All posts tagged: villivihannekset

Nokkosilla terästetty kasvissosekeitto | paleokeittio.fi

Jonkinlainen nokkossoppa

Villivihanneskausi on parhaimmillaan! NYT, jos koskaan kannattaa hyödyntää vapaan luonnon antimia. Tosin tällä hetkellä luonnossa tapahtuu kaikki kovin nopeasti, ja esimerkiksi saniaisen sykeröt ehtivät kääriytyä auki ennen kuin ehdin niille saksenkärkiä näyttää. Mutta nokkosta piisaa! Ja tällä kertaa oli nokkosen vuoro päätyä soppaan.

Suklaamansikoita Äidille | paleokeittio.fi

Suklaamansikoita Äidille – raakana!

Vähän vielä eilistä Äitienpäivää. Lähinnä näin kivojen kuvien muodossa. Tuoreet mansikat, kirsikankukat ja Äitienpäivä ne yhteen soppii! Yhdistelmä on tuttu jo viime vuodelta. Tänä vuonna vaan vaihdoin vaniljan raakasuklaaseen. Ja hei, pieni Fresita -pullo on kuin tehty kirsikan- ja omenankukille! Raakasuklaaseen dipatut mansikat saivat vähän lisäväriä rouhituista, pakastekuivatuista mansikoista. Sopii paitsi näköön, niin myös makuun. Ja on niiiiin paleota! ;) Palaan tähän raakasuklaan ohjeeseen myöhemmin (napsahtavan raakasuklaan ohje nyt täällä!), sillä mielessä on vielä toinen suklainen herkkupala, jossa aion hyödyntää samaa ohjetta. Raakasuklaareseptejä on pilvin pimein ja jokaisella varmasti mieleisensä, mutta tähän tarkoitukseen tarvittiin nyt suklaata, joka toimii valumatta myös huoneenlämmössä. Ja sehän toimi! Napsahtaa myös haukatessa makeasti. Vähän niinkuin temperoitu suklaa tekee. Mutta tämäpä ei olekaan temperoitu, vaan huomattavasti helpommalla metodilla valmistettu. Kirsikankukkia oli Äitienpäivän kunniaksi paitsi pullossa, niin myös puut vaaleanpunaisina. Nää on niin upeita! Voisin tuijotella tuntitolkulla kirsikankukkien huojuntaa lempeässä kevättuulessa sinitaivas taustanaan. Tosin tällä kertaa sinitaivaalle oli eksynyt myös muutama ilmavirtojen mukana purjehtiva pilvenhattara. Heh, onnistuinpa ikuistamaan kameraani myös tällaisen kivan ja kiireisen pörröperän =) Ettei nyt ihan vaaleanpunaisiksi tunnelmiksi menisi tämä …

Villivihannekset | paleokeittio.fi

Villi viikko

Takana villi viikko! Ensisijaisesti tietysti siksi, että viettelin villivihannes -teemaviikkoa, mutta myös muutama muu sopiva juttu aiheeseen liittyy. Niistä lisää villimehujen jälkeen. Villivihanneksia olen aiemmin käyttänyt lähinnä pirtelöissä. Tänä vuonna oli mehujen vuoro. Koska Hurmurilla voi! Pysyttäydyin edelleen tutuilla ja turvallisilla vesillä eli mehupuristimeen pääsivät nuoret nokkoset ja voikukanlehdet. Kerääminen tuottaa hieman vaivaa, mutta muutoin nämä ravinteikkaat raaka-aineet ovat ilmaisia. Ja niitä kasvaa ihan joka paikassa! Molemmissa kannattaa valita nuorehkoja yksilöitä. Nokkosesta lähinnä nitraatin vuoksi ja voikukasta maun vuoksi. Vanhemmat, ja sahalaitaiset voikukanlehdet tahtovat olla kitkerämpiä. Nokkonen on makunsa puolesta mun mielestä aika armelias. Sitä voi käyttää pinaatin tapaan, ellei nyt koko nokkosmaata sekaan heitä. Maku, ja jo pelkkä tuoksu on… vihreä. Tein kirpeämpää versiota ja sitten tätä lempeämpää appelsiini-porkkana -versiota. Väri oli hieman outo, mutta maku kohdallaan. Voikukasta pitäisi kaikkien, ja etenkin naisten olla kiinnostuneita. Voikukanlehtiä (ja juurta) voi nimittäin käyttää nesteenpoistoon. Luonnollisesti. Lisäksi voikukanlehdet sisältävät paljon kalsiumia ja rautaa, vitamiineja ja muita kivennäisaineita. Niin, että tästä sitä nyt saa – kalsiumia! Josta moni tuntuu paleon kohdalla olevan erityisen huolissaan. Eat your green leaves! Ja …

