Kävin, söin ja ihastuin! Nimittäin tähän. Sen jälkeen halusin lisää, tulin kotiin ja kopioin =D. Parhaani mukaan, oman lusikkani soppaan sotkien.

Ennen kuin mennään itse salaattiin ja sen komponentteihin, niin pieni tunnustus.

Mä EN PIDÄ sienistä. En ole koskaan pitänyt, eikä niitä ole koskaan aiemmin Paleokeittiössä nähty, saati käsitelty. Nyt on. En mä sieniin kuole eli syön kyllä, jos eteen laitetaan, mutta siinäpä se, minkä haluan olen halunnut olla sienten kanssa tekemisissä. Koska niissä vaan on jotain… ällöä.

Noh, things change ja elämä menee eteenpäin, kuten tuli jo jossain postauksessa todettua.

Sain savulohisalaatissa pikkelöityjä kantarelleja ja totesin, että jos sienet maistuvat tältä, niin lisää sieniä mulle kiitos! Tuumasta toimeen. Seuraavalla viikolla löysin itseni metsästä. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista, mutta löysin itseni SIENIMETSÄSTÄ! Ja se ON poikkeuksellista. Aikuisiällä ekaa kertaa ikinä.

Kantarelleja ei kokematon sienestäjä löytänyt yhden ainuttakaan. En nähnyt myös ainuttakaan muuta kasvisryhmän edustajaa. Mutta onneksi on iskä! Joka ystävällisesti kävi etsimässä pikkuruiset kantarellit mun savulohisalaattiin pikkelöitäväksi.

Ja siinä se nyt on! Härskisti kopioitu savulohisalaatti marinoidulla punasipulilla, pikkelöidyillä minikantarelleilla ja sitruunaisella smetanakastikkeella. Sunkin kopioitavaksi ja testattavaksi! Suosittelen. Koska yksinkertainen on. Hyvää.

Tosin alkuperäisen savulohisalaatin jogurttikastike vaihtui smetanaan. Koska smetana on enemmän mun juttu. Ja olen sitä tuoreiden marjojen kanssa viime viikkoina nauttinut, joten löytyi avattu purkki valmiina jääkaapista.

Tavallisesti marinadeissa ja pikkelinesteissä käytetään sokeria, mutta mun kaapista ei puhdistettua sokeria löydy. Tietysti olisin voinut mennä kookossokerillakin, mutta halusin viedä homman astetta paleommaksi, joten sokeri vaihtui hunajaan. Nou problemos!