Kirjoittaja: Johanna Grönlund

Kesän salaattisatoa

Paistettu parmankinkku – mozzarella – mansikka -cantaloupe Paistettu vuohenjuusto – nektariini – viinirypäle – cashew hunajaisella kastikkeella Kalkkuna – aurajuusto – ananas – viinirypäle smetanakastikkeella Paistettu parmankinkku  – mozzarella – nektariini – cantaloupe  Kameran kätköistä kaivetut kuvat menneeltä kesältä kertovat, että kesällä tuli syötyä melkoisen hyvin; nautiskeltua =). Kesämuistot ovat ihania. Mutta eivät valitettavasti helpota kesän kaipuuta. Vaikka nytkin aurinko paistaa vienosti, niin kesää ei voita mikään! Yritän sopeutua syksyyn… Mieli vaan kovasti taistelee vastaan. Ensi kesään, Ystävät! Mä unestani taas jo herään kesätuuleen Ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin. Mä odotellut oon niin monen monta päivää. Nyt kesäloma on, en tunne surunhäivää. Sydän sykkimään, ystävää etsimään. Taas elämältä maistuu tää. Aaa, kesän lapsi kun oon, Aaa, villi luonteeni on. Aaa, kesän lapsi mä oon. Aaa, poissa huoleni on. Ja nämä kesäyöt – ei niille ole vertaa. Ei kiristele vyöt, kun juoksen kohti merta. Kesämieli on taas ihan vallaton. Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.

Jamien kanssa hengailua

Vastaus edellisen postauksen kuva-arvoitukseen löytyy alta. Tällaista helppoa ja ravinnerikasta herkkua ovat kasviskasat Jamien suosiollisella avustuksella synnyttäneet. Tuorepuristettua mehua! Kuvissa tosin mustikka-viinirypälemehua kasvismehun sijaan. Melko samalta näyttää pullotettuna. Ja aivan loistava ja herkullinen tapa päästä nopeasti eroon jääkaapissa jo hieman nahistuneista ”syömämustikoista”. Viinirypäleet luomuna. Antamassa happamalle mustikkamehulle hieman makeutta. Sotkukin oli melko loistava; mustikat protestoivat mehulinkoon joutumista ja hypähtelivät kevyinä pitkin seiniä. Mustikkamaiseen tapaan jälkensä jättäen. Suuaukon kanssa kannattaa olla tarkkana. Saattaa selvitä pienemmällä sotkulla ;) Syksyn vaikutus alkaa näkyä vähitellen myös ruokapöydässä; vähemmän tuoreita salaatteja, enemmän kypsennettyjä kasviksia. Kuten jauheliha-kukkakaali-bataattisose”laatikkoa”. Jotenkin näin syksyn tullen tekee mieli myös putsata Jamie pölyistä. Jostain syvältä kumpuaa kasvismehujen kaipuu. Vai pitäisikö sanoa himo juuresmehuihin. Punajuuri, porkkana ja omena toimivat kivasti perusraaka-aineina. Mukaan voi sitten tuupata sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Harmillisesti syksyn alkaminen näkyy myös Paleokeittiössä. Muuta puuhaa riittää, mutta josko nyt edes kerran viikossa saisi postauksen tuupattua pihalle. En lupaa, mutta lupaan yrittää. Ihanaa syksyä, Ystävät! Siitäkin huolimatta, että mun mielestä syksy ei ole menneen kesän jälkeen yhtään ihana asia. Odotan ihmettä tapahtuvaksi ja haaveilen edelleen kesän …

Mitä syntyy?

Tai oikeastaan mitä on syntynyt. Jo muutamaan otteeseen. Syntynee jatkossakin. Näistä! Sellerinvarret jäivät kuvasta uupumaan, mutta heitähän villi veikkaus mitä herkkua kuvan raaka-aineista (varsisellerit mukaan lukien =)) on viime aikoina Paleokeittiössä loihdittu! Tai kerro, mitä Sinä tästä kasviskasasta tekisit?

