Noniin, vihdoin saatiin Paleokeittiön pöytäänkin kelvollista uunipannaria!

Olen tässä vuosien saatossa muutamat, kokeelliset pannukakut paistanut, mutta lopputulos on ollut aina karvas pettymys. Milloin pannukakku maistuu ja muistuttaa lähinnä munakasta, ja milloin se taas hajoaa lusikoitavaksi mössöksi. Mutta nyt onnisti!

Pannarille kaveriksi keittelin syksyiseen teemaan sopivaa omenahilloketta. Hirmu helppoa ja hyvää! Ainekset vaan kaikki kattilaan ja vähän hämmenystä hillokkeen keittelyn välissä. No sugar needed!

Olen aiemmin todennut, että täytteet tekevät hampurilaisen. Sama pätee pannukakkuun; päälliset tekevät muutoin melko mauttomasta pannarista herkkua.

Kyytipojissa ei kannata pihtailla vaan annostella reippaalla kädellä vaahdotettua, vaniljaista kookoskermaa ja kanelista omenahilloketta pannarin päälle.

Jos omena ei ole sun juttu näin syksylläkään, omenan parhaimpaan sesonkiaikaan, niin muutkin marjat, hedelmät ja hillot toimivat päällisinä vallan mainiosti.

Vielä pieni varoituksen sananen, joka koskee useimpia ”paleoituja” tai muuten alkuperäisestä reseptistä terveempää suuntaan muokattuja ohjeita.

Aito ja alkuperäinen on aina se aito ja alkuperäinen! Pettymysten välttämiseksi ei kannata odottaakaan, että paleopannari maistuu ja vastaa koostumukseltaan yks yhteen vehnäpullaa. Jos haluat aitoa, niin syö sitä. Mutta jos jostain syystä viljat ja maidot eivät sulle sovi tai maistu, niin käytä korvikkeita.

Ongelma ei liene siinä, että nämä muokatut versiot olisivat yhtään alkuperäistä huonompia, ne vaan eivät ole sitä, mihin moni meistä on tottunut. Jos olisimme syöneet koko ikämme vehnätöntä, maidotonta ja sokeritonta ruokaa, niin ensimmäinen vehnäpulla maistuisi aivan takuuvarmasti oudolle.

Eli rohkeasti vaan kokeilemaan parempia vaihtoehtoja ja totuttamaan makunystyröitä niihin! Pätee yhtälailla pirtelöihin kuin leivonnaisiinkin.

Pannaritaikina jäi melko löysähköksi, joten täytyy myöntää, että mietin sitä uuniin tuupatessa, että mitäköhän tästä oikein tulee. Mutta kyllä siitä pannaria tuli! Parasta ehdottomasti lämmitettynä.

Tilauksessa oli hieman paksumpi pannari, mutta toiveet kariutuivat , kun pannukakku lähti kiipeämään vuoan reunoja pitkin ylöspäin ja pannukakusta tuli… pannukakku!

Tunnetusti pannarella on oma yllätyksellinen elämänsä. Niin tälläkin kertaa =D. Mutta kaiken kaikkiaan olen kokonaisuuteen oikein tyytyväinen. Parasta pannaria Paleokeittiössä ikinä!

PALEOPANNUKAKKU UUNISSA & KANELINEN OMENAHILLOKE

Herkullisia pannukakkupäiviä Sinulle!