Avainsana: nopea keitto

  • Täyteläinen intialainen porkkanasosekeitto – Sydäntalven lämmittäjä (G, V)

    Täyteläinen intialainen porkkanasosekeitto – Sydäntalven lämmittäjä (G, V)

    Lämmittävä ja täyteläinen porkkanasosekeitto saa tässä reseptissä herkullisen intialaisen vivahteen! 

    Pehmeän samettinen keitto syntyy yksinkertaisista raaka-aineista, mutta mausteiden taika nostaa sen aivan uudelle tasolle. Inkivääri, valkosipuli ja curry tuovat syvyyttä makuun, kun taas kookosmaito tekee koostumuksesta ihanan kermaisen. Tämä keitto on paitsi helppo ja nopea valmistaa, myös täydellinen lohturuoka viileisiin päiviin. Testaa resepti ja tuo keittiöösi ripaus Intian lämpöä!

    Intialaisittain maustettu kermainen porkkanasosekeitto | paleokeittio.fi

    Tulla tupsahti se kunnon talvi ”lumivyöryineen” ja hetkellisine paukkupakkasineen tänne etelärannikollekin – kertaheitolla. Ja sehän tietää sitä, että keho kertoo kaipaavansa sisäistä lämmikettä – jotain pehmeän täyteläistä, sopivan mausteista sekä värikästä ja ravitsevaakin.

    Oli aika poimia taas porkkanapussi marketin vihanneshyllyltä matkaan.

    Näitä oranssinkeltaisia sosekeittoja on nähty Paleokeittiössä aiemminkin. Thaimaalaista versiota värittävät punainen currytahna ja paprika. Aurinkoisen sosekeiton porkkanaisuutta keventää kukkakaali. Löytyy myös appelsiinilla sekä korianterilla maustetut soseiset porkkanasopat.

    Ei neljää ilman viidettä – kyllä yksi porkkanasosesoppa vielä mukaan mahtuu!

    Tai kaksi. Sillä tätä kyseistä keittoa olen keitellyt jo muutamaan otteeseen – pelkällä porkkanalla sekä kukkakaalilla kevennettynä. Väri hieman kukkakaaliversiossa haalenee, mutta maku säilyy jokseenkin samana. Koska samat mausteet.

    Tavoitteena oli päästä mahdollisimman helpolla – emännällä useimmiten on. Kaapista kaivoin tuoreita kasviksia lukuunottamatta kaiken tarpeellisen. Loput löytyivät lähikaupasta.

    Sosekeitot ovat helppoja ja kohtuullisen nopeita – riittoisiakin.

    Kasvisten rouheampi pilkkominen riittää, kypsennys sujuu kattilaan koskematta ja suurimman työn tekee tehosekoitin. Isompikin kattilallinen syntyy kerralla ja soppa senkun paranee päivänä seuraavana.

    Intialaisittain maustettu kermainen porkkanasosekeitto | paleokeittio.fi

    Mausteisuutta intialaistyyliseen keittoon antaa currymauste, jota komppaa keltainen kurkuma.

    Lämpöä nostaa tuore chili sekä inkivääri. Kermainen täyteläisyys syntyy kookoskermasta – maidottomasti. Ripauksen raikkautta juurevaan keittoon tuovat lime sekä tuore tai pakastettu korianteri, jota näin talvisaikaan tulee käytettyä tuoretta tiiviimmin.

    Vegeversiokin syntyy helposti korvaamalla kanaliemi kasviksista valmistetulla vastaavalla. Itse suosin kanalientä, koska keho kaipaa kollageenia ja lihaa tulee syötyä nykyään kohtuullisen niukasti.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto – Lämmin talviruoka vihreällä currylla

    Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

    Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

    Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

    Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

    Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

    Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

    Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

    Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

    Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

    Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Thaimaalainen kurpitsasosekeitto – Lämmin ja mausteinen arjen ilo

    Thaimaalainen kurpitsasosekeitto – Lämmin ja mausteinen arjen ilo

    Taas on tullut aika kaivaa talvikurpitsat marketin laarista ostoskoriin. Myskikurpitsa onkin yksi mun suosikkikasviksista. Nykyään. Näin ei ole aina ollut. Ensimmäinen kurpitsakokkailu viisi vuotta sitten oli jokseenkin kauhea kokemus.

