Viimeisimmät artikkelit

Suu makiaksi – sipulista

Published by

Onko jauhelihapihville parempaa kaveria kuin makeaksi kuullotettu sipuli? On! Makeaksi haudutettu kermasipuli! Hyvää helposti ja ripaus luksusta arkiseen ateriaan. Me likes!

Renkaiksi viipaloidut sipulit pannulle aidon voin tai kookosöljyn sekaan. Itse taisin käyttää kirnuvoita.

Kuullotetaan sipulit pehmeiksi.

Lisätään joukkoon aitoa kermaa. Käytin tavallista kuohukermaa, en laktoosittomaksi prosessoitua. Parin isohkon sipulin kaveriksi riittää vajaa desi kermaa. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa myös kääntää lämmöt miedolle.

Heilutellaan ja annetaan kerman saostua ”kastikkeeksi”. Lopuksi vielä mausteet, hippasen suolaa ja rouhittua mustapippuria. Siinä se! Helppo herkku! =)

Keskivertoa ylihinnalla – Steiku Haoss, Riika

Published by

Josko nyt vihdoin pääsisin palaamaan ajatuksissani viehättävään Riikaan. Reissupäätös oli nopea. Viikkoa ennen varasin lennot ja hotellin vanhan kaupungin sydämestä. Vielä pari päivää ennen matkaa vaihdoin hotellin hippasen syrjäisempään. Oikea päätös ja hyvä valinta! Ja ennen kaikkea loistava päätös lähteä kylpyhuoneremonttia karkuun vieraille maille. Remppa käynnissä edelleen ja lievästi sanottuna hermoa pikkasen kiristää…

Riika itsessään oli positiivinen kokemus; tunnelmallinen vanha kaupunki, vehreitä puistoja, siisti ympäristö ja prameita autoja. Erityisesti kaupungin siisteys oli silmiinpistävää. Ei humalaisia tai muitakaan laitapuolen kulkijoita muutamia kerjäläisiä lukuunottamatta. Missään vaiheessa en tuntenut oloani turvattomaksi. En edes pimeitä kujia iltamyöhällä vaellellessa. Alkuviikosta ainakin vanhan kaupungin kadut olivat lähes tyhjiä, loppuviikosta alkoi myös iltaelämä vilkastua.

Valitettavasti sää oli miltei koko reissun ajan kylmä ja sateinenkin. Se ei kuitenkaan juurikaan vaikuttanut suunnitelmiin. Kaikki muu, paitsi Jurmala tuli nähtyä. Jos kaupunki tuntui viehättävältä kylmässä ja osin synkässäkin säässä, niin voin vain kuvitella kuinka ihana paikka on aurinkoisen lämpimällä ilmalla. Tästä saimme pienen maistiaisen tulopäivänä, jolloin aurinko vielä jaksoi paistaa ja lämpöäkin oli vielä iltamyöhäsellä parisenkymmentä astetta.

Vietimme Riiassa neljä yötä. Aikaa riitti mukavasti muuhunkin kuin kaupunkiin tutustumiseen ja kaupoissa kiertelyyn. Kävin mm. ekokampaamossa ja ekospassa rentouttavassa aromahieronnassa.

Viides kerta toden sanoo. Tämä on nimittäin vähintäänkin viides kerta kun jatkan postausta. Ensimmäiset rivit tuli kirjoitettua jo viisi päivää sitten. Hermo oli tiukalla ja meni lopullisesti jatkuvien keskeytysten myötä, joten päätin suosiolla jättää postauksen viimeistelyn rauhallisempaan hetkeen. Sellainen on nyt, klo 0:30 sunnuntai -yönä. Remppakin on vihdoin viimeistelyä vaille valmis. Loppusiivous ja kylppärin muutto olohuoneen nurkasta takaisin omalle paikalleen, ja voin kai viimein jatkaa elämääni. Tosin vielä odottelen buranapöpperössä viikko sitten poistetun poskihampaan jämien jättämän aukon tervehtymistä. Melko kivuliasta. Edelleen.

