Joskus pitää selvitä matkaan pikaisesti. Niillä mitä on. Näillä se sujuu suhteellisen pitkään. Nälän pitäminen loitolla =)
Lautasella…
Ei voi olla helpompaa! Ja nopeampaa! Vinkkinä vaan niille, jotka eivät koskaan ehdi syömään aamiaista ;)
Ehkä joku vielä muistaa, että käväisin alkukesästä viiden päivän minilomalla Riiassa. Muutamia ruokajuttuja ehdin jo kirjoitellakin, mutta sitten tuli kai jotain muuta mukavampaa ja Riian jutut jäivät. Yritän paikkailla tilannetta. Jollain tapaa. Todennäköisesti aika huonosti, koska mummon muisti ei enää pelaa entiseen malliin. Mutta niinhän se oli, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! Joten… mitäpä pienistä ;)
Asiaan! Kauppahallissakin tuli käytyä. Pikemminkin kauppahalleissa. Niitä kun löytyi peräti neljän muinaisen ilmalaivahangaarin verran. Ja takapiha vielä siihen päälle. Oli varaa valita. Ehkä liikaakin, sillä mukaan ei tarttunut mitään. Äimisteltävää riitti sitäkin enemmän =)
Historiaa.
Lihaa.
Juustoa.
Vihanneksia.
Kuivattua kalaa.
Jotain kalaa.
Lisää kalaa.
Ja vielä kerran… kalaa!
Kalahallin haju oli karmea. Mutta jostain syystä päivän kalasaaliit sen verran viehättäviä, että siellä tuli vaelleltua tovi jos toinenkin.
Jos tie vie Riikaan, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa nämä Stockan viekussa sijaitsevat hallit.
Vanha tuttu täällä taas! Maanmainio tonnikalasalaatti. Hyvä. Ja hyvin helppo.
1. Dijon -kastike ennen.
2. Dijon -kastike jälkeen.
3. Kaksi purkkia vaaleaa tonnikalaa.
4. Kuutioitu punasipuli. Iso.
5. Valutettuja kapriksia puolikas pienestä purkista.
6. Siipaloidut sellerinvarret.
7. Sekaisin tillistä.
8. Kastikkeen kaato.
9. Sekaisin kastikkeesta.
10. Lautasella. Seuranaan keitetyt luomumunat ja puolikas avokado.
Syksyn tullen salaatti-innostus hiipuu ihan itsekseen. Se käy talviunille ja herää jälleen kevätauringon myötä. Keho kaipaa kasviksia mieluummin lämpimänä kuin kylmänä. Nyt olen muutaman kerran tavoistani poiketen nautiskellut syksyisestä kalkkunasalaatista. En tiedä, onko se oikeasti sen syksyisempi kuin muutkaan salaatit. Vai onko vaan syksy vallannut mielen.
Syksyisen salaatin olen synnyttänyt seuraavista aineksista…
Syksyn kalkkunasalaatti
Salaatti on toiminut mulla joko brunssin tapaan yhdistettynä aamiaisena ja lounaana tai illallisena. Molempi parempi! Jos salaatista haluaa vielä hippasen ruokaisampaa, niin puolikas avokado hoitanee homman oikein mielellään. Tämä on riittänyt toistaiseksi oikein hyvin puolikuntoiselle.
Muutamat viime päivät olen käynyt tiivistä taistoa flunssaoireita vastaan. Vielä en osaa sanoa, onko taistelu hävitty vai voitettu. Battle still going on! Olen kyllästänyt itseni yhtälailla pirtein auringonlaskun värein kuin mauinkin. Luonnollisin antioksidantein ja vitamiinin. Usko kehon uskomattomaan kykyyn parantaa on vahva. Kunhan annan elimistölle rauhan hoitaa parannustyöt tukemalla niitä parhaani mukaan. Se on ainoa asia mitä voin tehdä. Lopettaa hetkeksi koohottamisen. Luottaa. Ja odottaa. Rauhassa ja rauhallisin mielin. Että luonto hoitaa omansa. Pysyn vaan pois jaloista ;)
Näistä antimista ovat menneiden päivien helposti sulavat ja virkistävät pirtelöt tehty…
Pirteän aurinkoinen flunssapirtelö
Ainekset blenderiin ja notkistamiseen vettä. Simppeliä kotihoitoa! =)
Omenoita on! Mitä niillä tekisi?
Toistaiseksi olen nauttinut omenan tai kaksi päivässä ihan sellaisenaan. Pitääkseni lääkärin loitolla. Siinä olen onnistunut, mutta alkavaan flunssaan eivät ole tehonneet. Olen joutunut ottamaan järeämmät aseet käyttöön. Kuten levon. Muista lääkinnällisistä toimenpiteistä lisää myöhemmin.
Muutama omena on eksynyt myös syksyisen salaatin joukkoon. Toimii, vaikka makeammat toimisivat paremmin.