    Vika ei kuitenkaan ollut raaka-aineessa vaan kokissa. Niinkuin useimmiten tuppaa olemaan. Melkein mistä vaan saa herkullista kun osaa hommansa. Eikä liene aivan poikkeuksellista, että ensimmäinen kerta menee pieleen.

    Tänä päivänä olen kuitenkin onnellinen siitä, että tuon kauhukokemuksen jälkeen uskalsin kurpitsaan uudelleen tarttua, ja antaa sille sekä itselleni uuden mahdollisuuden.

    Talvikurpitsa on siitä kiva kasvis, että se on ”serkku” kesäkurpitsan tavoin äärettömän monipuolinen. Voi pistää pannuun tai uuniin, kuutioida, pikkelöidä, pirtelöidä tai surauttaa soseeksi. Tai sosekeitoksi, joka on ehkä itselleni mieluisin kurpitsan käyttötapa. Käy myös leivonnaisiin. Siinä missä kesäkurpitsakin.

    Talven tullen Pohjolaan kaivataan värin lisäksi vähän lämpöä. Värin eteen ei kurpitsan kanssa tarvitse paljoa vaivaa nähdä, mutta lämpö vaatii jo vähän enemmän. Maustetta.

    Tällä kertaa mausteet auringonkeltaiseen keittoon löytyivät tulisten ruokien luvatusta maasta, Thaimaasta. Aika vähällä vaivalla vieläpä, kun kaivoin avuksi punaisen currytahnan suoraan purkista.

    Lopputulemana kattilallinen hyvää ja helppoa, arkeen pääruoaksi ja juhlaan alkuruoaksi passaavaa soppaa, joka vain paranee kun pistää päivänä seuraavana lämmittäen.

    Katso myös muut Paleokeittiön kurpitsareseptit!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Helppo kermainen kantarellikeitto kesäkurpitsalla (Gluteeniton, Maidoton)

    Helppo kermainen kantarellikeitto kesäkurpitsalla (Gluteeniton, Maidoton)

    Onko emäntä selättänyt sienikammon?! Kyllä tässä on nyt niin tainut vähän päästä käymään. Ja hyvä niin, sillä parisen vuotta olen asiaa jo aktiivisesti työstänyt. Sen kunniaksi tarjoilen nyt Paleokeittiössä peräti toisen sienireseptin koskaan! Viime kesänähän laittelin jo hunajapiklattuja minikantarelleja. Jotka olivat muuten äärettömän hyviä; eivät maistuneet sienille ollenkaan ;)

    Sienissä ehkä makua enemmän ongelma on kohdallani ollut koostumuksessa. Olen kyllä varovasti sieniruokia maistellut, jos sellaisia tarjolla on ollut. Mutta en niitä varta vasten ennen ”selätä sienikammo” -projektia lautaselleni valinnut . Saati sitten itse valmistanut.

    Jos siellä nyt sattumalta joku toinenkin sienien kanssa kamppaileva haluaa oppia syömään sieniä, niin kerronpa lyhyesti, kuinka se omalla kohdalla onnistui.

    Ensinnäkin täytyy löytyä halu ja motivaatio oppia jotain uutta. Mua auttaa myös aina, kun teen jostain asiasta projektin eli tartun haasteeseen. Sen jälkeen tarvitaan vain tietoisia valintoja. Ja onnistumisia. Positiivisia kokemuksia.

    Minä aloitin valitsemalla sieniruokia laadukkaiksi rankkaamissani ravintoloissa. Metsäsienikeitosta taisin aikanaan aloittaa ja siitä sitten risottoon sekä sienillä täydennettyjen salaattien kimppuun. Edelleen vähän ällötti, mutta kun maku oli jokseenkin kohillaan ja huomasin olevani edelleen elossa, niin rohkeus kasvoi sieniä syödessä.

