä pitkälle maaliskuuhun. Jos perinteitä haluaa noudattaa, niin bliniviikko rajoittuu laskiaisviikkoon.

    Siinä, missä laskiaispullat ovat rantautuneet Suomeen länsinaapurista, niin bliniperinne on peräisin itärajan toiselta puolelta. Siellä blinejä on nautittu, ja nautitaan edelleen, ennen pääsiäistä edeltävän paaston alkua Maslenitsan eli auringon juhlan yhteydessä. Viimeiset ruokajuhlat siis! Ja keeeevät!

    On jokseenkin perusteltua pitää blinejä perinteisenä laskiaisruokana myös meillä. Blinejä on popsitttu Suomessa jo satoja vuosia, vaikkakin aiemmin ensisijaisesti venäläisten ja paremman väen keskuudessa Helsingissä ja itäisellä Uudellamaalla. Siellä Porvoon ja Sipoon suunnalla, jossa emäntä kävikin pienellä tourneella jokunen viikko sitten (kuvia ja juttua instassa).

    Korkkasin hiljattain KotiGourmet -teeman. Jonkin aikaa pohdin, jotta mahtuvatko blinit tähän kategoriaan vai ei, mutta kyllä ne mahtuvat. Vaikka paleoblinit syntyvät vaivattomasti, niin mukana on myös aineksia, jotka harvemmin kuuluvat ainakaan emännän arkipöytään. Viittaan nyt lähinnä täytteinä käytettyihin muikunmätiin ja savuporoon.

    Blinien ympärille on myös kiva kerätä kaveriporukkaa ja juhlistaa joko emännän tapaan laskiaista tai tavallista talvista viikonloppua. Joten onhan blineissä ripaus gourmeeta, eiköh? Viinivinkkiä unohtamatta! ;)

    Blinit olivat mulle tosiaan aivan uusi tuttavuus. En ole ennen tuntenut niitä kohtaan minkäänlaista himoa tai edes vetoa. Johtunee aiemmin vallinneesta, tiukasti viljattomasta paleolinjasta. Myöskään perinteisesti blinien kanssa nautittu mäti ei ole kuulunut suosikkeihini.

    Siksi olikin hieman hassua lähteä paistamaan paleoblinejä ilman minkäänlaista kokemusta edes aidoista. Tiesin, että blinit tehdään tattarista ja että niiden kanssa nautitaan smetanaa ja kaviaaria. Mutta siinäpä se!

    Tutkailin aikani erilaisia blinireseptejä ja kuuntelin kokeneempia. Kyllähän siinä viisastui, mutta lopulta päätin vain lähteä soitellen sotaan ja kokeilla omaa blinireseptiä. Täytyy myöntää, etteivät odotukset onnistumisesta olleet kovin korkealla ja ilo olikin suuri, kun pannussa paistui kuohkeita ja keveitä pikkulättysiä, jotka maistuivat itseni lisäksi kokeneemmillekin blinien purijoille.

    Oli alusta asti selvää, että blineistä tehtäisiin gluteenittomia, maidottomia ja hiivattomia. Ja niin tehtiin! Vehnäjauhon korvasi riisijauho, maidon tuttuun tapaan kookoskerma ja hiivan leivinjauhe sekä vichyvesi.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Kaikkea kaalista! – Paleokeittiön viimeinen kaaliviikko

    Kaikkea kaalista! – Paleokeittiön viimeinen kaaliviikko

    Hei hou, elokuun loppu häämöttää parin päivän päässä ja elokuun mennessä on aika sanoa jäähyväiset myös kaaliviikoille. Mutta ei ihan vielä! Uusiakin kaalireseptejä oli tarkoitus kaaliviikoille kyhätä, mutta kun on nyt ollut vähän kaikenlaista, you know… =D

    Viikonloppuna sain kuitenkin jotain uutta kaalista aikaiseksi. Postausta pukkaa vielä myöhemmin tällä viikolla. Mukana myös vuohenjuusto, joten vuohenjuustodiggarit hoi, pysykääs kanavalla! ;)

    Mutta nyt, vielä kerran KAALI! Tai kuusi kertaa kaali ;) Ohjeisiin otsakkeiden kautta.

