Treffeillä – Minä ja Mr. Paleo
Odotitko ruusukaalipannua tai porkkanakakkua? Niin minäkin, mutta kumpaakaan ei ole tällä kertaa tarjolla. Enkä uskalla enää luvata yhtään mitään mihinkään tai kellekään. Nyt on nimittäin sellainen tunne, että joku muu kuin minä olen oman elämäni ohjaksissa. Koko lokakuu on mennyt näissä fiiliksissä ja syytän siitä taivaankappaleita. Mitäs muutakaan? Niitä on helppo syyttää, koska ne ottavat mukisematta syyt niskoilleen ja keventävät auliisti omaa taakkaani. Ulkoistaminen on edelleen trendikästä. Jos luvassa ei ole ruusukaalia, eikä porkkanaa, niin mitä sitten? Sopisiko vaihteeksi tällainen harvemmin Paleokeittiössä nähty yleinen jorina? Sopii tai ei, sillä on tämä postaus katettu. Mulla on takana muutama suoraan sanottuna aivan kahjo päivä, jotka sekoittivat loppuviikon suunnitelmat täysin. Sain nimittäin keskiviikon ja torstain välisenä yönä viestin, jossa kysyttiin josko haluaisin tulla perjantai -aamuna tapaamaan erästä komeaa mieshenkilöä, jonka kanssa jaamme paitsi samat kiinnostuksen kohteet, niin myös saman mission sekä intohimoisen suhtautumisen siihen, mitä teemme. Kun speksit ovat edellä mainitut, niin sanomattakin selvää lienee, että en miettinyt sekuntiakaan ennen kuin vastasin ”tahdon”. Niinpä sitten pyörin ensin puolitoista vuorokautta yötäpäivää valtavan innostuksen ja jännityksen kourissa pystymättä keskittymään oikeastaan mihinkään. Tilanne oli …
PALEOKEITTIÖ 