Paleokeittiön koekeittiöstä päivää! Olen aiemminkin testaillut sokeritonta marenkia, mutta NYT, muutamien yritysten ja erehdysten kautta syntyi paras ohje tähän saakka.

Valmistuskin on huomattavasti helpompaa kuin heinänteko; muutamalla hassulla raaka-aineella, vatkaimella ja uunilla pärjää. Niin kuin marengin kanssa yleensäkin tahtoo pärjätä ;)

Nämä pikkuruiset marenkimakeiset loihdin alunperin erääseen jälkkäriin koristeeksi. Kun en kaupasta sopivia löytänyt. Ja hyvä niin. Muutoin olisi jäänyt tämäkin hyvä resepti testaamatta.

Jälkkärin osalta sen sijaan homma ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Siitä tuli fiasko, johon ei halunnut koskea kukaan ja joka lopulta päätyi  roskikseen. Elämä on. Mutta marengit onnistuivat! Ja maistuivat kiitosten kera muillekin.

Mitä sokerittomuuteen tulee, niin en halua huijata ketään. Valkoisen sokerin korvasin hunajalla, joka sekin voidaan sokerien kategoriaan lukea. On kuitenkin luonnollisempi vaihtoehto kuin se perinteinen, puhdistettu sokeri, jota marenkiin tavallisesti tuupataan.

Olen luokitellut melkeinpä kaikki Paleokeittiön ohjeet sokerittomiksi. Se on eri asia kuin makeuttamaton. Sokerittoman voisi vääntää pidemmin muotoon ”vailla valkoista, tai puhdistettua sokeria”.

Makeutukseen käytän yleensä nk. ”parempia” tai luonnollisempia vaihtoehtoja, esim. kuivattuja hedelmiä, vaahterasiirappia tai kookossokeria. Tai hunajaa. Kuten tässä tapauksessa. Valkoista sokeria tai keinotekoisesti valmistettuja makeutusaineita en käytä. Ellei ole ihan pakko. Harvoin on. Eikä ihan heti muistu mieleen, milloin olisi ollut.

Nämä hunajaiset marenkinapit päätyivät loppujen lopuksi herkkupurkkiin, josta niitä on muutaman viikon ajan napsittu yllättävään makeantarpeeseen. Alkuun hieman harmittelin valkoisen sijaan kullankiiltoiseksi muuttunutta väriä, mutta itse asiassa nuo vienosti kullalle kiiltävät napperoiset ovat lasisessa herkkupurkissa oikein viehättäviä. Rakenne on marenkimaisen rapsakka ja keveä. Joskin suuhun sulaessa hunajainen sitkous saattaa paljastua.

Entä se maku? No se on tietysti mukavan hunajainen! Hippusen olisi voinut vaniljaa marenkimassaan lisätä, mutta alkuperäistä tarkoitusta ajatellen se tuntui tarpeettomalta.