Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: villivihannekset

  • Nokkossoppa – Villivihreää voimaa kevääseen (G, V)

    Nokkossoppa – Villivihreää voimaa kevääseen (G, V)

    Villivihanneskausi on parhaimmillaan! NYT, jos koskaan kannattaa hyödyntää vapaan luonnon antimia. Tosin tällä hetkellä luonnossa tapahtuu kaikki kovin nopeasti, ja esimerkiksi saniaisen sykeröt ehtivät kääriytyä auki ennen kuin ehdin niille saksenkärkiä näyttää.

    Mutta nokkosta piisaa! Vielä keskemmälläkin kesää. Nuoret pikkunokkoset ovat parhaita, mutta kyllä isommistakin kelpaa latvukset napsia syötäväksi.

    Olen aiemmin käyttänyt nokkosta tuoreena pirtelöön ja toiseenkin, sekä tuorepuristettuun mehuun. Tällä kertaa oli sopan vuoro, jonkinlaisen nokkossopan. Jääkaapista löytyi nimittäin nahjuuntuneita juureksia ja lötköjä luomusellerinvarsia, jotka päätin pistää ”lihoiksi” siinä samassa.

    Lähdin ensisijaisesti nokkossoppaa keittelemään, mutta se saikin sopassa vain sivuroolin. Enemmänkin olisi voinut vihreää voimaa keittoon lykätä, mutta ensikertalaisena pelasin varman päälle ja aloittelin varovasti. Sekä maun, että vuoden ensimmäisten tuoreiden nokkosten kantilta katsottuna. Aina ei ole keho kevään villityksistä tykännyt ;)

    Ja ei, en aio sen enempää mennä aiheeseen ”Pitääkö nokkoset ryöpätä?”. Ryöppää, jos siltä tuntuu. Minä en. Nitriittimakkaroita ja -leikkeleitä kelpaa hyvin syödä vaikka päivittäin, mutta jos muutaman kerran vuodessa pistää tuoretta pikkunokkosta kitusiin, niin henkihän siinä menee!

    NOKKOSILLA TERÄSTETTY KERMAINEN KASVISSOSEKEITTO

    4 annosta

    • 1 sipuli
    • 2 porkkanaa (~200 g)
    • 2 palsternakkaa (~200 g)
    • 2-3 sellerinvartta (~100 g)
    • 2 valkosipulinkynttä
    • 1 pienehkö juuripersilja (~75 g)
    • 1 litra kana- tai kasvislientä (korvaa tarvittaessa osa vedellä)
    • ~100 g cashewpähkinöitä (liotettuna)
    • nippu tuoreita nokkosia (~50 g)
    • 2-3 rkl sitruunamehua
    • kuullottamiseen 2-3 rkl kookosöljyä
    • maustamiseen suolaa ja rouhittua mustapippuria
    • koristeluun esim. chia -siemeniä
    1. Esivalmistele; kuori ja paloittele sipuli, porkkanat, palsternakka, valkosipulinkynnet ja juuripersilja. Pese ja paloittele sellerinvarret. Huuhtele nokkoset.
    2. Kuullota silputtua sipulia isohkossa kattilassa kookosöljyssä. Lisää valkosipulinkynnet ja jatka kuullottamista. Lisää loput kasvikset. Pyöräyttele jonkin aikaa öljyisiksi.
    3. Lisää liemi. Kiehauta ja jätä kannen alle hiljalleen kiehumaan, kunnes kaikki kasvikset ovat kypsyneet pehmeiksi (~20-25 min).
    4. Lisää nokkoset kattilaan. Anna kiehua muutamia minuutteja.
    5. Kaada keitto tehosekoittimeen. Surauta sileäksi.
    6. Lisää cashewpähkinät sekä sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi, kermaiseksi keitoksi. Lisää tarvittaessa nestettä ja suolaa.
    7. Kaada valmis keitto takaisin kattilaan. Lisää mustapippurirouhetta ja kiehauta. Koristele chia -siemenillä.

    Vaikka ripottelin chia -siemeniä keiton päälle lähinnä koristelutarkoituksesssa, niin ne antoivat kivasti myös pientä purtavaa samettisen sileään keittoon. Suosittelen! Kulhon laidalla nököttävää koristenokkosta en syönyt. Enkä suosittele syömään ;)

    Villiä vihanneskautta ja kermaisia nokkosnautintoja Sinullekin!

    Seuraa facebookissa!Seuraa Twitterissä!Seuraa Instagramissa!Seuraa Pinterestissä!Seuraa Bloglovin`issaTilaa uutiskirje!Paleokauppa

  • Villi viikko

    Villi viikko

    Takana villi viikko! Ensisijaisesti tietysti siksi, että viettelin villivihannes -teemaviikkoa, mutta myös muutama muu sopiva juttu aiheeseen liittyy. Niistä lisää villimehujen jälkeen.

    Villivihanneksia olen aiemmin käyttänyt lähinnä pirtelöissä. Tänä vuonna oli mehujen vuoro. Koska Hurmurilla voi! Pysyttäydyin edelleen tutuilla ja turvallisilla vesillä eli mehupuristimeen pääsivät nuoret nokkoset ja voikukanlehdet. Kerääminen tuottaa hieman vaivaa, mutta muutoin nämä ravinteikkaat raaka-aineet ovat ilmaisia. Ja niitä kasvaa ihan joka paikassa! Molemmissa kannattaa valita nuorehkoja yksilöitä. Nokkosesta lähinnä nitraatin vuoksi ja voikukasta maun vuoksi. Vanhemmat, ja sahalaitaiset voikukanlehdet tahtovat olla kitkerämpiä.

