Pöydällä pari mustaksi muuttunutta banaania. Mitähän niille tekisi? Pyöräyttäisikö banskupannareita, paistaisiko kookoksisia keksejä vai piilottaisiko banaanikakkuun? Pistin lopulta banaanit taikinaksi, heitin sekaan kourallisen tummasuklaahippuja ja paistoin kakun sijasta näitä maistuvia banaanimuffinsseja!
Ei mulla sit muuta! Juhannusta tulin vaan toivottelemaan näin Paleokeittiön juhannusmenuusta löytyvän, kesäisen mansikkamaljan muodossa. Jos mansikkamalja, sokeriton marenki ja muut juhannusmenuun herkut kiinnostavat, niin ohjetta ja juhannuksen ruokalistaa löytyy Paleokeittiön viimeisimmästä uutiskirjeestä. Oikein ihanaa ja kaikin puolin nautinnollista keskikesän juhlaa Sinulle!
Luomutuotteisiin erikoistunut Urtekram ja Ruoka.fi -sivusto haastoivat ruokabloggaajat tekemään herkullisinta gluteenitonta luomuleivonnaista.
Paleokeittiölle uskolliseen tyyliin lähdin jälleen kerran miettimään jotain ”nopeeta ja simppeliä”. Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt isossa maailmassa leviävää pannukeksibuumia. Jotenkin kookos-, ja etenkin mantelijauhoista väsätty paleoliittinen pannukeksi on tuntunut aika raskaalta ratkaisulta, joten käytinkin tilaisuuden välittömästi hyväkseni kun sain Urtekramin uudet, gluteenittomat leivontajauhot eteeni.
Jatketaan käsintehtyjen, reilun kaupan Seed and Bean -luomusuklaiden maistelua, mutta aloitetaan iloisella ilmoitusasialla. Paleokeittiö täytti tuossa jo viime kuun puolella kokonaiset neljä vuotta! Neljään vuoteen mahtuu aika huikea henkilökohtainen sekä blogin kehityskaari, mutta säästän teidät nostalgisilta muisteloilta, ja kerron vain, että tämä postaus kannattaa lukea loppuun saakka. Koska ARVONTA!
Tervetuloa Paleokeittiön suklaaviikolle! Jos eilen aloitettiin arki terveemmillä kuppiruoilla, niin tänään on hyvä palata jo takaisin pääsiäisen löysäpipoisempiin tunnelmiin. Suklaahan on olennainen osa pääsiäistä. Useimmiten pääsiäissuklaat nautitittanee munien muodossa kera kivojen pikku ylläreiden. Minä olen yleensä nauttinut pääsiäispyhien aikaan vuosittaisen mignonmunani, mutta tällä kertaa jäi mignon väliin. Koska tarjolla oli jotain paaaaljon parempaa! Nimittäin Seed and Bean -luomusuklaita! Joko nämä käsintehdyt, reilun kaupan eettiset makusuklaat Englannista ovat sulle tuttuja?
No ei ihan aina. Ei edes 99% aina. Itseasiassa hyvin harvoin. Koska 100%:sta on vaikea löytää. Ja kun sitä löytää, niin se on kallista. Paitsi 100%:nen porkkana. Mutta tällä kertaa 100% kyllä. Pyydän anteeksi harhaanjohtavaa otsikointia. Kyseessähän on McDonaldsin mainoslause, jota päätin lainata. Koska siinä täytyy olla jotain maagista. 100% naudanlihapihviä kelpaa. paremmin kuin sama määrä suklaata. Menin markettiin etsimään säilöttyjä sitruunoita. Niitä ei löytynyt, mutta onneksi löytyi edes tämä. Koska muuten olisin jäänyt kokonaan ilman. Säilöttyjä sitruunoita ja suklaata. Olin nimittäin päättänyt, että ellei 99%:sta olisi valikoimissa, niin ei olisi tällä viikolla suklaata emännän kaapissa. Olin jo marssimassa marketista ulos tyhjin käsin, kun 100% käveli vastaan. En ole 100%:sti sokeriton. 70%:kin kelpaa oikein hyvin. Mutta tässä nyt hyvä markettivaihtoehto niille, joille sokeri ei kelpaa tai muuten sovi. Onko 100% paleota? Riippuu pipon tiukkuudesta. Niinkuin moni muukin asia. Ei ole sokeria, vehnää, maitoa tai palkokasveja. Paitsi että kaakao on papu. Jota ei lasketa. Koska kaakao on erilainen papu. Niinkuin kahvikin. Myös soija on papu. Joka yleensä todellakin lasketaan. Paitsi silloin, kun se on pienissä määrin …
Muistatteko vielä tämän kauniin rasian, joka saapui sekoittamaan ajatuksiani TehoPaleon viimeisellä viikolla? Neljänneskilo sademetsien ruskeaa kultaa sai silloin odottaa ja kasvattaa odotuksia. Nyt kulta on jo tuhottu, mutta aivan yksinkertainen ei tuhoamisprosessi ollut. Rasiasta löytyi noin kahden sentin paksuinen, pyöreä suklaalimppu, joka oli kova kuin kivi! Hmmmm… mites tätä nyt sit söis? Kyllä suklaanhimo keinot keksii! Kunnon veitsi kouraan ja suklaata veistelemään. Melko epätoivoista touhua; juurikaan mitään en veitsellä limpusta irti saanut ja sekin vähä, joka irtosi, oli yhtä suttaavaa murua. Siitä nyrhimisestä oli kuulkaas nautinto kaukana! Eikä makukaan oikein napannut. Raakasuklainen maku puuttui ja lähinnä limppu muistutti hieman liian kauan paahtunutta, kuumakäsiteltyä suklaata. Kirjaimellisesti karvas pettymys. Päätin hieman tuunata balilaista syötävämpään ja maukkaampaan malliin. Siitä se sitten lähti, ajatus Jonskusta ja suklaatehtaasta. Marketista mukaan kuivattuja karpaloita ja hasselpähkinärouhetta, liian kauan käyttämättömänä maanneet suklaamuotit esiin ja limppu vesihauteeseen muuttamaan muotoa käsiteltävämpään. Suklaatehdas oli valmis! Siinähän sitä limppua sulatellessa vierähti tovi, jos toinenkin. Sulanut suklaamassa oli edelleen paksua, tahmaista ja hankalasti käsiteltävää, joten ohensin sitä kookosöljyllä. Ja sitten siihen sotkuiseen osioon! Kuvittelin suklaaleipomisen hauskaksi ja rentouttavaksi puuhaksi, mutta …
Ennen Jälkeen
PALEOKEITTIÖ 