    Kolmen kaalin syyssalaatti

    https://c2.staticflickr.com/6/5836/22383730660_956614b0a2_b.jpg

    Kolme kaalia yhdellä iskulla! Tämä on varmasti kaikkien kaalifanien unelma. Ja toisaalta aika hyvä juttu myös niille, joille kaali ei oikein uppoa. Koska kolmen kaalin syyssalaatin myötä ei tule vedeltyä pelkkää parsakaalia paljaaltaan vaan siinä samassa, ja ihan ohi mennen suuhun sujahtavat myös lehti- ja ruusukaali. Kätsyä!

    Lehtikaali-pekonikeitto on luolamiehen hernesoppaa

    https://farm8.staticflickr.com/7284/16523620206_80eef2ac4b_b.jpg

    Yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa

    Tahmainen ruusukaali-pekonipannu

    https://paleokeittio.fi/wp-content/uploads/2014/11/pa183673.jpg?w=840

    Ruusukaali-pekonipannu! Niin yksinkertaista ja niin hyvää! Tahmaista ja makeaa, sellaisenaan tai lisukkeeksi. Kelpaa luolaäijillekin ;)

    Äijämäinen punakaalisalaatti

    https://farm3.staticflickr.com/2949/15162266058_17b64ec552_b.jpg

    Syksy! Punakaali! Dude food! Ja kauden kasvikset. Näistä on tämä kattaus koottu. Äijäruoka on syksyllä parhaimmillaan. Siitä saa mukavasti energiaa päivän puuhiin. Kohtuullisen vähällä vaivalla.

    Paleoystävällinen kukkakaalipizza

    https://paleokeittio.fi/wp-content/uploads/2014/11/pb244236.jpg?w=840

    Ilouutinen kaikille ravintovalmennettaville, joiden ensimmäinen kysymys on ollut erittäin huolestunut, jopa kauhunsekainen kiljahdus ”Enkö mä saa ENÄÄ KOSKAAN syödä PIZZAA?!”. Tässäpä on oiva vaihtoehto pizzanpitäjille, jotka eivät halua kuormittaa kehoa gluteenilla. Kyseessä on siis gluteeniton ja sokeriton, mutta ei täysin juustoton, kananmunaton tai kasvikseton pizza.

    Toscanalainen jauheliha-kasviskeitto

    https://farm8.staticflickr.com/7422/13389663515_8fd1f52074_o.jpg

    Kuluneiden kahden viikon aikana olen viettänyt useita pieniä hetkiä Toscanan auringon alla. Fyysisesti olen kyllä ollut Suomessa, mutta näille pienille mielikuvareissuille olen matkannut lautasen kautta. Törmäsin marketissa mustakaaliin. Tuohon tummaan kaunottareen, johon olen tutustunut jenkki- ja aussisivustoilla, ja josta olen uneksinut jo pitkään. Siinä se nökötti nenän alla, joten ei muuta kuin pari pakettia kainaloon ja ribollitan kaltaisen keiton valmistuspuuhiin!

    Kivaa vikaa kaaliviikkoa Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Paleohodari, tomaattirelissiä ja guacamolea

    Paleohodari, tomaattirelissiä ja guacamolea

    Juhannus oli ja meni, mutta kesän ruokajuhlat ovat vasta aluillaan, right? Uhkasin taikoa juhannuksena paleohodareita ja sen tein. Parhaat hodarit ikinä! Niin namia, että jäivät juhannuksen perinteinen perunasalaatti ja jälkkärikin tänä vuonna väliin. Mutta kuten todettua, niin ehtiihän tässä. Vielä on kesää jäljellä! Eihän se ole oikeastaan vielä alkanutkaan. Hellekelejä odotellessa…

    Muistaakseni sanoin tämän aikanaan jo bataattiburgereiden kohdalla ja olen samaa mieltä edelleen; täytteet tekevät burgerin. Täytteet tekevät myös hodarin! Ei se mauton vehnäsämpylä. Jos paleoburgerit ladottiin bataattikiekkojen väliin, niin paleohodari kääräistään salaatinlehtiin. How does it get more paleo than that?! Tosin siitä paleomakkarasta voi olla montaa mieltä, mutta markkinoilta löytyy kyllä jo ihan hyviä vaihtoehtoja ellei välttämättä halua itse lähteä suolta venyttämään.

    Ensimmäinen vaihe aika kuuman ”kuuman koiran” valmistuksessa on hapanimelän tomaattirelissin keittelyssä. Hyvin helppoa ja mielettömän hyvää! Valmistuu puolessa tunnissa ja riittää useampaankin hodariin, vaikka reippaalla kädellä annostelisi.

