Vadelmia löytyy tänä vuonna hurjasti! Niistä on riittänyt paitsi naposteluun, pakastimeen ja jälkkäreihin, niin myös salaattiin suolaisen halloumin kaveriksi.
Halloumi-vadelmasalaatti
Salaatinkostukkeena tällä kertaa vaalea balsamico kera oliiviöljyn. 
Se on täällä! Vihdoinkin! Jo parisen kuukautta olen haaveillut vatsojen valkoisesta shampanjasta. Ensikosketuksen tähän kaikinpuolin valloittavaan valkoiseen sain ihan vahingossa Riiassa, jossa kuvittelin lappaavani lautaselle maustamatonta jogurttia. Totuus paljastui ensimaistamalla. Kyseessä ei ollut jogurtti, eikä edes piimä vaan Suomesta jo sukupuuttoon kuollut kefiiri, jota nyt viikon verran olen tehtaillut löydettyäni iHerbistä alkulähteen.
Jonkin aikaa kokeilin sekoittaa ”aamiaismuroni” AB-piimään. Ei se ihan kefiiriä ollut, mutta maun puolesta menetteli kyllä. Muuten pidemmän päälle sitten ei. Keho ei pitänyt piimästä yhtä paljon kuin makunystyrät.
Ei tämä kotitekoinen kefiiri ihan vertoja vedä Riian vastaavalle, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Saattaa olla, että maukkaamman ja tasaisemman lopputuloksen saisi testaamalla muita maitoja. Nyt olemme tehneet yhteistyötä Valion vanhan Hiljan kanssa.
Mieluiten nautiskelen kefiirini kera Provena gluteiinittoman myslin. Pari kolme ruokalusikallista mysliä joukkoon hetkeksi turpoamaan. Tuoreita marjoja kruunuksi. Jos niitä sattuu olemaan. Vähemmän tuoreet olen heittänyt kefiirin kanssa tehosekoittimeen. Alla maukasta mansikkakefiiriä vadelmin, joka kiinnosti myös karvaisemman nenän omistajaa. Tai omistajia. Molemmat olisivat kai mielellään liponeet mun kefiiripirtelöt pienempiin suihin =D
Kiinnostaako kefiiri? Oletko jo maistanut? Kotona vai maailmalla?
Elastinenkin crossfittaa ja paleoi! Ja emännällä alkavat lomat olla lopuillaan. Maanantaina aloitellaan. Tehtailemaan uusia Elastisia tähän maahan! =)
P.S. Vapaita valmennuspaikkoja vapaana! Ota yhteyttä, jos säkin haluat elää kuin Elastinen!
Kohta, ihan kohta ne ovat täällä… elokuun pimenevät illat.
…vastapoimitut metsävadelmat! Joko olet hakenut omasi? =)
Arvaa mikä kala?!
Tällainen kaveri tarttui kalatiskiltä mukaan. Jotain kivan kesäistä siitä oli väännettävä, joten vaihteeksi ihan tuttua ja turvallista perussalaattia tuli. Uudella eväkkäällä. Useimmitenhän se tahtoo olla tämän kaverin punaisempi serkku, joka lautaselle ui. Tällä kertaa kuitenkin rohkeasti kultaisen kalan kimppuun!
Savusiikaa tuli viimeksi syötyä vuosi sitten Kalajoella. Silloin ravintolassa, nyt ensi kertaa omaan kotiin ostettuna. Siika sinänsä on herkullista ja söisin sitä varmasti useamminkin, jos joku muu tekisi perkuuhommat. Kyllähän siinä pikkasen alkoi lomalaisenkin hermoa kiristää miljoonaa kalanluuta lihasta nyppiessä. Mutta josko tästä sellainen kerran kesässä perinteen taikoisi =)
P.S. Jos et vielä arvannut mikä kala salaatin sekaan ui, niin kokeile maalata kaveri esiin! ;)
…metsä (tarvoin ja äimistelin ;)).
…saalis (jätin syömättä ;)).
…polttava taivas (ja punoitusraidat ;)).
…minimalistiset varusteet (pärjäsin ;)).
…vedenalainen maailma (zoomailin ;)).
…meri (ihastelin ;)).
…eväät (nautiskelin ;)).
…yllättävät tyrskyt (testasin ;)).
…liukkaat rantakalliot (kastuin ;)).
…tärkein sanoma (nyökyttelin ;)).
…puhtaat varpaat (liotin ;)).
…tarkoitus (toteutin ;)).
…perhonen (jahtasin ;)).
…artikkeli (opiskelin ;)).
…vanha viisaus (bongasin ;)).
Ruttulehti pirtelössä on jo muutamia vuosia vanha juttu. Mutta samainen ruttulehti uunissa on mulle jotain uutta! Pitihän sitäkin kokeilla kun uuni oli kaalilaatikon jäljiltä vielä lämmin.
