PALEOKEITTIÖ

Kevät on yhtä juhlaa! Valitettavasti tämä kevät näyttää olevan myös täynnä pientä vastoinkäymistä ja ylimääräistä stressiä, joka nyt hiukan himmentää juhlatunnelmaa. Näistä huolimatta yritetään ottaa juhlahumusta irti sen, minkä jaksaa. Ja piipahdetaan välillä ulkona paitsi tuulettumassa, niin nauttimassa myös piristävästä kevätauringosta. Auringossa on helppo hetkeksi unohtaa huolet ja murheet.

Tälle viikonlopulle oli siunaantunut useampaa hyvää rentoiluyritystä. Aloitin perjantai -iltana elokuvissa. Pakko oli käydä väsymyksestä huolimatta vilkaisemassa kohuttukin Nälkäpeli. Katsomossa pelattiin kyllä kaikkea muuta kuin nälkäpeliä! Suorastaan ällöttävää mässäilyä! En mä, vaan ne muut. Mitä isompi ihminen, sitä enemmän evästä. Kai se sitten iso ihminen tarvitsee elääkseen enemmän energiaa. Mulle riitti kivennäisvesipullo, pieni pussi cashew -pähkinöitä ja pari palaa tummaa suklaata.

Leffakin oli ihan blääääh… Muistin, miksi en juurikaan leffoissa käy. Ilmastointi on ikävä, meteli saa korvat soimaan ja kaksi ja puolituntia paikallaan nököttäminen on tuskaa. Paikat puutuu ja selkää särkee. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin jo niin kyllästynyt, että kaivoin kännyn esiin surffaillakseni netissä samalla kun pidin toisella silmällä kiinni leffan juonesta. Ehkä se oli ihan hyvä. Ei vaan iskenyt muhun. Ehkä olen liian vanha nauttimaan nuorten(?!) elokuvasta ;)

No mutta, lauantai jatkui jo hilpeämmissä tunnelmissa! Lieneekö syynä kuplaveden laadun vaihtuminen suolavedestä makeampaan, hah hah! Toisaalta nautin myös hyvästä ruoasta enemmän kuin huonosta leffasta. Kolme ja puoli tuntia kului sukkelaan eikä pyllykään puutunut.

Suuntasimme nimittäin ystävättäreni kanssa illastamaan 80-vuotisen taipaleemme kunniaksi Långvikin kylpylä- ja kongressihotelliin. Itse olin nauttinut Långvikin antimista jo aiemmin, ystävättärelle kerta oli ensimmäinen. Molemmat olimme tyytyväisiä Keittiömestarin menuun antiin. Kuljemme molemmat myös paleopolkua ja pääsimme aika pienillä kompromisseilla. Jälkiruokaan saakka ;)

Tästähän se sitten lähti! Iloinen ilta tyttöjen kesken. Menneitä muistellen =) Itse en ole nauttinut mitään alkoholipitoista taas muutamaan kuukauteen, joten kyllähän nämä vaaleanpunaiset kuplat hattuun hiljalleen hiipivät. Jopa siinä määrin, että valitsimme pääruoan kanssa vain vaivaiset kuusi senttiä punkkua. Eihän siinä muuten mitään, mutta kotiokin piti yöllä päästä. Omin avuin =)

Alkuruoaksi tarjoiltiin ankanrintaa kera metsäsienien. Sienet eivät ole vieläkään mun suurinta herkkua, mutta kyllä ne siinä ankan saatteessa kaikki lautaselta hävisivät. Ankkakin oli kuulemma hyvää. Itse en osaa sanoa, kun en oikeastaan ole mikään ankankaan kaveri. Vain pehmeää ankanmaksaa en voi vastustaa! Parasta annoksessa olivat kuitenkin ehdottomasti nuo annoksen päällä näkyvät rapeat käkkyrät; perunalastuja palsternakasta. Aivan huippuhyvää! Oli siinä kai vielä jotain muutakin, mutta en muista enää mitä. Oisko ollut ainakin karpalogeeliä tuossa annoksen alla…

Seuraavaksi saimme eteemme kampasimpukoita. Sain vihdoinkin maistaa tätä kauan himoitsemaani herkkua! Kampasimpukka kävi siis ekaa kertaa ever mun suussa ja pidin kyllä. Lisäkkeenä porkkanarisottoa, valkoista vaahtoa ja vähän vihreää. Oikein makoisaa!

Kampasimpukkaa katveessa palmupuiden…

Myös pääruoaksi tarjoiltu lammas oli jättegod! Ooooh… ei mureudella rajaa! Kykenee tällainen hampaaton mummokin hienontamaan murean lihan nieltävään muotoon. Lisukkeena ilmeisesti höyrytettyä pinaattia ja sipulilientä. Taisi olla myös sipulia muussa muodossa, kuullotettuna ja rapeana. Mikäs siinä takkatulen ääressä lampaasta nauttiessa. Vain talja puuttui! ;)

Väliruoaksi juustolautanen. Brietä ja jotain muuta. Harmittaa, että unohdin kysyä mitä. Oli sopivasti vahvuutta ja makua. Vain aterimet puuttuivat! Kuten myös lautasliinat. Miinusta tuli myös shampanjalaseista, jotka tuntuivat omituisen muovisilta. Laadukkaammilla olisi ollut mukavampi kilistellä. Juuh, pikkujuttuja, mutta pikkujuttujen olettaisi olevan kunnossa fine dine -ravintolassa, jossa ruoka yltää kuitenkin ihan huipputasolle. Noh, sainpas taas jotain kitisemisen aihetta ;D

Alla pajukorin… Huomautin tarjoilijalle myös valaistuksesta. Kyllä mä nyt vaan haluan nähdä mitä suuhuni pistän. Pimeänäkö ei ole enää tässä iässä parhaimmillaan. Jossain vaiheessa valoa saatiinkin hippanen lisää, mutta myönsipä tuo tarjoilijakin olevansa pikkasen pulassa kun maksun aika koitti.

Jälkkäri oli…. OMG! Täysi kymppi ja sitä oli kerrankin riittävästi! Tiukka paleopipo olisi tietystikin skipannut tämän osuuden, mutta mulla ei suklaan suurena ystävänä olisi kuuna päivänä riittänyt siihen selkärankaan. Tuota vihreää komeettaa vadelmalla veikkasin pistaasitahnaksi, mutta saatan olla täysin pois polulta. Pääasia oli kuitenkin bruleemainen suklaavanukas ja kahvijäätelöpallo. Mansikkakin maistui! Tuossa suklaavanukkaassa oli siis rapeaksi paahdettu sokerikuori, jonka alla pehmeää (kermaista?) suklaavanukasta.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut ja nautinnollinen ilta Långvikin lahden rannalla! Nyt oli vielä hieman viileää, mutta kesällä täytynee käydä tsekkaamassa myös terassi. Edelleen voin lämpimästi suositella tätä kotikylän ravintolaa kauempaakin piipahtaville hyvän ruoan ystäville. Kylpyläkin on varmaan ihan jees! =)