All posts tagged: kukkakaali

Kukkiva fenkolikeitto

Shakshuka ja fenkoli kilpailivat. Kumpi voitti? Itseasiassa kamppailu feissarissa päättyi tasapeliin, joten emäntä otti ohjat omiin käsiin ja päätti aloittaa paahteisesta kukkakaali-fenkolisosekeitosta. Shakshukaa seuraavaksi, ellei vihreä kiwi kiilaa siihen väliin. Uuteen sosesoppaankin on jo ainekset valmiina. Mutta syödään nyt ensin tämä pois =) En ole aiemmin fenkolia juurikaan käyttänyt, mutta tänä talvena ja ennen kaikkea tämän myötä on fenkoli valloittanut paitsi sydämeni, niin myös vatsalaukkuni. Onpa sitä myös mehuksi puristettu. Ja takaraivossa takoo eräs kypsentämätöntä fenkolia hyödyntävä resepti, jota vaan täytyy kokeilla. Jotta tietää maistuuko se yhtä hyvältä ihan sellaisenaankin. Sitten kevväämmällä ;) Viikonloppuna on aina mukava mennä vähän vaikeamman kautta. Olisin tietysti voinut heittää kukkakaalit ja fenkolit suoraan kattilaan muiden raaka-aineiden mukana, mutta minä halusin ne ensin uuniin. Hakemaan syvyyttä ja paahteisutta. Kannattiko kokata puolisen tuntia kauemmin? Ehkä. En osaa sanoa, koska tämä oli ensimmäinen kukkakaali-fenkolisosekeittoni ever, joten vertailupohja on hieman heikoilla jäillä. Tosin olisi kyllä kannattanut ottaa kasvikset uunista ulos hieman aiemmin, sillä ei sen enempää palanut kukkakaali kuin fenkolikaan maistu keitossa välttämättä kaikkein parhaimmalle. Mutta ensi kerralla olen fiksumpi ja laitan uunin hieman …

Eksoottinen kukkakaalirisotto | paleokeittio.fi

Kaali riisistä risotoksi

Hirmu pitkään on keittiön tehtävälistalla roikkunut kukkakaaliriisi. Ei roiku enää. Tai tavallaan joo, koska kukkakaaliriisi taipui melko mukavaan risottoon. Ihan loistava täyspaleoliittinen lisuke! Ainakin kalkkunan tissilihan kaveriksi. Ajattelin, että pala kakkua ja suitsait sukkelaan. Mut ei, ei se mennyt niiiiin… Kiljuu joku. Kaalin kukinnot oli tarkoitus paiskata tehosekoittimeen ja riisiksi, mutt Wilfa oli eri mieltä. Työläin vaihe ei ollut paistaminen vaan pilkkominen. Raastin esiin ja rystyset ruvelle. Mutta kannatti! Kun tässä taas neljättä päivää jo kukkakaalirisottoa kalkkunan kanssa pupelletaan. EKSOOTTINEN KUKKAKAALIRISOTTO (3-4 annosta) 1 isohko kukkakaali puolikas isohkosta sipulista 1-2 valkosipulinkynttä (käytin kaksi ja melko valkosipulista tuli!) pala tuoretta inkivääriä himalajansuolaa chilijauhetta puolikkaan limetin mehu (olisi saanut olla enemmänkin happoa…) luraus kookosmaitoa tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Raasta kukkakaalin kukinnot ja palanen inkivääriä raastinraudalla tai jollain sopivammalla käytettävissä olevalla välineellä. Tee myös sipulista silppua. Kuullota sipulisilppu kookosöljyssä. Lisää joukkoon pilkotut tai puristetut valkosipulinkynnet. Jatka paistamista minuutti, ehkä kaksi. Älä polta. Lisää pannulle riisiytetty kukkakaali ja inkivääri. Paista muutamia minuutteja ja lurauta joukkoon sopivasti kookosmaitoa. Mausta suolalla, chilillä, limetillä ja persiljasilpulla. Valmis! Erityisen maukasta kukkakaalirisotto on seuraavana päivänä …

TehoPaleo30 – Lihaa, lihaa, enemmän lihaa!

