Lifestyle
Jätä kommentti

Ruokaa lomallakin

Vielä on kaksi Kalajoen keikan kuvakollaasi julkaisematta. Yllä niistä toinen. Lomaruokaa. Täyspaleota? No ei sit kuitenkaan.

Alku meni hyvin. Kuten usein menee. Yksi ahdistuskohtaus paikallisessa ABC Salessa ja se oli siinä. Hyllyt täynnä ruokaa, mutta ei mitään koriin kelpaavaa. Onnettomat vihannekset ja sitä rataa. Mukavuus. Oma ja muiden. En viitsinyt pilata kaikkia lomapäiviä kiukuttelemalla ruoan perään. Otin mitä sain. Ja söin. Hyvillä mielin, kuten itselleni lupasin. Hengissä olen edelleen. Vaikka vaivoista valittelenkin ja velkoja makselen vielä viikon tai pari. Hyvään tottunut ei huonoa siedä. Se protestoi. Äänekkäästi ja näkyvästi.

Pääasiassa kuitenkin ihan laadukasta kamaa ahdoin. Ja muutama harharetki. Kevyttä (?) grilliruokaa. Joka päivä. Aamiaiseksi tähteitä. Reissuilla reissuruokaa. Mutta ei enää yhtään ABCta, kiitos! Ei enää edes kotimatkalla. Ei edes ABCn kahvia! Paitsi paluumatkan aamuna ensimmäisen kilometrin jälkeen. Muisti lyhyt =D

Pääruokailut sujuivat moitteetta. Semipaleosti. Mukana hiukkasen juustoja. Ja uutta perunaa. Herkkuina maailman suurin korvapuusti. Kemistä asti! Markkinoilla. Vähän jäätelöä ja/tai piirakkaa kahvin kanssa. Tummaa suklaatakin. Välipalaksi. Ja leipää menin onneton maistamaan! Ensin saaristolaislimppua, myöhemmin paahdettua rakkautta Pågenilta. Mikä vehnäinen Oivallus! Kirnuvoilla. Tietenkin ;) Limpukkakin on tullut viime viikolla tutuksi. Kuis se nyt tälleen…? Loma!

Uusi tuttavuus oli savustettu merisiika. Ensimmäistä kertaa lautasella. Salaatissa. Lohilaaksossa. Hyvää oli. Viisituntisen hikisen ja ötökkärikkaan vaelluksen päätteeksi mikä tahansa muukin olisi ollut hyvää.

Lokkilinnassakin tuli käytyä. Juhlistamassa. Hienot olivat näkymät. Kamera möksällä. Ruoka ja tarjoilu hivenen takkuili… Perunat palautin keittiöön. Harmittaa lähiravintolan valinta. Kapteenskan kanssa jäi tapaamatta. Toisaalta toisten juhlissa on huono valita.

Ja Raahessa! Ihan muuten vaan. Pilvipäivän kunniaksi piti ajaa aurinkoon. Aurinko löytyi. Jo Pyhäjoelta. Ruokapaikkaa ei. Pahimpaan nälkään kelpasi oopperaleipä. Muuta suolaista ei ollut. Paikallisessa kahvilassa. Mikrossa lämmittetty. Kahteen kertaan. Kokemus sekin. Ikävä juttu, mutta Raaheen en enää palaa. Kaksi kertaa elämässä riittää. Niistä toisen olin jo unohtanut. Työmatka. Viitisen vuotta sitten.

Kahviloissa tuli istuttua useammissa. Mieleen jäi höpsö Pellekahvila pehemiksineen. Eikä vähiten miellyttävän pirtsakan asiakaspalvelun takia. Sekä Kahvila Siiri! Kalajoen Vanhassa Plassissa. Menkää sinne! Ihana, ihana paikka! Wanhanajan limua (jota en kuitenkaan tohtinut maistaa) ja maailman parasta mansikkatorttua! Iso pala. Melkein ilmaiseksi =)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s