Kuukausi: syyskuu 2012

Omena ♥ Jamie

Omenoita on! Mitä niillä tekisi? Toistaiseksi olen nauttinut omenan tai kaksi päivässä ihan sellaisenaan. Pitääkseni lääkärin loitolla. Siinä olen onnistunut, mutta alkavaan flunssaan eivät ole tehonneet. Olen joutunut ottamaan järeämmät aseet käyttöön. Kuten levon. Muista lääkinnällisistä toimenpiteistä lisää myöhemmin. Muutama omena on eksynyt myös syksyisen salaatin joukkoon. Toimii, vaikka makeammat toimisivat paremmin. Suurin osa omenoista pääsee kuitenkin Jamien hellään (?) huomaan. Punajuuren ja porkkanan kaveriksi piristämään kasvismehuja. Tai vaihtoehtoisesti loistamaan ihan vaan itsekseen. Olenkin pitänyt Jamien kiireisenä. Ja vielä riittää Jamiella puuhaa ennen kuin omenasäkki on tyhjä. Seuraavalla reseptillä mennään! Syksyn tuore omenamehu omenoita sen verran, että kerrasta syntyy noin puoli litraa valmista mehua (määrää on vaikea sanoa, koska ovat niin erikokoisia) puolikas sitruuna parantamaan säilyvyyttä (ehkäisee mehun hapettumista, joten värikin pysyy kirkkaana ja tuoreena ruskettumisen sijaan) pala tuoretta inkivääriä antamaan pientä pikanttia potkua (on myös aina hyvää ja terveellistä) himalajan suolaa syventämään ja terävöittämään mehun makua Valmistukseen ei sen kummempaa ohjetta tarvita. Puhtaat ainekset vaan Jamien kynsiin ja valmis mehu tiiviisti suljetuissa lasipulloissa pikaisesti jääkaappiin. Nautitaan sellaisenaan tai vedellä laimennettuna. Herkkua!

Omppuvarkaissa

No ei ihan. Varkaissa. Vaan ihan luvan kanssa kävimme eilen keräämässä omenasatoa Malminkartanon hedelmätarhassa. Siellä oli muutama muukin. Eikä omenoiden nyysiminen ollut kovinkaan helppoa, sillä alaoksat oli jo tyhjennetty melko tehokkaasti ja puihin kiipeäminen oli kielletty. Ravistustekniikka toimi parhaiten. Jos vaan kesti päähän putoilevat omenat ja saalista kärppänä jakamassa olevat kanssapoimijat. Mutta tulivathan ne pussukat täyteen! Arviolta ehkä 30-40 kiloa omenoita saatiin kotiinviemisiksi =). Ja sopu tilaa antaa! Tunnelma tarhalla oli oikein mukava. Kaikki kuitenkin samalla, hyvällä asialla, hah hah! Ja aurinkokin paistoi syystaivaalta lämpimästi =) Omenoiden lisäksi mukaan tarttui hieman kuvasatoa.     Sadonkorjuun jälkeen riitti vielä virtaa katsastaa muita paikallisia nähtävyyksiä. Matka huipulle on pitkä ja puinen. Ja huipulla tuulee! Maisemaakin riittää. Vaikka ei ehkä niin mun makuun katsella piippuja siellä ja tornitaloja täällä. Pääkaupunkikin jäi jotenkin etäiseksi (alakuva). Mutta tulipa tsekattua ja sykettäkin nostatettua. Hiipimällä. Ehkä vielä joku päivä tempaisen portaat ylös ihan urheilumielellä! Jos sen vielä joskus jostain löydän…     P.S. Eräs vanhempi rouvashenkilö osasi kertoa, että omenasatoa korjattaisiin vielä uudemman kerran kuun lopussa. Menkää pomimaan! Kotimaisia luomuomenia (?) ilmaiseksi …

Punaista. Ja makeaa

    Miljuuna kivaa juttua mielessä, mutta aika jälleen kortilla. Melko tylsää… I know. Mutta sentään muutama kiva loppukesän kuvatus kanssanne jaettavana. Punaista viinimarjaa. Siihen vielä tummaa rypälettä. Vettä sekaan tujun tavaran laimentajaksi. Täydellinen tuorepuristettu mehu on syntynyt. Ei ehkä enää tämän kesän vinkkejä. Mutta tulee kesä taas ensi vuonna! Haistoin. Ja maistoin. Maistuis varmaan sullekin! ;)