Kolmatta TehoPaleo -viikkoa viedään jo! Ei edelleenkään ihan oppikirjan mukaisesti, mutta paremmin jo kuin viime viikolla. Tavallaan. Vatsataudin jälkeen into ruoanlaittoa kohtaan hiipui huolestuttavasti, joten viikko on ollut melko mielikuvitukseton. Vähän lihaa, lihaa ja lisää lihaa. Kilon pyöröpaistista on riittänyt pupellettavaa päivälle, jos toisellekin. Ja on tämä kokoliha vaan sen verran namia, että tämän jälkeen jauhelihaa on vaikea saada maistumaan yhtä hyvältä. Oman haasteensa on edelleen tuonut tehosekoitin vailla kannua. Olen totaalisen lost ilman pirtelövehjettä! Mutta josko jo tänään postimies toisi ilouutisia. Viikonloppu ilman Wilfaa kauhistuttaa… Herefordin pitkään haudutettua pyöröpaistia, pari salaatinlehteä ja paistettua tankoparsaa. Mukana menossa myös tutut persilja ja oliiviöljy. Ja kas, pyöröpaistihan se siinä! Valkosipulisessa kookosöljyssä kypsennetyllä kesäkurpitsa-porkkanasuipalepedillä. Salaatin virkaa toimittavat salaattisiemenet. Lämmin paisti-parsasalaatti. Pyöröpaistia, keitettyä tankoparsaa, kananmuna, puolikas avokado, salaattia sekä edelleen ne vanhat jutut, persilja ja oliiviöljy. Kylmä kalalautanen, jossa ylisuolaista ja muutenkin melko karmeaa lämminsavulohta, kylmää tankoparsaa, kananmuna, puolikas avokado ja salaatin virkaa tällä kertaa toimittamassa kurkku ;). Note to myself: Älä osta enää kuralohta! Ellei löydy luomua tai villiä, niin ole ilman! Mä olen niin tuskastunut tähän surkeaan …

TehoPaleo30 – Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa!

Puuuuuh! Tällä ”kuurilla” ei ole toden totta tarvinnut nälästä kärsiä! Päinvastoin! Olin suunnitellut syöväni enemmän kuin napa pystyy tällä hetkellä vetämään. Sitä se teettää! Monipuolinen, ravinteikas, aito ruoka! Nytkin vatsa on niin täpösellään täysi, että päivän toinen pirtelö jäänee jälleen välistä. Taas. Kyllä, kyllä! Palaan vielä Äitienpäivän suklaakakkuun, kunhan sivusto, jolta reseptin pöllin on jälleen pystyssä. Sitä ennen ”pieni” kuvakatsaus menneiden päivien aterioihin. Jos kuvaoksennus ällöttää, niin postauksen selaaminen kannattaa jättää tähän. Luvassa on liikaa kuvia ja liian vähän tekstiä. Aamu alkaa kannullisella viherpirtelöä. Eihän se vihreältä näytä, mutta on se! Sekaan kipattu heraproteiini ja seesaminsiemenet vaan tekevät tepposia. Niin tämä on se ensimmäinen niistä päivän kahdesta pirtelöstä. Iltasella riittää puolisen litraa marjapirtelöä vallan mainiosti. Silloin kun sen kykenee kitaansa kippaamaan. Tällä viikolla viherpirtelöstä on löytynyt paitsi voikukanlehtiä, niin myös poimulehtiä. Suoraan luonnosta. Tai takin taskusta ;) Vähän ruokaisampi savulohisalaatti. Lautanen on syvä. Siihen mahtuu yksi pieni ruukkusalaatti ja puolikas isommasta. Halkaisija muuten skaalaimella mitattuna tasan 23 senttiä. Skaalain on edelleen tallessa arkkitehtiajoilta. Välillä sitä tarvitsee. Lautasten mittaukseen. Vähän tylympää settiä eiliseltä. Keinovalo tekee kuvista …

TehoPaleo30 – Viides päivä sucks!

