Loistavia ulkoilumaastoja, mahtavia maisemia. Sielun ja silmän lepuutusta. Jokaiselle jotakin. Joillekin kaikkea. Pohojalaisessa ympäristössä. Särkät olivat huimat, mutta yhtä vaikuttavia olivat vehreät rantaniityt kurkipareineen. Joet ja kosket mansikkapaikkoineen.
Kesän keitto voisi olla kesäkeitto. Sitäkin olen jo pariin otteeseen reissusta palattuani äipän ruokapöydässä nautiskellut. Kesäistä ja tuoretta! Aina yhtä hyvää! Kun harvoin syö. Tämän kesän keitto on uusi tuttavuus. Jälleen osoitus siitä, kuinka kummallisesti makuaisti muuttuu ja elimistö mukautuu. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan syöväni kylmää keittoa. Kylmä vihanneskeitto oli kuolemaksi! Nyt otetaan uudestisyntymiselle. Tehosekoittimessa valmistui näppärästi tuoreista aineksista kylmä, mutta espanjalaiseen tapaan tulinen gazpacho. Goes paleo. Variaatioita on monia. Ensimmäinen kokeilu meni näillä… Gazpacho goes Paleo (2 annosta) 4 tomaattia 1 pieni sipuli (tuore) 1 valkosipulinkynsi puolikas sitruuna tuoretta persiljaa 1 avomaankurkku rouhittua mustapippuria Himalajansuolaa caynnepippuria Tuttuu tapaan taas ainekset tehosekoittimeen ja soseeksi. Parempaa yön yli jääkaapissa jäähtyneenä. Tarjoile sellaisenaan tai ranskankerman kera. Muista proteiinit! Vaikka pekonista tai muusta sopivasta. Alkukeittonahan gazpacho usein tarjoillaan. Kai… Kysymyskin jäi mieltä kaihertamaan; kuinka erottaa keitto pirtelöstä? Tiedätkö sä?! Mä tiedän ;)
Kalajoen horisontti oli hypnoottisen hurmaava. Ja auringonlaskut upeita. Mikäs sen rentouttavampaa kuin suunnata puolenyön maissa rannoille ihailemaa mereen uppoavaa aurinkoa. Kertaakaan en tosin nähnyt auringon kokonaan häviävän horisonttiin. Sinnittelystä huolimatta viimeisiä säteitä riitti aina vaan. Valoa yöt läpeensä. Ja viileää ilmaa. Liian viileää omaan matkalaukkuun. Ja helteiseen säähän tottuneeseen kehoon. Olin vilukissa pohjoisessa. Lämpöhalvauksen kourissa kotimatkalla. Mutta hienoja olivat hiekkasärkkien yöttömät yöt. Vilukissanakin =)
…kotiuduttu. Kuvatulva tulossa ;)
PALEOKEITTIÖ 