Muistaako ”vanhempi kansa” vielä hopeatoffeen? Sen mustan lituskaisen pikkupatukan, joka jäi hampaisiin kiinni ja maistui salmiakkiin vivahtavalle lakritsille? Minä en muistanut. Ennen viime viikonloppua. En tiedä, kauanko patukka on ollut uusiomyynnissä, mutta karkkihyllyn reunassa luki ”uutuus”.

Jep, karkkihyllystä mä sen löysin päivittäistä viikottaista tummasuklaalevyä hakiessa. Niin vaan tarttui tutunoloinen käärepaperi silmän kautta käteen ja päätyi lopulta kauppakoriin. Varoin visusti valmistusaineluettelon lukemista. Jos niin erehdyn tekemään, niin karkit, jätskit ym. valmisherkut palautuvat aika nopsaan takaisin hyllyyn. Jep, olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään vakavan syömishäiriön, nimittäin kammon tiettyjä ainesosia kohtaan. Valitettavasti näitä ainesosia löytyy melkeinpä tuotteesta kuin tuotteesta. Tai no, en nyt tiedä onko se kovin valitettavaa. Koska se kannustaa kokeilemaan näitä homemade -versioita. Ne eivät ehkä yllä aivan alkuperäisen tasolle, mutta pitävät mielen rauhallisempana =D. Vaikka eipä siihen satunnaiseen hopeatoffeepatukkaan kai kukaan ole kuollut ;)

Eilen käväisin lenksun jälkeen pikaisesti lähikaupassa täydentämässä välttämättömiä ruokavarastoja. Ja kas kummaa, siellä se oli taas! Tällä kertaa tihrustin vanhoilla silmillä valmistusaineluettelon ja jo ensimmäisen valmistusaineen kohdalla palautui patukka välittömästi takaisin hyllyyn. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotio päästyäni aloin kehittelemään ja keittelemään hopeatoffeeta!

Okei, hopeatoffee on tuotokselle hieman harhaanjohtava nimitys. Kyse lienee enemmänkin lakritsinmakuisesta kinuskista. Koska hopeatoffee on venyvää, sitkeää, salmiakkimaista ja mustaa. Homemade hopeatoffee sen sijaan supermakeaa, tahmaista, pehmeää ja ruskeaa. Mutta ah, niin kiiltävää ja suussa sulavan silkkistä! Aikani pohdin, jotta millä saisin massan mustaksi. Mieleen ei tullut muuta kuin mustekalan muste, joten jätin haaveet tummasta toffeesta sikseen. Miksi lakritsivalmisteet muuten ovat mustia? Koska väriaine?

Hiukan pohdin, jotta viitsinkö laittaa tätä ohjetta ollenkaan Paleokeittiöön. Vaikka raaka-aineet sinänsä voidaan luokitella löysällä pipolla ei paleoksi, mutta paleoystävällisiksi kuitenkin, niin lopputuotetta en kyllä kykene oman, löysimmänkään luokittelun mukaan pistämään edes semipaleoon. Mutta non-paleoon tämä mahtuu! Ja on kuitenkin ”se hieman parempi herkku” alkuperäiseen verrattuna, jos sattuu hopeatoffeehimotus iskemään ja haluaa pysyä paremmilla poluilla. Alkuperäisestä löytyy peräti 12 eri ainesosaa. Minä selvisin kuudella ja varmasti vielä viiteenkin olisi voinut helposti karsia lopputuleman juurikaan kärsimättä.

Lisäksi ohjetta tietysti kaivattiin kuvan myötä facebookissa. Ja olinpa keitellyt kinuskia ennenkin, aika tarkalleen vuosi sitten. Silloin lupasin heittää ohjetta kehiin, mutta koska en kolmen yrityksen jälkeen saanut lopputulemasta mielestä, niin hylkäsin koko homman. Nyt onnistuin paremmin ja lupaus lunastettu! En enää edes muista, millä resepteillä olin viime vuonna liikenteessä, mutta todennäköisesti enemmän paleolinjoilla kuin eilen.

No niin, nyt loppui selittely ja mennään itse asiaan! Kyllä vain, huomaan, että jostain syystä on nyt kovasti tarve selitellä tätä kinuskin keittoa, hah hah!