Year: 2012

Kiitos ♥

Kyllä valmentajaa on taas hemmoteltu menneellä viikolla!. Vain tummasuklaalevy uupuu kuvista. Se ei valitettavasti säilynyt kuvattavaksi saakka ;D     Ihania muistamisia! Kiitos kaikille rakkaille valmennettaville. Olette niin supertyyppejä jokainen, että kyynel, jos toinenkin on tässä menneen viikon aikana kostuttanut silmäkulmaa. Silkasta kiitollisuudesta ja ylpeydestä. Rakkaudesta… Mutta muistakaa, että vaikka nämä lahjat ovat ihania, iloisia yllätyksiä, niin parhaimmat kiitokset saan onnistumistenne tuomasta ilosta ja hymyistä kasvoillanne. Ne kertovat mulle parhaiten, että olemme tehneet hyvää työtä ja onnistuneet yhteisellä matkallamme. Tietysti myös hienot tulokset lämmittävät mieltä, mutta loppujen lopuksi luvut ovat vain lukuja. Ihmiset lukujen takana ovat mulle tärkeämpiä. Sydämestäni toivon, että pystyn antamaan jokaiselle valmennettavalle jotain enemmän kuin vain mitattavia tuloksia. Kiitos, että saan olla osa elämääsi! Olen juuri Sinun valmentajasi, ja Sinä olet juuri mun valmennettavani… koska niin kuuluukin olla ♥ Kevään osittain raskaskin valmennuskausi ja monet valmennusjaksot alkavat olla lopuillaan. Joitakin tapaan vielä kesäkuussa ennen kuin jään itsekin heinäkuussa lomalle latailemaan akkuja. Toivotan tässä samalla oikein valoisaa ja antoisaa kesää niille, joita en enää tapaa ennen syksyä. Pitäkää huolta itsestänne! ♥

NokkosTaikaa

Korkkasin viime viikonloppuna vihdoin nokkoskauden. Vihreä taika saa nyt hetkeksi väistyä NokkosTaikan tieltä. Käytännössä NokkosTaika valmistuu, kuten Vihreä serkkunsa. Olen vaan korvannut markettivihreän luonnonvihreällä. Maistuu ihan yhtä hyvältä! Ellei paremmalta ;) Viiden päivän (~1,25 litraa eli 5 annosta) “NokkosTaikaan” tarvitset…. 1 ison kurkun 1 avokadon nipun tuoretta pestyä nokkosta 2-3 sellerin vartta palan tuoretta inkivääriä 1 kuoritun sitruunan (veitsellä vaan raa`asti kuoret veks!) tuoretta minttua (ulkolainen vahvempaa ja säilyy hyvin pakkasessa) 1-2 tl savijauhetta (jos kaapista löytyy..) 1 tl himalajan suolaa 3-4 dl vettä (1 päärynän tai omenan makeutukseen)

Savuinen halloumi-munakas

Lähimarkettien hyllyt ovat tarjoilleet pelkkää tyhjää viikkokausia kohdassa luomupekoni. Kyselinkin jo pekonin perään, mutta ilmeisesti sitä ei nyt toistaiseksi ole, eikä tule, koska myyntierät ovat kuulemma niin suuria, että hävikkiä syntyy. Hmmm… Noh, näin se kauppias sanoi ja sitä on nyt uskominen. Menkää ihmiset kauppaan ja ostakaa luomupekonia! Jotta mäkin saan. Koska peruspekoni ei ole enää vaihtoehto, niin tilalle oli keksittävä jotain muuta arkipäivän brunssille. Keksin Someron aitopalvikinkun. Ihanan savuista ja mureaa, mutta hippasen suolaista mun makuun. Jep, mulla on ongelma; suola ja sokeri, jotka jollain tapaa taitavat korostua mun makunystyröissä. Muut kun tuntuvat olevan tyytyväisiä ja minä ainoana jaksan valittaa ruoan liiasta suolaisuudesta tai makeudesta. Muna-pekoni -brunssin korvikkeena toimii nyt toistaiseksi savuinen halloumi -munakas. noin sentin siivu halloumia kuutioituna sopivasti aitoa, somerolaista saunapalvikinkkua kuutioituna munakasmassa; 1 luomumuna + 2 valkuaista + luraus kookoskermaa (tai tavallista täyskermaa), mausteeksi rouhittua mustapippuria ja silputtua ruohosipulia Kuutioidut ruoka-aineet olen paistanut ensin pannulla. Tällä hetkellä meijerivoissa, koska kookosöljy seilaa par`aikaa jossain päin Atlanttia. Päälle munamassa. Annetaan hyytyä miedolla lämmöllä, taitellaan puolikuun muotoon ja kumotaan lautaselle. Sisuksen jätän mielellään hieman tytiseväksi. …

Kansallisromanttisissa tunnelmissa

Huh huh, mikä viikko! Onneksi pyöreitä vuosia tulee täyteen vain joka kymmenes vuosi, hah hah! Sen verran on tässä kiireisen perusarjen ohella ollut nyt menoa ja meininkiä. Vaikkakin,  jos ihan totta puhutaan, niin onhan tämä juhlakaluna oleminen ollut aivan älyttömän kivaa! Ihanaa, kun ystävät ja tuttavat ovat muistaneet. Erityisen mukavaa on ollut viettää aikaa heidän kanssaan. En ymmärrä, miksi emme tapaa ja istuskele iltaa muulloinkin kuin juhlapäivinä. Tai ymmärrän mä. Kaikilla on omat menot ja oma arki pyöritettävänään. Enkä itsekään ole mikään maailman paras ystävä. Itseasiassa olen kaukana siitä. Mutta kun on ne salit ja muut! Seliseli. Sitähän se on, selittelyä. Olen huono lähtijä, mutta yleensä viihdyn seurassa kyllä, kunhan vaan pääsen liikkeelle ja saan itseni tällättyä johonkin muuhunkin kuin verkkareihin. Ystäväni tietävät, että pelkistetyn paleoruokavalion vastapainona rakastan hyvää ruokaa. Ja jos haluan hyvää ruokaa, niin menen mieluummin ravintolaan syömään kuin yritän vääntää sitä itse. Ehkäpä juuri se kontrasti yksinkertaisen ja melko samanlaisen arkiruokailun sekä ammattilaisten loihtimien annosten välillä on juuri se juttu. Kun harvoin on tarjolla gourmeta, niin siitä osaa nauttia ja sitä osaa myös …