Joulu meni jo! Mutta minä aion vielä muistella hetken mennyttä joulua ja raapustaa muistiin jouluaaton antimia, jotka eivät itselleni olleet aivan perinteisemmästä päästä. Jos aattopöytää pitäisi kategorioida, niin Paleokeittiön emännälle paremmin kuin hyvin sopivalla, mutta valitettavan vieraaksi jäänellä riistateemalla mentiin aina muikunmädistä hienostuneen hanhenmaksan kautta riekkoon ja hirveen saakka.
Joulu jatkuu jääkaapissa osa 2 Pistetäänpä tämä joulu vihdoin pakettiin, jotta päästään viettämään Uutta Vuotta! Joululohien tuhoamiseen ei paljoa mielikuvitusta tarvittu. Aamiaislautaselle vaan lämminsavustettua manteli- ja roseepippurilohta, mausteeksi sitruunamehua ja smetanaa. Kyytipoikana perinteistä viherpirtelöä, johon olen sullonut kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Hyvää ja helppoa! Smetanan myötä semipaleota edelleen. Hieman enemmän päänvaivaa tuotti kimpale peurapaistia. Voisihan siitä syödä siivuja sellaisenaankin, mutta kun siivut tiukkaa peuraa alkoivat jo vähitellen töksäämään. Kokeilumieltä ja kehiin lapsuuskodin herkkua, joka ei siihen aikaan kylläkään ollut mikään herkku vaan lähinnä välttämätön pakko. Perheessämme tätä ruokalajiketta on kutsuttu nimellä juurisprotti. Liekö kellekään tuttu juttu vai onko meidän omaa kemiöläisslangia? Perinteisesti bataattina on käytetty perunaa ja lihana keitettyä possua. Musta ei vaan possun ystävää tullut vielä tänä joulunakaan, joten peura sai tällä kertaa toimittaa possun virkaa. Onnistui tehtävässään muuten erinomaisesti! Höysteeksi vielä purkki pehmeää vuohenjuustoa ja uusi gourmet -ruoka oli syntynyt! Tähän keittiöön. Ainekset ja määrät heitin vaiston viemänä. Tällä kertaa vaisto osui oikeaan. Vain sipulia mennee seuraavaan satsiin enemmän. Muutoin ruokaa voisi kuvata… täydelliseksi! Vuohenjuustoinen juurisprotti peurasta Ainekset aika moneen annokseen… 1 bataatti …
PALEOKEITTIÖ 