30 päivän matkani TehoPaleon puhdistaviin syövereihin oli edennyt eilen jo viidenteen päivään. Valitettavasti viides päivä ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin tai toivoin sen olevan. Se selvisi jo heti aamusta silmät avattuani. Koska ne eivät meinanneet yksinkertaisesti aueta. Syy ei ollut unissa. Mutta näin tämä homma menee! Yksi päivä yhtä ja toinen toista! Kolmas ja neljäs päivä toivat mukanaan ihanan keveyden kehoon. Ja duracell -paristot tuli asennettua siinä sivussa; paljon energiaa, terävä ja pirteä mieli. Lääkäri olisi todennäköisesti diagnosoinut maaniseksi ja lyönyt purkin rauhoittavia käteen. Missä syy? Voisin väittää, että puhtaassa, ravinteikkaassa ruoassa tietysti! En kuitenkaan väitä. Koska en tiedä. Syy saattaa löytyä myös viime päivinä hartaudella tankkaamastani luonnon D-vitamiinista. Tai ihan vaan auringonvalosta. Ehkä maadoittumisesta? Hyvistä ajatuksista? Metsälenkeistä? Kivasta tekemisestä? Ihanista ihmisistä? Parhaista karvanaamoista? Tai josko sittenkin… kaikista näistä ja monesta muusta tekijästä, joita en osaa edes ajatella. Noh, se oli kolmannen ja neljännen päivän ihanuutta. Viides toi yllätyksen. Ja ei, se ei ollut piristävä yllätys. Se oli väsyttävä yllätys. Sellainen mukava pieni nesteturvotus, että luulin talven palanneen. Ja toppavaatteet pakkasten perässä; michelinmies tässä …

Kun pannukakuista tuli pannukakku

Noniin, nyt on aika paljastaa viikonlopun aikana facebookissa arvuuttelemani ”pannukakun” salaisuus. Kyllä, kuvassa todellakin on PANNUKAKKU(ja)! Ei siis mustikkapiirakkaa, -lättyä tai -kukkoa, vaan pannukakuksi menneet amerikkalaiset pannukakut. Joo, tiedän kyllä, ettei pannukakkujen paistamisen pitäisi olla kovinkaan vaikeaa ja olen siinä todistettavasti jopa joskus onnistunut. Mutta tässä hommassa meni monta asiaa pieleen. Liian monta. Kuten lopputulemastakin näkyy =D     Tässä vaiheessa kaikki vielä melko hyvin. Paitsi että ihmettelin taikinan tömäkkää koostumusta ja lisäsin siihen jopa nestettä kuvien ottamisen jälkeen. Kelataanpa vielä hieman taaksepäin. Ensinnäkin mun tekee mieli lettuja tai pannukakkuja ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Ja vaikka paleopannukakut ovat ihan hyviä, niin ne eivät kuitenkaan ole aitoja, oikeita amerikkalaisia pannukakkuja. Joten päätin leipasta ihan oikeita pannukakkuja. Niitä, joissa on vehnäjauhoja. Ja mustikoita. Paitsi että… kun kömmin kauppaan ostamaan vehnäjauhopussukkaa, niin en loppujen lopuksi kyennytkään tarttumaan siihen (kyllä, olen aivopessyt itseni äärettömän hyvin ;D). Vehnäjauhojen sijaan mukaan lähti, ensimmäistä kertaa ever, kookosjauhopussi. Tässä vaiheessa fiilis oli kookosjauhosta huolimatta hyvä. Paitsi että… herkku-aamiaiseksi kaavailemani pannukakut eivät valmistuneet aamiaiseksi. Eivätkä lounaaksikaan. Mutta iltapalaksi kyllä. Tai itseasiassa eivät. Koska niistä ei koskaan tullut …

Vanhassa vara parempi

Ei mitään uutta Paleokeittiössä. Vanha vaan toimii =). Muutama ruokalajike viime viikolta. Valkokaalilla ryyditetyt Hereford -pihvit ja kukkakaali-bataattisose persiljalla ja Auralla. Melko syksyistä, vai mitä? Laiskan lounasaamiainen 1 jääsalaatti kastikkeeksi oliiviöljyä ja vaaleaa balsamiviinietikkaa päälle tuoretta, lämmintä loimulohta suoraan nuotiolta lohen mausteeksi sitruunamehua, mustapippuria ja smetanaa Loppuun vielä pisaroiden bongausta ja sadepäivän haaveilua nokka kiinni lasissa. Tätä on harrastettu useamminkin. Kuten ikkunasta näkyy. Eikä laiska siivooja tee asiaa (tai ikkunaa ;)) yhtään kauniimmaksi. Niissä puuhissa pitäisi tämän emännän nimittäin olla parhaillaankin, mutta kummasti kaikki muu on mukavampaa. Jopa sadepisaroiden bongailu. Ja joka hemmetin sunnuntai! Kivat viikonlopun viimeiset kuitenkin kaikille! =)