Niin ne kaaliviikot vaan jatkuvat! Uskokaa tai älkää, niin olen viimeisen kahden viikon aikana väsännyt paitsi ruttulehtiä, niin myös kaali-jauhelihapadan, kaalilaatikon ja vielä kaalikeitonkin. Kaali on mahtavaa! Kahteen viimeiseen palataan vielä ;)
Lehtikaalisipsit syntyvät helposti. Pese ja kuivaa lehdet huolellisesti. Leikkaa vahvimmat ruodot pois ja pilkot lehdykät sopiviksi suupalasiksi. Hiero kaalinpalasiin kookosöljyä ja mausta suolalla. Itse käytin iHerbista tilaamaani kelpillä ja dulsella (merileviä) maustettua merisuolaa.
Asettele raa`at sipsit uunipellille ja ”kuivata” 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Tai itseasiassa niin kauan, että sipsit näyttävät ja tuntuvat kuivilta (reunat alkavat rusehtamaan). Ainakin mun uuni paistaa hieman epätasaisesti, joten pelti kannattaa kääntää puolivälissä. Tästä huolimatta uunin takaseinää lähinnä olleet sipsit ruskettuivat enemmän kuin etualalla olleet. Ja näin ollen maistuivat myös hieman kitkeriltä ja palaneilta. Sipsien valmistumista kannattaa pitää silmällä, sillä ne palavat todella nopeasti.
Ensimmäiset lehtikaalisipsit maisteltuani ihmettelin, että mitä ihmettä näistä nyt kohkataan! Eivät kai nämä voi olla jonkun mielestä ihan aidosti ja oikeasti hyviä?! En ole, enkä ole koskaan ollut sipsi-ihmisiä, joten pistin ajatukset aluksi sen piikkiin.
Mutta kas kummaa! Sitä myöden kun sipsilautanen tyhjeni, niin alkoivat myös sipsit maistua! Lautasellisen tyhjenemiseen taisi kulua pari päivää, mutta viimeistä mutustaessani olin hieman harmissani, että pääsivät jo loppumaan =D
Oletko jo kokeillut lehtikaalisipsejä? Mitä mieltä olit; peittoavatko nämä terveyssipsit perinteiset perunalastut? Muuten kuin terveysarvoiltaan ;)
Hvitträskissä. Kansallisromantiikka, jota jo aiemmin annosteltiin lautaselleni. Täällä. Tällä kertaa sääkin suosi sen verran, että ainakin puutarha ja ranta tuli fiilisteltyä. Vilusta huolimatta. Museo oli valitettavasti jo sulkenut ovensa.
Sunnuntaina iltasella oli ajatus istahtaa moottoripyörän kyytiin ja suunnata Fiskarsiin. Kieltäydyin kuitenkin lopulta kunniasta jäädyttää itseni tunnottomaksi pyörän tarakalla. Onhan se kesä, joo, mutta ilmeisen viileä sellainen. Taivas täyttyi arvaamattomista pilvistä ja tuuli tuiversi armottomasti. Parempia kelejä odotellessa…
Siitä se ajatus sitten lähti. Ja kasvoi; Fiskarsin kahveista pienelle iltapalalle Haukilahden rantaan ja siitä edelleen neljän ruokalajin illalliselle Hvitträskiin. Anna ajatukselle aikaa ja se saattaa yllättää iloisesti! =)
Viimeksi tuli arvottua Kirkkonummi menun ja parsaviikkojen tarjonnan välillä. Nyt ei tarvinnut enää arpoa. Kirkkonummi menu, kiitos! Ravintola Hvitträsk on mukana Makujen Suomi -kampanjassa, jossa ravintolat tarjoavat näitä paikallisten raaka-aineiden ympärille koottuja, valmita menuita.
Tervetuloa Makujen Suomi -ravintoloihin!
Makujen Suomi -ovat kaupunki- ja maakuntamenuissaan maisteltavaksi suomalaisen ruokakulttuurin kirjonravintolat tu ja monipuoliset suomalaiset raaka-aineet, jotka valitaan vuodenaikoja ja paikallisuutta korostaen.
Tarkemmin aiheeseen voi tutustua Makujen Suomi -sivustolla, josta myös edellinen lainaus on poimittu. Kyllä kovasti houkuttaisi käydä maistelemassa useampikin maakunta- ja kaupunkimenu, mutta katsotaan nyt mihin aika ja varat riittävät. Ainakin Raaseporiin saakka uskon vielä tämän kesän aikana pääseväni. Espoo ja Helsinki ovat jo vähän kiikunkaakun ;D
Jokatapauksessa idea on musta äärettömän hieno. Käykäähän maistelemassa näitä menuita ja tukemassa näin paitsi paikallisten ravintoloiden toimintaa, niin myös lähituottajien hienoa työtä! Mua ainakin viehättää ruoka, jossa on ajatusta! Kilpailukin on voimassa vielä elokuun loppuun saakka.
