Viherpirtelöiden evoluutio jatkuu. Kolmisen viikkoa sitten hittilistan ykkösenä ollut Viherpäärynä on kokenut hienoisia muutoksia, vaikka perusta edelleen on ja pysyy. Aiemmin kokeilin nautiskella viherpirtelöt treenin ympärillä, mutta nyt kun treenit ovat olleet harvinaista herkkua, niin olen palannut takaisin aamupirtelön pariin. Ja toinen satsi sitten jossain sopivassa illan välissä.
Tuunausta…

• lehtikaali on vaihtunut heikon saatavuuden vuoksi tammenlehtisalaattiin
• minttu on jäänyt valitettavasti myös edellä mainitusta syystä pois (saatavilla on kyllä kotimaista ruukkuminttua, mutta sen ostaminen on pelkkää rahan haaskausta, sillä makua ja kokoa ei ole israelilaiseen vastaavaan verrattuna nimeksikään)
• mustikat ovat vaihtuneet vadelmiin
• lehtiselleristä on tullut vakiovierailija
• hamppuproteiinin olen korvannut taas heraproteiinilla
• jogurtti on pudonnut jo aikaa sitten kelkasta enkä ole kokenut tarvetta korvata sitä millään
• myös spirulina on toistaiseksi loppu :(

Päivän pirtelöstä löytyy tänään…

• kourallinen tuoretta pinaattia
• 1 tammenlehtisalaatti
• 1 kuorittu sitruuna
• ~150 g vadelmia
• 1 päärynä
• 1 aurinkokuivattu luomu taateli (tasapainottamaan sitruunaa)
• ~3-4 cm kuorittua tuoretta inkivääriä
• 2 lehtisellerin vartta
• kuorimattomia luomu seesaminsiemeniä
• mantelijauhoa (paikkaamaan pilaantunutta avokadoa)
• tyrnijauhetta
• 2 tl vehnänorasjauhetta
• 2 tl Ph -tasapaino savijauhetta
• ~40 g  heraproteiinia
• vettä notkistamiseen

Selkeästi kaipaan viherpirtelöltäni kirpeyttä. Mistä tämä sitten kertoo.. en tiedä. Ehkä elimistö on vailla jotain. Tai ehkä vaan pidän kirpakasta ja raikkaasta mausta. Makeita smoothieta ei ole ollenkaan ikävä. Ajatuskin makeasta smoothiesta tuntuu tunkkaiselta. Suosikkimakuja ovat tällä hetkellä ehdottomasti sitruuna ja inkivääri sekä vadelma ja jonkin aikaa poissa kuvioista ollut lehtiselleri.

Projekti ”vihersmoothie”

Aloitin vihersmoothie -projektini kokeiluluontoisesti noin kaksi ja puoli kuukautta sitten. Silloin päätin nauttia vihersmoothieta päivittäin vähintään kolmen kuukauden ajan (veri uusiutuu kokonaan 3-4 kk:ssa) ja tutkailla sen vaikutuksia oloon. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että en ole kokenut mitään maata järisyttävää. Tosin en enää ilmankaan osaa olla. Viherpirtelöstä on tullut tapa. Katsotaan jatkuuko smootheilu vielä keväämmäällä kun tuoreet vihannekset alkavat maistua ihan sellaisenaan. Mutta en siis koe olevani pirteämpi tai energisempi. Vaikutuksista treenin suhteen on vaikea sanoa mitään, koska vammat ovat estäneet tehokkaan treenaamisen. Uskon kuitenkin, että viherpirtelöt ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta hyvä juttu, vaikka mitään konkreettisia tuntemuksia ei kokisikaan. Saattaa tietysti olla, että en ole kivuilta, säryiltä, stressiltä ja yleiseltä veetutukselta kyennyt positiivisia vaikutuksia poimimaan vaan ikävät asiat ovat vallanneet huomioni tehokkaammin. Mene ja tiedä. Jossittelua. Mutta ”kokeilu” jatkuu! Uutta haastetta antaa pieni tiukistelun yritys. Syksyn ja alkutalven mittaan kun on päässyt muutamia kiloja ylimääräistä höttöä kertymään ruhon ympärille. Ja tämä projekti ei tulekaan olemaan ihan helppo ellen kohtapuoliin pääsee liikkumaan täysipainoisesti… Puuuuh… Huokaus ja henkäys.