No mutta, yritetääs päästä takaisin Riikaan. Tärkeimmät yleiset jutut varmaankin tulivat jo alkukappaleissa, mutta hiukan vielä syömispolitiikasta. Periaatteideni mukaisesti mentiin; arkena arkiruokaa, juhlana juhlaruokaa. Loma on juhlaa! Sen verran harvoin tulee lomailtua ja vieläpä ulkomaan kamaralla, että loma todellakin on yhtä juhlaa. Ehkä suhtautumiseni lomasyömiseen olisi eri, jos useammin tulisi vaihdettua vapaalle. Kotiympyröissä pyöriessäni lomakin on pääsääntöisesti arkisyömistä. Eli ei tässä suinkaan ole tarkoitus vietellä koko heinäkuuta poissa paleopolulta. Vaikka uusi polku tässä pikkasen onkin hakusessa ;)

En myöskään koe siinä olevan mitään järkeä, että lähtee ulkomaille saakka pupeltamaan sitä samaa, mitä kotimaassakin on tarjolla päivästä toiseen. Tarkoitushan on tutustua vieraan maan kulttuuriin. Ja ruoka on mulle sitä maukkainta kulttuuria ;)

Hehee, nyt siellä ruudun takana osa valmennettavista älähtää. Useimpien kanssa olen ollut melko tiukkana; reissussa yksi vapaa syömäpäivä paleosta poiketen ja kaikkine herkkuineen  sallittu. Muuten kuten muulloinkin, kukin oman, yksilöllisen ohjeistuksen mukaan. Tekoani puolustelen sillä, että heillä on projekti päällä ja siihen liittyvät tavoitteet saavutettavanaan. Mulla ei ole ollut kehonkoostumuksellisia tavoitteita vuosikausiin (ehkä pitäisi olla ;)). Onneksi paleolla on suhteellisen helppo nauttia kattavasti myös vieraista ruokakulttuureista. Ei tarvitse yleensä tinkiä kuin jälkiruoista ;)

Ensikosketus Latvian ruokakulttuuriin ei ollut kovinkaan mairitteleva. Astuimme suoraan turistiansaan. Näin käy kun nälissään lähtee etsimään vieraassa paikassa ruokapaikkaa; otetaan se ensimmäinen hiukkaakaan houkutteleva vaihtoehto.

Tällä kertaa se oli länkkärimäinen pihvipaikka Steiku Haoss (Audeju iela), jossa saimme keskinkertaista ruokaa ylihinnalla. Alkuruoaksi keittoa, pääruoaksi pihviä ja kyytipojaksi lasillinen punaviiniä sekä pullo kuplavettä – reippaat 60 latia eli ~90 euroa kahdelta, kiitos! Melko kallista. Samaan hintaan olisi saanut  ihan kelpo aterian Suomessakin.

Alkuruoaksi molemmille kermaista metsäsienikeittoa sinihomejuustomoussella. Näytti hyvältä ja maistui ihan ookoolta. Tosin ensimmäinen kommenttini oli, että mistäköhän purkista tämä on lämmitetty. Ihan hyvää… purkkiruokaa. Ei siinä mitään. Sinihomejuustoa en annoksesta löytänyt, vaikka päällä jonkinlainen mousse lilluikin.

Pääruoaksi valitsin leidimäiseen tapaani sopivan sitkeän, parisataagrammasen palan härkää; Lady Steak, todennäköisesti naudan ulkofileestä. Kannattaa huomata, että paikassa tilataan lisukkeet ja kastikkeet erikseen. Näistä myös veloitetaan erikseen. Oiva tapa nostaa annoksen hintaa aivan vaivihkaa. Etenkin, jos valuutta on vielä hieman outo. Lisukkeeksi valitsin grillattuja kasviksia; tomaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa tupsahti viereen.