Josko muutama sananen siitä tärkeimmästä eli ruoasta. Itse istuin ratin takana, joten juomapuoli rajoittui pelkkään palan painikkeeseen, pieneen punaviinilasilliseen. Lasissa tällä kertaa lempeä, makea Pinot Noir, joka oli oikein hyvää. Harmi, etten jälleen kerran huomannut laittaa merkkiä sen kummemmin muistiin. Yleensä valitsenkin viinin puhtaasti rypäleen ja/tai valmistusmaan mukaan. Joskus myös luomu vie muista voiton. Rypäleiden kärjessä edelleen ”äijämäinen” Zinfandel, mutta Pinot Noir tulee kyllä kevyesti kakkosena. Syrah (shiraz) sen sijaan jää mieluiten valitsematta.
Seuralainen kuitenkin aloitti aterioinnin aperitiivilla. Lasissa tällä kertaa GT, josta minä nakersin limetin viipaleet. Sitruunat vaan sattuvat olemaan mun suurta herkkua. Sellaisenaan.
Kräkkerit olivat edelleen hyviä ja levite yhtä mautonta kuin edellisellä kerralla. Levitteessä maistui lähinnä margariini, joka ei millään tavalla istu mun ruokavalioon sen enempää kuin makumaailmaankaan. Tehkää tälle levitteelle jotain! Please! Hiivaleipääkin(?) maistoin pienen palasen, mutta kräkkerit veivät kyllä voiton ihan mennen tullen. Ei uskoisi, mutta näitä oli kiva rouskutella pieni pala kerrallaan. Juustolautaselle varmasti aivan mainio kaveri!
Alkuruokana oli kermaista korvasienikeittoa ja makeita mallaskrutonkeja. En tiedä, mitä tuo ”vihreä öljy” oli. Jonkin sortin yrttikastiketta kaiketi. Korvasieni on mulle suhteellisen uusi tuttavuus, mutta I love it! Hassua! Sienet kun olen kiertänyt yleensä kaukaa. Vähitellen vaan oppinut syömään, ja jopa pitämään niistä. Paleokeittiössä ei sieniä vielä kuitenkaan nähdä =D. Noh, korvasienikeitto on joka tapauksessa aina hyvää. Niin oli tämäkin, vaikka ei vetänytkään vertoja Långvikin vastaavalle.
Alkuruoan jälkeen tarjoiltiin jo tutuksi tullut välisorbet, jolle kävi tälläkin kertaa samoin kuin viimeksi. Ajatukset kurkkusorbetista eivät ole parissa kuukaudessa muuttuneet.
Pääruoaksi Kirkkonummi menu tarjoili pitkään haudutettua ja kerrassaan upean mureaa lammasrilletteä. Lisukkeena grillattuja kasviksia (bataatti, paprika, kesäkurpitsa, munakoiso) sekä perunasipsejä. Harmi vaan, että koko annos oli ehdottomasti liian suolainen mun makuun. Seuralaisen mielestä suola oli kohillaan. Myönnänkin olevani hippasen yliherkkä suolaiselle ruoalle. Mutta harmittaa silti, koska suolaahan saa helposti aina lisää. Sen pois ottaminen onkin jo vaikeampaa. Liha muuten oli kuitenkin hyvää, kuten pitkään kypsennetyt yleensä ovat. Annoksen parasta antia olivat kuitenkin, ehkä hieman yllättäen, rapeat perunasipsit! Kastike oli, noh, punaviinikastiketta. Eikä kuusenkerkkäsiirappikaan jäänyt oikein mitenkään mieleen…
Save the best for last! Useimmiten valmiiden menukokonaisuuksien parasta antia ovat olleet alkuruoat. Tällä kertaa voiton vei jälkiruoka. Ihan mahtavaa! Ja mahtavaa myös siksi, että itse tuskin olisin tätä listalta valinnut. Koska suklaakakku on aina suklaakakku =D. Jälkkäriksi oli siis paistettua Veikkolan kotijuustoa (Veikkola on ”kylä” Kirkkonummella), raparperihilloketta ja siitepölyrakeilla koristeltua kermavaahtoa. Mieto kotijuusto sopi aivan loistavasti yhteen makeankirpsakan raparperihillon ja kermavaahdon kera. Delicious!
Suosittelen kyllä käväisemään Hvitträskissä ja maistamaan Kirkkonummi menuta. Muistaakseni kuukauden kuluttua menu päivittyy, joten ennen sitä hopihopi, jos näitä ruokalajeja mielii maistella. Palvelu oli yhtä hyvää ja ystävällistä kuin edelliselläkin kerralla. Tarjoilijan kanssa tuli myös juteltua tovi, jos toinenkin ruoasta. Irtosipa sieltä seuralaiselle summittainen resepti kräkkerien tekoonkin! Jos arvosanaa pitäisi antaa, niin asteikolla 1-10 irtoasi kokonaisuudesta sellaset 8,5.
Loppuun vielä kahvit, johon saimme toiveidemme mukaisesti kermaa. Ja ei, se kerman saaminen ei aina ole aivan itsestään selvää. Etenkään kunnon kerman. Kahvikermalitkuahan sitä yleensä on tarjolla. Jos jotain on.
Ennen
Jälkeen
PALEOKEITTIÖ 