Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne. Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. …