Sen tietää, kun sitä on saatava! Tuhtia, täyteläistä, tiivistä ja sopivan syntistä suklaakakkua!

Ja kun sitä on saatava, niin on se paras tehdä itse. Olen aivan liian monta kertaa pettynyt kahviloiden ja ravintoloiden suklaakakkuina myytäviin höttöleivoksiin. Noh, nyt on sellasta suklaakakkua, joka ei ole höttöä nähnytkään. Ei välttämättä paras valinta kuumana kesäpäivänä, mutta synkkinä marraskuun aamuina ja pimeinä talvi-iltoina tämä avokadolla fudgeutettu suklaakakku ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Pienempikin palanen riittää.

Luit todellakin oikein, kakun täyteläisyys tulee paitsi tuhdin tummasta suklaasta, niin myös raikkaan(?) vihreästä avokadosta. Olen bongannut erilaisia avokadokakkureseptejä Ameriikan saiteilta jo aikapäiviä sitten ja tallennellut niitä inspiskansioon, mutta vasta nyt rohkenin tarttua avokadoleivonnaiseen. Jotenkin ei vaan tule ensimmmäisenä mieleen lykätä taikinaan avokadoa. Ajatus on jopa hieman puistattava. Mutta jos se toimii vallan mainiosti suklaamoussessa, niin toiminee se todennäköisesti suklaakakussakin! Paitsi että kuumennettu avokado sai edelleen hieman epäilemään…

Kun kokeilee, niin tietää! Tämä kokeilu osoitti jälleen kerran ennakkoasenteeni täysin vääräksi. Jos sinäkin mietit, että maistuuko se avokadolle, niin ei, se ei maistu avokadolle. Se maistuu suklaakakulle.

Ja kyllä, olen pahoillani fudge -sanan suomettamisesta, mutta suomen kielestä ei vaan löydy yhtä hyvää sanaa kuvaamaan kakun tiiviin täyteläistä, kermaisen sileää rakennetta tai yltäkylläistä makua. Fudgesta tulee mieleen ensimmäisenä kermatoffee. Sellainen kermatoffee, joka ainakin aikanaan oli kääritty lehmäpaperiin, ja jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan enää muista. Myös irtokarkkilaareista on joskus saanut, ja saa ehkä vieläkin vaniljalta maistuvia fudge -kuutioita. Sellaiset mielikuvat leijuvat päässä, kun fudgemaista suklaakakkua puraisee. Mutta kermatoffeinen suklaakakku, se ei vaan kuulosta sopivalta =D

Entä taikina? Kuten kuvista näkyy, niin se on suklaaholistin täydellinen päiväuni ja toiveiden täyttymys. Pehmeää, kiiltävää.. suklaista. Koska siinä on vesihauteessa lempeästi sulatettua suklaata. Aika paljon, heh… Rich! Rich on myös täydellinen sana kuvaamaan sekä taikinaa, että valmista kakkua. Yläkuvassa taikina on vasta alkutekijöissään, sekaisin sulasta suklaasta ja kookosöljystä sekä parista kermaisesta eli hyvin kypsyneestä avokadosta. Alakuvassa sekaan on kopautettu vielä pari kananmunaa suklaamassaa notkistamaan.

Jos olet aito, oikea suklaafani, niin viimeistään tässä vaiheessa mielesi tekee kastaa pikkusormi lämpimään suklaakulhoon. Mun ainakin teki. Ja sen myös tein. Vielä kerta kiellon päälle ;). Sillä yksi leipomisen suurimmista iloista on ehdottomasti taikina. Kyllähän tuo taikina näyttää miljoona kertaa houkuttelevammalta kuin vasta uunista nostettu, höyryävän lämmin kakku. Kakku ei ehkä ole parhainta silmänruokaa, mutta kielen se kyllä vie mennessään.

Noh, joko olen kehunut supersuklaakakkua jo tarpeeksi, jotta voidaan mennä itse asiaan. Eli jälleen kerran helppoon ja nopeaan ohjeeseen =)