Kaverille maistui hippasen isompi pala samaa tavaraa; rommiliekitettyä naudanfilettä eli Flambè Steak. Raakana. Annos tarjoillaan kuumalla kivialustalla, jossa liha jatkaa kypsymistä vielä paistamisen jälkeen. Mukana sellainen pikkuerikoisuus kuin paistettu (?) valkosipuli. Ja koska jälkkärit jätettiin väliin, niin ainakin ensimmäinen ateria sujui kutakuinkin paleo-oppien mukaan. Tosin sienikeiton sisällöstä ei ole hajuakaan ja uskon hyvin vahvasti keiton olleen lämmitettyä valmissapuskaa. Miksi? Stay tuned! Se selviää myöhemmin, kunhan Riikan reissu etenee =)

Mitäpä tähän loppuun sitten sanoisi. Vatsa tuli täytettyä ja nälkä lähti. Eikä tarvitse samaan paikkaan enää toista kertaa eksyä. Kerta riitti. Vaikka paikka näyttää visuaalisesti houkuttelevalta ulkoterasseineen, niin en suosittele. Ellei sitten jostain kumman syystä halua maksaa ylihintaa sitkeähköstä peruspihvistä. Ehkä joku toinen vaihtoehto olisi ollut parempi. Nämä valinnat eivät vakuuttaneet.

Kirsikkasuklaata raakana

Published by

Tämä viikko on vaatinut ehdottomasti lohturuokaa. Paras lohturuoka on suklaa. Vai oletko ehkä eri mieltä? ;)

Koska en ole viitsinyt ”tuhoamisvimmassani” ostaa valmiita levyjä kaappiin, niin oli pitkästä aikaa alettava taikomaan raakasuklaata. Loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla ja nopsaan tämä miljuuna kertaa teollista suklaata maukkaampi herkku syntyy. Ja lohduttaakin suuremmin kuin tumma Marabou. Hienoisen tuotekehittelyn tuotoksena syntyi tämän hetken ykkösherkku; kirsikkainen raakasuklaa. Se sopii niin kesään! =)

Kirsikkainen raakasuklaa (1 annos)

  • 3 rkl laadukasta neitsytkookosöljyä (Artisana)
  • 2 rkl raakakaakaojauhetta
  • 1 rkl lucuma -jauhetta
  • 1 tl St. Dalfourin kirsikkahilloa
  • hippunen himalajansuolaa
  • päälle raakakaakarouhetta (nibsejä)

Sekoita kaikki muut ainekset keskenään, paitsi kaakaonibsit. Lämmitä tarvittaessa kookosöljy vesihauteessa juoksevaksi. Mulla on täällä jo niin lämmintä, että kookosöljyä ei tarvitse sen kummemmin ”sulatella”. Kirsikkahillo kannattaa lisätä suklaamassaan viimeisenä. Kaada massa lautaselle tai haluaamasi muotteihin. Ripottele päälle kaakaorouhetta. Pistä jääkaappiin kovettumaan. Tämä ohut ”lettu” kovettuu noin 10 minuutissa. Welcome to chocolate heaven! =)

Eksoottinen katkarapucocktail

Published by

Parisen kertaa olen kevään mittaan kokkaillut pilkkonut tällaista herkkua! Ohjeen bongasin jostain Halv åtta hos mig -jaksosta, jossa eksoottinen katkarapucocktail toimi alkupalana. Tuplasin ainekset ja niin alkupalasta syntyi ateria. En itse ole mikään suuri korianterin ystävä, joten korianterin virkaa sai toimittaa luomupersilja. Katkaravutkin olisivat maukkaampia tuoreena, mutta sieltä mennään mistä aita on matalin, valmiiksi kuorituilla pakastekatkaravuilla. Isoilla =)

Eksoottinen katkarapucocktail (2 annosta)

  • 1 mango (hippasen epäkypsä toimii paremmin)
  • 1 avokado
  • ~10 cm:n pätkä kurkkua
  • puoli pussia isoja pakastekatkarapuja
Kastike
  • tuoretta inkivääriä maun mukaan
  • 2-3 limen mehu
  • puolikas chili tai chilimaustetta (matalalla aidalla ;))
  • tuoretta persiljaa (tai korianteria)

