Kalajoen horisontti oli hypnoottisen hurmaava. Ja auringonlaskut upeita. Mikäs sen rentouttavampaa kuin suunnata puolenyön maissa rannoille ihailemaa mereen uppoavaa aurinkoa. Kertaakaan en tosin nähnyt auringon kokonaan häviävän horisonttiin. Sinnittelystä huolimatta viimeisiä säteitä riitti aina vaan. Valoa yöt läpeensä. Ja viileää ilmaa. Liian viileää omaan matkalaukkuun. Ja helteiseen säähän tottuneeseen kehoon. Olin vilukissa pohjoisessa. Lämpöhalvauksen kourissa kotimatkalla. Mutta hienoja olivat hiekkasärkkien yöttömät yöt. Vilukissanakin =)