Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan. Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!
Täytetyt kanarullat pekonikääreellä ovat kaiketi jonkinlainen klassikko. Klassikko tai ei, mutta tulipa nyt ensimmäistä kertaa väännettyä näitä maistuvia nyyttejä Paleokeittiössä.
Oikein passelia arkiruokaa, jota olen vältellyt, koska olen kuvitellut rullien käärimisen jotenkin työlääksi.
Noh, olihan siinä vähän väkertämistä, mutta oikeastaan aika mukavaa sellaista. Ja lopputulos kyllä palkitsi väkertämisen. Pekoni ja kana kun ovat eräs näistä kuuluisista match made in heaven -yhdistelmistä.
Väliin vielä vähän tuoretta pinaattia ja vuohenjuustoa, ja aina vain paranee! Eivätkä bataattiranutkaan kylkiäisinä yhtään pöllömpi vaihtoehto olleet.
En nähnyt syytä vaihtaa aikanaan toimivaksi todettua reseptiä vaan vanhoilla metodeilla mentiin. Mutta päivitetäänpä nyt ohje samalla helpommin luettavaan muotoon ja pistetään vielä muutama vinkki viereen!
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Pöydällä pari mustaksi muuttunutta banaania. Mitähän niille tekisi? Söisikö ylikypsät JA ylimakeat mössöbanskut vai heittäisikö jo menemään…? Vai keksisikö niille vielä jotain muuta, maistuvampaa käyttöä?
Vaihtoehtoja banskujen saattamisesta maistuvampaan muotoon on monia. Niistä voi vaikka pyöräyttää banskupannareita, paistaakookoksisia keksejä tai piilottaa banaanikakkuun. Tai sitten voi kokeille jotain uutta; pistää banaanit taikinaksi, heittää sekaan tummasuklaahippuja ja paistaa kakun sijasta maistuviksi muffinsseiksi!
Kuten kuvista arvata saattaa, niin päädyin viimeiseen vaihtoehtoon. Mustuneista banaaneista syntyi hetkessä suklaasattumin piristettyjä, maukkaita muffinsseja, joita myös perinteisen pullan purijat mutustelivat tyytyväisinä. Sopivat yhtälailla välipalaksi kuin aamukahvinkin kaveriksi, yllättävään makeanhimoon tai jopa siihen kuuluisaan pikkunälkään.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Vihdoin jo parisen viikkoa sitten päivänvalon nähneiden, mehevien hirvipullien kimppuun. Kuten instassa ehdin jo mainostamaan, niin näistä tuli kyllä parhaimmat paleopullat ikinä! Samalla pääsi myös pakastimessa pitkään lojunut hirvenjauheliha hyötykäyttöön. Emäntä happy!
Hirvipullat herukkaisella punasipulikastikkeella ja selleri-päärynäpyreellä saavat kunnian aloittaa uuden suuntauksen Paleokeittiön taipaleella. Oikeastaan uusi osasto starttasi jo joulun riistapöydästä riekonrintoineen ja hirvipaisteineen. Tosin ajatus on kypsynyt vasta jouluaterian jälkeen, joten ensimmäinen postaus toimikoon reseptien puuttuessa lähinnä inspiraation lähteenä.
Suuntaus näkyyKotiGourmet -kategoriana, jonka alle tulen keräilemään näitä astetta fiinimpiä reseptejä ja ateriakokonaisuuksia. Paleokeittiön pääasiallinen tarjonta painottuu edelleen nopeisiin ja helppoihin arkiruokiin, joita satunnaisesti piristävät terveellisemmät herkut.
Vaikka maku on ehdottomasti mukana myös arkiresepteissä, niin KotiGourmet -osastolla makuun, raaka-aineisiin ja valmistustapoihin olisi tarkoitus panostaa vielä hippasen enemmän. KotiGourmet -reseptit sopivat toki myös arkeen, esim. nämä mehevät hirvipullat valmistuvat ihan siinä missä perinteisemmätkin.