Suurin osa omenoista pääsee kuitenkin Jamien hellään (?) huomaan. Punajuuren ja porkkanan kaveriksi piristämään kasvismehuja. Tai vaihtoehtoisesti loistamaan ihan vaan itsekseen. Olenkin pitänyt Jamien kiireisenä. Ja vielä riittää Jamiella puuhaa ennen kuin omenasäkki on tyhjä. Seuraavalla reseptillä mennään!
Syksyn tuore omenamehu
Valmistukseen ei sen kummempaa ohjetta tarvita. Puhtaat ainekset vaan Jamien kynsiin ja valmis mehu tiiviisti suljetuissa lasipulloissa pikaisesti jääkaappiin. Nautitaan sellaisenaan tai vedellä laimennettuna. Herkkua!
No ei ihan. Varkaissa. Vaan ihan luvan kanssa kävimme eilen keräämässä omenasatoa Malminkartanon hedelmätarhassa. Siellä oli muutama muukin. Eikä omenoiden nyysiminen ollut kovinkaan helppoa, sillä alaoksat oli jo tyhjennetty melko tehokkaasti ja puihin kiipeäminen oli kielletty. Ravistustekniikka toimi parhaiten. Jos vaan kesti päähän putoilevat omenat ja saalista kärppänä jakamassa olevat kanssapoimijat. Mutta tulivathan ne pussukat täyteen! Arviolta ehkä 30-40 kiloa omenoita saatiin kotiinviemisiksi =). Ja sopu tilaa antaa! Tunnelma tarhalla oli oikein mukava. Kaikki kuitenkin samalla, hyvällä asialla, hah hah! Ja aurinkokin paistoi syystaivaalta lämpimästi =)
Omenoiden lisäksi mukaan tarttui hieman kuvasatoa.
Sadonkorjuun jälkeen riitti vielä virtaa katsastaa muita paikallisia nähtävyyksiä. Matka huipulle on pitkä ja puinen. Ja huipulla tuulee! Maisemaakin riittää. Vaikka ei ehkä niin mun makuun katsella piippuja siellä ja tornitaloja täällä. Pääkaupunkikin jäi jotenkin etäiseksi (alakuva). Mutta tulipa tsekattua ja sykettäkin nostatettua. Hiipimällä. Ehkä vielä joku päivä tempaisen portaat ylös ihan urheilumielellä! Jos sen vielä joskus jostain löydän…
P.S. Eräs vanhempi rouvashenkilö osasi kertoa, että omenasatoa korjattaisiin vielä uudemman kerran kuun lopussa. Menkää pomimaan! Kotimaisia luomuomenia (?) ilmaiseksi =)
Miljuuna kivaa juttua mielessä, mutta aika jälleen kortilla. Melko tylsää… I know. Mutta sentään muutama kiva loppukesän kuvatus kanssanne jaettavana. Punaista viinimarjaa. Siihen vielä tummaa rypälettä. Vettä sekaan tujun tavaran laimentajaksi. Täydellinen tuorepuristettu mehu on syntynyt.
Ei ehkä enää tämän kesän vinkkejä. Mutta tulee kesä taas ensi vuonna!
Haistoin. Ja maistoin. Maistuis varmaan sullekin! ;)
Syksy etenee ja käy päivä päivältä todellisemmaksi. Kauden vaihtuminen näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Viime sunnuntaina päädyimmekin nauttimaan syksyistä synttäri-illallista ravintola Hvitträskiin, jonne on aina mukava palata. Kokonaisuus on hanskassa ja lähtiessä hyvä mieli. Takuuvarma valinta siis, jota voin edelleen lämpimästi suositella.
Syntymäpäivien kunniaksi aloitimme illallisen luonnollisesti kilistelemällä kuohuvia maljoja. Maljoissa makea Cinzano Asti, joka sopi tilanteeseen täydellisesti. Itse olen enemmän kuivien juomien ystävä, mutta vaihtelu virkistää ja valehtelisin, jos väittäisin etteikö makea malja olisi maistunut. Hyvä ja helppo valinta kokemattomammallekin kuohumaljan nostajalle.
Itse toimin jälleen autonkuljettajana, joten alkoholipitoisia juomia tuli nautittua sen mukaan. Ystävälleni maistui hieman enempikin. Ja mikä siinä! Juhlapäivän kunniaksi. Aperitiivina lasissa greippimäinen tuoremehucampari. Jota kyllä maistoin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Harvinaisen hyvältä maistui. Vaikka oma juomapuoli rajoittuukin lähinnä viinien monipuoliseen ja ihmeelliseen maailmaan =)
Ruoaksi valitsimme hiljattain syksyiseksi päivittyneen Kirkkonummi menun. Alkuruokana kermaista suppilovahverokeittoa ja juuressipsejä. En vieläkään voi väittää oppineeni syömään sieniä, mutta kermaisesta keitosta on helppo aloittaa. Näitähän tässä on jo maisteltu useampia. Korvasienikeitto lienee edelleen lempparini, mutta hyvää oli tämäkin. Ihanan täyteläistä! Kermaista. Kyllä!
Annoksen ehdottomasti parasta antia olivat kuitenkin juuressipsit! Oooooh! Ohuita ja rapeita. Näitä olisi mennyt enemmänkin. Jos olisin oikein viitseliäs, niin valmistaisin näitä itse kotinaposteltaviksi. Lehtikaalisipsit ovat ihan ok, mutta näissä juuressipseissä on taikaa!
