Bataattitikkujen yhteydessä uhosin tikuttavani seuraavaksi palsternakan. Sen tein. Ei niistä ihan ranskalaisia tullut, mutta kelpaavat hyvin syötäväksi. Palsternakassa lienee liian vähän tärkkelystä, jotta niihin saisi parempaa ranskalaisten tuntua. Menevät lähinnä uunijuureksista. Tai sitten mä vaan mokasin =D

Valmistustapa on sama kuin bataattitikuilla. Tosin valmistuivat huomattavasti odotettua aiemmin ja onnistuivat myös polttamaan itsensä peltipuolelta (pelti uunin keskitasolla). Syy saattoi olla myös uunin lämpötilassa, sillä erehdyksissäni tuuppasin nupin 225 asteen sijaan 250 asteeseen. Ja ihmettelin jo vartin jälkeen savua tupruttavia tikkuja.

Ristin myös bataattiranskalaiset bataattitikuiksi. Syystä, että noin periaatteessa olen paleoimista vastaan. Ei luolamieskään syönyt ranskalaisia. Luolamies söi tikkuja.

Mäkin söin tikkuja, palsternakkatikkuja. Ja kalkkunanrintafilettä kera jo tutun luomumajoneesisilmän ja tuoreen, silputun persiljan.