    TOMAATTIRELISSI

    • 4-5 kypsää luomutomaatti (~300 g)
    • ~1,5 cm:n pala inkivääriä
    • 2 valkosipulikynttä
    • 0,5 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa
    • 35 g CocoVin kookossokeria
    • mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria
    1. Pese ja pilko tomaatit. Jos kuoret eivät valmiissa relississä miellytä, niin ne voi poistaa tai pilkkoa tomaatit hieman pienemmiksi.
    2. Kuori ja pilko inkivääri sekä valkosipulinkynnet.
    3. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 20-30 minuuttia välillä sekoitellen.
    4. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurirouheella.
    5. Anna jäähtyä ja säilytä tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa.

    Seuraavaksi vuorossa on guacamolen eli avokadotahnan valmistus. Guacamolea on nähty Paleokeittiössä aiemminkin, mutta tällä kertaa mentiin hieman erilaisella, voisiko sanoa, että autenttisemmalla versiolla, jossa persiljan korvasi korianteri ja sitruunan tilalle puristin limeä.

    GUACAMOLE

    • 1 iso tai 1 1/2 avokadoa
    • 1/2 punasipuli pilkottuna
    • pieni luomutomaatti pilkottuna
    • 1/2 jalopeno pilkottuna
    • 1 limen mehu
    • kourallinen silputtua korianteria
    • hieman suolaa ja mustapippurirouhetta
    1. Muussaa avokado karkeasti haarukalla ja sekoita joukkoon kaikki muut ainekset.

    Tomaattirelissin ja guacamolen lisäksi hodariin tarvitaan tietysti jotain laadukasta nakkia tai makkaraa. Lisäksi paistoin mukaan makeat kermasipulit ja sekoittelin srirachamajoneesit lisäämällä valmismajooneesin joukkoon valmista srirachakastiketta.

    Sitten ei muuta kuin hodaritehdas pystyyn ja kokoamishommiin! Alle pari jämäkkää Cosmopolitan -salaatinlehdykkää, päälle grillatut makkarat, sipulit, guacamolea, tomaattirelissiä ja srirachamajoneesia. Sillai sopivan runsaalla kädellä ;)

    Kääräistään koko komeus käteen ja nautiskellaan. Mitään siistiä hommaa tämä ei ole, mutta eikö hodarin luonteeseen kuulu, että majoneesit valuvat pitkin leukaperiä ja kädet ovat täytteistä tahmaiset? Suosittelen nauttimaan pihalla tai pitämään alla edes lautasta ja runsaasti talouspaperia tai servettejä lähistöllä. Ei ehkä kaikkein kauneinta ruokaa tai ensitreffeille sopivinta, mutta se maku! Se korvaa kyllä kaiken sottaisuuden. Ja onhan siinä sormien nuolemisessakin oma viehätyksensä ;)

    Vaikka juhannus sujui tänäkin vuonna hieman sateisissa merkeissä, niin tarjosivatpa sääjumalat sentään sen verran auringonpaistetta, että edes yhdet hodarit saatiin nautiskella kauniissa ilta-auringossa. Ihan parasta!

    Ja ne juhannusruusutkin löytyivät lopulta! Voisi kai sanoa, että ihan passeli ja perinteinen juhannus tuli vietettyä. Grillimakkaroineen. Suosittelen tsekkaamaan myös melko mainiot vuohenjuusto-mansikka -bruschetat, jos sattuivat juhannuspyhinä menemään ohi silmien ;)

    Kaunista ja ”kuumaa” hodarikesää kaikille!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

  • Paleoystävän ”bruschetta”

    Paleoystävän ”bruschetta”

    Juhannusjuhlat jatkuu! Vesisateessa. Oli tarkoitus vietellä rauhassa juhannusvapaita ja postailla juhannusjuttuja vasta ensi viikolla. Mutta koska sade. Ja tylsyys. Joten miksipä ei käyttäisi tätäkin aikaa hyvin hyödyksi.