Väliruokana tarjoiltiin tällä kertaa Veikkolan kotijuustoa kera kotimaisten omenasiivujen ja pähkinäisen siirapin. Ehdottomasti parempi vaihtoehto omaan suuhuni kuin edellisten menuiden kurkkusorbetti. Vaikkakin pidin tästä juustosta enemmän paistettuna.
Pääruoaksi pullo synttärisankarin valitsemaa punaviiniä ja lempeästi haudutettua hirvipataa. Itselleni riitti 12 cl punkkua palan painikkeeksi, ystäväni huolehti lopuista. Tietyin, ehkä odotettavissakin olevin seurauksin. Noh, pullo punkkua takasi ainakin hulvattoman loppuillan ja monet makoisat naurut, hah hah! Alkoholilla on ihmeellinen vaikutus ihmiseen ;)
Maukkaan hirvipadan kanssa tarjoiltiin juures-parmesan-ohrakakkunen. Ja hieman vihreää ;). Hirvipadassa olivat kyllä maut kohdallaan! Riistalihaa, muutamia juuressattumia, kirpeän happamia tyrnimarjoja ja makeaa puolukkasmetanaa. Jota minä kyllä arvuuttelin paikan päällä punajuurismetanaksi. Maut toimivat aivan loistavasti yhteen. Oikein onnistunut annos sen luojalta. Kiitän ja kumarran hienosta makukokemuksesta =)
Jälkkäriksi syksyn varma valinta; uuniomenaa, aitovaniljaista jäätelöä, kermavaahtoa ja ohuen ohuita kanelikorppuja. Ei ehkä tajunnanrajäyttävä, mutta kokonaisuuteen istuva ja hyvä päätös aterialle.
Jälkkärikahvit jäivät tällä kertaa juomatta, koska suuntasimme aterian jälkeen vanhempieni luokse nautiskelemaan äipän leipomasta synttärikakusta. Vatsat olivat jo melko täynnä, mutta kyllä sinne aina pala (joissain tapauksissa kaksi ;)) kermaista mansikka-vadelmakakkua mahtuu! Ja loput voi aina pakata mukaan kotioviemisiksi. Ei kuitenkaan mulle tällä kertaa. Sankari todennäköisesti nautti kermakakkua vielä iltapalaksi ja seuraavan aamun alkajaisiksi. Muhkeasta kakusta riitti moneen otteeseen ja monelle. Kiitos Äiti! =)
Kaiken kaikkiaan ihan mahtava ja odotukset täyttävä ilta! Nyt sitten odotellaan jo joulumenuta saapuvaksi Hvitträskiin ;)
Aimmista Hvitträsk -kokemuksista voi lukea linkkien takaa…
Muita paleoemännän ravintolakokemuksia löytyy helposti sivun alalaidan valikosta ”Ravintolapostit”!
Ehkä lienee vielä paikallaan muistuttaa, että syömäfilosofiani mukaan arki arkena ja juhlana juhlaruokaa! Sen verran harvoin tulee nautittua ravintolaruokaa, että olen tätä nykyä heittänyt paleopipon nurkkaan ja nauttinut kybällä pöydänantimista miettimättä lainkaan, kuinka hyvin tarjoilut sopivat paleoliittiseen viitekehykseen. Poikkeuksena sitten spessuprojektit, jota lienee tässä hiljattain myös luvassa ;). Tosin silloin harvemmin edes viitsin lähteä ravintolaan nirsoilemaan muuten kuin pakon edessä. Enkä silloinkaan ole kokenut ravintolasyömistä vaikeaksi. Kyse on vaan valinnoista. Kyllä ravintoloista ainakin pääsääntöisesti löytyy jokaiselle jotain sopivaa ruokaa. Kunhan saa suunsa auki muutenkin kuin vain haarukkaa varten ;). Ellei sopivaa sapuskaa löydy, niin vaihda ravintolaa!
Mutta joo… kyllähän mä hieman haaveilen jonkinlaisesta yhteistyöstä myös ravintoloiden kanssa. Vai miltä sun korvaan kuulostaisi paleomenu? Olisi jo aika osoittaa isommallekin yleisölle, että paleoruoka on paitsi terveellistä ja ravitsevaa, niin myös maukasta. Aiheesta kiinnostuneet tahot – ottakaa yhteyttä! =)
Eväkkäillä eväillä on elelty. Yksinkertainen on! Paitsi helppoa ja nopeaa, niin myös äärettömän hyvää; puhtaat maut ovat parasta!
Kirnuvoissa paistettu kuhafilee sitruunalla, salaatilla ja avokadolla. Mausteena valkopippuri ja himalajansuola.
Homemade coleslaw`n jämätkin istuivat ihan hyvin ja sulassa sovussa kuhan kylkeen.
Vastaloimutettua lohta sitruunalla, smetanalla ja salaatilla (kastikkeena balsamico ja oliiviöljy).
PALEOKEITTIÖ 