TehoPaleo30 – Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa!

Puuuuuh! Tällä ”kuurilla” ei ole toden totta tarvinnut nälästä kärsiä! Päinvastoin! Olin suunnitellut syöväni enemmän kuin napa pystyy tällä hetkellä vetämään. Sitä se teettää! Monipuolinen, ravinteikas, aito ruoka! Nytkin vatsa on niin täpösellään täysi, että päivän toinen pirtelö jäänee jälleen välistä. Taas. Kyllä, kyllä! Palaan vielä Äitienpäivän suklaakakkuun, kunhan sivusto, jolta reseptin pöllin on jälleen pystyssä. Sitä ennen ”pieni” kuvakatsaus menneiden päivien aterioihin. Jos kuvaoksennus ällöttää, niin postauksen selaaminen kannattaa jättää tähän. Luvassa on liikaa kuvia ja liian vähän tekstiä. Aamu alkaa kannullisella viherpirtelöä. Eihän se vihreältä näytä, mutta on se! Sekaan kipattu heraproteiini ja seesaminsiemenet vaan tekevät tepposia. Niin tämä on se ensimmäinen niistä päivän kahdesta pirtelöstä. Iltasella riittää puolisen litraa marjapirtelöä vallan mainiosti. Silloin kun sen kykenee kitaansa kippaamaan. Tällä viikolla viherpirtelöstä on löytynyt paitsi voikukanlehtiä, niin myös poimulehtiä. Suoraan luonnosta. Tai takin taskusta ;) Vähän ruokaisampi savulohisalaatti. Lautanen on syvä. Siihen mahtuu yksi pieni ruukkusalaatti ja puolikas isommasta. Halkaisija muuten skaalaimella mitattuna tasan 23 senttiä. Skaalain on edelleen tallessa arkkitehtiajoilta. Välillä sitä tarvitsee. Lautasten mittaukseen. Vähän tylympää settiä eiliseltä. Keinovalo tekee kuvista …

Mahlaa mahan täydeltä

Talvi alkaa vihdoin taittumaan ja Suomen luonto tarjoilemaan parastaan. Hyödynnä! Parhaillaan on menossa paras mahlakausi, joka tosin loppunee näillä säillä lyhyeen. Itse olen isukin taitavalla avustuksella kerännyt pääsiäispyhinä tuota lievästi makeaa, parantavaa nestettä ”pihakoivuista”. Mahlaa voi juoda sellaisenaan, jos se vain alas menee. Maku ei ole voimakas, mutta jostain syystä se monia tökkii. Mulle kelpaa tämä ”elämän eliksiiri” ja puiden ruoka ihan sellaisenaan, mutta olen käyttänyt sitä myös nesteenä Emerald Balance -viherjuomassa ja vihreässä pinaattipirtelössä. Mahla ei kovin kauan säily, joten osan olen pakastanut pahan päivän varalle. Ja hyvän =) Oletko maistanut mahlaa? Mitä pidit? Kuinka käytit? Uskotko mahlan parantavaan voimaan?