Jotain vanhaa… ja sinistä

Näillä on viime viikot elelty. Enemmän vadelmilla kuin mustikoilla. Ja enemmän kasviksilla kuin WC-puhdistusaineella ;). Maidostakin syntyi pienen odottelun jälkeen jälleen ”vatsojen valkoista shampanjaa”. Kerma pehmensi mukavasti kaalilaatikkoa. Riittipä siitä muutaman kahvikupillisenkin kylkeen tavanomaisen kookoskerman korvikkeeksi. Marjoille vanhaan tapaan smetanaa =)

Ihan pieni vinkki vaan

Juuh, on töitten alkamisen jälkeen Paleokeittiön päivitystahti hieman hiipunut. Hiipunut olemattomiin. Ja sekös harmittaa kun juttua kuitenkin riittäisi. Vanhaa ja uutta. Ehkä jotain sinistäkin ;)  Elämä kuitenkin on ja niin mielelläni kun antaisinkin aikaa tälle rakkaalle lapselle, niin nyt sitä energiaa on löydyttävä myös tänne. Leipä lihat ensin, harrastukset sitten! Tulin kuitenkin pikaiseen vinkkaamaan rakkaan valmennettavani Neiti S:n kuulumisista. Joku ehkä vielä muistaa ja jos ei vielä muista, niin kohta muistaa. Kiinnostuneet hopihopi lukemaan puolivalmista Neiti S:n jatkotarinaa! Tämä tarina on kiva; muutkin osat löytyvät hoodeilta =)

Kukkivaa kaalikeittoa

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, mitä kivaa voisin värkätä kukkakaalista. Valkoista, kukkivaa kaalia ei olekaan vähään aikaan lautasella näkynyt. Yleensä tyydyn vain keittämään tai höyrystämään sen, mutta nyt teki mieli kokeilla jotain muuta. Satuinkin sopivasti bongaamaan jostain K-ryhmän ruokalehtisestä kukkakaali-savujuustokeiton. Kasviskeitot ovat kyllä hyviä, mutta useimmiten ongelmaksi nousee kysymys; mistä aterian proteiinit? Tällä kertaa proteiinit olivatkin kivasti messissä juuston ja kylmäsavuporon muodossa. Kukkakaali-savujuustokeiton resepti löytyy lehtisen lisäksi myös Pirkan ruokasivustolta. Jokseenkin näillä aineksilla mentiin. Oivariini tosin vaihtui kirnuvoihin ja poron kylmäsavupaisti kylmäsavuhärkään. Päälle ripottelin ruohosipulin lisäksi jääkaapissa jo aikansa eläneen palan Aura -juustoa. Keitto oli ok, mutta ei niin maukasta kuin odotin. Veikkaan, että leppäsavusulatejuusto ei istu mun makuun. Muutenhan ainekset eivät ole paljoa kukkakaalimuusia kummemmat. Kukkakaalimuusi on eräs mun suosikkisose. Myöskään keho ei ollut keittoilun jälkeen kovin tyytyväinen vaan kehitti melkoiset nesteturvotukset. Syynä todennäköisesti joko suolaiset lisukkeet ( ja nitriitti) tai tuo samainen sulatejuusto. Sulatejuustot eivät ole oikein koskaan kuuluneet mun ruokavalioon. Tänä kesänä olen kuitenkin kokeillut erilaisia juustoja ja niiden sopivuutta itselleni. Sulatejuustot jätän jatkossakin marketin hyllylle. Samoin joudun jättämään sinne myös raejuuston. …

Arki on alkanut

Arjen myötä on alkanut myös paluu helppoihin ja nopeisiin arkiruokiin. Niin kuin nämä nyt kauhean monimutkaisia olisivat joskus olleet =D Eilen lautaselta löytyi samettista kukkakaalikeittoa sekä tuttua ja turvallista loimulohta. Kukkakaaliin palaan vielä. Sillä välin toivotan Sinulle oikein ihanaa ja maukasta elokuun viileää viikonloppua! Ehkä tästä tunnelmat vielä lämpenevät ;)

Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;) Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa. Ennen uunia. Jälkeen uunin. Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;) Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan… En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska …