Kirjoittaja: Johanna Grönlund

Vadelma taipuu salaattiin

Vadelmia löytyy tänä vuonna hurjasti! Niistä on riittänyt paitsi naposteluun, pakastimeen ja jälkkäreihin, niin myös salaattiin suolaisen halloumin kaveriksi. Halloumi-vadelmasalaatti jääsalaattia kurkkua basilikaa vesimelonia grillattua halloumia tuoreita metsävadelmia Salaatinkostukkeena tällä kertaa vaalea balsamico kera oliiviöljyn.

Vatsalle valkoista shampanjaa

Se on täällä! Vihdoinkin! Jo parisen kuukautta olen haaveillut vatsojen valkoisesta shampanjasta. Ensikosketuksen tähän kaikinpuolin valloittavaan valkoiseen sain ihan vahingossa Riiassa, jossa kuvittelin lappaavani lautaselle maustamatonta jogurttia. Totuus paljastui ensimaistamalla. Kyseessä ei ollut jogurtti, eikä edes piimä vaan Suomesta jo sukupuuttoon kuollut kefiiri, jota nyt viikon verran olen tehtaillut löydettyäni iHerbistä alkulähteen.     Jonkin aikaa kokeilin sekoittaa ”aamiaismuroni” AB-piimään. Ei se ihan kefiiriä ollut, mutta maun puolesta menetteli kyllä. Muuten pidemmän päälle sitten ei. Keho ei pitänyt piimästä yhtä paljon kuin makunystyrät. Ei tämä kotitekoinen kefiiri ihan vertoja vedä Riian vastaavalle, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Saattaa olla, että maukkaamman ja tasaisemman lopputuloksen saisi testaamalla muita maitoja. Nyt olemme tehneet yhteistyötä Valion vanhan Hiljan kanssa. Mieluiten nautiskelen kefiirini kera Provena gluteiinittoman myslin. Pari kolme ruokalusikallista mysliä joukkoon hetkeksi turpoamaan. Tuoreita marjoja kruunuksi. Jos niitä sattuu olemaan. Vähemmän tuoreet olen heittänyt kefiirin kanssa tehosekoittimeen. Alla maukasta mansikkakefiiriä vadelmin, joka kiinnosti myös karvaisemman nenän omistajaa. Tai omistajia. Molemmat olisivat kai mielellään liponeet mun kefiiripirtelöt pienempiin suihin =D Kiinnostaako kefiiri? Oletko jo maistanut? Kotona vai maailmalla?

Kultainen kala

Arvaa mikä kala?! Tällainen kaveri tarttui kalatiskiltä mukaan. Jotain kivan kesäistä siitä oli väännettävä, joten vaihteeksi ihan tuttua ja turvallista perussalaattia tuli. Uudella eväkkäällä. Useimmitenhän se tahtoo olla tämän kaverin punaisempi serkku, joka lautaselle ui. Tällä kertaa kuitenkin rohkeasti kultaisen kalan kimppuun! Savusiikaa tuli viimeksi syötyä vuosi sitten Kalajoella. Silloin ravintolassa, nyt ensi kertaa omaan kotiin ostettuna. Siika sinänsä on herkullista ja söisin sitä varmasti useamminkin, jos joku muu tekisi perkuuhommat. Kyllähän siinä pikkasen alkoi lomalaisenkin hermoa kiristää miljoonaa kalanluuta lihasta nyppiessä. Mutta josko tästä sellainen kerran kesässä perinteen taikoisi =) P.S. Jos et vielä arvannut mikä kala salaatin sekaan ui, niin kokeile maalata kaveri esiin! ;)

Hellepäivän…

…metsä (tarvoin ja äimistelin ;)).     …saalis (jätin syömättä ;)). …polttava taivas (ja punoitusraidat ;)). …minimalistiset varusteet (pärjäsin ;)). …vedenalainen maailma (zoomailin ;)). …meri (ihastelin ;)). …eväät (nautiskelin ;)).     …yllättävät tyrskyt (testasin ;)). …liukkaat rantakalliot (kastuin ;)). …tärkein sanoma (nyökyttelin ;)). …puhtaat varpaat (liotin ;)). …tarkoitus (toteutin ;)). …perhonen (jahtasin ;)). …artikkeli (opiskelin ;)). …vanha viisaus (bongasin ;)).