    Piklattujen kantarellien kautta pääsin viimein lähikosketukseen sienien kanssa. Tänä vuonna olin niistä jopa hieman innoissani. Tämä on vasta toinen resepti, mutta sienikokkauksia on tältä syksyltä takana kaikkiaan jo kokonaiset kolme. Pari muuta ohjetta odottelevat vielä julkaisua. Ja siellä onkin sellaista comfort foodia tuloillaan, että hohhoijakkaa ja oksat pois! Aika hyvin aloittelijalta.

    Mutta siis sieniä ja muita inhokkiruokia syömään ja kokkaamaan oppii syömällä. Ja kokkaamalla. Baby steps lienee myös kaksi avainsanaa. Näillä metodein olen nyt selättänyt paitsi sieni-, niin myös äyriäiskammon. Mihinköhän inhokkiin sitä seuraavaksi tarttuisi? Ehkä etanoihin. Sirkatkin kun tuli jo syötyä. Tosin niiden työstämiseen täytyy vielä löytää jostain lisämotivaatiota. Vielä ei sytytä.

    Pari sanaa vielä tästä helposta herkkukeitosta. Näin paleonäkökulmasta kermaisten keittojen ongelma on usein suurustus, johon käytetään jotain viljavaa jauhoa ja/tai maitopohjaisia raaka-aineita.

    Muitakin vaihtoehtoja on, mutta ratkaisin ongelman tällä kertaa viime viikkojen suosikkikasviksella eli kesäkurpitsalla sekä vanhalla tutulla kookoskermalla. Kyseessä on siis oikeastaan kesäkurpitsa-kantarellikeitto, jota kesäkurpitsa ei maultaan mietona häiritse. Oikeastaan päinvastoin. Kookoskermaa on vain luraus, enkä itse pitkäaikaisena ja avokätisenä kookostuotteiden käyttäjänä makua keitosta erota. Vain suolaa saa yleensä tuikata hieman enemmän kuin lehmänkermaa, sulatejuustoja yms. käytettäessä. Muista siis tarkistaa suola!

    Jos oikein on sienien ystävä, niin keitosta voi helposti tehdä myös rouheampaa surauttamalla vain osan sienistä samettiseksi sosekeitoksi ja jättämällä loput vähemmälle pilkkomiselle. Otin ensikertalaisena varman päälle ja pistin kaikki kantarellit sileäksi. Pari kokonaista jätin sentään koristeeksi. Söinkin ne vielä!

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Tämä resepti löytyy myös ladattavasta PALEOKEITTIÖN PARHAAT 25 -reseptivihkosesta.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Nokkossoppa – Villivihreää voimaa kevääseen (G, V)

    Nokkossoppa – Villivihreää voimaa kevääseen (G, V)

    Villivihanneskausi on parhaimmillaan! NYT, jos koskaan kannattaa hyödyntää vapaan luonnon antimia. Tosin tällä hetkellä luonnossa tapahtuu kaikki kovin nopeasti, ja esimerkiksi saniaisen sykeröt ehtivät kääriytyä auki ennen kuin ehdin niille saksenkärkiä näyttää.

    Mutta nokkosta piisaa! Vielä keskemmälläkin kesää. Nuoret pikkunokkoset ovat parhaita, mutta kyllä isommistakin kelpaa latvukset napsia syötäväksi.

    Olen aiemmin käyttänyt nokkosta tuoreena pirtelöön ja toiseenkin, sekä tuorepuristettuun mehuun. Tällä kertaa oli sopan vuoro, jonkinlaisen nokkossopan. Jääkaapista löytyi nimittäin nahjuuntuneita juureksia ja lötköjä luomusellerinvarsia, jotka päätin pistää ”lihoiksi” siinä samassa.