Ateriakokonaisuudet sopivat mainiosti vähän isompaan ruokapanostukseen, viikonloppuruoaksi tai jopa juhlatarjottavaksi. Läsnä maukkaan ruoan lisäksi tulevat olemaan myös emännän uusin villitys ja perehtymisen kohde, ruokailukokemusta mukavasti täydentävät, laadukkaat viinit, joita sopii laittaa yhtälailla lasiin kuin lurauttaa ruoan sekaakin. Pakko ei ole, mutta saa ;)
Kyse on paitsi reseptitarjonnan monipuolistamisesta, niin myös paleopohjaisen ruoan jalostamisesta nautinnollisempaan suuntaan. Samalla pääsen haastamaan itseäni, oppimaan uutta ja tuomaan uutta sisältöä omaan ruoanlaittooni.
Kun takana on jo 10 vuotta tuttua, turvallista ja toimivaksi todettua paleotaivalta, niin kaipaan uudistumista ja kokkailun sovittamista paremmin nykyisiin ajatusmalleihini. Haluan myös haastaa itseäni raaka-ainerintamalla. Kokeilla sekä käsittelyltään, että makumaailmaltaan hieman pelottaviltakin tuntuvia ja aiemmin ohittamiani aineksia. Näihin kuuluvat ainakin riista, sisäelimet sekä sienet.
Pitkä alustus, joten eiköhän siirrytä pikaisesti hirvipullien pariin!
Riistahan on parasta paleota, mutta vaikka mulla on ollut aika mukavasti mahdollisuus hirvieläinten lihaa käyttää, niin olen sitä vierastanut. Syynä lähinnä nauttimieni hirviruokien kuivakkuus ja hirvenlihan vieraaksi jäänyt, voimakas maku.
Mutta nämä pullatpa eivät ole kuivia! Vaan ihanan meheviä, jopa hajoilevuuteen saakka. Mehevyyttä hirvipulliin tuo rasvainen pekoni, joka myös pehmentää makumaailmaa. Oman oleellisen tehtävänsä kokonaisuudessa täyttävät perinteiset riistamausteet; katajanmarjat, timjami ja sinappi. Näitä et halua ohittaa!
Mainitsin hajoilevuudesta, joka teki pullien paistamisesta hieman haasteellista. Hippasen vähemmän smetanaa sekä paremmin pienitty sipuli ja pekoni auttanevat hellän käsittelyn ohella asiaa.
Nämä pullat paistuivat pannulla, mutta kypsennys onnistuu myös uunissa. Tosin silloin ainakin itse hakisin kivan paistopinnan ensin pannulta ja hoitaisin jälkikypsennyksen uunissa.
Hirvipullien kaveriksi lautaselle päätyivät mielenkiintoinen selleri-päärynäpyree sekä herukkainen punasipulikastike.
Kastikkeet ovat mulle myös uusi juttu. En ole aiemmin kotikokkailussa juurikaan niihin panostanut, enkä niitä oikeastaan kaivannutkaan. Olen kokenut kunnon kastikkeet hieman työläiksi, vaikka eivät sinänsä vaikeita olekaan. Valmistus vaatii vaan aikaa ja huolenpitoa. Mutta kyllähän kastikkeella paikkansa lautasella on. Paitsi suunkostukkeena, niin etenkin lisämaun antajana ja aterian täydentäjänä.
Makea, herukkainen punasipulikastike kyllä kruunasi hirvipullat! Eli oli todellakin vaivan odottamisen arvoinen. Suosittelen testaamaan!
Joskin kanalientä kannattanee käyttää huomattavasti, jopa puolet vähemmän. Tutkiskelin punasipulikastikkeen perusohjeita netistä, ja vaikka kastikkeesta tuli oikein hyvä ja maukas, niin sen kokoon keittäminen vei aikaa aivan tolkuttomasti. Taisi siinä peräti pari tuntia vierähtää ennen kuin liemi alkoi muistuttaa kastiketta.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Hyviä ja huonoja uutisia pastan ystäville! Etenkin sinulle, joka et syystä tai toisesta voi tai halua vehnäistä pastaa pupeltaa.Otetaanko hyvät uutiset ensin?
Tämä kermainen, sinihomejuustolla maustettu kaali-jauhelihapaistos muistuttaa erehdyttävästi pasta-annosta. Al dente. Tosin siitä on jo useampi vuosi vierähtänyt kun emäntä on viimeksi pastaa suuhunsa pistänyt, joten mielleyhtymä saattaa olla vahvasti harhainen. Mutta sellainen yllättävä mielikuva nousi ensimmäisen haarukallisen myötä tajuntaan. Tarkoituksena ei ollut taikoa kaalista pastaa, eikä oikeastaan ole vieläkään, mutta kyllä kermaisen kaalipaistoksen voi hyvin pistää samaan kategoriaan muiden, aidosti kasvispohjaisten pastakorvikkeiden kanssa. Jos ”pastaksi” voidaan tätä nykyä kutsua sopivasti käsiteltyä kesäkurpitsaa, porkkanaa, spagettikurpitsaa ja jopa punajuurta, niin miksi ei kaaliakin?!
Sitten huonot uutiset. Kermainen kaalipaistos EI OLE pastaa. Se on kaalipaistosta kermaisella jauhelihakastikkeella. Jos ihan tarkkoja ollaan. Joskus olen. Tarkempi kuin toisinaan. Mutta sanotaanko, että periaatetasolla musta on hölmöä huijausta syödä porkkanaa ja kuvitella syövänsä lohta. WTF?! Porkkana ei ole porkkalaa. Porkkala on ihan huippu, merellinen ulkoilualue meillä täällä Kirkkonummella. Suosittelen visiteeraamaan =)
No mutta, olen itsekin syyllistynyt viime vuosina ruokahuijauksiin. Vaikka joka kerta rehellisen ihmisen sydäntä vähän kirpaiseekin, niin tarkoitus pyhittänee keinot. Jos aidoista raaka-aineista valmistetut ruoat uppoavat paremmin feikkinimikkeellä, niin mäkin olen valmis osallistumaan huijaukseen. Kansanterveyden puolesta. Jos sinihomejuustoinen kaalipasta maistuu paremmalta kuin kaalipaistos, niin what the hell, pistetään pipo hetkeksi piiloon päätä puristamasta.
Se siitä. Paleokeittiössä sen sijaan jatkuvat lohturuokaviikot terveysruokaviikkojen sijaan! Jos jonain sinihomejuustoista kaalipaistosta pitäisi mainostaa, niin juurikin lohturuokana minä sitä myisin. Suosittelen myös sinulle, joka et ole kaikkein paras kaalin kaveri. Setti saattaa yllättää positiivisesti. Perheen nuoremmatkin.
Poimin ainekset rajallisen valikoiman omaavasta lähikaupasta, joten ainesten kanssa ei kauheasti kikkailtu. Sitä otetaan, mitä tarjolla on. Jos olisin suunnannut isoon markettiin, niin homejuustoksi olisi sen perinteisen suomalaisen brändin sijaan todennäköisesti valikoitunut paleoystävällisempi, pastöroimattomasta lampaan raakamaidosta valmistettu Roquefort.
Mutta mitäpä tässä yhdestä Roquefortista nipottamaan kun tartuin kookoskermapurkin sijaan kuohukermaan. Lohturuoan nimissä. Yritin vain ilmaista, että vaihtoehtojakin löytyy. Maidoton sinihomejuusto saattaa olla hieman haastellinen, mutta ehkä sellaisellekin jokin korvike jo olemassa on. Homejuusto on kuitenkin niin oleellinen osa tämän reseptin makumaailmaa, että ihan heti en sitä lähtisi poistamaan tai juustonkorvikkeella paikkaamaan. Mutta jauhelihan voinee jättää pois. Jos juusto maistuu, mutta liha ei.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Jotain kevyen rapsakkaa ja mausteisen etikkaista joulupöytään! Kaikkien raskaiden laatikoiden ja proteiinipitoisten ruokien tasapainottajaksi ja ruoansulatuksen avustajaksi.