Ruttulehti uunissa

Ruttulehti pirtelössä on jo muutamia vuosia vanha juttu. Mutta samainen ruttulehti uunissa on mulle jotain uutta! Pitihän sitäkin kokeilla kun uuni oli kaalilaatikon jäljiltä vielä lämmin. Niin ne kaaliviikot vaan jatkuvat! Uskokaa tai älkää, niin olen viimeisen kahden viikon aikana väsännyt paitsi ruttulehtiä, niin myös kaali-jauhelihapadan, kaalilaatikon ja vielä kaalikeitonkin. Kaali on mahtavaa! Kahteen viimeiseen palataan vielä ;) Lehtikaalisipsit syntyvät helposti. Pese ja kuivaa lehdet huolellisesti. Leikkaa vahvimmat ruodot pois ja pilkot lehdykät sopiviksi suupalasiksi. Hiero kaalinpalasiin kookosöljyä ja mausta suolalla. Itse käytin iHerbista tilaamaani kelpillä ja dulsella (merileviä) maustettua merisuolaa. Asettele raa`at sipsit uunipellille ja ”kuivata” 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Tai itseasiassa niin kauan, että sipsit näyttävät ja tuntuvat kuivilta (reunat alkavat rusehtamaan). Ainakin mun uuni paistaa hieman epätasaisesti, joten pelti kannattaa kääntää puolivälissä. Tästä huolimatta uunin takaseinää lähinnä olleet sipsit ruskettuivat enemmän kuin etualalla olleet. Ja näin ollen maistuivat myös hieman kitkeriltä ja palaneilta. Sipsien valmistumista kannattaa pitää silmällä, sillä ne palavat todella nopeasti.     Ensimmäiset lehtikaalisipsit maisteltuani ihmettelin, että mitä ihmettä näistä nyt kohkataan! Eivät kai nämä voi olla jonkun mielestä …

Lisää romantiikkaa

Hvitträskissä. Kansallisromantiikka, jota jo aiemmin annosteltiin lautaselleni. Täällä. Tällä kertaa sääkin suosi sen verran, että ainakin puutarha ja ranta tuli fiilisteltyä. Vilusta huolimatta. Museo oli valitettavasti jo sulkenut ovensa.     Sunnuntaina iltasella oli ajatus istahtaa moottoripyörän kyytiin ja suunnata Fiskarsiin. Kieltäydyin kuitenkin lopulta kunniasta jäädyttää itseni tunnottomaksi pyörän tarakalla. Onhan se kesä, joo, mutta ilmeisen viileä sellainen. Taivas täyttyi arvaamattomista pilvistä ja tuuli tuiversi armottomasti. Parempia kelejä odotellessa… Siitä se ajatus sitten lähti. Ja kasvoi; Fiskarsin kahveista pienelle iltapalalle Haukilahden rantaan ja siitä edelleen neljän ruokalajin illalliselle Hvitträskiin. Anna ajatukselle aikaa ja se saattaa yllättää iloisesti! =)     Viimeksi tuli arvottua Kirkkonummi menun ja parsaviikkojen tarjonnan välillä. Nyt ei tarvinnut enää arpoa. Kirkkonummi menu, kiitos! Ravintola Hvitträsk on mukana Makujen Suomi -kampanjassa, jossa ravintolat tarjoavat näitä paikallisten raaka-aineiden ympärille koottuja, valmita menuita. Tervetuloa Makujen Suomi -ravintoloihin! Makujen Suomi -ovat kaupunki- ja maakuntamenuissaan maisteltavaksi suomalaisen ruokakulttuurin kirjonravintolat tu ja monipuoliset suomalaiset raaka-aineet, jotka valitaan vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen. Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Makujen Suomi -sivustolla, josta myös edellinen lainaus on poimittu. Kyllä kovasti houkuttaisi käydä …