    Lähdin ensisijaisesti nokkossoppaa keittelemään, mutta se saikin sopassa vain sivuroolin. Enemmänkin olisi voinut vihreää voimaa keittoon lykätä, mutta ensikertalaisena pelasin varman päälle ja aloittelin varovasti. Sekä maun, että vuoden ensimmäisten tuoreiden nokkosten kantilta katsottuna. Aina ei ole keho kevään villityksistä tykännyt ;)

    Ja ei, en aio sen enempää mennä aiheeseen ”Pitääkö nokkoset ryöpätä?”. Ryöppää, jos siltä tuntuu. Minä en. Nitriittimakkaroita ja -leikkeleitä kelpaa hyvin syödä vaikka päivittäin, mutta jos muutaman kerran vuodessa pistää tuoretta pikkunokkosta kitusiin, niin henkihän siinä menee!

    NOKKOSILLA TERÄSTETTY KERMAINEN KASVISSOSEKEITTO

    4 annosta

    • 1 sipuli
    • 2 porkkanaa (~200 g)
    • 2 palsternakkaa (~200 g)
    • 2-3 sellerinvartta (~100 g)
    • 2 valkosipulinkynttä
    • 1 pienehkö juuripersilja (~75 g)
    • 1 litra kana- tai kasvislientä (korvaa tarvittaessa osa vedellä)
    • ~100 g cashewpähkinöitä (liotettuna)
    • nippu tuoreita nokkosia (~50 g)
    • 2-3 rkl sitruunamehua
    • kuullottamiseen 2-3 rkl kookosöljyä
    • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • koristeluun esim. chia -siemeniä
    1. Esivalmistele; kuori ja paloittele sipuli, porkkanat, palsternakka, valkosipulinkynnet ja juuripersilja. Pese ja paloittele sellerinvarret. Huuhtele nokkoset.
    2. Kuullota silputtua sipulia isohkossa kattilassa kookosöljyssä. Lisää valkosipulinkynnet ja jatka kuullottamista. Lisää loput kasvikset. Pyöräyttele jonkin aikaa öljyisiksi.
    3. Lisää liemi. Kiehauta ja jätä kannen alle hiljalleen kiehumaan, kunnes kaikki kasvikset ovat kypsyneet pehmeiksi (~20-25 min).
    4. Lisää nokkoset kattilaan. Anna kiehua muutamia minuutteja.
    5. Kaada keitto tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.
    6. Lisää cashewpähkinät sekä sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi, kermaiseksi keitoksi. Lisää tarvittaessa nestettä ja suolaa.
    7. Kaada valmis keitto takaisin kattilaan. Lisää mustapippurirouhetta ja kiehauta. Koristele chia -siemenillä.

    Vaikka ripottelin chia -siemeniä keiton päälle lähinnä koristelutarkoituksesssa, niin ne antoivat kivasti myös pientä purtavaa samettisen sileään keittoon. Suosittelen! Kulhon laidalla nököttävää koristenokkosta en syönyt. Enkä suosittele syömään ;)

    Villiä vihanneskautta ja kermaisia nokkosnautintoja Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Keväinen parsa-fenkolisosekeitto – Raikas ja gluteeniton (V opt.)

    Keväinen parsa-fenkolisosekeitto – Raikas ja gluteeniton (V opt.)

    Parsa, my friend! Kevään kunniaksi jumituin taivaalliseen tankoparsaan. Kuten tapanani on. Jumittua ja syödä sitä yhtä ja samaa kyllästykseen saakka. Mutta sitä kai se on, kovasti trendikäs sesonkisyöminen – yhtä ja samaa niin kauan kun satoa riittää! En lupaa, että tämä on kevään viimeinen parsaohje. Mutta lupaan, että tämä on kevään viimeinen parsakeitto-ohje! Vapun munkki- ja simakarkeloiden jälkeen onkin ihan hyvä vähän keventää, palata paleolle ja pistää vihreää tankkiin ;)

    Fenkolia, ruohosipulia, pinaattia ja parsaa – näistä on tämä helppo keitto kasaan keitelty! Lisukkeena tällä kertaa pannulla paahdettua siemensekoitusta sekä kevyesti freesattuja parsanuppuja. Viimeistelyyn vielä vähän laadukasta oliiviöljyä ja mustapippurirouhetta. Näyttää melkein ravintola-annokselta, mutta on ihan tavallista, nopeaa ja helppoa arkiruokaa, jota kelpaa lämmitellä lounaaksi pitkin viikkoa.