    On muuten melkoisen ihmeellinen juttu, että sitä ei oikein koskaan ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. En puhu nyt sateesta tai auringosta. Koko kevät ja alkukesä on painettu tukka putkella, ja toivottu sitä hetkeä, jolloin muksuna sai narista, että ”Ääääiiii-tiii, mul ei oo mitää tekemistä… Mitä mä oikein tekisin?”. Ja äippä siinä sitten yritti keksiä tylsistyneelle naperolle jotain puuhaa tyyliin…

    – Mee vaikka värittämään värityskirjaa.

    – Emmä. Mä väritin jo. Jne.

    Noh, nyt tuli se hetki, että olisi voinut vain olla. Mutta kun ei oikein osaa. Rauhoittua. Paradoksaalisesti aivot kaipaavat stimulaatiota, vaikka eivät kaipaa. Ehkä ne tässä kesän edetessä taas oppivat ottamaan iisimmin, mutta tällainen yhtäkkinen toimeettomuus ei oikein luonnistu. Onneksi on blogi! Ei tarvitse mennä värittämään värityskirjaa. Vaikka sekin on jälleen kovin muodikasta ja varmasti aika rentouttavaa puuhaa aikuisellekin.

    Ehkä pitäisi elvyttää tuo lapsuuden rakas harrastus. Tai alkaa jälleen latomaan pikkuisia muovieläimiä jonoon, joka sekin oli eräs varhaislapsuuden lempipuuha. Enää en osaa sanoa, mikä siinä niin kovasti tylleröistä viehätti. Ehkä ne eläimet? Josko koittaisin laitella näitä työpöydällä lojuvia, metrisiä karvanaamoja riviin? Siinä olisi sentään jo vähän enemmän haastetta kuin muovinorsuissa! ;)

    Taidan kuitenkin tyytyä raapustamaan blogiin juhannusaaton alkuruokaa eli paleotyylistä bruschettaa olisi tarjolla. Ja aivan järkyttävän hyviä olivatkin. Yksinkertaisia ja helppoja, mutta mukavan näyttäviä minikoosta huolimatta.

    MANSIKKAISET VUOHENJUUSTO -BRUSCHETAT

    • vuohenjuustoa
    • tuoretta mansikkaa
    • tuoretta basilikaa
    • hunajaa
    • balsamisiirappia
    • saksanpähkinää
    • CocoVin kookosöljyä paistamiseen
    1. Viipaloi valmiiksi mansikat ja nypi sopivia lehtiä basilikasta.
    2. Leikkaa vuohenjuustopötköstä noin sentin paksuisia viipaleita, ja paista ne molemmin puolin päältä kullanruskeaksi ja rapeaksi runsaassa öljyssä, kuumalla pannulla.
    3. Nosta tarjoilulautaselle ja anna jäähtyä ihan hetkinen. Sivele tai pursota rennosti päälle juoksevaa hunajaa. Nosta päälle viipaloitu mansikka. Raidoita mansikat balsamiviinietikalla, koristele koko komeus basilikanlehdillä ja viimeistele murustetulla saksanpähkinällä.
    4. Parasta suht sukkelaan lämpimänä nautittuna!

    Minä keittelin kokoon omat balsamisiirapit, mutta helpommalla pääsee, jos pursottaa suoraan purkista. Jos joku haluaa kuitenkin kokeilla oman balsamisiirapin valmistusta, niin se on ihan helppoa. Eli keitellään vaan kokoon esim. 1 dl balsamiviinietikkaa ja lisätään lopuksi joukkoon pari teelusikallista tai enemmän hunajaa. Noin 15-20 minuutin hiljainen keittoaikaa riittää. Itselläni meni hieman yli, jolloin siirapista tuli jäähtyessä jähmeää ja hieman hankalasti käsiteltävää. Sopii hyvin kaveriksi kesän salaatteihin!

    Eipä tässä muuta. Emäntä lähtee viihdyttämään itseään takaisin lieden ääreen. Ois paleohodaria tuloillaan. Tai ainakin suunnitelmissa. Saas nährä kuin käy! Saadaanko tänä juhannuksena vielä makkarat pöytään vai ei ;)

    Jaa niin, sellaista asiaa tai vähän asian vierestä olisi vielä, että hipshops follaamaan emännän instatiliä! Sinne on nimittäin suunnitteilla paljon toivottua ”Mitä syön juuri nyt” -päivää ;)

    Rentoa juhannuspäivän jatkoa Sinulle!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Tilaa uutiskirje!