Valmistus

  1. Pilko mango, avokado ja kurkku sopiviksi paloiksi. Sekoita varovasti, jotta eivät mene aivan muussiksi.
  2. Tee kastike puristamalla limet mehuksi, johon lisäät hienoksi hakatun inkiväärin, chilin ja persiljan.
  3. Lisää kastike ”salaattiin”, sekoita taas varovasti ja anna maustua hetki jääkaapissa. Parasta seuraavana päivänä =)
  4. Lisää sulatetut katkaravut tarjoiluhetkellä. Hyvää ja helppoa!
Jotta sain annoksesta hieman ruokaisamman, niin lisäsin pohjalle kerroksen jääsalaattia (ks. ylin kuva). Ihanaa! Paljon ruoka-aineita ja makuja, joista pidän erityisesti; lime (sitruuna), inkivääri, avokado, persilja… Mangokin on hyvää ja antaa kivasti makeutta, vaikka sitä muuten harvemmin syön (sisältää hedelmäksi paljon sokereita).

Kokkelia ja mansikoita kaaokseen

Published by

Huh, mikä viikko! Mä kun niin ajattelin, että työkiireiden väistyttyä kesäkauden tieltä ehtisin kivasti panostamaan hieman Paleokeittiönkin puolelle. Ja vielä fiilistelemään antoisan Riikan reissutunnelmia. Kattia hännästä! Kylpyhuoneremontista johtuen elämä on ollut yhtä kaaosta. Ja jatkuu. Voit vain kuvitella, millaista on elää ilman niinkin arkisia asioita kuin omaa vessaa, suihkua ja pesukonetta. Tai et voi. En mäkään voinut. Lisäksi miljoona remppaan liittyvää päätöstä ja juoksevaa asiaa hoidettavana. Siinähän se meni, viikko. Mihinkään en ole pystynyt tämän kaaoksen keskellä keskittymään ja olen entistä enemmän loman tarpeessa. I want my life back!

Pisteeksi i:n päälle kävin eilen poistattamassa parisen kuukautta sitten katkenneen poskihampaan jäljelle jääneet juuret leukaluusta. Ei ollut ensimmäinen kerta, ei, mutta niin ne aikaa kultaa muistot, enkä muistanut yhtään, kuinka kamalaa toipuminen on. Buranapöllyssä mennään! Ehkä joku kykenee nappaamaan Buranan päivässä ja elämään normaalia elämää, mutta mä olen aivan jäässä. Nukkuminen ja telkan tuijottaminen onnistuu. Mutta muuten ajatus ei toimi, mitään ei jaksa ja pää on upotettu usvaverhoon. Näillä nyt mennään vielä pari päivää. Valitsin pienemmän pahan. Ei sitä kipuakaan kukaan kestä. I want my life back! Edelleen. Sanomattakin selvää lienee, että treeneistä ei kannata haaveillakaan. En kyllä jaksakaan, mutta kyllä se silti jollain tasolla takaraivossa jurppii.

Eilen piti saada jotain helppoa ja haaleaa murkinaa. Ja jotain, joka pitäisi edes kohtuudella nälkää. Ei jaksa olla koko ajan puputtamassa. Päädyin perinteiseen munakokkeliin, jonka matalalla lämmöllä kattilassa hyydyttelin. Ja annoin kylmetä lautasella ennen nauttimista. Muutamia muitakin miltei purematta nieltäviä ruokia tuli päivän mittaan syötyä. Pitkästä aikaa mm. aitoa, oikeaa mansikkarahkaa. Kyllä vain, olen nyt jonkin aikaa kokeillut maitotuotteiden laajamittaisempaa palauttamista ruokavalioon. Kuten myös gluteiinittomien viljojen. Reissussa tosin tuli syötyä nirsoilematta sitä, mitä tarjolla oli, mutta palaan aiheeseen reissupostausten myötä myöhemmin.