    Nokkonen on makunsa puolesta mun mielestä aika armelias. Sitä voi käyttää pinaatin tapaan, ellei nyt koko nokkosmaata sekaan heitä. Maku, ja jo pelkkä tuoksu on… vihreä. Tein kirpeämpää versiota ja sitten tätä lempeämpää appelsiini-porkkana -versiota. Väri oli hieman outo, mutta maku kohdallaan.

    Voikukasta pitäisi kaikkien, ja etenkin naisten olla kiinnostuneita. Voikukanlehtiä (ja juurta) voi nimittäin käyttää nesteenpoistoon. Luonnollisesti. Lisäksi voikukanlehdet sisältävät paljon kalsiumia ja rautaa, vitamiineja ja muita kivennäisaineita. Niin, että tästä sitä nyt saa – kalsiumia! Josta moni tuntuu paleon kohdalla olevan erityisen huolissaan. Eat your green leaves! Ja unohda kalsium. Voikukanlehdet ovat myös mitä parhainta kehonpuhdistusruokaa. Maksa tykkää =)

    Voikukanlehdet saattavat tosiaan olla hiema kitkeriä, joten kitkeryyttä peittämään kannattaa valita kirpsakoita makuja. Etenkin sitruuna toimii hyvin.

    Siinä sitä nyt olisi, voikukkaa lasissa. Ihan kirjaimellisesti. Joko sinä olet hyödyntänyt keväisen luonnonantimia? Mitä ja millä tavoin? Vinkiksi vielä emännän menneiden vuosien nokkospirtelöitä…

    No sitten niitä muita menneen viikon villejä juttuja. Olen nyt jo useampana kesänä kinunnut vanhempieni luokse kesäkanoja. Vielä ei ole lupaa kesäkanoille irronnut. Mutta kesäkanojen sijaan sainkin kesäkanin! Siihen ei tarvinnut edes lupaa pyytää, koska se vaan keltään mitään kysymättä muutti meille.

    Kyseessä on pieni rusakon poikanen, Jussi nimeltään. Samoin kuin ne aiempien kesienkin Jussit. Emo majailee vanhempieni pihapiirissä ja pyöräyttelee sitten keväisin näitä ihania karvapalleroita. Jussi 2014 on sikäli hieman erikoinen tapaus, että se ei pelkää. Tai ehkä se pelkää, mutta ei näytä pelkäävänsä. Olen käynyt päivittäin moikkaamassa Juputi-Jussia sen ”pesäkololla”, äipän kukkamaassa. Ja mikä hienointa, sitä saa myös silittää! Varovasti tietysti olemme tässä tuttavuudessa edenneet, mutta nyt saa jo hyvänä päivänä paijata korvia. Ihan mahtikani! Joka vieläpä hoitaa ihan itse itsensä.

    Melko villiä oli myös lähteä villikissojen kanssa ulkoilemaan. Villikissathan ovat vedenkestäviä sisäkissoja, jotka viimeksi ovat ulkoilleet joskus vuonna yks ja kaks. Nyt ulkoiluun narun päässä kuitenkin tarjoutui oiva mahdollisuus, kun pojat ovat ”mummolassa” taloyhtiön remppaa karussa. Ovatkin viihtyneet ulkosalla hyvin. Lähinnä aurinkoa aidatulla terassilla päivät pitkät ottaen. Rusketusraitoja odotellessa… ;)

    Oleskelu terdellä sujuu vanhasta tottumuksesta, mutta olipa jännät paikat kun pistettiin narut kaulaan ja lähdettiin kokeilemaan, miltä tuore ruoho tassujen alla tuntuu. Hyvältä tuntui, mutta oli sen verran jännittävä kokemus, että nyt huilaamme nurmikosta muutaman päivän ja katselemme nurmikolla tepastelevia lintuja ja oravia turvallisesti aidan takaa =)

  • Mahlaa mahan täydeltä

    Talvi alkaa vihdoin taittumaan ja Suomen luonto tarjoilemaan parastaan. Hyödynnä!

    Parhaillaan on menossa paras mahlakausi, joka tosin loppunee näillä säillä lyhyeen. Itse olen isukin taitavalla avustuksella kerännyt pääsiäispyhinä tuota lievästi makeaa, parantavaa nestettä ”pihakoivuista”. Mahlaa voi juoda sellaisenaan, jos se vain alas menee. Maku ei ole voimakas, mutta jostain syystä se monia tökkii. Mulle kelpaa tämä ”elämän eliksiiri” ja puiden ruoka ihan sellaisenaan, mutta olen käyttänyt sitä myös nesteenä Emerald Balance -viherjuomassa ja vihreässä pinaattipirtelössä. Mahla ei kovin kauan säily, joten osan olen pakastanut pahan päivän varalle. Ja hyvän =)

    Oletko maistanut mahlaa? Mitä pidit? Kuinka käytit? Uskotko mahlan parantavaan voimaan?