  • Vapun helpot kevätkääryleet & kuohuvaa – Piknikillekin (G)

    Vapun helpot kevätkääryleet & kuohuvaa – Piknikillekin (G)

    Mitäs vappuna? No mitä, jos pistettäisiin pikkasen pinkkiä lasiin ja pientä paleopurtavaa pöytään tai piknikille?!

    Vappuun on vielä hyvästi aikaa, mutta aikainen lintu madon nappaa ja tilaa myös edullisesti laadukkaat vappuviinit lasiin. Postaus sisältää alekoodin, joten jos ei jaksa kaikkea katsoa, niin kannattaa ainakin selata loppuun saakka ja hyödyntää hyvä tarjous ;)

    Olemme nyt pienellä ruokabloggaajien porukalla harrastaneet näitä kuukausittaisia ruokahaasteita. Kuluvan kuukauden haasteessa halusimme hyödyntää vapun bileet! Saimme kukin haasteeseen osallistuja maisteltavaksi Vino Nostrumin toimittaman pullollisen eri (kuohu)viiniä, ja haasteena oli kehittää kuplajuoman kaveriksi sopivaa vappupurtavaa. Eri kuohupullot arvottiin haasteeseen osallistujien kesken. Minä esitin ennakkoon toiveen rosèsta ja kas, ”arpa”onni suosi kalastelijaa, hah hah! ;)

    Vähän vapusta ja viineistä. Vappu tarkoittaa mulle äipän simaa ja munkkeja. Se on yksi niistä juhlapäivistä, jolloin viskaan paleota vesilinnulla ja nautin muiden mukana perinteisistä vappuherkuista. Ruokaan en ole oikein koskaan vappuna panostanut, joten olikin ihan mielenkiintoinen haaste miettiä kuoharin kaveriksi jotain juhlaan sopivaa syötävää.

    Ehkä se haasteellisin osuus oli kuitenkin keksiä mulle valikoituneen kuplajuoman, Il Mosnelin Franciacorta Brut Rosèhen passaavaa purtavaa. Jonkin verran olen viinejä elämän varrella maistellut ja pidän kuivahkoista viineistä, erityisesti pinkistä kuplajuomasta. Mutta aikuisten oikeesti en tiedä viineistä yhtään mitään. Tiedän kyllä, mikä sopii mun suuhun. Pinkki sopii, koska se näyttää kivalta ja tytöt tykkää pinkistä ;)

    Näistä asetelmista lähdin vappupurtavaa miettimään. Onneksi sain vähän apuja ihan oikeilta viiniasiantuntijoilta, joiden mukaan Franciacorta Rosè istuu parhaiten samaan pöytään kasvisruokien, falafelien, kalakeittojen (erityisesti tomaattia sisältävien sellaisten) ja kevyiden lihojen kanssa.

    Kuten moni jo tietääkin, niin pidän myös yksinkertaisista ja helpoista ruoista. Vappuksi halusin tarjota myös jotain sellaista, jota voi tarvittaessa valmistella etukäteen ja ottaa mukaan vaikka vappupiknikille. Ja mitä paleompaa, niin sen parempaa! Vappunakin. Näistä lähtökohdista syntyivät paleo spring rollsit parilla eri teemalla.

    KEVÄISET KALKKUNARULLAT

    • kalkkunaleikettä (valitsin savukalkkunaa)
    • isoja ja sopivan taipuisia salaatinlehtiä (esim. keräsalaatti tai romaine)
    • porkkanaa
    • varsiselleriä
    • kurkkua
    • vihreää omenaa
    • vuohengoudaa tai muuta mietoa juustoa
    • sinapilla maustettua majoneesia

    Pese, kuori ja suikaloi kasvikset sekä juusto. Asettele tarjoilulautaselle, pakkaa kippoihin tai rullaa valmiiksi kalkkunaleikkeen sisään. Mausta sinappimajoneesilla ja tuoreilla yrteillä.

    Käytin tällä(kin) kertaa valmista luomumajoneesia, johon sekoitin noin 1 tl:n dijonsinappia kolmea ruokalusikallista majoneesia kohti.

    BLT SPRING ROLLS

    Toisen kevätrullan innoittajana toimi klassinen BLT eli pekonia, salaattia ja tomaattia sisältävä voileipä, jota täydensin vielä avokadolla.

