Jo pitkään on pitänyt banaanikakkua leipasta. Tai banana breadia, kuten tuolla kaukana ison meren takana tätä makeaa ”leipää” on tapana kutsua. Mutta eipä ole emäntä saanut aikaiseksi. Ennen kuin viime viikon sateisena perjantaina, kun olin jokseenkin turhautunut aurinkoisen päivän puutteeseen. Jos jotain hyvää pitäisi näistä sadepäivistä keksiä, niin ainakin ne ovat omiaan keittiössä puuhailuun. Ilman sadepäivää olisi tämäkin hyvä kakku jäänyt edelleen odottelemaan aikoja… sateisimpia?

Banaanikakku on mun mielestä ehdottomasti eräs paleoleivonnaisten klassikko, ja siksikin hieman hävettää, että en ole banaaniin aiemmin tarttunut. Mulla on vaan banaanin kanssa pieni ongelma. Banaani on kelpo hedelmä. Sellaisenaan. Mutta kun sitä lykkää muihin keitoksiin, niin tahtoo se mun suussa varastaa koko shown. Joten mieluummin makeutan pirtelöt, leivonnaiset ja muut jollain muulla kuin banskulla. Vaikka sitten taateleilla tai muilla paleoystävällisillä makeuttajilla vaahterasiirapista kookossokeriin.

Mutta banaanikakku, senhän kuuluukin maistua banaanille, right?! Ja banaanille se maistui. Mutta hyvästipä maistuikin! Ja kaakaorouhe oli kyllä nappivalinta taikinaan tasoittamaan banaanin makeutta. Alkujaan ajattelin piristää kakkua tummasuklaahippusilla, mutta onneksi en suklaaholistina siihen sortunut. Olisi saattanut äityä äiteläksi. Tai ehkä ei, jos prosentteja olisi korottanut riittävästi. Mutta mitäpä sitä miettimään! Koska tästä tuli kaikin puolin hirmu hyvä kakku. Niin maullisesti kuin paleollisestikin. Kiitos vaan sinne Ukko Ylijumalalle ;)

Banaanikakku on helppo ja nopea valmistaa. Uunissa se tietysti viihtyy jonkun tovin, mutta itse tekemisessä ei kauan nokka tuhise. Positiivista on myös se, että tänne saa tuupattua ne tummuneet banaanit, joihin kukaan ei enää halua koskea. Toimii mainiosti kahvikakkuna tai iltapalana. Ja tästä riittää yhdelle ihmiselle mukavasti koko viikoksi.