    SOSEUTETTU PARSA-FENKOLIKEITTO

    • puntti tankoparsaa
    • pienehkö fenkoli
    • pari kourallista babypinaattia
    • puolikas ruukku ruohosipulia
    • 1/2 l kana- tai kasvislientä (Puljonki)
    • kuullottamiseen kookosöljyä
    • 2 valkosipulinkynttä
    • ~2 rkl sitruunamehua
    • (1/2 – 1 dl kookosmaitoa tai -kermaa, jos haluat kermaisempaa keittoa)
    • mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • päälle paahdettua ja kevyesti suolattua siemensekoitusta, freetattuja parsanuppuja, oliiviöljyä ja mustapippurirouhetta
    1. Pese parsa ja muut kasvikset. Leikkaa parsa paloiksi ja siivuta fenkoli (poista molemmista ensin kova tyviosa). Kuori ja paloittele valkosipulinkynnet. Valitse parhaat parsanuput päällisiksi.
    2. Kuullota ensin valikoidut parsanuput pikaisesti kookosöljyssä isohkossa kattilassa. Poista nuput, lisää kookosöljyä, siivutettu fenkoli sekä valkosipuli. Kuullota, kunnes fenkoli alkaa pehmenemään ja muuttuu läpikuultavaksi.
    3. Lisää joukkoon parsapalat. Kuullota muutamia minuutteja.
    4. Lisää liemi, pinaatti ja karkeasti pilkottu ruohosipuli. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes parsa tuntuu pehmeältä.
    5. Paahda sillä välin siemensekoitusta kuivalla pannulla, kunnes siementen väri syvenee ja niistä alkaa irtoamaan öljyä. Anna jäähtyä hieman, lisää hippunen suolaa ja sekoita joukkoon aiemmin freesatut parsanuput.
    6. Kaada valmiiksi kiehunut keitto tehosekoittimeen ja surauta soseksi.
    7. Lisää sitruunamehua sekä suolaa ja kookosmaitoa tai lientä tarvittaessa. Surauta sekaisin ja kaada takaisin kattilaan. Mausta mustapippurirouheella ja kiehauta.
    8. Tarjoa keitto parsanuppu-siemensekoituksen kera. Koristele oliiviöljyllä ja ripauksella mustapippurirouhetta.

    Parhaita parsaviikkoja Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

  • Paahteinen parsakeitto sitruunalla & tillillä (G, V opt.)

    Paahteinen parsakeitto sitruunalla & tillillä (G, V opt.)

    Kevät! Ja parsa. Ihan parasta! Kuten myös leskenlehdet, sini- ja valkovuokkomättäät sekä puissa pullottavat lehtisilmut. Vuosi toisensa jälkeen jaksan innostua näistä ilmiöistä yhä vaan uudelleen ja uudelleen. Hassu juttu. Ja veikkaan, etten ole innostukseni kanssa yksin. Kevään ensimmäiset auringon lämmittävät päivät ja pam!, instagram pamahtaa täyteen sinivuokoista! Myönnän avoimesti kuuluvani joukkoon, hah hah!

    Ja sitten nämä parsat nuppuineen. En tiedä, kumpi niissä viehättää enemmän, näkö vai maku? Ehkä kumpikin? Mutta se on varmaa, että keväältä ne näyttävät! Ja maistuvat ;)

    Siinä missä piti juosta kamera kädessä sinivuokkojen perässä, niin piti myös saada parsaa lautaselle. Kotimaisia en tänäkään vuonna malttanut odottaa vaan niillä mentiin, mitä marketti ylihintaan tarjosi.