Äippähän se alkoi pikkelöidystä punakaalista puhumaan ja minä lupasin sellaista meille jouluksi valmistaa. Hiukan arvoin joulumausteiden ja perinteisemmän pikkelöintiliemen välillä, mutta tartuin lopulta kanelitankoon, neilikkaan ja tähtianikseen. Jos joulu on vain kerran vuodessa, niin olkoon sitten kunnolla ja joulua joka puolella!
Onneksi valitsin joulumaut, sillä hyväähän siitä tuli. Ja vähän erilaista. Sellaista glögimäistä, mukavan rapsakkaa ja sopivan makeaa punakaalia, joka pitää purukaluston työllistettynä ja hampaanvälit puhtaina myös joulupyhinä.
Nesteeksi balsamiviinietikkaa laimentamaan valitsin Raikastamon karpalo-viinirypäle -pillimehua, joka sopii kokonaisuuteen paremmin kuin vallan hyvin. Vähän vahingossa kyllä, sillä omenamehua olin menossa ostamaan, mutta koska en valmismehuja sinänsä juo, niin tuntui hieman hullulta hankkia vajaan puolen litran vuoksi kokonaista tölkkiä. Pillimehuosastolla huomio kiinnittyi luomuiseen karpalo-rypälemehuun, joten sitä pari purkkia kainaloon ja kokeilemaan.
Nyt jälkeenpäin, valmista kaalia rouskutellessani tuli mieleeni, että jos hyvin helpolla haluaa päästä kanelitankoihin ja muihin perinteisiin joulumausteisiin kajoamatta, niin valmis glögijuomakin toiminnee nesteenä mainiosti.
Jos tuntuu, että nyt alkaa olla liikaa joulua pöydässä, niin jouluiset mausteet voi hyvin skipata ja maustaa punaiset kaali- ja sipulisiivut vain pippurilla. Ehkä vielä metsäisiä yrttejä mukaan, esim. tuoretta timjamia, joka antaa kivasti kontrastiväriä purppuraiseen kaaliin. Tulee kauniita purkkeja!
Pikkelöity punakaali toimii hienosti myös hampurilaisen välissä ja nyhtöpossun kanssa. Tietää, mihin joulupöydästä ylitse jääneen kaalin voi vaikka vuodenvaihdetta juhliessa tunkea. Silloin tosin ei välttämättä halua enää muistella mennyttä joulua, joten vähemmän jouluinen makumaailma saattaa olla paikallaan. Tosin ripaus glögiä nyhtöpossuhampparin välissä hieman houkuttaa… Taisin juuri keksiä rakettikemuihin sopivaa iltapalaa!
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Joulu on taas, joulu on taas, laatikot täynnä ruokaa!
En juurikaan jaksa innostua perinteisistä jouluruoista. Ainakaan niin paljoa, että niitä itse väsäisin. Syön kyllä. Kaikkea muuta, paitsi kinkkua. Koska perinteet.
Mutta jouluruoat, ja muutkin ruoat pienellä twistillä innostavat! Casserole Batata on Paleokeittiön ystäville jo vanha tuttu, mutta mites Casserole Batata Xmas version? Kohta sekin. Tuttu.
Bataattilaatikko taitaa olla yksi tämän joulun uusi suosikki. Sen verran on reseptiä tullut printtimediassa ja sähköisessä verkossa vastaan. Hyvä niin, sillä ainakin näin paleonäkökulmasta bataatti pesee perunan. Ei ehkä ihan 6-0, mutta jos vaikka 6-3?
Bongasin inkiväärisen bataattilaatikon ohjeen Yhteishyvän ruokalehdestä. Kuulosti sen verran jännältä, että pakkohan sitä oli päästä testaamaan. Vähän paleoviilaa ja -hiontakonetta heilutellen.
Onneksi kokeilin, sillä inkiväärillä ja kanelilla maustettu, gluteeniton laatikko maistui myös muille kuin emännälle. Maistuipa sen verran hyvin, että päätynee meillä ihan joulupöytään saakka.
