Tautinen emäntä tässä hei! Kolme kuukautta on tätä vuotta eletty ja kolme vatsatautia sairastettu. Tai kaksi on jo takana, kolmas toivottavasti myös pian. En koe olevani kovin herkkävatsaista tyyppiä, joten mitäköhän pöpöjä tuolla ulkona tänä vuonna vapaana oikein vaeltelee. Varmuudella tiedän myös, että en ole ainoa. Nesteruokinnalla ollaan eletty tämä päivä, joten tämä postaus sopinee hyvin tilanteeseen. Luut liemessä, liemet vatsassa ja… Noh, kukin käyttäköön sopivasti mielikuvitusta lauseen täydentämiseen.
Kuten ehkä tiedätkin, niin nyt kuuluu jokaisen paleodiggarin keitellä kokoon omat luu- tai lihaliemet. Niin tein minäkin joitakin viikkoja sitten. Ihan vaan kokeilun halusta. Ja voin kertoa, että tässä varmasti tovi vierähtää ennen kuin tarvitsee lyödä luita soppakattilaan uudemman kerran. Aikaa paloi ja lopputulos oli mitätön.
Vaikka olo on juuri nyt suhteellisen hyvävointinen (ups `n downs all day long), niin ajatus ei viime yön ujeltamisen jäljiltä toimi aivan toivotulla tavalla. Kuvia kehiin siis!
Tästä se sitten lähti! Kilon kasa ydinluita lihoineen(?). Kaikki eivät mahtuneet kuvaan ;)
Liemeen hain lisää makua niistä, mitä kaapista sattui löytymään. Ja sieltähän löytyi! Parit porkkanat, sipulit ja sellerit. Purjokeitosta jäljelle jääneet purjon jämät sekä valkosipulia.
Luut käytin ensin kolmisen varttia uunin kautta. Koska sopasta piti tulla näin maukkaampaa.
Paahtuneet luut lykkäsin isohkoon kattilaan…
…ja pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa päälle irrottelemaan tärkeitä kivennäisaineita luista.
Mukaan vettä sen verran, että luut juuri ja juuri peittyivät. Not too much! Mutta vettä olisi varmasti voinut olla hieman enemmänkin. Viinietikan kannattaa antaa vaikuttaa jonkin aikaa, esim. tunnin verran.
Perään vielä pilkotut kasvikset ja homma tulille. Kuumenna hiljalleen medium -lämmöllä kiehuvaksi ja jätä sen jälkeen kannen alle kaikkein miedoimmalle lämmölle porisemaan. Ja sitten vaan venaillaan tunti toisensa jälkeen, hämmennellään harvakseltaan ja lisätään vähän vettä (kuumaa!) sitä mukaan kun se kattilasta alkaa haihtumaan. 12-72 tuntia on hyvä, itse jaksoin keitellä kokonaiset 16 tuntia. Persiljan ja valkosipulinkynnet lisäsin vasta noin tuntia ennen kuin otin liemen pois liedeltä.
Näistä luista ei irronnut pinnalle vaahtoa, mutta jos irtoaa, niin se on syytä kuoria keitosta pois.
Siinä se sitten on, tilkka valmista, siivilöityä luulientä rasvoineen kaikkineen. Rasvaa voi yrittää poistaa jo tässä vaiheessa, mutta helpoiten homma käy kun rasvan antaa jähmettyä laataksi jääkaapissa ja noukkii sen sitten sieltä pois.
Ja sitä rasvaahan riitti! Varmasti sitäkin olisi voinut johonkin käyttää, mutta minä nakkasin ylimääräiset ”läskit” menemään.
Valmis luuliemi luineen. 16 tuntia ja pari desiä sain kilon luukasasta saaliiksi. Vettä lisäämällä saanee vähän enemmän.
Ja tähän se liemi lopulta päätyi, kasvissosekeiton kaveriksi. En raaskinut heittää hyvin hauduteltuja kasviksia menemään, joten soseutin ne liemen sekaan. Melko tuhtia tavaraa! Lautasellista ei varmasti syö kerralla kukaan. Yksi desilitra riitti aivan mainiosti lounaaksi. Ilmeisesti kasvikset olivat imeneet rasvaa itseensä, sillä sen verran mukava ”teflon -kalvo” jäi kielen pinnalle tämän nauttimisen jälkeen.
Ja niinhän siinä lopulta kävi, että luuliemet tulevat jatkossakin emännän keittiöön suoraan purkista.
Ai miksi luuliemi on niin huippujuttu? Monestakin syystä, mutta ainakin siksi, että sen väitetään…
- parantavan vuotavan suolen oireyhtymää
- auttavan maksan puhdistuksessa
- vähentävät elimistön hiljaista tulehdusta
- auttavan lihas- ja nivelsärkyihin
- vahvistavan vastustuskykyä
- lisäävän elimistön kivennäisaineita
- edistävän ruoansulatusta
- siloittavan ihoa
- vahvistavan luustoa
- vaikuttavan positiivisesti uneen
Aika monta syytä löytyy nauttia luulientä! Totta vai tarua? En tiedä. Kokeile itse! =)