Syksyiset synttärit Hvitträskissä

Syksy etenee ja käy päivä päivältä todellisemmaksi. Kauden vaihtuminen näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Viime sunnuntaina päädyimmekin nauttimaan syksyistä synttäri-illallista ravintola Hvitträskiin, jonne on aina mukava palata. Kokonaisuus on hanskassa ja lähtiessä hyvä mieli. Takuuvarma valinta siis, jota voin edelleen lämpimästi suositella. Syntymäpäivien kunniaksi aloitimme illallisen luonnollisesti kilistelemällä kuohuvia maljoja. Maljoissa makea Cinzano Asti, joka sopi tilanteeseen täydellisesti. Itse olen enemmän kuivien juomien ystävä, mutta vaihtelu virkistää ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö makea malja olisi maistunut. Hyvä ja helppo valinta kokemattomammallekin kuohumaljan nostajalle.     Itse toimin jälleen autonkuljettajana, joten alkoholipitoisia juomia tuli nautittua sen mukaan. Ystävälleni maistui hieman enempikin. Ja mikä siinä! Juhlapäivän kunniaksi. Aperitiivina lasissa greippimäinen tuoremehucampari. Jota kyllä maistoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Harvinaisen hyvältä maistui. Vaikka oma juomapuoli rajoittuukin lähinnä viinien monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan =) Ruoaksi valitsimme hiljattain syksyiseksi päivittyneen Kirkkonummi menun. Alkuruokana kermaista suppilovahverokeittoa ja juuressipsejä. En vieläkään voi väittää oppineeni syömään sieniä, mutta kermaisesta keitosta on helppo aloittaa. Näitähän tässä on jo maisteltu useampia. Korvasienikeitto lienee edelleen lempparini, mutta hyvää oli tämäkin. Ihanan täyteläistä! Kermaista. Kyllä! Annoksen ehdottomasti parasta antia …

Helpot ja nopeat eväkkäät

Eväkkäillä eväillä on elelty. Yksinkertainen on! Paitsi helppoa ja nopeaa, niin myös äärettömän hyvää; puhtaat maut ovat parasta! Kirnuvoissa paistettu kuhafilee sitruunalla, salaatilla ja avokadolla. Mausteena valkopippuri ja himalajansuola. Homemade coleslaw`n jämätkin istuivat ihan hyvin ja sulassa sovussa kuhan kylkeen. Vastaloimutettua lohta sitruunalla, smetanalla ja salaatilla (kastikkeena balsamico ja oliiviöljy).

Kesän salaattisatoa

Paistettu parmankinkku – mozzarella – mansikka -cantaloupe Paistettu vuohenjuusto – nektariini – viinirypäle – cashew hunajaisella kastikkeella Kalkkuna – aurajuusto – ananas – viinirypäle smetanakastikkeella Paistettu parmankinkku  – mozzarella – nektariini – cantaloupe  Kameran kätköistä kaivetut kuvat menneeltä kesältä kertovat, että kesällä tuli syötyä melkoisen hyvin; nautiskeltua =). Kesämuistot ovat ihania. Mutta eivät valitettavasti helpota kesän kaipuuta. Vaikka nytkin aurinko paistaa vienosti, niin kesää ei voita mikään! Yritän sopeutua syksyyn… Mieli vaan kovasti taistelee vastaan. Ensi kesään, Ystävät! Mä unestani taas jo herään kesätuuleen Ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. Mä odotellut oon niin monen monta päivää. Nyt kesäloma on, en tunne surunhäivää. Sydän sykkimään, ystävää etsimään. Taas elämältä maistuu tää. Aaa, kesän lapsi kun oon, Aaa, villi luonteeni on. Aaa, kesän lapsi mä oon. Aaa, poissa huoleni on. Ja nämä kesäyöt – ei niille ole vertaa. Ei kiristele vyöt, kun juoksen kohti merta. Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.

Jamien kanssa hengailua

Vastaus edellisen postauksen kuva-arvoitukseen löytyy alta. Tällaista helppoa ja ravinnerikasta herkkua ovat kasviskasat Jamien suosiollisella avustuksella synnyttäneet. Tuorepuristettua mehua! Kuvissa tosin mustikka-viinirypälemehua kasvismehun sijaan. Melko samalta näyttää pullotettuna. Ja aivan loistava ja herkullinen tapa päästä nopeasti eroon jääkaapissa jo hieman nahistuneista ”syömämustikoista”. Viinirypäleet luomuna. Antamassa happamalle mustikkamehulle hieman makeutta. Sotkukin oli melko loistava; mustikat protestoivat mehulinkoon joutumista ja hypähtelivät kevyinä pitkin seiniä. Mustikkamaiseen tapaan jälkensä jättäen. Suuaukon kanssa kannattaa olla tarkkana. Saattaa selvitä pienemmällä sotkulla ;) Syksyn vaikutus alkaa näkyä vähitellen myös ruokapöydässä; vähemmän tuoreita salaatteja, enemmän kypsennettyjä kasviksia. Kuten jauheliha-kukkakaali-bataattisose”laatikkoa”. Jotenkin näin syksyn tullen tekee mieli myös putsata Jamie pölyistä. Jostain syvältä kumpuaa kasvismehujen kaipuu. Vai pitäisikö sanoa himo juuresmehuihin. Punajuuri, porkkana ja omena toimivat kivasti perusraaka-aineina. Mukaan voi sitten tuupata sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Harmillisesti syksyn alkaminen näkyy myös Paleokeittiössä. Muuta puuhaa riittää, mutta josko nyt edes kerran viikossa saisi postauksen tuupattua pihalle. En lupaa, mutta lupaan yrittää. Ihanaa syksyä, Ystävät! Siitäkin huolimatta, että mun mielestä syksy ei ole menneen kesän jälkeen yhtään ihana asia. Odotan ihmettä tapahtuvaksi ja haaveilen edelleen kesän …