Vihdoin jo parisen viikkoa sitten päivänvalon nähneiden, mehevien hirvipullien kimppuun. Kuten instassa ehdin jo mainostamaan, niin näistä tuli kyllä parhaimmat paleopullat ikinä! Samalla pääsi myös pakastimessa pitkään lojunut hirvenjauheliha hyötykäyttöön. Emäntä happy!

Hirvipullat herukkaisella punasipulikastikkeella ja selleri-päärynäpyreellä saavat kunnian aloittaa uuden suuntauksen Paleokeittiön taipaleella. Oikeastaan uusi osasto starttasi jo joulun riistapöydästä riekonrintoineen ja hirvipaisteineen. Tosin ajatus on kypsynyt vasta jouluaterian jälkeen, joten ensimmäinen postaus toimikoon reseptien puuttuessa lähinnä inspiraation lähteenä.

Suuntaus näkyy KotiGourmet -kategoriana, jonka alle tulen keräilemään näitä astetta fiinimpiä reseptejä ja ateriakokonaisuuksia. Paleokeittiön pääasiallinen tarjonta painottuu edelleen nopeisiin ja helppoihin arkiruokiin, joita satunnaisesti piristävät terveellisemmät herkut.

Vaikka maku on ehdottomasti mukana myös arkiresepteissä, niin KotiGourmet -osastolla makuun, raaka-aineisiin ja valmistustapoihin olisi tarkoitus panostaa vielä hippasen enemmän. KotiGourmet -reseptit sopivat toki myös arkeen, esim. nämä mehevät hirvipullat valmistuvat ihan siinä missä perinteisemmätkin.

Ateriakokonaisuudet sopivat mainiosti vähän isompaan ruokapanostukseen, viikonloppuruoaksi tai jopa juhlatarjottavaksi. Läsnä maukkaan ruoan lisäksi tulevat olemaan myös emännän uusin villitys ja perehtymisen kohde, ruokailukokemusta mukavasti täydentävät, laadukkaat viinit, joita sopii laittaa yhtälailla lasiin kuin lurauttaa ruoan sekaakin. Pakko ei ole, mutta saa ;)

Kyse on paitsi reseptitarjonnan monipuolistamisesta, niin myös paleopohjaisen ruoan jalostamisesta nautinnollisempaan suuntaan. Samalla pääsen haastamaan  itseäni, oppimaan uutta ja tuomaan uutta sisältöä omaan ruoanlaittooni.

Kun takana on jo 10 vuotta tuttua, turvallista ja toimivaksi todettua paleotaivalta, niin kaipaan uudistumista ja kokkailun sovittamista paremmin nykyisiin ajatusmalleihini. Haluan myös haastaa itseäni raaka-ainerintamalla. Kokeilla sekä käsittelyltään, että makumaailmaltaan hieman pelottaviltakin tuntuvia ja aiemmin ohittamiani aineksia. Näihin kuuluvat ainakin riista, sisäelimet sekä sienet.

Pitkä alustus, joten eiköhän siirrytä pikaisesti hirvipullien pariin!

Riistahan on parasta paleota, mutta vaikka mulla on ollut aika mukavasti mahdollisuus hirvieläinten lihaa käyttää, niin olen sitä vierastanut. Syynä lähinnä nauttimieni hirviruokien kuivakkuus ja hirvenlihan vieraaksi jäänyt, voimakas maku.

Mutta nämä pullatpa eivät ole kuivia! Vaan ihanan meheviä, jopa hajoilevuuteen saakka. Mehevyyttä hirvipulliin tuo rasvainen pekoni, joka myös pehmentää makumaailmaa. Oman oleellisen tehtävänsä kokonaisuudessa täyttävät perinteiset riistamausteet; katajanmarjat, timjami ja sinappi. Näitä et halua ohittaa!

Mainitsin hajoilevuudesta, joka teki pullien paistamisesta hieman haasteellista. Hippasen vähemmän smetanaa sekä paremmin pienitty sipuli ja pekoni auttanevat hellän käsittelyn ohella asiaa.

Nämä pullat paistuivat pannulla, mutta kypsennys onnistuu myös uunissa. Tosin silloin ainakin itse hakisin kivan paistopinnan ensin pannulta ja hoitaisin jälkikypsennyksen uunissa.

Hirvipullien kaveriksi lautaselle päätyivät mielenkiintoinen selleri-päärynäpyree sekä herukkainen punasipulikastike.

Kastikkeet ovat mulle myös uusi juttu. En ole aiemmin kotikokkailussa juurikaan niihin panostanut, enkä niitä oikeastaan kaivannutkaan. Olen kokenut kunnon kastikkeet hieman työläiksi, vaikka eivät sinänsä vaikeita olekaan. Valmistus vaatii vaan aikaa ja huolenpitoa. Mutta kyllähän kastikkeella paikkansa lautasella on. Paitsi suunkostukkeena, niin etenkin lisämaun antajana ja aterian täydentäjänä.

Makea, herukkainen punasipulikastike kyllä kruunasi hirvipullat! Eli oli todellakin vaivan odottamisen arvoinen. Suosittelen testaamaan!

Joskin kanalientä kannattanee käyttää huomattavasti, jopa puolet vähemmän. Tutkiskelin punasipulikastikkeen perusohjeita netistä, ja vaikka kastikkeesta tuli oikein hyvä ja maukas, niin sen kokoon keittäminen vei aikaa aivan tolkuttomasti. Taisi siinä peräti pari tuntia vierähtää ennen kuin liemi alkoi muistuttaa kastiketta.