Hiukan tosiaan hioin alkuperäistä reseptiä paleoystävällisempään suuntaan. Enemmänkin olisi voinut viilata. Ehkä ensi kerralla.
Vaihdoin mannasuurimot kvinoaan, jolloin laatikosta voivat nauttia myös gluteenittoman linjan tontut. Tavissiirappikin vaihtui vaahteraiseen.
Paleoystävän bataattilaatikko taipuu helposti myös maidottomaksi. Vaihda vain kuohukerma serkku kookoksiseen.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Se on siinä! Tai tässä. Tämän talven ehdoton ruokahitti!
No okei, hiukan voisin muotoilla uudelleen. Kyseessä on siis talven TERVEYSruokahitti numero uno! Mun mielestä. Toivottavasti myös monen muun mielestä. Ja jos ei ole, niin TEHDÄÄN siitä sellainen. Vaikka teemalla ”taivaallinen terveysruoka tapetille”. Hmmm… ehkä maukas riittänee taivaallisen tilalle?
Niin tai näin, mutta testatkaa anyway ja pistäkäähän reseptiä vinhasti jakoon. Ja instagramiin paljon kivoja vuokakuvia tägeillä #talvenruokahitti2016 #terveysruokahitti2016 #maukasterveysruokatapetille(+ @paleokeittio, jotta emäntäkin pääsee painamaan paljon punaisia sydämiä ;)).
Ja joo, ennen kuin menen yhtään pidemmälle, niin myönnän osallistuneeni huijaukseen. Kyse kun ei oikeasti ole jauheliha-spagettivuoasta vaan jauheliha-kurpitsavuoasta. Täysin laskelmoitua toimintaa. Tunnustan, enkä ole edes pahoillani. Spagetti vaan puree paremmin kuin kurpitsa. Eikä terveemmän vaihtoehdon puolesta valkoisten valheiden lateleminen tunnu synniltä suurimmalta.
Jo useamman vuoden olen kuolannut spagettikurpitsan perään. Ilo olikin ylimmillään kun sellainen sattumalta osui silmiin paikallisessa marketissa. Kaipa näitä on kotomaastakin jo jokusen vuoden löytynyt, jos apajat ovat olleet oikeat. Mutta nyt tuntuu, että spagettikurpitsa on vihdoin löytänyt tiensä vihannesosastolla tutumman myskikurpitsan viereen.
Ostin siis spagettikurpitsan tietämättä yhtään mitä sillä tekisin. Siellä se viileäkaapissa kiltisti odotteli viikon verran ennen kuin emännälle valkeni. Jauhelihasta ja spagetistahan tykkää kaikki! Todennäköisesti nekin, jotka eivät kykene tai eivät halua vehnä-, vilja- tai muuta gluteenitonta spagettia pupeltaa.
Tämän lähemmäksi spagettia aidoilla, prosessoimattomilla raaka-aineilla tuskin pääsee. Eikä arkinen jauheliha-spagettikurpitsavuoka jättäisi ketään talvipakkasellakaan kylmäksi. Etenkään kun pinnalle levittää lasagnemaiseen tyyliin kermaista valkokastiketta. Viljatonta sekin. Tietty.
Aika teki tehtävänsä ja ajatuksenjuoksu onnistui. Siinä missä jauheliha-kurpitsavuokakin. Kuten Paleokeittiön facebook -kaverit saivat heti tuoreeltaan todistaa =D Kyllä mä ihan ekstaasissa olin. Parasta heti valmistuttua, mutta hyvin kelpasi pannulla lämmitettynä vielä kolme päivää putkeen. Joku viksu olisi pistänyt pakastimeen. Laiska emäntä ei.
Miksi mä niin kovasti kurpitsavuokaan tykästyin?
Monestakin syystä. Ensinnäkin se ON hyvää. Toisekseen siitä tulee pienemmälläkin annoksellla täyteen. Ja kolmanneksi kasvikset!