    • pancetta -pekonia
    • salaatinlehtiä
    • punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja
    • sinapilla maustettua majoneesia
    • basilikaa (thaibasilikakin toimii ;))
    • rouhittua mustapippuria

    Paista pancetta tai pekoni kuumalla pannulla rapeaksi. Kuutioi kirsikkatomaatit erilliseen astiaan ja viipaloi avokado valmiiksi. Tarjoile ainekset erillisinä tai kokoa pekoni, tomaatti, avokado, basilika ja majoneesi valmiiksi salaatinlehtiin käärittyinä rullina.

    Sellaista sormisyötävää! Hyvää ja helppoa! Ja ihan mukavaa puuhasteltavaa piknikille, jos rullat jättää vappuvieraiden värkättäviksi.

    Rullat pysyivät ihan hyvin koossa ilman hammastikkujakin, mutta halusin vielä jotain pientä kivaa extraa, joten kiinnitin rullat cocktailtikuilla, joihin olin vielä kasannut halkaistuja kirsikkatomaatteja, vuohengoudaa ja thaibasilikanlehtiä.

    Mut onks alkoholi paleoo?! Vastaus löytyy hyvin yksinkertaisesti miettimällä, että ravitseeko vai rasittaako alkoholi elimistöä. Monelle on varmasti tuttu riehakkaan illan jälkeinen lievempi tai vähän vakavampi kehon myrkytystila, jota kansan keskuudessa krapulaksikin kutsutaan. Eli let`s keep it real, eikä valehdella sen enempää itselle kuin muillekaan. Ehkä luolamiehet söivät satunnaisesti jonkun käyneen rypäleen, mutta eihän alkoholi millään muotoa tiukkaan paleoon mahdu.

    Mutta let`s keep it real myös nykyihmisen näkökulmasta. Jos mitään terveydellisiä esteitä ei ole ja haluaa nyt kutakuinkin pysyä paleolla, niin en näe oikein syytä viettää loppuelämää pelkän paleon vuoksi kuivin suin. Satunnainen drinksu ei ole sen isompi rikos kuin harvoin nautittu pullan palanenkaan. Kunhan kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan. Eli kuinka usein juo, paljonko juo ja mitä juo. Jokainen vetäkööt omat linjauksensa, mutta minä pidän alkoholia ensisijaisesti juhla- ja seurajuomana. Tavoitteena ei ole humalahakuinen juominen vaan yksi lasillinen riittää. No okei, korkeintaan kaksi ;)

    Mitä laatuun tulee, niin paleolle parhaiten passaavat kuivat viinit ja siiderit. Punaviini omaa haittavaikutusten lisäksi myös terveysvaikutuksia, joten sen nostaisin ehkä ykköseksi. Luomu ja mahdollisimman alkuperäinen valmistustapa ovat aina plussaa. Jos jotain vinkkua tiukempaa tekee mieli, niin tequila lienee silloin se paleoin vaihtoehto.

    Loppuun vielä muutama sana kuvien kuohuviinistä ja viinin toimittajasta.

    Jos mun pitäisi Il Mosnelin Franciacorta Brut Rosèta kuvata yhdellä sanalla, niin se sana olisi luonteikas. Ei siis mitään litkua, vaan rehtiä ja täyttä tavaraa ensimmäisestä pisarasta viimeiseen saakka! Huomionarvoista oli myös se, että vaikka säilytin jämiä jääkaapissa vuorokauden verran löyhästi suljetussa pullossa, niin seuraavana päivänä kuplajuoma ei ollut väljähtänyttä, vaan kupli samaan malliin kuin vasta avattu pullo. Jos vappuaaton bileistä jotain jää, niin sekä kuohari, että kevätrullat toimivat vallan mainiosti myös vappupäivän jatkoilla.

    Näitä ekologisia, asiantuntijan tarkasti valikoimia, laadukkaita artesaaniviinejä ilman ylimääräisiä välikäsiä suoraan eurooppalaisilta pienviinitiloilta kotiovelle saakka toimittaa siis yritys nimeltä Vino Nostrum. Artesaaniviinit ovat luonnollisin menetelmin käsintehtyjä ja niitä tuotetaan usein vain hyvin rajoitettu määrä (joitakin vain alle 1000 pulloa vuodessa). Tilaus tapahtuu netin kautta ja pullot saapuvat perille noin viikossa. Verot ja muut mahdolliset viranomaishässäkät on hoidettu valmiiksi eli tilaaminen on paitsi helppoa, niin myös täysin laillista. Eli jos haluat vappuun tai muihin kevään juhliin jotain hieman spesiaalia, jota Suomesta harvemmin saa, niin kannattaa hyödyntää Vino Nostrumin Paleokeittiön lukijoille tarjoama 20 %:n alennuskoodi.