Kukkivaa kaalikeittoa

Olin jo jonkin aikaa miettinyt, mitä kivaa voisin värkätä kukkakaalista. Valkoista, kukkivaa kaalia ei olekaan vähään aikaan lautasella näkynyt. Yleensä tyydyn vain keittämään tai höyrystämään sen, mutta nyt teki mieli kokeilla jotain muuta. Satuinkin sopivasti bongaamaan jostain K-ryhmän ruokalehtisestä kukkakaali-savujuustokeiton. Kasviskeitot ovat kyllä hyviä, mutta useimmiten ongelmaksi nousee kysymys; mistä aterian proteiinit? Tällä kertaa proteiinit olivatkin kivasti messissä juuston ja kylmäsavuporon muodossa. Kukkakaali-savujuustokeiton resepti löytyy lehtisen lisäksi myös Pirkan ruokasivustolta. Jokseenkin näillä aineksilla mentiin. Oivariini tosin vaihtui kirnuvoihin ja poron kylmäsavupaisti kylmäsavuhärkään. Päälle ripottelin ruohosipulin lisäksi jääkaapissa jo aikansa eläneen palan Aura -juustoa. Keitto oli ok, mutta ei niin maukasta kuin odotin. Veikkaan, että leppäsavusulatejuusto ei istu mun makuun. Muutenhan ainekset eivät ole paljoa kukkakaalimuusia kummemmat. Kukkakaalimuusi on eräs mun suosikkisose. Myöskään keho ei ollut keittoilun jälkeen kovin tyytyväinen vaan kehitti melkoiset nesteturvotukset. Syynä todennäköisesti joko suolaiset lisukkeet ( ja nitriitti) tai tuo samainen sulatejuusto. Sulatejuustot eivät ole oikein koskaan kuuluneet mun ruokavalioon. Tänä kesänä olen kuitenkin kokeillut erilaisia juustoja ja niiden sopivuutta itselleni. Sulatejuustot jätän jatkossakin marketin hyllylle. Samoin joudun jättämään sinne myös raejuuston. …

Maailman maukkain muusi..

…näki loisteputkivalon eilen! Tuotekehitys se on, joka kannattaa! Sain todistaa, kuinka 1+1=3. Kelvannee perinteisin perunamuusinkin ystäville. Ehkä. Tässä asiassa mä en voi luottaa omaan makuaistiini. En enää muista miltä perunamuusi maistuu. Ja kaikki ruoat, jotka musta maistuvat taivaalliselta eivät saa kiitosta muilta. Terveiset isukille, jonka olen jo muutamaan otteeseen saattanut oksennuksen partaalle. Viimeksi lauantaina, kun tarjosin ihan parasta ja tuoretta mehua ala Jamie. Tämä herkku toimii aivan loistavasti ihan sellaisenaan. Jääkaapissa oli valmiiksi paistettua karitsanjauhelihaa, jonka tuuppasin mukaan lautaselle. Sekoitin ja söin. Vanhaa kunnon jauhelihasoselaatikkoa. Uudelleen lämmitettynä. Pohjana kukkakaali-bataattimuusi. Kukkakaalipyre on aivan loistava keksintö. Siihenkin vaan ajan myötä kyllästyy. Lisäksi kaipaan ilta-aterialle hiukkasen enemmän tärkkelystä kuin kukkakaalilla on tarjota. Bataattisose on puolestaan liian makeaa, liian tuhtia ja liian sitkoista tavaraa. Mutta kun nämä kaksi yhdistää, niin kolkutellaan jo taivaanportteja. Loistava rakenne! Ja vielä parempi maku! Kunhan vaan lisäilee suolaa riittävästi. Maistuu perheen pienimmillekin. Veikkaan. Tänään vielä jauhelihaversiota. Loppuviikosta ehkä kalan kaverina. Ainekset kirjoittelinkin jo kuvaan. Valmistusprosessi on sama vanha tuttu. Kuoritut ja pilkotut bataatinpalat kukkakaalin kanssa kattilaan. Keitetään ylipehmeäksi ja soseutetaan sauvasekoittimella. Luraus kookoskermaa, mausteet ja …