Väittäisin liha-kasvissuhteen olevan aika kohillaan. Löytyy kurpitsan lisäksi tomaattia, varsiselleria, porkkanaa, sipulia, kukkakaalia, basilikaa ja vähän pähkinääkin. Ei tosin purtavaksi saakka. Jos tuntuu, että nyt iski veggie overload, niin yksinkertaistaminen on sallittua ja vähemmälläkin pärjää.
Mikään maailman nopein ruoka tämä ei ole, mutta onneksi yhdellä kokkauksella syntyy isompikin satsi. Ja kurpitsan köllötellessä uunipellillä ehtii väsätä muut ainesosat valmiiksi.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Tällä viikolla tilaajien postilaatikoihin kolahti Paleokeittiön uudistunut uutiskirje. Olen asiasta superinnoissani! Koska olen saanut pitkin viikkoa lukea teidän ajatuksianne Paleokeittiöstä!
Olen pyörittänyt Paleokeittiötä nyt viisi ja puoli vuotta. Postauksia on kohta tuhat, joista suurin osa reseptejä.
Jokainen pidempään blogia ylläpitänyt tietää, että aika ajoin täytyy vähän tarkistaa suuntaa; miettiä, kuka minä olen, mitä teen ja miksi teen, mitä teen?Mistä olen tullut, mihin minä ja blogi siinä sivussa olemme menossa; onko annettavaa? Mitä? Reseptien kirjaaminen itselle muistiin kun onnistuu huomattavasti vähemmälläkin työllä.
Olen käynyt tätä prosessia itsekseni läpi jo joitakin kuukausia miettien homman suuntaa ja mielekkyyttä. Ihminen kasvaa, maailma muuttuu ja tekeminen jalostuu siinä sivussa. Toivottavasti.
Mutta saako blogi muuttua muiden muutosten mukana? Mun mielestä saa ja pitääkin; parhaimmillaan blogi heijastaa ihmistä postausten takana. Muutos ei vaan ole aina aivan helppoa. Rooliin on helppo jumittua.
Blogimaailma on muuttunut. Se on muuttunut ihan huikeasti siitä kun pistin ensimmäisen blogini pystyyn reilut 13 vuotta sitten. Parempaan vai huonompaan suuntaan? Sanoisin, että molempiin – yhtäällä yhteen ja toisaalla toiseen suuntaan.
Tärkeintä on olla itselleen ja omille arvoilleen uskollinen. Ei yleisölle tai yhteistyökumppaneille. Ja tämä yhtälö voi ajoittain olla hyvinkin haasteellinen.
Emäntä taisi taas eksyä taas omiin ajatuksiin. Kirjoittaminen kun on hyvä tapa ajatella ja jäsentää ajatuksia. Pointti taisi kuitenkin hukkua jo alkumetreillä.
Pointtina siis se, että palaute on hirmuisen tärkeää. Mun tarkoitus ei ole tehdä asioita muiden miellyttämiseksi, mutta palaute avaa monesti uusia näkökulmia ja vahvistaa omia ajatuksia, jotta sieltä jostain löytyy taas se sopiva polku eteenpäin. Siksi todella ISO KIITOS kaikille paleutekyselyyn vastanneille! Panoksenne on tärkeämpi kuin ehkä uskottekaan.
Jos Paleokeittiön uudet uutiset eivät ole vielä tavoittaneet sinua, niin käypä kurkkaamassa ekan rivin linkistä. Toivottavasti mulle on kohta postia… SULTA! Ja tosiaan laittelen ensi viikonloppuna kaikille palautetta pistäneille Soppa&Salaatti -reseptivihkosen. Kiitokseksi ajasta ja ajatuksistanne.
Sit postauksen varsinaiseen aiheeseen eli kotikeittoiseen KANALIEMEEN, jota voitanee trendikkäämmin myös luuliemeksi kutsua. Vai menikö se trendi jo? Meni tai ei, niin omatekoiset liemet ovat aina hyvä juttu.