Sen verran vielä reissua sivuavaa asiaa, että päädyin muutamien vuosien tauon jälkeen jälleen aktivoimaan Flickr -tilini. Tämä syystä, että kaikenkarvaisia kuvia on räpsitty kevään mittaan melkoinen määrä, enkä halua täyttää niillä koko Keittiötä. Pyhitetään Paleokeittiö jälleen enemmän ruokakuville. Muita voi käydä kurkkimassa Flickerissä. Maistiaiset uusimmista päivittyvät myös pikkukuvina keittiön sivupalkkiin.

Persiljainen munakokkeli (1 annos)

  • 2 luomumunaa
  • ~1 dl kuohukermaa (perinteistä, ei laktoositonta)
  • silputtua luomupersiljaa maun mukaan
  • mausteeksi himalansuolaa ja valkopippuria
  • kirnuvoita valmistamiseen

Ainekset vispaten sekaisin ja miedolle lämmölle kattilaan tai pannulle. Käytin tavallista teräskattilaa, jonka pohdalle heitin nokareen voita. Jatkuva hämmentäminen (ja mieto lämpö) estävät pohjaan palamisen. Valmista kun siltä tuntuu. Minä taisin hyydytellä hippasen liian kauan, mutta hyvää ja helposti nieltävää oli =)

Perinteinen mansikkarahka (2 annosta)

  • 1 prk (250 g) maustamatonta maitorahkaa
  • 1 prk (2 dl) kuohukermaa
  • pakastemansikoita maun mukaan (laitoin ~300 g)
  • makeutukseen maun mukaan St. Dalfourin sokeritonta kirsikkahilloa (laitoin reilun ruokalusikallisen)

Vatkaa kerma kuohkeaksi. Sekoita tai vatkaa joukkoon maitorahka. Lisää ja sekoita joukkoon muussatut pakastemansikat. Tuoreista tulee tietysti parempaa, mutta tässä vaiheessa kesää on jo ihan hyvä tyhjentää pakastinta marjoista ;). Parasta tulee, jos malttaa antaa mansikoiden sulaa ja muussaa ne karkeasti vain haarukalla. Itse en jaksanut odotella, joten heitin osittain sulaneet mansikat blenderiin ja jätin muutamia ”sattumia”. Makeutukseen voi käyttää hilloa oman maun mukaan, mutta jääkaapista nyt sattui löytymään kirsikkahilloa, johon Riikan reissussa kovasti tykästyin. Hillot joukkoon ja lusikalla sekaisin. Täyteläistä ja parasta rahkaa, jolle eivät teolliset toverit vedä vertoja! Täyttääkin kivasti. Ei kalorikammoisille! ;D

Mikä kaupunki?

Published by

Jos ei vielä edellisen postauksen kuvista auennut missä päin maailmaa tuli lomailtua, niin ehkäpä näistä jo arvaat!

   

   

   

   

Jep jep, äkkilähdön kohteeksi joutui Latvian hieno pääkaupunki Riika!

Mulla on tuttuun tapaan ainakin miljoona valokuvaa, joista osan tulen julkaisemaan seuraavissa postauksissa. Jos valokuvapostaukset ahdistavat, niin ehkä kannattaa vilkuilla muualle ;). Luvassa on tosin paljon myös ruokakuvia. Mitäs sitä muutakaan lomalla tehdään kuin syödään hyvin, maleksitaan ympäri kaupunkia, ikkunashoppaillaan, kahvitellaan, ihmetellään, käydään kampaajalla ja aromahieronnassa. Eksymään en onnistunut. Vaikkakin jo heti lentokentältä ”citybussin” kyytiin istuuduttua hieman alkoi jännittämään. Perille vanhaan kaupunkiin ja hotelliin kuitenkin päästiin. Muutaman mutkan kautta tyylikkään neitosen avustaessa ja tulkatessa. Bussikin hajosi käsiin ja vaihtui kesken matkan ehjään toimivampaan. Ehkä mielenkiintoisin ja jännittävin matka lentokentältä hotellille ever! Mukava muisto kuitenkin ja hieno kosketus paikalliseen arkeen.

Paikallinen lentokenttäbussi, hotelli ja ”kotikatu.

Josko seuraavassa postauksessa jo aamupalalle! Niin juuri, sille shamppanja-aamiaiselle ;)