    Parsoja kerkiää vielä keittelemään ja grillaamaan, joten päätin aloittaa kermaisesta keitosta. Koska parsakeiton olen jotenkin onnistunut vuosien varrella missaamaan. Ja koska halusin lyödä pöytään yhdellä kokkauksella kolmen päivän ruoat. Vaikka tankojen paistamisesta ei taida mennä yhtään sen kauemmin kuin keiton lämmittämisessä, hah hah! No mutta, tulipa kokeiltua ja hyväksi maisteltua =)

    SITRUUNALLA JA TILLILLÄ RAIKASTETTU PAAHTEINEN PARSASOSEKEITTO

    3 annosta

    • 2 punttia tankoparsaa
    • 1 pieni sipuli
    • 1 valkosipulinkynsi
    • 1/2 l kana- tai kasvislientä
    • ~1 dl kookosmaitoa tai -kermaa
    • paahtamiseen oliiviöljyä ja suolaa
    • maustamiseen 2 rkl sitruunamehua (puolikas sitruuna), pieni kourallinen tuoretta tilliä, mustapippurirouhetta ja suolaa tarpeen mukaan
    • lisäksi rapeaksi paistettua pekonia, pancettaa, prosciuttoa tai siemensekoitusta
    • koristeeksi sitruunankuorisuikaleita ja tuoretta tilliä
    1. Huuhtele parsat ja leikkaa pois tyven puumainen osa (~2-3 cm).
    2. Levitä parsat pellille. Ripottele päälle avokätisesti suolaa ja lorottele reilusti öljyä. Paahda 200 asteisessa uunissa ~20 min.
    3. Kuori ja viipaloi sillä aikaa sipuli ohuehkoiksi renkaiksi. Puolita valkosipulinkynsi. Lisää sipulit parsojen päälle pellille puolivälissä paahtamista. Pyörittele samalla hieman parsoja öljyisellä pellillä. Lorauta sipulien päälle lisää öljyä ja jatka paahtamista loput kymmenisen minuuttia, kunnes myös paksummat tangot ovat haarukalla kokeiltaessa pehmeitä.
    4. Lämmitä liemi kattilassa parsojen paahtuessa loppuun.
    5. Siirrä kypsät parsat ja kuullottuneet sipulit tehosekoittimeen. Pilko tarvittaessa ja säästä muutamia kauniita nuppuja keiton koristeeksi. Lisää reilu puolet liemestä ja surauta sileäksi.
    6. Lisää kookosmaito, sitruunamehu sekä loput liemestä, ja surauta taas sekaisin.
    7. Siirrä sileä ja kermainen keitto kattilaan, kiehauta ja lisää pieneksi silputtu tilli sekä rouhittua mustapippuria.
    8. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua.
    9. Tarjoile esim. pannulla rapeaksi paahdetun pekonin tai siemensekoituksen kera.

    Hyvä ja helppo sosesoppa! Keväinen? Joo… ja ei.

    Pidän paahdettujen kasvisten ”syvästä” mausta sosekeitoissa, mutta tulikohan tästä sittenkin talvi mieleen? Toisaalta koleita kevätilmoja on vielä piisannut, joten ehkä pieni talveen viittaava paahteisuus ei ollut yhtään pahasta ;)

    Pari sanaa vielä tosta aivan ihastuttavasta kupista. Koska sitä tullaan Paleokeittiössä varmasti näkemään paljon!

    Voitin kupin ja monta muuta ihanaa Rosendahlin astiaa Pientalo ja piha -lehden reseptikilpailussa, mm. myös tuon elegantin, keittoon upotetun jälkiruokalusikan. Alkuun ajattelin, että mitä ihmettä mä tällaisella kastikekipolla oikein teen, mutta siitä tulikin mun ehdoton suosikki, josta on jo kauhottu paitsi keittoa, niin myös pirtelöitä. Kuppi on kevyttä melamiinia ja superhelppo puhdistaa. Lisäksi siihen kuuluu kansi, jolla voi helposti peittää syömättä jääneet sopat ja tuikata jääkaappiin seuraavaa sessiota varten. I`m in loooooove!

    Aurinkoisia kevätilmoja ja parsantäyteisiä viikkoja Sinulle!

    Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!