Aidoin luuliemi taitaa syntyä ydinluista, mutta luita pistetään kattilaan kanaliemenkin tapauksessa ja hyödynnetään samalla kaikki muukin kanasta irti saatava.
Minähän keittelin ensimmäiset luuliemet kohta kolme vuotta sitten. Siitä tuli niin karmea soppa, että suurin piirtein käsi sydämmellä vannoin, ettei koskaan enää. Koska marketistakin löytyy ihan kelpo liemi. Enkä puhu nyt jauheista, kuutioista tai tiivisteistä vaan valmiista liemestä.
Kävipä tässä toissa viikolla niin, että ArkiGourmet™ -dieettini(jonka olen muuten saanut jo kokonaisen kilon kevyempänä päätökseen) toi lautaselleni puolikkaan niittybroilerin. Savustettuna. Palaan tähän maukkaaseen Niittylintuun tarkemmin ensi viikolla, mutta kun lihat oli järsitty luiden ympäriltä, niin jäljelle jäi vielä iso siivu kanaa.
En edelleenkään pidä ruoan nakkaamisesta roskiin. En edes silloin kun kyseessä on syystä tai toisesta ”syötäväksi kelpaamatonta” ruokaa. Joten mitäpä muuta luista, rustoista, nahasta ja nivelistä tekemään kuin lientä keittelemään.
Emäntä lienee viisastunut vuosien varrella, koska lopputulos oli tällä kertaa todella maukasta ja ihan jotain muuta kuin ensimmäisellä yrityksellä. Yritys ja erehdys se elämässä parhaiten opettaa! Hiukan jännitti, jotta olisiko lopputulema pelkkää vettä vaan vai sitä jäähtyessä hyytelöksi muuttuvaa liemiherkkua. Ja se oli! Just sitä mitä pitikin! Emäntä happy.
Koska ”eliittikanasta” valmistettu liemi vaatii luonnollisesti eliittimäisen tarjoilun, niin ei muuta kuin kanaliemicocktailia kuvausta varten kokoamaan. Jep, tämä oli kannanotto Helsingin Sanomissa viime viikolla nähtyyn pääkirjoitukseen, johon löytyy linkki tuolta.
En vielä jokunen vuosi sitten osannut arvostaa lihaliemiä, mutta asia on muuttunut kun tässä vanhemmiten olen tiedostanut kollageenin positiiviset vaikutukset hyvinvointiin. Ja ulkonäköön. Vaikka en hiljalleen rypistyvistä silmänalusista huolissani olekaan. Sopat voi hyvin perustaa pelkkään veteen, mutta nykyään suosin liemiä aina kun niille sopiva paikka löytyy. Koska se kollageeni. Ja se MAKU!
Jos miettii aihetta paleonäkökulmasta, niin esi-isämme nauttivat kollageenia moninkertaiset määrät meihin moderneihin ihmisiin verrattuna. Suurella vaivalla saalistetusta eläimestä käytettiin hyväksi kaikki mahdollinen sisäelimistä nahkoihin ja luihin saakka.
Nykyään suosimme parhaita paloja, joista syntyy syötävää helposti ja nopeasti. Myönnän itse kuuluvani samaan sakkiin. Poimin tiskiltä mieluummin rintafileen kuin kokonaisen kanan. Siksi olinkin äärettömän ylpeä kotitekoisesta kanaliemestäni.
Pari sanaa kollageenista. Kollageeni on proteiini, jota esiintyy erityisesti ihossa (nahassa), luissa ja sidekudoksissa. Kollageeni hajoaa gelatiiniksi kun näitä ikävästi järsittäviä ruhonosia keittää. Gelatiini on siis yksinkertaisesti ”kypsennettyä” kollageenia, josta voidaan väsätä vaikka hyviä ja helppoja marmeladeja.
Gelatiinia voidaan edelleen jalostaa ns. kollageenihydrolysaatiksi (pilkottu kollageeni), jota löytyy useimmista kollageenivalmisteista. Sama asia, mutta ei kuitenkaan. Luonnollinen on aina eri asia kuin prosessoitu. Vaikka aminohapot ovat samoja, niin pilkkominen muuttaa niiden kemiallista koostumusta.