    ”paleo20off”

    Koodilla paleo20off saat siis kaikki Vino Nostrumin kautta tilatut viinit aika huikealla 20 %:n alennuksella. Koodi on voimassa 30.4. saakka, mutta jos haluat viinit varmasti jo vapuksi pöytään, niin pistä tilaus menemään viimeistään tiistaina 21.4. Ja ei, tilauksista ei kilise euroja emännän taskuun. Joku siitä kuitenkin on huolissaan ;)

    Käy myös tsekkaamassa muiden huhtikuun ruokahaasteeseen osallistuneiden ruokabloggareiden vappuviinit ja niihin sopivat syötävät! Meidän pieni paikallinen ruokabloggareiden piiri onkin saanut hieman vahvistusta ja ulkopaikkakuntalaista näkemystä Herkkusuun lautaselta =)

    Vauhdikasta viikkoa ja vapun odotusta Sinulle!

    Kuohuviinipullo saatu Vino Nostrumilta.

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Paleoystävän talvipizza

    Paleoystävän talvipizza

    Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =)

    Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista!

    Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen.

    Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. Tähtinä loistaen. Kyllä, se riistamakkara oli juurikin tämän pizzan juju. Olisi pitänyt vaan ymmärtää enemmän laittaa.

    Toinen kantava ajatus oli talvi. Halusin jollain tapaa talvista pizzaa. Mielestäni siinä kohtuu hyvin onnistuinkin. Paitsi raaka-ainevalintojen suhteen, niin myös niiden käsittelyssä. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa vain pilkkoa ja siivuttaa, kun voi paistaa ja kuullottaakin.

    TALVISEN PIZZAN TÄYTTEET PALEOYSTÄVÄLLISEEN TAPAAN

    • luomutomaattipyrettä (koska maku)
    • luomuketsuppia (koska happo)
    • Herefordin savupaprikalla, cayennepippurilla (koska tuli), mustapippurirouheella ja suolalla maustettua, paistettua jauhelihaa
    • kookosöljyssä kuullotettua ja hunajalla karamellisoitua punasipulia (koska makeus)
    • kuullotettua fenkolia
    • pikaisesti paistettua paprikaa (koska nälkä ;))
    • tuoreita, oransseja miniluumutomaatteja puolitettuna
    • hirvi-villisikamakkaraa siivutettuna (koska tähti!)
    • vuohenjuustosiivuja
    • gouda -juustoraastetta
    • päälle tuoretta salviaa ja granaattiomenan siemeniä

    Työläämmäksi talvisen pizzan tekivät neljä eri paistovaihetta. Ensin punasipulien kuullotus ja makeutus hunajalla. Seuraavaksi siivutettu fenkoli omassa erässä ja punainen paprika omassaan. Viimeiseksi vielä jauhelihan paistaminen ja maustaminen ennen täytteiden kasaamista esipaistetun pizzapohjan päälle. Loppu olikin leikkiä vaan, kun odottelin kymmenisen minuuttia täytteiden lämpiämistä ja juuston sulamista. Hieman kauemminkin olisi voinut odotella, jotta juusto olisi saanut vähän väriä. Jos ei nälkä ;)

    Ja jälkkäriksi vielä täyteläistä ja kosteaa supersuklaakakkua kera kärsimyshedelmän sisuksen. Mutta se onkin jo toinen tarina, johon palaan vielä. Facessa voinee ennen blogautusta käydä kuolaamassa kuvia ;)

    Ja hei, Paleokauppakin on nyt virallisesti auki! Käy tutustumassa! Ovi kauppaan käy suoraan tästä ja kaupan faceen voipi klikkailla samaa kyytiä tästä. Kauppatavaran määrä ei vielä päätä huimaa ja facekin aktivoituu tässä hiljalleen, kun emäntä kerkiää taas roikkumaan sillä suunnalla enemmän. Mutta laatu korvaa määrän! Näin olen kuullut sanottavan ;). Ja arvontaakin pukkaa! Ihan kohta. Siellä Paleokaupan feisbuukissa.

    Talvisia pizzan paistopäiviä, Sinulle!