Noh, sekin on tyhjää parempi ja itsekin käytän kollageenivalmisteita ja glysiiniä lisäravinteena silloin, kun ruokailu on kasvispainoitteista. Hydrolysaatit imeytyvät nopeammin ja helpommin, joten niillä on myös etunsa. Kyse lienee enemmän arvomaailmasta kuin parempi-huonompi -vastakkainasettelusta.
Kollageenilla on positiivisia vaikutuksia jo edellä mainittujen ulkoisten seikkojen (iho, hiukset, kynnet) lisäksi myös sisäisesti mm. luustoon (saattaa ehkäistä osteoporoosia), niveliin ja suolistoon. Luulientä suositellaankin monesti suolistosairauksista kärsiville.
Kotitekoisen kanaliemen (tai lihaliemen) valmistaminen ei ole nopeaa, mutta helppoa se on. Käytännössä tarvitset vain kasan kananrääppeitä, jotka voi kaikki heittää kattilaan veden, kasvisten ja mieleisten mausteiden (yrttien) kanssa. Lisää mukaan myös hieman viinietikkaa, joka auttaa liuottamaan tuikitärkeitä mineraaleja luista, mm. kalsiumia, magnesiumia, fosforia ja glukosamiinia. Sit vaan odotellaan ja haudutellaan. Tunti, toinen ja neljäskin.
Liemiohjeita löytyy netistä pilvin pimein, mutta näin mä sen tein. Aineksista, joita sillä hetkellä sattui ulottuvilla olemaan. Loppu pyllytuntumalla.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Se tavallinen sunnuntai. Jääkaappi tyhjä, eikä markettiin tee mieli lähteä, mutta jotain pitäisi syödä. Jotta hengissä pysyy. Mielellään myös jotain hyvää ;)
Vilkaisu pakastimeen, josta löytyi pussillinen wokkivihanneksia päivämäärällä 9/2016. No niin, eipä siinä sen enempää tarvinnut päätä vaivata.
Pelkillä wokkivihanneksilla ei edes emäntä päivää elä, joten suunta rajallisen valikoiman lähikauppaan, josta kaveriksi tarttui rasia broilerin fileesuikaleita. Ei kuulosta gourmeelta, mutta yllätys, yllätys! Vain vartissa oli lautasella aika arkinen, mutta maistuva annos. Ja vatsakin saatiin juuri sopivasti täyteen.
En juurikaan käytä enää pakastevihanneksia tai valmiiksi suikaloitua broileria, mutta tämän aterian jälkeen ymmärrän hyvin, että niillekin saattaa olla aikansa ja paikkansa. Etenkin kiireisessä arkikokkauksessa. Helppoa, nopeaa ja hyvää. Kun vähän viilaa ;)
Onneksi sopivat viilausvälineet löytyivät valmiina kaapista. Sekaan vähän kookoskermaa ja nippu aasialaisia mausteaineksia liftaamaan annosta.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.
SYYSETU! Saat reseptivihkosesta 15 % alennuksen koodilla SYKSY25.
Mitä jos vaihtaisit välillä valkoisen punaiseen? Koska purppurainen punakaali on vaan niin nättiä! Raakana ja kypsennettynä. Helppoa ja ravinteikasta. Sellaisenaan tai lisukkeeksi lihalle tai lihaisalle makkaralle. Täynnä antioksidantteja; K- ja C-vitamiinia, B-kutosta ja mangaania. Ja vuohenjuustokin toimii. Ainakin tässä pikaisessa paistoksessa.
Same old same, mutta kuitenkin jotain ihan erilaista. Koska eri mausteet ja makkaran tilalla suolaista vuohenjuustoa tasapainottamassa paistoksen makeutta. Päälle vähän pähkinää, kuivattua karpaloa ja tuoretta basilikaa, niin hyvänmakuinen ja myös aika kivannäköinen annos valmistui kädenkäänteessä.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi. Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista. Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Subscribe to continue reading
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
